Kapitalismi – hidaste vai edellytys ihmiskunnan kehitykselle?

  • 53 176
  • 495

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuohan ei ole osakesijoittamista. Itseänikin kiinnostaa tietää, miten osakesijoittaminen on niin vihattua jonkun mielestä. Osakesijoittaminen on hyvä keino ihan tavalliselle nuorelle tai vanhalle lisätä varallisuuttaan pitkällä aikavälillä.

Jos arvaan, vihassa voisi olla kyse on kapitalismista. Kapitalismi on syypää kaikkeen pahaan maailmassa ja osakesijoittaminen on kapitalismia pienoiskoossa. Tässäkin ajattelussa olisi puolensa, mutta vaihtoehtoiset yhteiskunnat kapitalismille ovat olleet/ovat nyt kaikkein armottomampia tavallisen ihmisen, luonnon ja ilmaston sekä oikeusvaltioperiaatteiden kannalta.
En tiedä sotkisinko tänä päivänä enää niin vahvasti tuota "poliittista vakaumusta" sekä kapitalisimia toisiinsa, sillä onhan naapurin paskatunkio kuin kiinakin hyvin kapitalistisisa valtioita, vaikka se poliittinen järjestelmä ei sellaiseksi tunnustaudukaan. Kyse lienee vaan lopulta siitä, että kuka ja millä kriteerein kerää sen potin.

Kapitalismi ei varmastikaan ole syypää kaikkeen pahaan maailmassa, mutta hyvin moneen kyllä, sillä ahneus ei tosiaankaan ole näyttänyt olevan hyve, joka johtaisi varsinaiseen paratiisiin, ja se nyt kuitenkin on yksi merkittävä perusta koko kapitalistiselle järjestelmälle.

Sen on tietenkin pitänyt ottaa etäisyyttä mm orjuuteen, ja pyrkiä muodostamaan jonkinlainen perusta sille, että ihmiset eivät uskoisi olevansa miltää osin orjia, mutta hyvin moni sitä kuitenkin on, vaikka ei sellaisessa perinteisesti totutussa muodossa, vaan enemänkin sellaisessa laillisesti hyväksytyssä hyväksikäytön muodossa. Tai jos ei ihan laillisesti, niin näemmä hyvinkin helposti kierrettävissä.
Mitä tulee sijoittamiseen, niin onhan se kuitenkin vähän sellainen kaksijakoinen asia, sillä toisen sijoitus on toisen potkut. Eli osaamattoman johdon toimesta ei löydetä muuta tapaa nostaa tuottoja, kuin antaa monoa, jotta saadaan sijoitukselle tuottoa ja sitä kautta jaettavaa, joten ihan mutkatonta se ei siten ole, sillä useimmiten se kenkä heiluu kuitenkin siellä, missä sitä varaa sijoittamiseen juurikaan ei löydy, ja jatkossa vieläkin vähemmän, sillä nyt tehdyt verohelpotukset eivät osu pienituloisiin tavalla, joka suhteessa hintojen ja muiden elkinkustannusten nousuun nähden paikkaisi siitä edes pientä osaa.

On siis älyllistä epärehellisyyttä edes uskotella tuon verohelpotuksen lisäävän ostovoimaa pätkääkään isossakaan kansanosassa, ja kun jatkoksi laitetaan vähän lisää tasaveroa tuutista, niin se heikkenee vielä enemmän kuin uskalsivat edes odottaakaan.

Tokihan yhteiskunnat, joissa ei ole minkäänlaista markkinataloudellista ajattelua, eivät tosiaankaan kovin menestynetiä ole olleet, paitsi jos luonnovaroja on sattunut olemaan. Tosin niistäkään hyvin harva pääsee iloitsemaan, kun nekin on jaettu kovin pienen ryhmän kesken.

Minusta olisi todella hyvä alkaa miettimään, että pitääkö minkään yhteiskunta- tai talousjärjestelmän tukea millään tavalla rikastumista. Vaurastumista kyllä, mutta rikastumista niinkään ei.

