Summa summarum, intissä on paskaa safkaa!
Intin murkinat olivat jostakin syystä hyviä parin ensimmäisen palvelusviikon ajan. Sitten taso syöksyi yht'äkkiä välttävään. Ensimmäisinä päivinä oli safkana mm. wienerschnitzeleitä yms. gourmettia. Oli muutakin leipää kuin näkkäriä ja liebushkan päälle oli laittaa muutakin kuin napista Floraa. Oli leikkeleitä ja juustoa sekä maustettuja sulatejuustolevitteitä.
Sitten, parin-kolmen viikon jälkeen alkoi vuokiin ilmaantua superpalloperunoita kyseenalaisen lihakastikkeen kanssa ynnä muuta scheissea kuten napalmia (tässä on muuten periaatekysymys, eräät sanovat armeijan perunamuusia napalmiksi, toiset sitä kenttäaamiaiseen kuuluvaa hevosen mällin näköistä ja limaa, jota kutsuttiin kaurapuuroksi).
Mutta sitten asia vielä paheni, kun alkoi E-kausi. Spadet eli sotilaskokit pääsivät remmiin ja ruoan taso laski johdonmukaisesti edelleen. Varsinkin salaatit alkoivat mennä yli ymmärryksen. Alussa nekin olivat oikein hyviä, mutta kun palvelus eteni, alkoi salaatteihin ilmestyä naatteja ja nahistuneita elementtejä.
Lienikö hyvien ruokien syynä "sopeuttaminen", SA-INT:in salaliitto. Tarjoillaan pojille pahimmilla hetkillä hyvää evästä, niin eivät lähde maitojunalla heti takaisin siviiliin?
Pahinta, mitä spadet saivat palvelukseni aikaan oli epäonnistunut pannukakun valmistus. Siellä oli perkele omena hernarin jälkiruokana pannarin sijaan.
Armeijan jokatorstainen hernari oli odotettua herkkua pannukakkuineen ja mansikkahilloineen. Se oli oikeasti hyvää.
Mutta takaisin siviilikarmeuksiin, ettei taas yksi ketju repeäisi inttimuistojen setvimiseksi:
Avokado, munakoiso ja kesäkurpitsa ovat groteskeja vihanneksia. Myös selleri on mielestäni täysin turha ja pahanmakuinen kasvi, joka lienee relikti aikaisemmilta ajoilta, kun kaiken oli pakko upota kitusiin. Myös täällä mainittu artisokka on jostakin syystä vielä "listoilla", mutta en ymmärrä miksi.
Tykkääkö joku oikesti artisokasta, selleristä, avokadosta, munakoisosta tai kesäkurpitsasta tai peruskurpitsasta?
Kaverin isäntä vetäisi eräänä työpäivän aamuna maitoa suoraan purkista. Ja ei muuta kuin vessaan oksentamaan. Maito oli hapantunut ryynimäiseksi mössöksi, vaikka parasta käyttöpäivää ei vielä oltu ylitetty. En kadehdi lain.
Nirsoudesta vielä: ehkäpä parempi termi olisi ennakkoluuloisuus. Minullakin on yksi kaiffari, joka aikoinaan pyysi makkaraperunoiden mausteeksi pelkkää suolaa. Nyt - 18 vuoden jälkeen on antanut lisätä ruokaan jopa vähän sipulia. Eräänä päivänä voimme kenties nähdä setissä peräti sinappia.
Ja se, että lukeeko Seiskaa ja Aku Ankkaa kontra Herald Tribunea ja Suomen kuvalehteä ei välttämättä kerro siitä, kuinka paljon maailmanmenosta tietää. Tietävätpähän vain erilaisia asioita maailmanmenosta. Ehkä Seiskan lukijalla on erilaiset informaatiotarpeet kuin Suomen kuvalehden lukijoilla.
Ja kun tätä ajattelua laajennetaan edelleen takaisin ruoka-asiaan, voidaan ajatella, että ei ole hyviä tai pahoja ruokia, on vain ihmisiä, jotka pitävät toisia ruokia pahoina ja toisia hyvinä.
Aku Ankka on muuten hyvä lehti, jota Herald Tribunenkin lukijat voisivat selailla. Aku Ankassa on suomen kielen käyttö ihan loistavaa. Olen lukenut suurin piirtein kaikki Aku Ankat vuodesta -65 alkaen ja koko aikana olen huomannut lehdessä yhden (1) yhdyssanavirheen.
