Karmein ruoka, jota olet elämäsi aikana leipäläpeesi pistellyt

[Palstalegenda]

Tänään söin karmeinta ruokaa, jota olen leipäläpeeni pistellyt. Sen ruuan teki ja tarjoili minulle tämän ketjun perustaja. Kutsui sitä geneeriseksi mössöksi. Perunaa, tonnikalaa, cheddar-juustoa ja mustapippuria. Sellaista velliä siis.

En ottanut personlautasta.

 

[Leelian Lepotuoli]

Harvemmin on tullut lautasliinaan mitään sylkäistyä, mutta säilötyt kaprikset on. Yäk. Siis hyi en syö. Samoin muikut ja jauheesta tehty perunamuusi.

 

[Mälkiä]

Pidän kalasta, pidän raa'asta kalasta ja jopa siitä kalasta jota on sushissa. Mutta se merilevä sushissa, johon se kala on kääritty, herranjestas sentään. Tajusin, että sen aromi on täysin sama kuin kalanruuassa, jolla olen ruokkinut akvaariokalojani. Ei ollut sinällään edes kovin pahaa, mutta mielikuva oli kamala. Pokan oli myös pidettävä, koska kyseessä oli illallinen tyttöystävän perheen luona ja hänen äitinsä oli ne sushikääröt omin käsin käärinyt.

"Miltäs maistuu, Rimpula kultaseni?"
"Kuule kalanruualta, anoppi hyvä"

 

[Hereworth]

Lähes kaikkea mitä eteen tarjotaan, pystyn kyllä syömään vaikken siitä niin erityisemmin pidäkään. Harva ruoka kuitenkaan on oikeasti niin pahaa, ettei se alas puoliväkisin menisi. Maksalaatikkoakin olen joskus pienen annoksen syönyt, vaikka myönnettäköön etten siitä puisevasta maksan hajusta/mausta ertiyisemmin perusta.

Mieleeni muistuu vain yksi tapaus, jolloin tilattua ruokaa en yksinkertaisesti saanut syötyä. Tämä tapahtui viime joulukuussa ollessani matkalla Albaniassa. Olimme opiskelukavereiden kanssa hankkineet orastavan krapulanpoikasen seuraksemme edellisenä iltana, ja lähdimme aamusta etsimään ruokapaikkaa. Ravintolassa päätimme sitten ottaa listalta jokainen eri annoksen ja luottaa onneen, kukaanhan ei albaniaa ymmärtänyt sanaakaan eivätkä paikalliset kovin hyvin englantia haastaneet.

Se ruoka, jota minun eteeni kannettiin, olikin sitten harvinaisen karmea kokonaisuus. Kyseessä oli keitto, jonka liemi ensinnäkin oli sellaista paksua, vaaleanharmaata ja mautonta töhnää. Ainoa sisältö sopassa oli tuon lisäksi vaaleat (ilmeisesti) lihanpalat. Nämä osoittautuivatkin sitten äärimmäisen sitkeiksi purtaviksi, nuljuivat vain hampaissa. Kuvittelin niiden ensin olevan rustoa, mutta tarkastelun jälkeen pienet "nystyrät" lihanpalojen toisessa kyljessä paljastivat nuo sitten suolenpätkiksi. Siinä hetkessä putosi lusikka allekirjoittaneen kädestä, tuo "suolenpätkäkeitto" otti voiton ennakkoluulottomuudestani tuona kohmeloisena aamuna.

Puolalainen kaverini vakuutti, että hänen isoäitinsä osaisi tehdä vastaavanlaisen sopan, joka kunnolla keitettynä ja maustettuna olisi suurtakin herkkua. Katsotaan, jos Puolaan tulee eksyttyä. Tällä hetkellä tuo soppa kuitenkin yhä puistattaa.