Jotakin myös ihmisen sisäisestä maailmasta kertoo puheet ja ajatukset siitä, jos tosissaan ajattelee, että ihminen ei viitsi kehittyä, ei innovoida eikä oikein mitään muutakaan, jos ei aina ole tuloksena rikastuminen.

Kaikkien yritystoimintakaan ei tähtää siihen, että pitäisi alati kasvaa ja olla enemmän, kunhan saa sen turvatun toimeentulon.

Omaisuuksienkin siirtyminen ylisukupoilvisesti lisää jatkossa vain ongelmia, sillä alati enemmän olisi niitä, jotka odottavat vain tuottoa ja etsivät sekä rukoilevat uusia keinoja verojen kiertämiseksi, ja se heikentää entisestääkin tulevaisuudessa sitä työvoiman saantia sekä veropohjaa.

Taisi Aira Samulinkin todeta, että käyttäkää ne rahanne pois. Sellainen maailma ei kuitenkaan lopulta toimi, jossa raha ei kierrä, vaan se makaa odottamassa tulevaisuutta, jossa ei tarvitsisi enää osallistua mihinkään, ja sittenkin vielä yritetään parhaansa mukaan pakoon verotusta.

Mitä siis vielä tulee tuohon sijoittamiseen, niin onhan siinä tietenkin ihan järkeäkin, mutta täysin sen sisällöstä ja tavoitteista riippuen. Jos odtus on vain mahdollisimman iso tuotto, ja mielummin vieläpä äkkiä, niin ei siinä hyvä tule. Nykyinen kulttuuri kun on ampua se lypsävä lehmä heti kun on mahdollista.
 

Kampitus

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Wild, Avalanche
En tiedä sotkisinko tänä päivänä enää niin vahvasti tuota "poliittista vakaumusta" sekä kapitalisimia toisiinsa, sillä onhan naapurin paskatunkio kuin kiinakin hyvin kapitalistisisa valtioita, vaikka se poliittinen järjestelmä ei sellaiseksi tunnustaudukaan. Kyse lienee vaan lopulta siitä, että kuka ja millä kriteerein kerää sen potin.

Kapitalismi ei varmastikaan ole syypää kaikkeen pahaan maailmassa, mutta hyvin moneen kyllä, sillä ahneus ei tosiaankaan ole näyttänyt olevan hyve, joka johtaisi varsinaiseen paratiisiin, ja se nyt kuitenkin on yksi merkittävä perusta koko kapitalistiselle järjestelmälle.

Sen on tietenkin pitänyt ottaa etäisyyttä mm orjuuteen, ja pyrkiä muodostamaan jonkinlainen perusta sille, että ihmiset eivät uskoisi olevansa miltää osin orjia, mutta hyvin moni sitä kuitenkin on, vaikka ei sellaisessa perinteisesti totutussa muodossa, vaan enemänkin sellaisessa laillisesti hyväksytyssä hyväksikäytön muodossa. Tai jos ei ihan laillisesti, niin näemmä hyvinkin helposti kierrettävissä.
Mitä tulee sijoittamiseen, niin onhan se kuitenkin vähän sellainen kaksijakoinen asia, sillä toisen sijoitus on toisen potkut. Eli osaamattoman johdon toimesta ei löydetä muuta tapaa nostaa tuottoja, kuin antaa monoa, jotta saadaan sijoitukselle tuottoa ja sitä kautta jaettavaa, joten ihan mutkatonta se ei siten ole, sillä useimmiten se kenkä heiluu kuitenkin siellä, missä sitä varaa sijoittamiseen juurikaan ei löydy, ja jatkossa vieläkin vähemmän, sillä nyt tehdyt verohelpotukset eivät osu pienituloisiin tavalla, joka suhteessa hintojen ja muiden elkinkustannusten nousuun nähden paikkaisi siitä edes pientä osaa.

