Näistä kaikki muut menevät ja mm. jauhemaksapihvit ovat herkkuani, mutta nuo sienet... kun ei uppoa, niin ei uppoa. Eikä siinä maussa sinäänsä mitään vikaa ole, maistuu lähinnä mullalta ja metsältä. Mutta se rakenne on kaikissa maistamissani sienissä ollut poikkeuksetta ällöttävä. En oppinut edes kokkikouluaikoinani tykkäämään sienistä, vaikka montaa muuta, ennen epämieluisaa ruokaa siellä opinkin laittamaan ja syömään.
Kuten aiemmin totesin, niin sienet eivät ole eläin- eivätkä kasvikuntaa, ne ovat elämälle vieraiden rihmastojen tuotoksia. Osa sienistä on hiivamaisia, eikä se paranna tilannetta yhtään, kuten eivät mitkään itiöemätkään.
Ala-asteen pakkosyöttökokemukset ovat lisänneet monta ruokaa boikotti- ja yökkäyslistalleni. Meillä oli opettajilla se hassu tapa, että nämä pakottivat syömään lautasen tyhjäksi vaikka oksennus lentäisi. Sadismi tuntui tuon metodin pohjana olevan eikä tarve opettaa kokeilemaan. Kaikkeahan pitäisi maistaa jne, mutta jos on maistanut ja maku kuvottaa, niin ei se siitä parane, että partainen läski opettaja pakottaa syömään niljaisen mykykeiton tai valtavia puolikiinteitä ruskeita luumuja ison annoksen. Lopputulos on lähinnä se, ettei moista syö koskaan enää.
Sitä toki kannatan lämpimästi, että lapsilla maistatettaisiin eri ruokalajeja, mutta isojen satsien pakkosyöttö ei asiaa auta. Siitä seuraa korkeintaan muisteluita tähän ketjuun.
Lisäksi olisi vain hyväksyttävä, että lasten ja aikuisten makuhermot ovat erilaisia, ja lapsen mielestä "paha" ruoka voi kehkeytyä aikuisen makuhermoissa jo suureksi herkuksi. Esimerkkinä vaikkapa aurajuusto tai muut homejuustot. Minulla kesti neljännesvuosisata kehittää niihin ensin tottumus, sen jälkeen nauttimisreaktio ja lopulta jonkinasteinen himo. Nyt on jatkuvasti jääkaapissa sinihomejuustoa, valkohomejuustoa tai vastaavaa. Myös sillit ja silakat sekä anjovis maistuvat nykyisin suurena herkkuna, vaikka anjoviksenkin kanssa nirsoilin pienenä ja mitään ymmärtämättömänä.
Sama pätee hapankaaliin, joka olisi pienenä jäänyt lautaselle, mutta joka nykyisin maistuu mainiosti, sitäkin on yleensä jääkaapissa. Ajatuskin bratwurstista ja sauerkrautista saa murahtelemaan itsekseen saksalaisittain. Sehr gut, mehr gut!
Kaikkiin makuihin ja ruoka-aineisiin ei tosin totu koskaan. En vieläkään pidä paprikoista (muuta kuin paprikajauheena), purjosta, raa'asta tai paistetuista sipuleista tai valkosipuleista, ja olutta eli kaljaa eli bisseä en saa ilman kuvotuksen tunnetta kurkustani alas, vaikka yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää. Nuorena teininä oli "pakko" juoda kaljaa kun ei muuta saanut, silloinkaan se ei sen paremmalta maistunut. Ei auta, vaikka yrittäisi juoda suomalaisen poronkusen sijasta vaikka aitogermaanista olutta sianpotkan kera - tätä yritin viimeksi pari vuotta sitten Wienissä, ja tuoppi jäi puolilleen.
Eli jos haluaa laihduttaa Mustaa Nuolta, kannattaa tarjota paprika-purjomuhennosta sipuli- ja valkosipulihöysteellä ja ruokajuomaksi pullollinen Karjalaa.