Mainos

Karmein ruoka, jota olet elämäsi aikana leipäläpeesi pistellyt

  • 99 447
  • 564
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
...Kerran sattui laatikollinen pitsoja, joissa oli varmaan puolen sentin kerros juustoa päällä. Pienen palan sain syötyä ja kun meinasi tulla saman tien takaisin, lensi koko laatikollinen roskiin.

Mmm... puoli senttiä juustoa...kuulostaa hyvältä.

Intissähän kaikki joutuvat syömään safkaa jota ei voi syödä, se on osa koulutusta. Sitä vartenhan sodessa myydään säilykelihaa ja tonnikalaa.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Tämä ei ollut karmein, mutta koomisin.

Nuorena miehenä, dinosaurusten aikaan — siis silloin, kun esimerkiksi Berliini oli vielä jaettu kahtia — olin reissaamassa ympäri Eurooppaa, muun muassa Länsi-Berliinissä. Koska vielä tuolloin taloudellinen asemani oli hyvin... no, nuorekas, oli viisasta esimerkiksi henkilökohtaisissa ravintopoliittisissa ratkaisuissa turvautua ns. halvimpaan vaihtoehtoon. Kuten valtaosa teistä varmasti ymmärtää, oli urheilullisen nuoren syytä panostaa matkakassaansa ravinto-opillisen dogmatiikan sijaan enemmänkin asianmukaisen nestetankkauksen turvaamiseen.

Joka tapauksessa hakeuduin aamiaiselle alkuasukkaiden hyvää tarkoittavien neuvojen mukaan paikallisten opiskelijoiden suosimaan baariin. Listalta löytyi aamiaisannos nimeltä "Kamikaze", ja sen hintakin oli houkutteleva, yksi Saksan markka. Tilasin moisen, ja kas — tarjottimelleni lyötiin kuppi mustaa kahvia ja savuke. Aamiainen ON päivän tärkein ateria!

Karmeimmat ateriani nautin ("nautin") vuosia myöhemmin Pohjois-Sveitsissä sijaitsevassa pikkukylässä, jossa vietin muutaman päivän yrittäessäni rakentaa molemminpuoliseen luottamukseen pohjaavaa ihmissuhdetta paikallisen käkikellon kanssa. Tilasinpa missä hyvässä kylän (noin kolmessa) ruokapaikassa mitä hyvänsä ateriaa (aamiaista, lounasta, päivällistä, illallista, liha-ateriaa, kasvisateriaa, salaattia...) lyötiin lautaselle reilu kauhallinen hapankaalia.

Eikä mitä hyvänsä hapankaalia, vaan sellaista hapankaalin mutanttiserkkua, joa paitsi haisi, myös maistui normihapankaalia karmeammalle. Lisäksi ko. hapankaalin mutanttiominaisuuksiin kuului siitä valuva neste, joka ennätti hetkessä leviämään ja pilaamaan annoksen kuin annoksen huolimatta suomalaismiehelle ominaisista, päättäväisista kaalin sivuun siirtämisen toimenpiteistä.

Nyt moni ymmärrettävästi kysyy, miksi ihmeessä sivullekirjoittanut ei oppinut kerrasta, tai edes toisesta, ja tilannut aterioitaan ILMAN kyseistä hapankaalia. Yritin, vaadin, ehkäpä jopa rukoilin, mutta nämä ponnistukset olivat turhia: kyseistä Saatanan jätöstä löytyi lautaselta aina. Lopulta minun oli paettava kyseisestä (muuten pittoreskin mukavasta) pikkukylästä, sillä minulle oli liikaa ajatus siitä, että onnistuisin luomaan niin pysyvän ihmissuhteen paikallisen, ihan pirtsakan ja pystyrintaisen käkikellon kanssa, että meille syntyisi puupäisiä, paikallista hapankaalia rakastavia lapsia, jotka kapinoisivat murrosiässä isäänsä vastaan vaatimalla ko. hapankaalia ja kannattamalla Ottawa Senatorsia, jotka tuoksuvat jokseenkin samalta.

