Karmein ruoka, jota olet elämäsi aikana leipäläpeesi pistellyt

[Jari66]

70 -luvulla silloisella ala-asteella tarjoiltiin ja pakotettiin syömään tasaisin väliajoin kalvoista munuaiskastiketta.

Voin kertoa vilpittömästi etten vieläkään ymmärrä kuinka kykenin.

 

[Musta Nuoli]

Näistä kaikki muut menevät ja mm. jauhemaksapihvit ovat herkkuani, mutta nuo sienet... kun ei uppoa, niin ei uppoa. Eikä siinä maussa sinäänsä mitään vikaa ole, maistuu lähinnä mullalta ja metsältä. Mutta se rakenne on kaikissa maistamissani sienissä ollut poikkeuksetta ällöttävä. En oppinut edes kokkikouluaikoinani tykkäämään sienistä, vaikka montaa muuta, ennen epämieluisaa ruokaa siellä opinkin laittamaan ja syömään.

Kuten aiemmin totesin, niin sienet eivät ole eläin- eivätkä kasvikuntaa, ne ovat elämälle vieraiden rihmastojen tuotoksia. Osa sienistä on hiivamaisia, eikä se paranna tilannetta yhtään, kuten eivät mitkään itiöemätkään.

Ala-asteen pakkosyöttökokemukset ovat lisänneet monta ruokaa boikotti- ja yökkäyslistalleni. Meillä oli opettajilla se hassu tapa, että nämä pakottivat syömään lautasen tyhjäksi vaikka oksennus lentäisi. Sadismi tuntui tuon metodin pohjana olevan eikä tarve opettaa kokeilemaan. Kaikkeahan pitäisi maistaa jne, mutta jos on maistanut ja maku kuvottaa, niin ei se siitä parane, että partainen läski opettaja pakottaa syömään niljaisen mykykeiton tai valtavia puolikiinteitä ruskeita luumuja ison annoksen. Lopputulos on lähinnä se, ettei moista syö koskaan enää.

Sitä toki kannatan lämpimästi, että lapsilla maistatettaisiin eri ruokalajeja, mutta isojen satsien pakkosyöttö ei asiaa auta. Siitä seuraa korkeintaan muisteluita tähän ketjuun.

Lisäksi olisi vain hyväksyttävä, että lasten ja aikuisten makuhermot ovat erilaisia, ja lapsen mielestä "paha" ruoka voi kehkeytyä aikuisen makuhermoissa jo suureksi herkuksi. Esimerkkinä vaikkapa aurajuusto tai muut homejuustot. Minulla kesti neljännesvuosisata kehittää niihin ensin tottumus, sen jälkeen nauttimisreaktio ja lopulta jonkinasteinen himo. Nyt on jatkuvasti jääkaapissa sinihomejuustoa, valkohomejuustoa tai vastaavaa. Myös sillit ja silakat sekä anjovis maistuvat nykyisin suurena herkkuna, vaikka anjoviksenkin kanssa nirsoilin pienenä ja mitään ymmärtämättömänä.

Sama pätee hapankaaliin, joka olisi pienenä jäänyt lautaselle, mutta joka nykyisin maistuu mainiosti, sitäkin on yleensä jääkaapissa. Ajatuskin bratwurstista ja sauerkrautista saa murahtelemaan itsekseen saksalaisittain. Sehr gut, mehr gut!

Kaikkiin makuihin ja ruoka-aineisiin ei tosin totu koskaan. En vieläkään pidä paprikoista (muuta kuin paprikajauheena), purjosta, raa'asta tai paistetuista sipuleista tai valkosipuleista, ja olutta eli kaljaa eli bisseä en saa ilman kuvotuksen tunnetta kurkustani alas, vaikka yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää. Nuorena teininä oli "pakko" juoda kaljaa kun ei muuta saanut, silloinkaan se ei sen paremmalta maistunut. Ei auta, vaikka yrittäisi juoda suomalaisen poronkusen sijasta vaikka aitogermaanista olutta sianpotkan kera - tätä yritin viimeksi pari vuotta sitten Wienissä, ja tuoppi jäi puolilleen.