 

[#3]

...
Se ruoka, jota minun eteeni kannettiin, olikin sitten harvinaisen karmea kokonaisuus. Kyseessä oli keitto, jonka liemi ensinnäkin oli sellaista paksua, vaaleanharmaata ja mautonta töhnää. Ainoa sisältö sopassa oli tuon lisäksi vaaleat (ilmeisesti) lihanpalat. Nämä osoittautuivatkin sitten äärimmäisen sitkeiksi purtaviksi, nuljuivat vain hampaissa. Kuvittelin niiden ensin olevan rustoa, mutta tarkastelun jälkeen pienet "nystyrät" lihanpalojen toisessa kyljessä paljastivat nuo sitten suolenpätkiksi. Siinä hetkessä putosi lusikka allekirjoittaneen kädestä, tuo "suolenpätkäkeitto" otti voiton ennakkoluulottomuudestani tuona kohmeloisena aamuna.

Puolalainen kaverini vakuutti, että hänen isoäitinsä osaisi tehdä vastaavanlaisen sopan, joka kunnolla keitettynä ja maustettuna olisi suurtakin herkkua. Katsotaan, jos Puolaan tulee eksyttyä. Tällä hetkellä tuo soppa kuitenkin yhä puistattaa.

Oliskohan Puolalainen Flaki eli lehmän mahasta tehty keitto? Haju aivan karmea mutta maku menettelee. Ainakin tällänen hatara muistikuva on

 

[Masentaja]

Aprikoosivispipuuro.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

No joo, ehkä mua enemmän huvittaa tuo pikkulapsilta tuttu reaktio, "En syö, pahaa!" kuin se, ettei jostain ruoasta sen kummemmin pidä. Kuten mainitsin, en minäkään pidä kaikesta, mutta aika hyvällä prosentilla ainakin kaikkea suomalaista syön vaikka kohteliaisuudesta. Jengi luettelee täällä jotain ulkomailla koettuja peräsuolia tai kännissä väsättyjä edamin grillailuja, ja sitten tulee se kaikista pahin eli... hernekeitto!

Jospa muutamat meistä eivät ole oikeasti joutuneet ruokapöydässä ns. kovan paikan eteen. Vaikea uskoa, että mahansisällöt, pääskysenpesät ja mädät hait kokeneille gastronauteille juuri hernekeitto olisi viimeinen pisara maljassa.

Niinkin yksinkertaisen ruoan kuin hernekeiton voi onnistua tekemään huonosti. Vajavaisesti kypsytetyt herneet, säädyttömän huonolaatuinen liha ja olematon maustaminen johtanevat ankeaan lopputulokseen. Purkkihernekeitossa tai intin sopassa ei ole tästäkään kysymys.

Jopa purkkihernarista saa mitä loistavinta apetta, kun keittoa hieman säätää. Tavanomainen reseptini on seuraava. Pari tölkkiä jotain tavallista hernekeittoa tyhjennetään kattilaan. Perään puolentoista tyhjän hernaritölkin verran vettä, puoli desiä kermaa, 1 tlk tryffeliöljyä, keskikokoinen sipuli pilkottuna, 2-3 tuoretta tomaattia paloina ja nahat poistettuna, ja laadukasta naudan paistijauhelihaa ruskistettuna oman maun mukaan. Ei voi tulla huonoa.

Kun kohennettua hernekeittoa riittävästi, niin loput voi jättää liedelle asettumaan. Muutaman tunnin kuluttua tuloksena on loistavaa muhennosta, jota voi syödä sellaisenaan tai vaikka laittaa paahtoleivän päälle.

 

[Leelian Lepotuoli]

Jopa purkkihernarista saa mitä loistavinta apetta, kun keittoa hieman säätää. Tavanomainen reseptini on seuraava. Pari tölkkiä jotain tavallista hernekeittoa tyhjennetään kattilaan. Perään puolentoista tyhjän hernaritölkin verran vettä, puoli desiä kermaa, 1 tlk tryffeliöljyä, keskikokoinen sipuli pilkottuna, 2-3 tuoretta tomaattia paloina ja nahat poistettuna, ja laadukasta naudan paistijauhelihaa ruskistettuna oman maun mukaan. Ei voi tulla huonoa.

Tää on todella herkullista, kermaa en tosin ole kokeillut ja sipulinkin silpun raakana lautaselle keitetyn kananmunan ja sinapin kaveriksi. Melkein voisi sanoa, että yks lempiruuistani.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tää on todella herkullista, kermaa en tosin ole kokeillut ja sipulinkin silpun raakana lautaselle keitetyn kananmunan ja sinapin kaveriksi. Melkein voisi sanoa, että yks lempiruuistani.