Jätän tässä tarkoituksella mainitsematta ko. pohjoissveitsiläisen pikkukylän nimen, jotta Jatkoajan nuoremmat lukijat voivat vapautuneesti a) seikkailla b) tutustua pittoreskien pikkukylien ravintokulttuuriin ja c) innostua mahdollisuudesta ihmissuhteen syventämiseen paikallisen, tänä päivänä todennäköisesti hieman ikääntyneen käkikellon kanssa ajattelematta ajautumista napalankouteen sivullekirjoittaneen kanssa.
 

zamuel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Vaimo oli töissä Saarioisilla ja toi joskus niitä epäkurantteja pitsoja kotiin. Kerran sattui laatikollinen pitsoja, joissa oli varmaan puolen sentin kerros juustoa päällä. Pienen palan sain syötyä ja kun meinasi tulla saman tien takaisin, lensi koko laatikollinen roskiin. Sen jälkeen en ole muuten Saarioisten pitsoihin koskenut.

Itsellä melkein samanlainen kohtalo. Tuo Saarioisten jättijuustoateria on iljettävyydessään ihan omaa luokkaansa. Melkein pieksee haalean kesäkeitonkin...

Tuli oltua kaverin kanssa kesätöissä Saarioisten konsernissa (ei itse roiskeläppätehtaassa) ja yhtenä etuna? sai henkilökortin, jolla pääsi ostamaan myymälästä noita mainitsemiasi epäkurantteja tuotteita. Opiskelijabudjetilla tuntui kuningasidealta hankkia pakastin täyteen roiskeläppiä (~150 kahteen mieheen), kun niitä markka-aikaan sai 50 pennin hintaan kipale... Parin juustoisemman setin jälkeen ei Saarioisten roiskeläppiä ole tullut "nautittua" kymmeneen vuoteen. (Kämppäkaveri oli kovemman luokan sissi ja veti pakastimen tyhjäksi pitsoista...)
 

Europoli

Jäsen
Pitäisi melkein avata "karmein olut jota olet ikinä kurkkuusi kaatanut" -ketju.

---clip---

Kenen mielestä muuten sana pizza pitäisi kirjoittaa pitsa? Kielitoimiston suositus on pitsa. Fuck "pitsa".

Haa. Muistaako kukaan 90-luvun puolessa välissä lanseerattua "eurooppalaistyyppistä hedelmäolutta" Bora Boraa? Hyvä olut oli pilattu persikka-aromilla. On muuten elämäni ainoa kaljapullo, jonka sisällön olen kaatanut kahden huikan jälkeen viemäriin. Hyi saatana, vieläkin puistattaa kun muistelee.

Ja täältä ääni pizzalle.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Päätin nostaa tämän ketjun ylös, kun luin kokkiketjussa soijaa tukevia viestejä. Minulle ainakaan ei soija maistu muuten kuin snadisti soijakastikkeen muodossa. Ikävin kokemus soijasta oli, kun nykyinen harkinta-aikakälyni pakoitti maistamaan soijarouhetta jauhelihan korvaajana. Hirveää saastaa. Etoó. Hajukin oli liikuttavan irvokas. Ja makuaistihan on 99-prosenttisesti hajuaistia, joten johdonmukaisesti tavara myös maistui ihan esalle. Tai mille nyt esa oletetusti maistuu.
 

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuore/purkitettu paprika. Jauheena tuota voi vielä jotenkin jonkun ruuan seassa nauttia. Jännä sinänsä, sillä olen tulisen ruuan ystävä ja chilitkin ovat paprikoita. Pepperoneissa, jalapenoissa ym miedoissa chileissä on semmoinen paha paprikan maku, mistä syystä maustan ruokani habaneroilla tai naga moricheilla ym vahvemmilla chileillä joita ei tarvitse kilokaupalla sinne soppaan laittaa.