Eli jos haluaa laihduttaa Mustaa Nuolta, kannattaa tarjota paprika-purjomuhennosta sipuli- ja valkosipulihöysteellä ja ruokajuomaksi pullollinen Karjalaa.

 

[Ikävänkantaja]

Janssonin kiusaus.

kanaviillokit

Siinäpä ne kuvottavimmat kaikista; ensin mainittu pienoiskaatopaikka onnistuu yhdistämään kumina-aromin aivan uskomattoman pahaan suolasillipiparkakkuaromiin luoden näin yksinkertaisesti ja äärimmäisen julmasti todella niljakkaan sekä imelän yleisvaikutelman. Jälkimmäisen kohdalla taas luulisi jo absurdin viillokki-nimen kertovan itsessään hölmömmällekin ruokailijalle, että nyt ei olla tekemisissä millään kriteereillä ihmisravinnoksi soveltuvan materiaalin kanssa.

Molemmat "ruokalajit" sietäisivätkin tulla mahdollisimman pian suljetuiksi kuparikapseleihin ja upotetuiksi syvälle maankuoreen kaikkine resepteineen ikiajoiksi, sillä muussa tapauksessa Suomi saattaa ennen pitkää joutua kansainvälisoikeudelliseen edesvastuuseen ABC-aseiden siivilikäyttökieltoa koskevien sopimusten järjestelmällisestä laiminlyönnistä.

 

[polvipetteri]

Toistaiseksi muistan kieltäytyneeni vain yhdestä ruoka-aineesta ja se on talkkuna. Kaikenlaista ihan oikeasti eksoottista on tullut syötyä, mutta tuo kitalakeen tarttuva kipsilevyn pääraaka-aine on jotain aivan ylimaallisen kuvottavaa.

 

[Puscutractori]

Jos olisi kilpailu, jossa pitäisi kehittää mahdolisimman pahanmakuinen ruoka, olen varsin varma, että lopputulos muistuttaisi paljon kesäkeittoa. Kyseinen "ruokalaji" täyttää kaikki vaatimukset: maku on paha, haju on vielä pahempi, koostumus on epämiellyttävä eikä ulkonäössäkään ole kehumista.

P.S. Kanaviillokki on hyvää.

 

[MikGo]

Kaalikääryleet. Olen yrittänyt niitä kyllä syödä, mutta pelkkä hajukin jo etoo.

 

[Obloquy]

Islantilainen hapatettu hai eli hákarl. Kyseisen ydinjätteen maun ja hajun aiheuttamat haitat ihmiskeholle käyvät ilmi yhtälöstä: surströmming^10.

 

[Rod Weary]

Toistaiseksi muistan kieltäytyneeni vain yhdestä ruoka-aineesta ja se on talkkuna. Kaikenlaista ihan oikeasti eksoottista on tullut syötyä, mutta tuo kitalakeen tarttuva kipsilevyn pääraaka-aine on jotain aivan ylimaallisen kuvottavaa.

Oi kun saisikin vielä joskus kunnon kefiiriin tehtyä piapoo. Ehdoton lapsuuteni suosikkipöperö.

Voisin nimetä liudan ruokia ja raaka-aineita, joiden syöminen minulle tuottaisi vaikeuksia. Mutta kun kysytään sitä karmeinta syötyä judanssia, niin meneekin vaikeaksi. Jos siis oletetaan, ettei mitään pilaantunutta lasketa. Luovutan, en keksi tähän nyt oikein mitään. Jos aseella uhattaisiin, sanoisin varmaan Saarioisten roiskeläppä.

 

[Puscutractori]

Islantilainen hapatettu hai eli hákarl. Kyseisen ydinjätteen maun ja hajun aiheuttamat haitat ihmiskeholle käyvät ilmi yhtälöstä: surströmming^10.

Vaikka omien ruokien raahaaminen ulkomaanmatkoille katsotaan usein junttimaiseksi, Islannin osalta sallittakoon poikkeus. En ihmettele, että islantilaiset ovat kovia ryyppyveikkoja.

 

[ernestipotsi]

Kaikkiin makuihin ja ruoka-aineisiin ei tosin totu koskaan. En vieläkään pidä paprikoista (muuta kuin paprikajauheena), purjosta, raa'asta tai paistetuista sipuleista tai valkosipuleista, ja olutta eli kaljaa eli bisseä en saa ilman kuvotuksen tunnetta kurkustani alas, vaikka yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää. Nuorena teininä oli "pakko" juoda kaljaa kun ei muuta saanut, silloinkaan se ei sen paremmalta maistunut. Ei auta, vaikka yrittäisi juoda suomalaisen poronkusen sijasta vaikka aitogermaanista olutta sianpotkan kera - tätä yritin viimeksi pari vuotta sitten Wienissä, ja tuoppi jäi puolilleen.

Hyvin pitkälti samoilla linjoilla Mustan Nuolen kanssa. Ruoka-aineet joita en pysty syömään:

- Paprika (jauheena ok. Vahvat chilit maistuvat)
- Homejuustot (ihan sama onko jotain Lidlin halvinta vai hienointa ranskalaista....paskaa se on silti)
- Valkosipuli (pieninä määrinä ok, mutta heti jos maistuu "läpi", niin ruoka jää valitettavasti lautaselle)
- Oliivit (kirjoitin jo joskus aiemmin, että oliiviöljy kyllä kelpaa)

Oluesta en myöskään pidä, en tosin sitä erityisemmin vihaakaan. Minulla ei ole tarvetta päihtyä, joten mitään syytä juoda olutta ei ole. Silloin tällöin juon alkoholia muissa muodoissa.

Sitten on toki isompi lista ruokalajeja ja -aineita, joita pystyn syömään, mutta joista en mitään makunautintoja saa. Ensimmäisenä tulee mieleen kaaliruuat sekä herne- ja pinaattikeitto. Monien muiden tapaan sienien hienoutta en ole koskaan ymmärtänyt. Jos niitä ravintolaruoassa on, en lähde asiasta meuhkaamaan ja syön safkan kiltisti, mutta sieniruokia en koskaan tietoisesti tilaa tai valmista. Niihin sisäelimiin mitä olen maistanut (maksa ja munuaiset) pätee tämä sama.

Toki nykyään Aasiassa asustelevana täällä törmää erilaisiin "yllätyksiin". Periaatteena on, että kaikkia tarjottua maistetaan ainakin kerran. Jos minulle tarjotaan jo kerran omiin makuhermoihini sopimattomaksi todettua ruokalajia, niin silloin kykenen hyvällä omallatunnolla kieltäytymään. Yleisesti ottaen täytyy myös hieman valittaa aasialaisen keittiön yksipuolisuudesta. Tietyn hetken jälkeen kaikki aasialainen ruoka alkaa maistumaan samalta ja tasaisin väliajoin etsin länsimaisen ravintolan tai pikaruokaketjun. Yleisesti ottaen aasialainen ruoka on ihan hyvää, mutta riisi-nuudeli-riisi-nuudeli-riisi-nuudeli-soija-riisi-nuudeli -variaatioiden lomassa silloin tällöin nautittu pizza tai hampurilainen maistuu taivaalliselta.

Kanaa syön myös varsin harvoin. Aikoinaan sain kanasta ruokamyrkytyksen ja oksennus maistui seuraavat päivät pilaantuneelle kanalle. En ole oppinut tämän jälkeen siitä nauttimaan uudelleen. Pyrin välttämään.

 

[finnjewel]

Aikaisemmin tyrmättyjen lisäksi on mainittava veripalttu, blodpudding på svenska.
Veriletut ovat rapeina jopa maukkaita, mutta veripalttu, tuo mustanpuhuvalta pesusieneltä näyttävä ja maistuva jää syömättä.

Lapsuuden kauhukokemusten takia jätän yhä väliin munuaiset, enkä aio kokeilla niitä koskaan.

Kookoshiutaleet pilaavat kaiken, jonka kanssa joutuvat kosketuksiin.

Lehtiselleri on kuvottavaa, juuriselleri menee pieninä paloina keitossa.

 

[cottonmouth]

Jokainen vetää toki tyylillään ja tietty niitä ei-niin-suuria suosikkeja kaikilta löytyy, mutta onhan se jotenkin synkkää, jos aikuinen ihminen rajaa esim. sienet, sipulin, valkosipulin, sisäelimet, oluen, oliivit ja homejuustot tjsp. totaalisesti pois. Allekirjoittaneelta se ei ole mitään pois ja taustasta sen verran, että esimerkiksi noista mainituista ruoka-aineista vielä lukioikäisenä kaikki olivat jonkunlaisia inhotuksia valkosipulia lukuunottamatta. Nyt kokkailuharrastuksen kautta kaikki mainitut ja monet muut uudet maut ovat tulleet tutuiksia ja nykyisin maistan ihan kaikkea jo puhtaasta kiinnostuksesta. On paljon makuyhdistelmiä, jotka eivät toimi keskenään tai ihan vain huonosti tehtyä ruokaa, mutta hieman kieroon tahtomattanikin nykyisin katson aikuisia, jotka kategorisesti kieltäytyvät jostain tietystä ruoka-aineesta muun kuin allergia takia, mutta jokainen tavallaan.

 

[Gags]

Jos olisi kilpailu, jossa pitäisi kehittää mahdolisimman pahanmakuinen ruoka, olen varsin varma, että lopputulos muistuttaisi paljon kesäkeittoa. Kyseinen "ruokalaji" täyttää kaikki vaatimukset: maku on paha, haju on vielä pahempi, koostumus on epämiellyttävä eikä ulkonäössäkään ole kehumista.

P.S. Kanaviillokki on hyvää.

Eipä tarvinnut vaivautua itse sanailemaan sen enempää, koska tässä tuli kaikki sanottua. Allekirjoitan myös post scriptumin sikäli kun se on tehty kunnon kanapaloista eikä sellaisesta rustoisesta jota koulussa tarjoiltiin. Sen verran voin vielä lisätä, etten kyllä maksaakaan osaa arvostaa, varsinkaan sellaista keitettyä, sitkeätä maksakastiketta. Veikkaan kyllä että halutessaan senkin voi valmistaa ja maustaa paremmin, mutta selviän hyvin elämästäni sitä kokeilematta.

 

[Orlando]

Vaikea sanoa mikä on karmeinta, mutta muutamat ruuat ovat sellaisia, joita en mielelläni suuhun pistä, kuten paprika, kaalikääryle, voimakkaan makuiset/hajuiset juustot ja keitetty kukkakaali. Löytyy myös sellaisia ruokia, joita en ennakkoluulojeni takia ole maistanut(ainakaan vuosikausiin), kuten mm. graavilohi ja imelletty perunalaatikko.

Piimä ei varsinaisesti ruokaa ole, mutta sitä en pysty kurkusta alas kaatamaan.

Pinaattikeitosta tuli sellainen asia mieleen, kun en ole ala-asteen jälkeen sitä syönyt, että onko se täysin samaa, kuin pinaattikastike. Muistaisin vain, että meille kakaroille sitä samaa soosia tarjottiin, sekä tyhjälle lautaselle, että perunoiden päälle.

 

[Rommeli]

Maksalaatikko. Hyi saatana.

 

[Tonny]

Sushi.

 

[Kisapuisto]

Kaikki muu tähän mennessä maistamani ruoka menee alas, mutta kurpitsa ei mene missään muodossa. Ei raakana, ei paistettuna, ei keitettynä. Myöskään kurpitsan lajilla ei ole väliä.