Sinappia en edelliseen vakireseptiini sisällyttänyt, mutta sinappia näppään joskus hernarin sekaan etwaksen verran.

Kannattaa kokeilla myös adjikaa, harissaa tai erilaisia maustekastikkeita, hernekeitto on varsin käyttökelpoinen alusta luoville kokeiluille.

 

[Oijennus]

No joo, ehkä mua enemmän huvittaa tuo pikkulapsilta tuttu reaktio, "En syö, pahaa!" kuin se, ettei jostain ruoasta sen kummemmin pidä. Kuten mainitsin, en minäkään pidä kaikesta, mutta aika hyvällä prosentilla ainakin kaikkea suomalaista syön vaikka kohteliaisuudesta. Jengi luettelee täällä jotain ulkomailla koettuja peräsuolia tai kännissä väsättyjä edamin grillailuja, ja sitten tulee se kaikista pahin eli... hernekeitto!

Minä toin tämän hernekeiton esille ja kirjoitin näin: "Hernekeitto. Vittu meinasi henki lähteä, kirjaimellisesti."

Avaan nyt pikkaisen tätä, jotta minusta saadaan tuo pikkulapsi efekti pois. Olen äärimmäisen allerginen keitetyille herneille (raakoja voin jonkin verran syödä). Kerran elämässäni olen syönyt hernekeittoa ja silloin tuli lähtö tehohoitoon, kun hengitystiet pamahti tukkoon. Eli näillä perusteilla minä ainakin voin sanoa otsikon mukaisesti, että kyseessä on karmein ruoka jota olen elämäni aikana leipäläpeeni pistänyt.

Muuten ei ole tullut vastaan oikein mitään karmaisevaa. Savolainen mykyrokka oli ensimmäisellä kerralla melko epämiellyttävä kokemus, mutta siitäkin olen jo oppinut nauttimaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Minä toin tämän hernekeiton esille ja kirjoitin näin: "Hernekeitto. Vittu meinasi henki lähteä, kirjaimellisesti."

Avaan nyt pikkaisen tätä, jotta minusta saadaan tuo pikkulapsi efekti pois. Olen äärimmäisen allerginen keitetyille herneille (raakoja voin jonkin verran syödä). Kerran elämässäni olen syönyt ja silloin tuli lähtö tehohoitoon, kun hengitystiet pamahti tukkoon. Eli näillä perusteilla minä ainakin voin sanoa otsikon mukaisesti, että kyseessä on karmein ruoka jota olen elämäni aikana leipäläpeeni pistänyt.

Aiheellinen täsmennys. Keskustelu on ollut omiaan johdattamaan ajatukset tavanomaisille radoille, siten että karmein ruoka viittaisi vain ruoan herättämiin aistinvaraisiin kokemuksiin. Ei niinkään esimerkiksi allergiareaktioihin tai vastaaviin, mutta eihän tätä ole kategorisesti suljettu pois. On ehdottoman karmea tilanne, jos tulee syöneeksi jotakin sellaista ruokaa, joka aiheuttaa hengenvaaran. Ja karmeaa on tällainen ruoka syöjällekin.

Aiheen vierestä, ruokaan tukehtumisia tapahtuu Suomessa joka vuosi. Yleensä noissa on kyse ruokapalan aiheuttamasta mekaanisesta tukehtumisesta, harvemmin allergiareaktiosta. Lapseni eräs kaveri on menettänyt isänsä tällä tavoin. En tuntenut tätä miestä, mutta kuulemani mukaan hän tukehtui lihapullaan.

 

[syndi]

Veriletut. Nyt ja ikuisesti. Hyi saatana. Vieläkin puistattaa ne kouluaikaiset veriletut.

 

[BigRedBob]

Sinappi on kuvottavaa. Ei se mitään ruokaa ainakaan paranna. Karmein ruoka on joku suomalaiskansallinen kammotus, eli kesäkeitto tai inkoonpuuro. Kuitenkin suomessa nautittu. Maailmalla en ole koskaan saanut huonoa ruokaa. Esim. huonoa intialaista tai nepalilaista ruokaa ei ole olemassakaan.