Oliivit. Aiheuttaa jostain syystä oksennusreaktion. Ei saa alas vaikka haluaisi. Huvittavaa, sillä oliiviöljy on sitten taas sellainen mitä tulee käytettyä melkein joka ruuassa. Pizzan päälle parasta, mutta myös pastaruokiin, kalaan, salaattiin ja liharuokien kanssa oliiviöljy on suurta herkkua. Miksi näin? En osaa sanoa...
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Miksi näin? En osaa sanoa...

Muistan lukeneeni Tieteen kuvalehdestä noin vuonna 1991, että ruoan maku yksilökohtaisesti määräytyy suussa toimivien entsyymien toiminnasta. Sinun leipälävessäsi entsyymit pilkkovat oliivit ja paprikat sellaiseen muotoon, että aivosi ilmoittavat niiden olevan pahasta terveydellesi. Näin olen käsittänyt.

Minäkin vihasin ennen oliiveja, mutta nykyään aivot ovat kai oppineet, ettei niihin kuole. Oliiviöljy ei muuten maistu oliiville ainakaan minun aivojeni mielestä.
 

Museoesine

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja muut keskisuomalaiset
Kyseinen ruoka-aine oli väriltään vaaleanruskeaa ja kiiltäväpintaista (ehkä käsitelty jollain). Karmea maku johtui muistaakseni imelyydestä. Kooltaan palat olivat muihin aineksiin nähden kookkaita. Tuntomerkit ovat epäselvät, mutta onnistuisiko joku siitä huolimatta tunnistamaan kyseisen salaatin aineksen?
Pari vuotta sitten pohdin karmeinta ruokakokemustani, joka oli hirveän makuinen ainesosa salaatissa. Kyseinen hedelmä on sittemmin paljastunut (kuivatuksi?) viikunaksi, joka näin liittyy mustalle listalle muutamien muiden kasvikunnan tuotteiden lisäksi.
 

Hirvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Onpas täällä kaikenlaisia nirsoilijoita liikenteessä. Pystyn huoletta syömään lähes kaikkia tässä ketjussa mainittuja ruokia, joskaan pääskysenpesäkeitosta en luulu pitäväni. Voihan sekin olla maukasta. Kesäkeitot, sienet, maksalaatikot, oliivit, homejuustot ja kaalit maistuvat oikeastaan todella maukkailta. Erityisenä suosikkina täytyy mainita lipeäkala, joka on yksi parhaista ruoista ikinä missään!

En siis osaa vastata tähän ketjuun yhtään mitään, sillä olen aivan kaikkiruokainen ja syön oikeastaan kaikkea mitä nokan eteen tuodaan.
 

Hirmumyrsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei Mitään Käyttöä Jätkät ja Märkä Uni Rosterit
Päätin nostaa tämän ketjun ylös, kun luin kokkiketjussa soijaa tukevia viestejä..

Olen jonkinasteisesti soijalle ilmeisesti allerginen, mutta varsinkin tofu on ehdottomasti kieltolistalla. Kerran olen sitä mutustellut puolivahingossa jossain ekoego pastan sivussa. Eihän se varsinaisesti pahalta maistunut mutta jälkiseuraamus oli erittäin kaasuinen. Eikä mitään kunnon pörinää vaan sellaisia hiipiviä tappajia lähes 12 tuntia putkeen.

Huonoimmat muistot liittyvät vorschmackiin jota kotona tarjottiin maukkaana purkkisäilykkeenä. Tai siis tämä Marskin herkku oli viettänyt purkissa maksimiajan ja se päätettiin syödä ennen kuin se menee huonoksi.

Lampaanlihaa ja anjovista tomaattisoseessa haudutettuna muussina? Lisäksi siinä oli mausteena sitä vitun soijaa? Ei maistunut. Pahaa.
 

