Lähes kaikkea mitä eteen tarjotaan, pystyn kyllä syömään vaikken siitä niin erityisemmin pidäkään. Harva ruoka kuitenkaan on oikeasti niin pahaa, ettei se alas puoliväkisin menisi. Maksalaatikkoakin olen joskus pienen annoksen syönyt, vaikka myönnettäköön etten siitä puisevasta maksan hajusta/mausta ertiyisemmin perusta.
Mieleeni muistuu vain yksi tapaus, jolloin tilattua ruokaa en yksinkertaisesti saanut syötyä. Tämä tapahtui viime joulukuussa ollessani matkalla Albaniassa. Olimme opiskelukavereiden kanssa hankkineet orastavan krapulanpoikasen seuraksemme edellisenä iltana, ja lähdimme aamusta etsimään ruokapaikkaa. Ravintolassa päätimme sitten ottaa listalta jokainen eri annoksen ja luottaa onneen, kukaanhan ei albaniaa ymmärtänyt sanaakaan eivätkä paikalliset kovin hyvin englantia haastaneet.
Se ruoka, jota minun eteeni kannettiin, olikin sitten harvinaisen karmea kokonaisuus. Kyseessä oli keitto, jonka liemi ensinnäkin oli sellaista paksua, vaaleanharmaata ja mautonta töhnää. Ainoa sisältö sopassa oli tuon lisäksi vaaleat (ilmeisesti) lihanpalat. Nämä osoittautuivatkin sitten äärimmäisen sitkeiksi purtaviksi, nuljuivat vain hampaissa. Kuvittelin niiden ensin olevan rustoa, mutta tarkastelun jälkeen pienet "nystyrät" lihanpalojen toisessa kyljessä paljastivat nuo sitten suolenpätkiksi. Siinä hetkessä putosi lusikka allekirjoittaneen kädestä, tuo "suolenpätkäkeitto" otti voiton ennakkoluulottomuudestani tuona kohmeloisena aamuna.
Puolalainen kaverini vakuutti, että hänen isoäitinsä osaisi tehdä vastaavanlaisen sopan, joka kunnolla keitettynä ja maustettuna olisi suurtakin herkkua. Katsotaan, jos Puolaan tulee eksyttyä. Tällä hetkellä tuo soppa kuitenkin yhä puistattaa.