 

[kalkkifredi]

En ole vielä tähän päivään mennessä syönyt sellaista ruokaa, josta olisi oikeita traumoja jäänyt. Mutta jos silti joutuisin jonkun ruokailukokemukseni karmeimmaksi nimeämään, niin sanotaan nyt vaikka, että nahkiainen. Sen maistaminen oli jonkinlainen tyhjyyden kauheuden surrealistinen huipentuma.

 

[Moto]

Valtaosa lapsuudentraumaruuista on sellaisia, että kun niitä on rohkeasti maistanut aikuisena, on huomannnut, ettei se nyt pöllömpää olekaan. Mutta yhdestä traumasta en pääse varmasti ikinä yli: pinaattikeitto.

Hyi vittu kun muistelee sitä hajua, mikä kouluruokalassa leijui niinä päivinä. Kun kaikkien piti kuitenkin vähän edes maistaa, niin sitten pyysi keittiön tätiä laittamaan mahdollisimman vähän sitä lautaselle ja koitti sotkea lusikalla lautasen sen näköiseksi, että siitä oli syöty. Jos joutui oikeasti syömään, niin kyllä se vaati vähintään kaksi nielaisua per lusikallinen ennen kuin suostui menemään alas.

No niin, nyt tuli jo melkein paha olo tätä kirjoittaessa. En usko, että pystyn koskaan edes maistamaan sitä uudelleen.

E: Olipas muuten samankaltainen tilitys kuin Ötökällä edellisellä sivulla.

 

[Siim72]

Tasan kerran olen jättänyt ruuan syömättä, ellei lasketa krapulaa/muuta itse aiheutettua tilaa joka on vienyt ruokahalun. Vietnamissa, tarkemmin Saigonissa käppäilin ilman kummempaa päämäärää. Nälkähän siinä tuli ja päätin napata jonkun nuudelisopan viereisestä katukeittiöstä. Liemi ja keitto muuten oli herkullista, mutta liha jota siihen oli laitettu oli aivan kamalaa. En kyllä edes tiedä mistä eläimestä oli kyse, kun ei keittäjä puhunut sanaakaan englantia. Tosin kojun ulkoinen hygienia oli sen tasoista etten yllättyisi vaikka liha oli päässyt pilaantumaan. Pelolla odottelin miten vatsa reagoi tilanteeseen, mutta lopulta selvisin säikähdyksellä ja pakki kesti hyvin.

Minut muuten on kasvatettu siten, että koulussa/intissä/kavereilla saatu ruoka syödään loppuun. Niin tiukkaa meillä viisi lapsisesssa perheessä oli, että mutsi kyllä teki selväksi koulusta saatavan ruuan merkityksen. Intissä saatu ruoka oli lähes poikkeuksestta hyvää ja aina sai vatsan täyteen. Nuo ainoat poikkeusetkin olivat metsässä jossa pari kertaa pääsi ruuat jäähtymään (talvella), kun ei meinattu saada harjoituksia sujumaan. Jäähileinen kalakeittokin kaatui kurkkuun helposti kun oli päivän ryynännyt.

En ole muuten ostanut kolmeen vuoteen yhtään einestä vaan kokkaan parin päivän välein vähän isomman satsin josta sitten kannan eväät myös töihin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Seuraava juttu ei periaatteessa kuulu tähän ketjuun, koska en elloa tuota ruokaa, päinvastoin. Laitan postauksen kuitenkin tänne, koska muut perheenjäseneni inhoavat kyseistä ruokaa, ja uskoakseni moni palstalainenkin inhoaisi.

Natto on bakteerikäymisellä valmistettua soijapapulimaa, joka muistuttaa ulkonaisesti rusehtavan harmaata rään ja ripulin sekoitusta. Mielestäni natto on toisinaan mukava lisä aamupalalle, ja tykkään natto-limasta erityisesti japskityyppisellä sinapilla ja soijakastikkeella maustettuna. Natto sopii mukavasti myös munakkaan, riisin ja nuudelien kanssa, mutta siis ihan paljaaltaankin.