JiVe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Tottenham
Pari viikkoa sitten tuli syötyä Pariisissa etanoita ja ei perkele, en voi suositella kenellekään. En tiedä johtuiko enemmän korvien välistä vai mistä, mutta koko safkan syöminen oli kuin pelkokertoimesta suoraan. Koostumus ja maku eivät kumpainenkaan tuoneet mitään positiivista mieleen.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Koostumus ja maku eivät kumpainenkaan tuoneet mitään positiivista mieleen.
Viitsisitkö kuvailla makua? Kiinnostaisi tietää. En ole noita niljakkeita koskaan syönyt, eikä ajatustasolla kiehdokaan (sen verran ennakkoluuloinen olen), mutta olisi kiehtovaa kuulla minkälainen maku niissä on.
 
Viitsisitkö kuvailla makua? Kiinnostaisi tietää. En ole noita niljakkeita koskaan syönyt, eikä ajatustasolla kiehdokaan (sen verran ennakkoluuloinen olen), mutta olisi kiehtovaa kuulla minkälainen maku niissä on.

Viimeksi kun noita söin ne maistuivat valkosipulille. Vuosi oli jotain 1998-2000 ja minä pidin mausta. Valkosipulin maku johtui ilmeisesti ranskalaisen kokin etanan maun vihaamisesta, koska mitään muuta makua noissa ei ollut.

En ole viimeiseen kymmeneen vuoteen maistanut, joten en tiedä miltä ne nykyisin maistuvat.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Eräs toverini kertoi syöneensä Indonesiassa kiintoisaa "ruokaa". Paikalliset jantterit olivat vieneet ukon helteiselle rannalle ja syytäneet rantahiekkaan kaivettuun kuoppaseen raakojen kananmunien sisältöä. Ei siinä mitään, mutta kahden päivän auringonporotuksen ja krapulan jälkeen oli aika niittää ja nauttia sato...
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Pahin meikäläisen vetämä ruokajuhani on epäilemättä Japanilainen Uni, eli sushin päälle laitettava keltainen/oranssi mössö, jonka väitetään olevan merisiilin mätiä. Oikeasti se on kuitenkin merisiilin sukusoluja valmistavaa elintä. Pidän kyllä monenlaisesta merenelävästä ja monelaisesta sushista ja sashimista, mutta tämän maku ei vaan makunystyröissäni aiheittanut muuta kuin paniikkia. Alas meni soijakastikeen ja wasabin kanssa, mutta toista kertaa en mössöön erehdy.
 
Suosikkijoukkue
TPS
Brysselissä muutama vuosi sitten tuli etanoita maistettua ja ne oli ilmeisesti paistettu rasvassa valkosipulien kanssa. Eivätpä ne miltään muulta oikein maistuneetkaan. Paistettujen etanoiden koostumus on jossain määrin vastaava sieneen, eli hiukan niljakas.

Itse en pysty syömään keitettyä enkä paistettua kananmunaa. Jossain taikinassa tuo ei haittaa ollenkaan, mutta erityisesti keitetty kananmuna pyrkii välittömästi takaisin lautaselle. Jo pelkkä haju kuvottaa. Kohta kolme vuosikymmentä olen kananmunaa koittanut syödä, mutte ei niin ei...
 

Remy Martin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Pari viikkoa sitten tuli syötyä Pariisissa etanoita ja ei perkele, en voi suositella kenellekään. En tiedä johtuiko enemmän korvien välistä vai mistä, mutta koko safkan syöminen oli kuin pelkokertoimesta suoraan. Koostumus ja maku eivät kumpainenkaan tuoneet mitään positiivista mieleen.

Etanoista ja muista niljakkaista otuksista tykkään yli kaiken. Jos vain jättää ennakkoluulot pois ja keskittyy makuun niin äyriäisten, simpukoiden, etanoiden yms. maailmasta löytyy todellisia helmiä. Ainut miinus on, että syöminen menee askarteluksi kun joutuu kuoria ja muuta ylimääräistä lihan ympäriltä poistamaan. Eräs tuttu Filippiniläistyttö tosin syö ravut kuorineen eikä kalanpäätkään tuota mitään ongelmia, itseasiassa päinvastoin.