On siis älyllistä epärehellisyyttä edes uskotella tuon verohelpotuksen lisäävän ostovoimaa pätkääkään isossakaan kansanosassa, ja kun jatkoksi laitetaan vähän lisää tasaveroa tuutista, niin se heikkenee vielä enemmän kuin uskalsivat edes odottaakaan.

Tokihan yhteiskunnat, joissa ei ole minkäänlaista markkinataloudellista ajattelua, eivät tosiaankaan kovin menestynetiä ole olleet, paitsi jos luonnovaroja on sattunut olemaan. Tosin niistäkään hyvin harva pääsee iloitsemaan, kun nekin on jaettu kovin pienen ryhmän kesken.

Minusta olisi todella hyvä alkaa miettimään, että pitääkö minkään yhteiskunta- tai talousjärjestelmän tukea millään tavalla rikastumista. Vaurastumista kyllä, mutta rikastumista niinkään ei.

Jotakin myös ihmisen sisäisestä maailmasta kertoo puheet ja ajatukset siitä, jos tosissaan ajattelee, että ihminen ei viitsi kehittyä, ei innovoida eikä oikein mitään muutakaan, jos ei aina ole tuloksena rikastuminen.

Kaikkien yritystoimintakaan ei tähtää siihen, että pitäisi alati kasvaa ja olla enemmän, kunhan saa sen turvatun toimeentulon.

Omaisuuksienkin siirtyminen ylisukupoilvisesti lisää jatkossa vain ongelmia, sillä alati enemmän olisi niitä, jotka odottavat vain tuottoa ja etsivät sekä rukoilevat uusia keinoja verojen kiertämiseksi, ja se heikentää entisestääkin tulevaisuudessa sitä työvoiman saantia sekä veropohjaa.

Taisi Aira Samulinkin todeta, että käyttäkää ne rahanne pois. Sellainen maailma ei kuitenkaan lopulta toimi, jossa raha ei kierrä, vaan se makaa odottamassa tulevaisuutta, jossa ei tarvitsisi enää osallistua mihinkään, ja sittenkin vielä yritetään parhaansa mukaan pakoon verotusta.

Mitä siis vielä tulee tuohon sijoittamiseen, niin onhan siinä tietenkin ihan järkeäkin, mutta täysin sen sisällöstä ja tavoitteista riippuen. Jos odtus on vain mahdollisimman iso tuotto, ja mielummin vieläpä äkkiä, niin ei siinä hyvä tule. Nykyinen kulttuuri kun on ampua se lypsävä lehmä heti kun on mahdollista.
Venäjän ja Kiinan talousjärjestelmät eivät täytä kapitalismin ehtoja. Venäjän järjestelmä on hyvin oligopolinen ja Kiinan sosialistinen markkinatalous ei täytä kapitalismin edellyttämää avoimuuden ja vapaan markkinan sekä yksityisen omistusoikeuden ehtoja.

Ahneus ei ole kapitalismiin sisäänrakennettu periaate vaan ihmisen käyttäytymistä ohjaava ihmisluonnolle ominainen piirre, joka ohjaa ihmisten käyttäytymistä talousjärjestelmästä riippumatta.

Toisen sijoitus on toisen potkut ajattelutapa tarkoittaisi sitä, että kapitalismissa pääomat tuottavat vain tilanteessa, jossa henkilöstökuluja pyritään laskemaan tuottavuuden parantamisen vuoksi. Tämä kuvastaa hyvin sitä asenteellista väärinymmärtämistä, jota pääomia kohtaan on usein havaittavissa. Sitä ei voida kiistää, että tietyissä tilanteissa irtisanomisia tehdään, jotta pääoman tuotto turvataan. Mutta minne se pääoma sitten ohjautuu? Kun luodaan uusia työpaikkoja, tarvitaan yhtä lailla pääomia näiden synnyttämiseen. Kapitalismia on helppo demonisoida vastakkainasettelulla ja herravihalla. Todellisuudessa kuitenkin esimerkiksi irtisanomiset vapauttavat pääomaa toisaalle, joka mahdollistaa uusien työpaikkojen syntymisen.

