"Tykätä ei tartte, mutta syyä pittää!"
Haavi auki saa ihmetellä, kun porukka täällä pilkkaa meikäläisen lempiruokia. Parsa, kukkakaali, keitetyt kasvikset, maksa, sienet, valkokastike, kaalilaatikko, pinaattikeitto, veriletut, lindströmin pihvit.. kaikki suuria herkkuja.
Komppaan tätä. Keitetty parsa on suurta herkkua varsinkin voisulaan kastettuna. Samoin on kukkakaaligratiinin laita. Maksapihvit ovat hyviä, jos ne valmistaa asiansa tunteva kokki.
Voissa paistetut vaaleaorakkaat, suppilovahverot tai kantarellit, yammee. Koulun sienikastike oli banaalia.
Valkokastike on myös hyvää koulun ja intin ulkopuolella. Kaalilaatikko on loistava ruoka, kun sen kypsyttää kunnolla, samoin kualkiäryleet.
Verilätyt puolukkahillolla ja hyvällä valkokastikkeella ovat nautinto, lindströmin pihvit ovat namia.
Täällä tällä hetkellä vain yksi inhokki, pesto. Tuo myrkky on muijan suurinta herkkua ja se vääntääkin pestopastaa itselleen lähes viikoittain. Aivan järkyttävää paskaa. Haisee slovenialaiselle ruumishuoneelle ja maistuu pandan valkovuodolle.
Vau. Ilmiömäistä kuvausta! Himassa jouduin haistamaan pestoa kun meillä vierailemassa ollut vaimon pikkusisko oli kiintynyt siihen perin juurin. En maistanut. Haisi juuri kuvailemallesi.
Olen unohtanut mainita
hillosipulin ja
keitetyn sipulin, sekä
purjopiirakan.
Hillosipulit muistuttavat harmaakaihista kärsivän sian silmämunilta ja makunsa takia se on sipulinjalostuksen anteeksiantamaton ylilyönti. Keitetty sipuli on ihan saatanan irstasta.
Jos keitossa on noita lotkareita ja ympäristöstä johtuen ne on pakko syödä, on tekniikkani se, että lotkare kitusiin ja välittömästi maitoa kurkkuun, ettei maku tule esiin.
Purjopiirakka, voi jumalauta saatana. Voidaan kutsua myös yrjöpiirakaksi. Sinänsä hyvän voitaikinan sisään leivottua purjoa. En voi sietää purjoa missään ympäristössä, edes ryytimaassa. En voi mennä 10 metriä lähemmäksi purjosipulia.
Täällä on moitittu kovasti borsch-keittoa. Varmastikin ongelma on ollut se, että keittoa ei yksinkertaisesti ole ehditty kypsyttää kunnolla. Koulun keittäjät tulevat duuniin seitsemän maissa ja jos ruokailu on yhdentoista aikoihin, ei soppa ole kerinnyt kaikilta osin kypsyä kunnolla.
Borsch-keitto al dente ei varmastikaan ole kulinaristinen elämys - ainakaan hyvä sellainen. Yleensäkin koulu- ja inttiruoissa on ollut ongelmana vaillinainen kypsytys. Hyvin monen ihmisen ikuinen inho tiettyjä ruokia kohtaan kumpuaa koulusta ja intistä.
En ikinä unohda sitä saatanan muoria, joka oli opettajamme toisella luokalla ala-asteella. "Tykätä ei tartte, mutta syyä pittää!" Silloin tällöin jäätiin asemasotaan opettajan kanssa siihen saakka, kun ruokailutunti loppui. Siitähän tuli tietenkin reissuvihkoon moitteet ja mahdollisesti jopa jälki-istuntoa.