Googlen kuvahaun tuloksia herkusta.

 

[Woofer]

Heh. Muutama ilmoittaa, että hernari ei uppoa ja sampio ratsastaa paikalle kertomaan kuinka makutottumukset ovat kuin pikkulapsella. Mites toi pekoni, kuten joku tuossa yllä ilmoitti, täyttääkö makuvamman kriteerit? Perusruoka kuitenkin hei!

Lapsena tuli kieltämättä oltua nirso, mutta myöhemmin on tullut opeteltua syömään aikalailla kaikkia ruokia. Hernekeitto on niistä parista yrityksestä huolimatta jäänyt poikkeukseksi. Ruuan ulkonäöllä ei tietenkään ole tekemistä ruuan maun kanssa, mutta hernekeitto on siitä suhteellista ruokaa, että se haisee, näyttää ja maistuu yhtä karmealta.

 

[Trenchtown]

Natto on bakteerikäymisellä valmistettua soijapapulimaa...

Oli kyllä aika luotaantyöntävän näköistä sotkua, en ennakkoluuloisena suostuisi edes maistamaan, myönnän. Jos en aivan väärin muista, niin Madventuresissa tuota joskus tonnikalan silmien kera einehtivät. Tai siis KSP-kisan hävinnyt Rantala einehti.

*e*

En muistanut väärin, tässä kyseinen pätkä. Kalansilmä näyttää Rantalallekin olevan luokkaa xtreme, mutta natto putoaa kyllä.

 

[sampio]

Heh. Muutama ilmoittaa, että hernari ei uppoa ja sampio ratsastaa paikalle kertomaan kuinka makutottumukset ovat kuin pikkulapsella.

Sulla on ihan täysi oikeus tulkita tilanne noin. Ota tähän väliin vielä jotain muuta kommenttia viittauksella sampio sitä ja tätä, ohh, sampio on paha ja ilkeä läski. Sampio vie lapsilta tikkarit ja tunkee ne perseeseensä! Sampio tappoi sukunsa voiveitsellä! Sampio kirjoitti kärjistetyn viestin netin keskustelupalstalle!!!

 

[sampio]

Jospa muutamat meistä eivät ole oikeasti joutuneet ruokapöydässä ns. kovan paikan eteen.

Eli suomeksi sanottuna, muutamilla meistä on lapsen ruokailutottumukset, jos nyt tuosta halutaan väännellä. Tosin en enää halua.

 

[Uleåborgir]

Esim. huonoa intialaista tai nepalilaista ruokaa ei ole olemassakaan.

Ei ole muuten nepalilaista ruokaa muutenkaan juuri olemassa kuin ravintoloiden mainoksissa. Mainonta on sikäli onnistunutta, että se houkuttelee paikalle tyhmiä mutta maksavia asiakkaita.

 

[Everton]

Ei ole muuten nepalilaista ruokaa muutenkaan juuri olemassa kuin ravintoloiden mainoksissa.

Ihme, ettei koko kansa ole siinä tapauksessa jo kuollut sukupuuttoon.

 

[Leon]

Ei ole muuten nepalilaista ruokaa muutenkaan juuri olemassa kuin ravintoloiden mainoksissa. Mainonta on sikäli onnistunutta, että se houkuttelee paikalle tyhmiä mutta maksavia asiakkaita.

Laita oikaisuvaatimus Wikipediaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Eli suomeksi sanottuna, muutamilla meistä on lapsen ruokailutottumukset, jos nyt tuosta halutaan väännellä. Tosin en enää halua.

Ei kannatakaan haluta. Tosin olet ihan oikeassa.

Joidenkin aikuisten ruokamieltymykset ovat samanlaiset kuin 10-vuotiailla on yleensä, samoin ruokaan liittyvän kokemuspiirin monipuolisuus (suppeus). En ymmärrä miksi tämän palstan väki olisi poikkeus, porukkaahan täällä on niin paljon että kaikenlaista ruokailijaa mahtuu mukaan. Tätä ei vain saa sanoa ääneen, koska hyiensyö-porukka tietenkin loukkaantuu tosiasioiden kuulemisesta.