Itselläni ei ole vielä mitään oksennusreaktion aiheuttavaa ruokaa tullut vastaan, vaikken koskaan mistään uudesta ja erikoisesta ruuasta ole kieltäytynytkään. Joskus on ravintolassa tullut eteen annos, joka on ollut yksinkertaisesti vaan liian tulista syötäväksi.
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
Viitsisitkö kuvailla makua?
- - -

Useimmiten etanat laitetaan reilussa voissa ja valkosipulissa joko etanapannulla tai sitten ihan vain paistaen. Molemmat käy. Maku on kai lähellä joitain äyriäisiä tai jopa säilykeherkkusientä.

Uskoisin, että suurin syy siihen ettei niistä pidetä, on se kumimainen muoto. Etanaa saa purra hampaat kaksinkerroin ennenkuin se katkeaa, sen verran sitkosta se on. Siksipä helpoin keino on pilkkoa se jo valmistusvaiheessa hieman pienemmäksi.

Tofua on tullut viime aikoina kokeiltua sattuneesta syystä. Sama kuin pyyhekumia pureskelisi, kuten joku mainitsikin. Paitsi että keskikouluaikana pyyhekumikin maistui sentään jollekin, tofu ei. Tofu on rehuhippien huijausta kaikki tyynni. Kuin pula-ajan korvikekahvia.

Mutta otsikon aiheeseen; kanaviillokki koulussa ammoisina aikoina oli aivan hirveää, paras puoli oli siinä kun yhdelle tyypille aina puhuimme siinä liemessä lilluvista riiseistä matoina ja kuinka ne kanapalat ovat mädäntynyttä ihmislihaa ja hetken kun kaveri annosta katseli ja kuvitteli niiden matojen liikkuvan, niin tuli aika kiire vessaan.

Mykyrokka oli kova paikka; kun sain tietää tulevan ex-anoppini sitä laittavan, en nukkunut kahteen edelliseen yöhön. Mutta söin kun eteen laitettiin. En syö enää. Mutta syyt on muut.

Muuten syön melkein mitä vaan. Mutta ei silti ole pakko kaikesta pitää.
 

thv294

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Tottenham Hotspur
Äidin maksakastike noin vuonna 1985 tai -86.

Yleensä kyseisen henkilön ruokia ei tänne voisi ajatellakaan listaavansa, mutta kun se oli päässyt vahingossa palamaan pohjaan tosi pahasti. Muistijälki on jäänyt näin vahvaksi (olin 4- tai 5-vuotias) varmaan myös siksi, ettei asian tilaa ensiksi uskottu, vaan käskettiin vain syömään kiltisti. Pahoittelut kyllä seurasivat, kun todellisuus iski läpi.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Jos vain jättää ennakkoluulot pois ja keskittyy makuun niin äyriäisten, simpukoiden, etanoiden yms. maailmasta löytyy todellisia helmiä.
No sehän on vain plussaa, jos simpukoista löytyy helmiä.

Valkosipulietanat on kyllä vaikea sijoittaa *björk*-osastolle. Aika harmittomia, hyvänmakuisiakin vielä. Simpukatkin menevät enemmän tuolle herkkuosastolle. Muista äyriäisistä puhumattakaan.

Mitään varsinaisia karmeuksia en ole muistaakseni syönyt. Kyllähän monet pöperöt lapsen suussa varsinkin omituisille maistuvat, mutta se on eri asia.
 

bozik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
thv294 jo sivusi asiaa. Huonosti valmistettu maksa! Sen kamalampaa ei yksinkertaisesti ole ja virheen voi tehdä ylivalmistamalla tai jättämällä raa'aksi. Yököttää ajatellakin.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Joku uunilihakastike, joka on tehty heikkolatuisesta lihasta, pidetty uunissa liian vähän aikaa, liha sitkeää ja lopulta suurustettu klimppinen vehnävelli kastikkeesta, ei muita mausteita kuin suola, nam.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Avokado ja mämmi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös