Kauhajoen restonomiopiskelijat jatkavat siis työskentelyään ensi maanantaina. Mietin vaan kuinka lohduton tilanne on tällä yhdellä vuosiluokalla, jonka opiskelijoista puolet on pysyvästi poissa ja loput varmasti kärsivät vahvoista traumoista. Voiko tuo luokka enää hitsautua yhteen ja jatkaa Kauhajoella? Valmistuuko ylipäänsä kukaan heistä ammattiin? Heillä on nyt tulevaisuus pelissä. Mielestäni on OK, että autetaan taloudellisesti ja henkisesti uhrien omaisia, mutta näitä pelastuneita ei saa millään muotoa unohtaa, vaan heille on myös tarjottava runsaskätisesti apua tulevaisuuden varalle.
En todellakaan osaa ajatella mitä tulee tapahtumaan. Varmasti todella vaikea tilanne. Voin vain kuvitella kuinka raskasta tämä olisi ollut minullekin jos kaikki olisi tapahtunut omalla luokallani. Minulle ainakin jokainen luokkani kanssaopiskelija on vielä niin helvetin rakas tuossa koulussa, että vaikeaa olisi varmasti jatkaa tästä eteenpäin. Ja sen pohjalta voin veikata, että varmasti vaikeaa tulee olemaan jatkaa tuonkin luokan opiskelijoilla tästä eteenpäin.
Luokka hyvin todennäköisesti tullaan yhdistämään toisen luokan kanssa. Meidän koulussa on kolmosvuosikurssille asti tunnit eri aikaan yo- ja ammattikoulu- puolten ihmisten kanssa joten varmasti tullaan ainakin tekemään luokkien yhdistäminen jo tässä vaiheessa.
Tässä on nyt paljon keskusteltu siitä miten tämä on koskettanut opiskelijoita. Mutta ihan yhtä paljon tämä on varmasti koskettanut myös opettajia ja muuta koulun henkilökuntaakin, joiden surua ei ole kauheasti käsitelty. Olet opettanut tuota luokkaa ja nyt tapahtuu tällaista, varmasti hyvin raskasta on tämäkin tilanne.
Elämän on vaan jatkuttava eteenpäin, mutta se ei todellakaan tule olemaan helppoa. Ei etenkään niillä, joita tämä on eniten koskettanut; uhrien omaisia ja kavereita, kakkosvuosikurssin eloon jääneitä opiskelijoita ja henkilökuntaa. Minullekin jatkaminen tästä eteenpäin on jo raskasta. Opinnäytetyöni laitoin eilen virallisesti "jäähylle" ja ilmoitin ettei senkään tekeminen jatku kuin vasta silloin kun surutyö on tehty. Ei vaan pysty tekemään tällä hetkellä mitään koulutöitä, se vaan nostattaisi mieleen heti kaikki järkyttävät tapahtumat. Varmastikaan en tule tänä jouluna valmistumaan nyt ainakaan tämän episodin vuoksi, niin kuin oli tarkoitus. Mutta tärkeintä on se, että tulen ylipäätään valmistumaan.
Ja kun minulle on näin raskasta jo, niin en voi todellakaan kuvitella siis sitä kuinka raskasta tämä onkaan niille joita tämä on eniten koskettanut. En osaa kuvitella miten he pystyvät jatkamaan elämäänsä tästä eteenpäin. Pystytkö opiskelemaan tuolla koulussa enää? Entä pystytkö tekemään töitäsi tuossa koulussa enää?