Omaisuuksien ylisukupolvinen kertyminen ja rahan makaaminen odottamassa tulevaisuutta tarkoittaisi pääomien sitomista johonkin pöytälaatikkoon. Se että yksityisiä pääomia ohjataan markkinoille on kapitalismissa juuri se työpaikkojen mahdollistaja. Tämä on usein esiin tuleva väite, että pääomiltaan vauraalla henkilöllä olisi joku pohjaton sammio johon hän on riistänyt rahaa joka on muilta pois totetuu vain edellä mainituissa. Kapitalismi ei tähän kannusta, se on nuukuus ja saituus. Kapitalismi kannustaa siihen, että kaikki varallisuus olisi mahdollisimman paljon markkinoilla. Tämä on se lähtökohta jossa se kapitalismin mahdollisuus ympäristön pelastamiseen juuri piilee. Kapitalismissa kaikella on hinta. Poliittiset päättäjät eivät vain tähän mennessä ole pystyneet hinnoittelemaan heidän vastuualueellaan olevia päästövähennyksiin ohjaavia ajureita. Kapitalismi kyllä esimerkiksi hinnoitelee raaka-aineet jatkuvasti korkeammalle joka ohjaa resurssien käytön tehokkuuteen.

Veropoliittiset kannanotot otaksuin kohdistetun nykyisen hallituksen kritisoitiin, joka ei sinällään liity ketjun aiheeseen.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Venäjän ja Kiinan talousjärjestelmät eivät täytä kapitalismin ehtoja. Venäjän järjestelmä on hyvin oligopolinen ja Kiinan sosialistinen markkinatalous ei täytä kapitalismin edellyttämää avoimuuden ja vapaan markkinan sekä yksityisen omistusoikeuden ehtoja.

Ahneus ei ole kapitalismiin sisäänrakennettu periaate vaan ihmisen käyttäytymistä ohjaava ihmisluonnolle ominainen piirre, joka ohjaa ihmisten käyttäytymistä talousjärjestelmästä riippumatta.

Toisen sijoitus on toisen potkut ajattelutapa tarkoittaisi sitä, että kapitalismissa pääomat tuottavat vain tilanteessa, jossa henkilöstökuluja pyritään laskemaan tuottavuuden parantamisen vuoksi. Tämä kuvastaa hyvin sitä asenteellista väärinymmärtämistä, jota pääomia kohtaan on usein havaittavissa. Sitä ei voida kiistää, että tietyissä tilanteissa irtisanomisia tehdään, jotta pääoman tuotto turvataan. Mutta minne se pääoma sitten ohjautuu? Kun luodaan uusia työpaikkoja, tarvitaan yhtä lailla pääomia näiden synnyttämiseen. Kapitalismia on helppo demonisoida vastakkainasettelulla ja herravihalla. Todellisuudessa kuitenkin esimerkiksi irtisanomiset vapauttavat pääomaa toisaalle, joka mahdollistaa uusien työpaikkojen syntymisen.

Omaisuuksien ylisukupolvinen kertyminen ja rahan makaaminen odottamassa tulevaisuutta tarkoittaisi pääomien sitomista johonkin pöytälaatikkoon. Se että yksityisiä pääomia ohjataan markkinoille on kapitalismissa juuri se työpaikkojen mahdollistaja. Tämä on usein esiin tuleva väite, että pääomiltaan vauraalla henkilöllä olisi joku pohjaton sammio johon hän on riistänyt rahaa joka on muilta pois totetuu vain edellä mainituissa. Kapitalismi ei tähän kannusta, se on nuukuus ja saituus. Kapitalismi kannustaa siihen, että kaikki varallisuus olisi mahdollisimman paljon markkinoilla. Tämä on se lähtökohta jossa se kapitalismin mahdollisuus ympäristön pelastamiseen juuri piilee. Kapitalismissa kaikella on hinta. Poliittiset päättäjät eivät vain tähän mennessä ole pystyneet hinnoittelemaan heidän vastuualueellaan olevia päästövähennyksiin ohjaavia ajureita. Kapitalismi kyllä esimerkiksi hinnoitelee raaka-aineet jatkuvasti korkeammalle joka ohjaa resurssien käytön tehokkuuteen.

