Yksi erityispiirre suomalaisuudessa on suvaitsemattomuus. Ja tarkoitan nimenomaan toisenlaisten toimintatapojen ja ajatussuuntien suvaitsemattomuutta. On aika kummallista, että suomalaisella on usein heikko itsetunto, mutta samalla omia näkemyksiä pidetään usein erinomaisina ja ainoana oikeana tapana toimia ja ajatella. Näin ajattelivat myös Auvinen ja Saari. Tästä seuraa sitten kateutta, narsismia ja vihaa.
Mitä tulee suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, se romahti jo edelliseen lamaan. Lamaa ei koskaan todellisuudessa hoidettu, eikä siitä koskaan täysin toivuttu, kuten joku tuossa aiemmin sanoi. On huolestuttavaa, mitä seuraa siitä, että uusi lama on taas ovella, vaikka edellisenkään arpia ei ole hoidettu. Ne yritettiin korjata markkinataloudella, missä vähemmän tunteelliset ihmiset pärjäsivat paremmin ja jaksoivat sen vuoksi rakentaa menestystä - itselleen. Tunteellisuus leimattiin samalla heikkoudeksi, masentuneen ja syrjäytyneen ominaisuudeksi. Pehmeiden arvojen alas polkeminen alkaa nyt sitten tuottaa näitä tunnesairaita sissejä, jotka eivät kunnioita lähimmäisiään, elämästä puhumattakaan. Heidän korvienvälin cyber-maailmalla on yksi suuri vihollinen: Meidän todellinen maailma.