Sienistäkään en erityisemmin pidä, koska ne eivät vain mielestäni maistu yhtään miltään ja ovat paistettunakin aika niljakkaita. Kyllä minä niitä silti syödä voin, jos joku on niitä valmistanut. Sen sijaan esimerkiksi maksassa ei mielestäni ole mitään vikaa, maksalaatikko on hyvää ja maksapihvit suorastaan erinomaisia. Ymmärrän toki, jos ei paistettua maksaa ole syönyt muualla kuin koulussa, niin siitä on voinut jäädä ikuiset traumat. Kuten monesta muustakin koulun ruoasta yhditettynä pakkosyöttöön, jota ainakin vielä silloin harjoitettiin kun itse kävin ala-astetta. Tarkoitan sitä, että opettaja/keittäjä annosteli ruoan lautaselle ja kaikki oli syötävä.

Asioita, joita haluaisin maistaa, ovat esimerkiksi kieli. Kielileikkelettä olen syönyt, mutta haluaisin maistaa ihan paistettua naudan kieltä. Tiedän, kaupasta saa ja eikun paistamaan, mutta vielä en ole rohjennut sitä tehdä. Asioita, joita en edes halua maistaa ja joita myydään ihan normaalissa ruokakaupassakin, on munuainen. Kynnys munuaisen maistamiseen olisi todennäköisesti liian suuri, vaikka joku sen puolestani valmistaisikin.

Laitetaan vielä lopuksi, mikä on mielestäni todella yliarvostettua trendiruokaa. Se on sushi. Joko olen käynyt vain aivan paskoissa sushi-paikoissa tai sitten sushi ei vain itsessään maistu yhtään miltään. Riisiä, jonka höysteenä raakaa kalaa tai jotain kurkkua tai muita vihanneksia, ja joka on ehkä käärästy levään. Todella yliarvostettua.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jokainen vetää toki tyylillään ja tietty niitä ei-niin-suuria suosikkeja kaikilta löytyy, mutta onhan se jotenkin synkkää, jos aikuinen ihminen rajaa esim. sienet, sipulin, valkosipulin, sisäelimet, oluen, oliivit ja homejuustot tjsp. totaalisesti pois. Allekirjoittaneelta se ei ole mitään pois ja taustasta sen verran, että esimerkiksi noista mainituista ruoka-aineista vielä lukioikäisenä kaikki olivat jonkunlaisia inhotuksia valkosipulia lukuunottamatta. Nyt kokkailuharrastuksen kautta kaikki mainitut ja monet muut uudet maut ovat tulleet tutuiksia ja nykyisin maistan ihan kaikkea jo puhtaasta kiinnostuksesta. On paljon makuyhdistelmiä, jotka eivät toimi keskenään tai ihan vain huonosti tehtyä ruokaa, mutta hieman kieroon tahtomattanikin nykyisin katson aikuisia, jotka kategorisesti kieltäytyvät jostain tietystä ruoka-aineesta muun kuin allergia takia, mutta jokainen tavallaan.

Allekirjoitan nämä teesit pitkälti. Ruoka-aineksia on pääsääntöisesti hyviä ja parempia. Niitä yhdistelemällä ja oikein käsittelemällä voi ratkaisevasti vaikuttaa makukokonaisuuden maittavuuteen. Hyvät raaka-aineet voi valitettavasti myös pilata niitä väärin yhdistelemällä tai pilaamalla ne taitamattomalla ruoanvalmistuksella.

Jos nyt joitakin epäsuosikkejani luettelen, niin maksalaatikkoon en mielelläni kajoa. Rujoa ruokaa mielikuvituksettomille ihmisille. Toinen on sekin jo edellä mainittu kesäkeitto, tuo mitätön ja särmätön maitoperunaluiru, jossa lilluu muutama pala kukkakaalia ja sen sellaista.

 

[Ted Raikas]

...mutta hieman kieroon tahtomattanikin nykyisin katson aikuisia, jotka kategorisesti kieltäytyvät jostain tietystä ruoka-aineesta muun kuin allergia takia, mutta jokainen tavallaan.

Jep, mutta jos jotain ruoka-ainesta on maistanut useammankin kerran ja se ei vaan nappaa, niin ei nappaa. Ei se ole nirsoilua. Nirsoilu on sitä, että ei edes uskalla maistaa ja on ennakkoluuloinen. Kaikki ei voi tykätä kaikesta ja jotkut jutut ei vaan sovi, ei se allergiaa vaadi sinänsä.

Olen itse esim. oliiveja syönyt monta kertaa ja se maku ei vaan yhtään iske, ei vaikka olisi tuoreita oliiveja, eikä jotain säilykkeitä. Oliiviöljyä kyllä käytän, se on ihan eri asia.

 

[Kisapuisto]

Veriletut ovat rapeina jopa maukkaita,

Pakko sanoa, että yksi elävimmistä muistoistani lapsuudesta on se, kun äiti teki verilettuja. Ruokakaupasta ostettiin siis ihan verta muovipulloissa, en nyt muista että oliko se sian vai naudan verta. Siitä sitten äitini kokkaili sellaiset veriletut että oksat pois, ja pikku-Kisapuisto katseli silmät ymmyrkäisinä kun verta kaadettiin pannulle.

Saakohan muuten nykyään enää ruokakaupoissa edes myydä verta?

Toinen eläväinen muisto on se, kun äiti teki jouluksi lipeäkalaa. Sitä tehtiin meidän kotona tasan kerran, eikä syy ole todellakaan siinä että se olisi maistunut pahalle. Ihan hyvää se oli. Mutta se haju. Hyi saatana.

 

[Karpalovodka]

Thaimaassa tuli maistettua paikallisten herkkua, rasvassa käristettyjä torakoita sekä joitakin toukkia. Voin kertoa, ettei tarvitse enään syödä, ajatuskin oksettaa.

 

[Musta Nuoli]

Jokainen vetää toki tyylillään ja tietty niitä ei-niin-suuria suosikkeja kaikilta löytyy, mutta onhan se jotenkin synkkää, jos aikuinen ihminen rajaa esim. sienet, sipulin, valkosipulin, sisäelimet, oluen, oliivit ja homejuustot tjsp. totaalisesti pois. .

Olennainen boldattuna. Ei siinä pitäisi olla kenellekään mitään ongelmaa, että minä en yksinkertaisesti pidä oluen mausta, jälkimausta tai tuoksustakaan. On sitä keppanaa tullut elämän aikana juotua puteli jos toinenkin, sadoissa pulloissa lasketaan, mutta kun ei niin ei. Jo nuorena piti turvautua poikkeusmetodeihin ja juoda kaljan lomassa jotain muuta, vaikka kaakaota, jotta sai iljettävän maun suustaan. Minä juon mieluummin vodkaa, likööreitä tai vaikka Gambinaa.

En minäkään kummastele, miksi joku ei pidä Gambinasta tai miksi vanhat suosikkini Sorbus ja Herba eivät olleet joka kodin perheidyllin tae.

Olut on minusta vain yksinkertaisesti helvetin pahaa litkua, johon en totu ja josta en pidä. Oluessa haudutettu ruoka tai muu vastaava voi tehdä poikkeuksen, koska siinä on kyse kypsennysprosessista, mutta minä en yksinkertaisesti lähde "bisselle". Ruokajuomina voi ottaa monenlaista, mutta vielä ei ole tullut tilannetta, jossa vaikkapa kirkas lähdevesi olisi tuomittava vaihtoehto mikäli ei halua tai voi alkoholipitoista ruokajuomaa ottaa.