Veropoliittiset kannanotot otaksuin kohdistetun nykyisen hallituksen kritisoitiin, joka ei sinällään liity ketjun aiheeseen.
Kiitos vastauksesta. Olet oikeassa siltä osin mitä tulee kapitalismiin aattellisesti, mutta juurikin tuon ihmisen ahneuden vuoksi kapitalismi ei toimi optimaalisesti, ellei ole voimakkaita valtioita, joilla on rohkeus tehdä päätöksiä, mikä pakottaa sen rahan sinne markkinoille tekemään sitä työtä, sekä suitsia sitä siellä missä pitää, jotta se ahneus ei pääse voittavaksi sisällöksi siihen kapitalisimiin. Jo nyt on nähty, että sen monet hyvät aatteelliset sisällöt eivät toimi kuin unissa, joten jotakin pitäisi tehdä, mutta onko sellaiseen rohkeutta, kun kuitenkin politiikka on jo osoittanut demokratioissakin sen, että se on äänestäjän kannalta hyvin näennäistä. Kaunis ajatus, mutta ei kuitenkaan toimi, ollen toki kuitenkin parasta mitä tarjolla on.

Jos se sijoittaminen perustuisikin enenmmän siihen työpaikkojen syntymiseen, sekä kilpailuun siellä markkinoilla, niin se olisi ihan loistavaa, mutta tosiasiassahan niitä paikkoja ei vaan tarpeeksi synny, sillä moni todellakin haluaa vain ulosmitata mahdollisimman nopeasti paikkansa pääomia nostelemaan, ja koska suunta kuitenkin edelleen on sellainen, että työpaikat eivät tulevaisuudessa suinkaan lisäänny suhteessa tuottoon, niin olisi ihan valtiotasollakin mietittävä, miten sitä rahaa jatkossa jaetaan.

Meillähän ei myöskään kaikilla ole mahdollisuuksia päästä makoilemaan pääomatuloa nostelemaan, tai maailma pysähtyy, joten tässäkin mielessä on jatkoa mietittävä hyvin tarkasti. Siksi näen sijoittamisen tulevaisuudessa kohdentuvan entistäkin enemmän -jos siis järki siihen riittää- olevan tekijöiden omaa panostusta työpaikkaansa, ja siten niiden osuuksien paremman jakautumisen omistajilta tekijöille, sillä muuten jossakin kohtaa tulee pää vetävän käteen, ja ei ole enää muuta keinoa, kuin verottaa rahat pois, tai jakaa yhteiskunta todella radikaalisti kahtia. Kasvu nyt jokatapauksessa tulee jossakin kohtaa väistämättä tiensä päähän. Se, ettö miten se tapahtuu, sitlä en osaa arvailla.
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Anteeksi mutta jossain vaiheessa maapallo sanoo, että nyt riittää ja se aika on aika lähellä.

Ja tämä sitten taianomaisesti korjaantuu kun kytketään kapitalismi pois päältä ja siirretään tuotannontekijät keskusjohdon omistukseen? Kokoomus ja perussuomalaiset epäilemättä laittaisivat kaiken kuntoon kun vain saisivat päättää siitä mihin kunkin omaisuus ja työpanos käytetään... Vai luovutaanko demokratiasta samalla? Tokikaan tuollainen yhteisomistuksen vaatiman keskuskomitean haikailu ei mitenkään voisi johtaa vallan korruptoimaan hallintoon, kuten ei ole missään johtanutkaan, eikä ole syytä pelätä että nämä tahot pyrkisivät pitämään vallastaan kiinni.

