Elämä on valintoja.
Puretaan nyt vielä jokunen ajatus sanoiksi.
Eräiltä osin ymmärrän Jeren valintoja, sen kuinka raskasta on elää miettien päivä päivän jälkeen sitä, mitä saa tehdä ja kuinka on elettävä. On mietittävä vastaako elämä ja ura NHL’ssä odotuksia näine ehtoineen eli on pidettävä nolla-linja, ja riippuen henkilöstä, ohjeiden noudattaminen voi lopulta tuntua ylivoimaisen vaikealta ja tuolloin kuppi voi mennä nurin, ja otetaan vaikkapa sitten tietoisesti sitä kaljaa, että käry käy. Mikäli kyseessä on tällainen tietoinen valinta niin toiminta on täysin ymmärrettävää, onko se sitten järkevää on taasen aivan toinen asia. Tiukan ja ahdistavan linjan noudattaminen voi tuntua raskaalta mutta voidaan myös ajatella toisin päin, onko sitä mikään pakko nauttia niitä oluita pelin jälkeen, jos rakkaus kiekkoon ja pelaamiseen juuri NHL’ssä on suuri - mitä en tohtisi epäillä, eikö tuolloin se ajaisi muutaman sinänsä merkityksettömän oluen edelle? Minun mielestä ajaisi, jos saisin tehdä sitä mitä eniten rakastan ja juuri siellä missä parhaimmat sitä tekevät asettaisin tämän tärkeämmäksi kuin ne muutamat oluet, olutta ehtisin kipata sitten uran päätyttyä. Silti, vaikka Jere toimii toisin kuin itse toimisin ymmärrän hänen motiivejaan. Elämä ei ole helppoa, saatika se ei ole helppoa huippu-urheilijalle eikä tavalliselle tallaajalle joka joutuu päivittäin elämään sen ajatuksen kanssa, että on “narkkari” tai “alkoholisti”. Minä olen niin ikävä, että ilkeän sanoa ihmisen, joka on kerran alkoholisti olevan aina alkoholisti, kerran sen tunnustettuaan ja tiedostettuuaan siitä ei pääse eroon - valitettavasti, ja olettaisin saman pätevän narkkareihin.
Ennen kuin kukaan ehtii älähtää lienee selventää paria asiaa. Muutama teistä lienee hivenen perillä asiasta, ja taitaapa jokunen sen jopa tietää. Painin itse näiden samojen asioiden kanssa päivittäin, tai viikottain. Joudun lopun elämäni miettimään uskallanko ottaa siiderin tai nauttia ruoalla viiniä, tiedän rajani ja tiedän mitä rajojen ylittämisestä seuraa. Silloin tällöin voin ottaa siiderin tai kaksi, maistella hivenen hyvää viiniä mutta, ehei, en voi lähteä kaupungille dokaamaan, en viihteelle, koska seuraukset voivat olla liian tuhoisat. Olen käynyt läpi alkoholin aiheuttamat vakavat masennuskaudet (kestivät kuukausia), itsetuhoiset ajatukset jotka olivat johtaa onnistuneeseen toteutukseen, taistellut syyllisyydentunnetta vastaan, keskustellut asioista ja sairastanut, turvautunut lääkkeisiin etc. Minä teen valintani, vältän tilanteita joissa joutua ryyppyseurueen matkaan eli pysyn poissa ravintoloista parhaani mukaan, en nauti alkoholia kuin hyvin harvoin. Elän näiden sääntöjen ehdoilla.
Olen “päähänpotkittu”, tehnyt virheitä, tunnustanut virheeni ennenkaikkea itselleni, nyt teen valintani asettamieni rajojen mukaan. Joku aina asettaa ne rajat, joko niitä noudattaa tai jättäessään noudattamatta vastaa myös seurauksista. Minä teen omat valintani, Jere omansa - toivon mukaan hän valintoja tehdessään osaa tehdä ne parhaimmat valinnat. En kaivannut sääliä, enkä myötätuntoa tuntemattomilta (koin sen säälinä), jos jotain kaipasin oli se tukea. Olipa Jeren kohdalla kyse putken jäämisestä päälle tai vittuuntumisesta ankariin sääntöihin häntä auttavat parhaiten ihmiset jotka ovat häntä kohtaan rehellisiä.
On kovin helppoa syyttää alkoholismista tai huumeriippuvuudesta geenejä, loppujen lopuksi kyse on valinnoista - eikä sitä valintaa tee jokin geeni vaan sen tekee ihminen itse. Kuten täällä on jo todettu, geenit altistavat alkoholiriippuvuuteen, mutta ei se, että sinulla on perimässäsi geeni joka aiheuttaa altistuksen tarkoita automaattisesti sitä, että sinusta tulee alkoholisti, tai muu päihderiippuvainen. Eräillä ihmisillä päihderiippuvuutta voi myös aiheuttaa aivojen mielihyväkeskus, ts. ihminen kaipaa niin voimallisesti alkoholin (nousuhumala) tuomaa mielihyvää, että tämän tähden ei pysty kontrolloimaan juomistaan. Alkoholin käyttöä tällaisessa tapauksessa voidaan vähentää löytämällä toinen “lähde” joka tuottaa samoja mielihyväntunteita aivoissa. Tämä “mielihyvähormonin” aiheuttama riippuvuus poikkeaa joiltain osin perinnöllisestä (geeneihin perustuvasta) riippuvuudesta ts. tämä tällainen riippuvuus ei välttämättä periydy, vaan se on yksilökohtaista, aivoja on kuitenkin tutkittu sen verran vähän ettei aivan tarkkaa kuvaa asiasta ole joten voi olla, että nämä kaksi ovat selkeämmässä suhteessa toisiinsa. Valtaosa alkoholin suurkuluttajista ei voi syyttää suoraan geenejä alkoholismistaan, vaan heillä se on useiden syiden summa (toki osassa perinnöllisyys on mukana) ja hyvin usein suurin vaikutin alkoholin käytölle löytyy yhteisöstä jossa elää ja kulttuurista jossa on kasvanut.
Elämä on todella täynnä valintoja, pienimmälläkin niistä voi olla yllättävän suuria vaikutuksia tulevan suhteen. Monasti olen huomannut sen etteivät ihmiset pysähdy miettimään ja pohtimaan valintojaan, jälkeen päin he sitten ruikuttavat “Miksen tehnyt sitäkin asiaa toisin”. Välillä kannattaa pysähtyä ja miettiä hivenen syvällisemmin valintojensa summaa.
Ottakaa nyt tästäkin selkoa...
vlad#16.