Mitä varsinaisiin ruoka-aineisiin tulee, niin oikein valmistettuna mikä tahansa voi olla syötävää ja väärin valmistettuna (vaikkapa mikroeineet) mikä tahansa voi olla mautonta tai lähes syömäkelvotonta. Sienien kohdalla on kuitenkin kyse myös elämänkatsomuksellisista asioista, eli anti-rihmastoryhmittymän pyhien periaatteiden mukaan ihminen voi mässäillä kuin possu ja olla henkisesti kuin vihannes, mutta rihmastolle ei mahdollisuuksia antaman pidä.

 

[sampio]

Jokainen vetää toki tyylillään ja tietty niitä ei-niin-suuria suosikkeja kaikilta löytyy, mutta onhan se jotenkin synkkää, jos aikuinen ihminen rajaa esim. sienet, sipulin, valkosipulin, sisäelimet, oluen, oliivit ja homejuustot tjsp. totaalisesti pois. Allekirjoittaneelta se ei ole mitään pois ja taustasta sen verran, että esimerkiksi noista mainituista ruoka-aineista vielä lukioikäisenä kaikki olivat jonkunlaisia inhotuksia valkosipulia lukuunottamatta. Nyt kokkailuharrastuksen kautta kaikki mainitut ja monet muut uudet maut ovat tulleet tutuiksia ja nykyisin maistan ihan kaikkea jo puhtaasta kiinnostuksesta. On paljon makuyhdistelmiä, jotka eivät toimi keskenään tai ihan vain huonosti tehtyä ruokaa, mutta hieman kieroon tahtomattanikin nykyisin katson aikuisia, jotka kategorisesti kieltäytyvät jostain tietystä ruoka-aineesta muun kuin allergia takia, mutta jokainen tavallaan.

Tähän ei ole mitään lisättävää tai poisotettavaa, joten tyydyn sanomaan, että olen totaalisen samaa mieltä.

Sanon kuitenkin vielä sen, että ottaa päähän kaikenmaailman ennakkoluuloiset nirppanokat. Mistään ette mitään tajua. Makuasioista on turha kiistellä, koska olette niin väärässä.

 

[sekolust]

Silakka. Hyi vittu. Lähes kaikkiruokaisena oikein hävettää se, miten tämä ei vaan mene ylös. Luuleekohan tuo kala olevansa lohi, meinaan vaan kun sen verran aktiivisesti yläjuoksua kohti? Suuri kalan ystävä en ole noin yleisestikään, mutta tuota oliota en saatana tunnu saavan alas sitten millään.

Porkkanaraaste. Porkkana itsessään menee täysin ongelmitta, mutta porkkanraasteeseen liittyy lapsuudesta pieni "trauma". Tuota kun täytyi yhdellä ruokailulla vetää aivan liikaa, ei nykyään uppoa yhtään. Täysin korvien välissä tuo vika on ja ei liity ruoan makuun mitenkään.

Noin ylipäätään olen kohtuullisen kaikkiruokainen. Joidenkin homejuustojen osalta en suurempia kicksejä saa, mutta eipä nuo mitenkään etovia ole. Kaikista eksoottisimpia safkoja en pahemmin ole kyllä ole testaillut, joten jätetään niistä avautuminen muille.

 

[lunar]

Banaani kaikissa muodoissaan ja siskonmakkarakeitto.
Joskus 5-vuotiaana sairastuin pahaan vatsatautiin ja olin syönyt banaania paljon sinä päivänä, kuten muinakin päivinä koska siihen aikaan se kuulemma oli allekirjoittaneen suosikkiherkku. Sen jälkeen en ole kyseisestä hedelmää kyennyt syömään. Joskus olen vahingossa maistanut täytekakkua jossa oli banaania vaikka luulin ettei ole. Juoksin vessaan ja kärpät putosi divariin.

Siskonmakkarakeittoa joutui tyjentämään täyden lautasen ala-asteella vaikka se oli kerran jo käynnyt vatsassa asti, sen jälkeen pelkkä ajatuskin kyseisestä materiaalista saa aikaan pahan olon.