Viestin lähetti Ck
Näistä sinun mainitsemistasi Ruotalaisista ainoastaan Alexander Steen, Fredrik Sjöström ja varauksin Joel Lundqvist voidaan nostaa noiden minun listaamien pelaajien tasolle lupauksina ja yleisenä arvostuksena NHL tietäjien keskuudessa. Noiden muiden mainitsemiesi pelaajien kanssa Suomalaisista samalla linjalla ovat ainakin Sean Bergenheim (NYI), Joni Puurula (MON), Teemu Laine (NJ), Joni Lindlöf (WAS). Tästä meidän ei edes tarvitse kiistellä kummalla maalla on selkeästi paremmat Prospectit, vaan tämä on yhtä selkeä asia kuin se, että Ruotsilla on tällä hetkellä paremmat pelaajat NHL:ssä.
Mutta jos vertaat esim. Magnus Kahnbergia:
2002-03
50 14 20 34
+ peli maajoukkueessa
Alexander Steeniin
2002-03
45 5 10 15
Niin huomaat että tehoissa on paljon eroa.
... Kun taas mainitsemasi Joel tehtaili
2002-03
50 17 20 37
+ peli maajoukkueessa
Yhteenvetona voimme oikeastaan todeta Joelia ja Magnusta verratessa että kysymyksessä on aika saman tasoiset pelaajat -tehojen perusteella. Ihmettelen (kyseenalaistan) tosin mistä Joelin suurempi arvostus. Olen nähnyt kaikki heidän pelaamansa koti-ottelut, enkä usko että kukaan muukaan minun lisäkseni näin tehnyt voisi asettaa Joelin jossain taulukossa Magnuksen yläpuolelle. Luulen että moni jakaa henkilökohtaisen melipiteeni Magnus Kanhbergistä Frölundan nuorista pelaajista tällä hetkellä kaikkein lupaavimpana ja taitavimpana pelaajana.
Toiseksi, Fredrik Sjöström kuvitteli pääsevänsä Frölundan A-joukkueeseen samalla tamalla kuin Magnus, Joel, Alexander, Henrik ja Jari. Conny (Frölundan valmentaja) tarjosi hänelle ykkösdivisioonaa. Tarkoituksena oli antaa hänelle mahdollisuus pelata enemmän (vaihto-ehtona olisi ollut kausi Frölundan penkillä). Tämä raappasi poikaa, eikä hän hyväksynyt tätä, vaan hakeutui rapakon toiselle puolelle juniori-liigaan.
Ihmettelen kovasti miten nämä "NHL tietäjät" saavat hänestä nyt yhtäkkiä niin suuren miehen...
Kyllä, hän on suuri lupaus ja hänestä tulee varmasti hyvä jääkiekkoilija. Tulevaisuus saa näyttää miten hyvä.
Minusta olemme ihan metsässä jos alamme vertailemaan Suomen ja Ruotsin lupauksia toisiinsa. Tämä ei toimi. Me olemme saaneet todeta niin usein että juniori-ajan jälkeen tapahtuu paljon asioita. Superlupaukset jotka vain katoavat, hiljaisuudessa raatavat pojat, jotka lyövät yhtäkkiä läpi. Esim. Ruotsissa pelatessaan Peter Forsberg oli superlupaus. Markus Näslundista ei puhuttu läheskään samalla tavalla. Kuitenkin nämä kaksi pelaajaa taistelivat viimeksi NHL:n pistetilaston voitosta samaan aikaan. Tämä liigassa, jossa pelaavat maailman parhaimmat pelaajat. Jos olisimme ajatelleet loogisesti, ja vetäneet heidän edellytyksensä juniori-ajasta mukaan, niin kaiken järjen mukaan näiden kahden miehen väliin olisi pitänyt mahtua paaaaaljon pelaajia lopputaulukkoa katsellessa.
Mats Sundin, piti olla vain ajan kysymys milloin hän voittaa NHL:n pistetilaston muutamana vuotena peräkanaa.
Saku Koivu. Hän kuuluu Montrealin vakikalustoon, sen kummemmin itsestään hälyä nostaen. Mikä sanoo että pikkuvelistä tulee häntä suurempi?
Ja sitten vielä yksi juttu. Se riippuu paljon siitä kuka katselee ja millä silmällä meidän nuoria lupauksiamme. Suomalaiset juniorit edustavat huippua suomalaisille. Ruotsalaiset ruotsalaisille. On täysin mahdotonta sanoa kummasta löytyvät ne suurimmat lupaukset.