Taito-Ojaselta todella hieno kirjoitus tästä kiperästä aiheesta, kiitokset hänelle siitä, samoin mjr'n kirjoitus tuossa yllä on huomioimisen arvoinen. Kyseinen Taito-Ojasen kirjoitus meidän jokaisen kannattaisi lukea ajatuksella alusta loppuun, ja mieluiten vaikka kaksi kertaa. Luin sen jo aamulla, ja nyt koko päivän olen miettinyt kommentoidako sitä millään lailla vai ei, taidan tyytyä yleisellä tasolla vain kiitoksiin että pieneen vastineeseen hänen viestin eräästä kohdasta. Painotan, kyseessä on minun täysin subjektiivinen näkemys asiasta peilautuen omista kokemuksistani.
Taito-Ojanen:
"Lähimmäisten tukea tosiaan tarvitaan. Siinäkin on kuitenkin rajansa. Kuinka moni on nähnyt läheltä, mitä miehen ryyppääminen tekee vaimolle? Onko hajuakaan siitä, miten raskasta on kantaa sitä taakkaa? Millaisia ajatuksia vaimon päässä pyörii, ja miten hän siitä kärsii? Alkoholisti vetää helposti läheisensä siihen samaan suohon, jossa hän itse on. Minä en ainakaan voi vaatia keneltäkään ihmiseltä sitä uhrausta, että menee mukana. Kenellä on velvollisuus tukea, ja kenties tuhota oma elämänsä siinä samalla, jos ongelmainen ei halua parantua? Koska loppujen lopuksi kyse on siitä: haluaako todella parantua vai ei? Jos ei halua, ei ole toivoakaan. Voi olla, että haluamisestaan huolimatta mikään ei auta. Mutta ilman sitä halua, ei voi parantua. Joten taas palataan lähtöruutuun: se on itsestä kiinni."
Olen täysin samaa mieltä siitä, että tiettyyn rajaan saakka omaisten on hyvä tukea alkoholistia, samoin olen samaa mieltä siitä, että tällä tuella on loppujen lopuksi oma rajansa. Ketään, ei ketään, voi vaatia uhraamaan oma elämänsä toisen aikuisen ihmisen tähden. Minä en voi vaatia, että kukaan uhraisi oman elämänsä minun tähden, mutta en usko, että uhraisin itsekään oman elämäni toisen ihmisen tähden. Jossain menee lopulta se raja jonka ylitettyäni en enää jaksaisi, ja rohkenen väittää, että jokaisella on sellainen raja jonka jälkeen ei enää jaksaisi olla se tuki ja turva. On kohtuutonta vaatia omaisilta ja ystäviltä kohtuuttomia suorituksia, eikä tällaista ihmistä, jonka voimat loppuvat tule syyllistää ulkopuolisten taholta. Mikäli näin tekee mieli tehdä, voi mennä peilin eteen kysymään itseltään "Teinkö minä tarpeeksi auttaakseni heitä", perheenä he kaikki tarvitsevat sitä apua - ei yksin se alkoholisti.
Jollei alkoholisti millään muotoa halua parantua on tuki loppujen lopuksi aivan turhaa, vaikka ripustaisit itsesi toisen kaulaan ei siitä ole loppu peleissä mitään hyötyä. Kuten Taito-Ojanen totesi: "se on itsestä kiinni". Minä päätän otanko vai en, minä päätän lopetanko vai en - sitä päätöstä ei voi kukaan muu tehdä minun puolesta. Minua voi tukea ja kannustaa päätökseni suhteen mutta jollen itse halua muutosta kaikki tuki ja kannustus on lopulta hukkaan heitettyä energiaa.
Maailma on kova paikka elää...
vlad#16.