Lukuisista kokeiluista huolimatta kapitalistinen järjestelmä on osoittautunut ainoaksi jossa kyetään säilyttämään demokratia ja ihmisoikeudet sekä vieläpä tuottamaan talouskasvua kasvattamatta kasvihuonepäästöjä. Ihan himpun tuntuu, että ongelmaa puretaan väärästä päästä...

Ihmiset ovat ahneita ihan yhtälailla niissä ei-kapitalistisissakin järjestelmissä ja kaipaavat itselleen valtaa, statusta ja luksusta. @Hilperi :n plastiikkakirurgiakommentti oli tästä hauska esimerkki, sillä kovin ei-kapitalistinen Venezuelahan onkin ollut tämän suhteen aivan eri maata kuin kapitalistiset länsimaat...




Kapitalismin ja markkinatalouden hyvä puoli on siinä, että myös ahneilla mulkeroilla on kannustin esim. tuottaa vähäpäästöistä teknologiaa kun sellaista halutaan (kuten nyt selvästi laajalta halutaan). Lisäksi yleisesti ottaen kaikki hyötyvät siitä, että ahnetta mulkeroa lykästää ja hän lyö rahoiksi vaikkapa toimivalla rokotteella tai älypuhelimella.

Tietenkin yhteiskunnassamme on paljonkin asioita pielessä, mutta on aikamoinen oikaisu syyttää niistä nimenomaan kapitalismia, ja toisaalta aikamoista haihattelua käyttää mittatikkuna jotain täydellistä utopiaa josta kukaan ei tunnu osaavan esittää minkäänlaista toimivaa reseptiä, jos sellaiseksi ei lasketa "kapitalismi on paha ja kaikki ikävä kapitalismin syytä". Monessa mielessä samaa tasoa on onneksi nykyään harvinaisempi demokratiakritiikki, jossa luetellaan demokratian vajavaisuuksia, kuten että tyhmät ja väärässä olevatkin saavat äänestää. Mutta mikä olisi se parempi vaihtoehto?

PS. En nyt muista tarkalleen mitä @hooceebruins olet talouspolitiikasta kirjoittanut, mutta jotenkin muistan ettet ole suuri leikkausten ja hyvinvointivaltion alasajamisen kannattaja. Kun kuitenkin hyvinvointivaltiota rahoitetaan velalla perustuen nimenomaan ajatukseen siitä, että tuleva talouskasvu mahdollistaa tämän kestävyyden, miten ratkaiset tämän ristiriidan? En nyt väitä sinun olevan sitä porukkaa, mutta kovin usein degrowth-ajatuksia kannattavat tuntuvat täysin epäkoherentisti olevan sitä mieltä, että tulevan talouskasvun ajatukseen perustuva kasvava velka on ihan ok ja jopa suotavaa.

edit: Ja pakollinen disclaimer, että tietenkin elämme sekataloudessa, mutta sosialistisia elementtejä sisältävä sekataloutemme on kuitenkin pohjaltaan kapitalistinen, sillä se perustuu pääosin tuotannontekijöiden yksityisomistukseen. Tästä lienevät myös antikapitalistit samaa mieltä, sillä sehän veisi antikapitalismilta pohjan jos kaiken pahan takana olisivatkin ei-kapitalistiset sekatalouslänsimaat.
 

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Lukuisista kokeiluista huolimatta kapitalistinen järjestelmä on osoittautunut ainoaksi jossa kyetään säilyttämään demokratia ja ihmisoikeudet sekä vieläpä tuottamaan talouskasvua kasvattamatta kasvihuonepäästöjä. Ihan himpun tuntuu, että ongelmaa puretaan väärästä päästä...

Tietenkin yhteiskunnassamme on paljonkin asioita pielessä, mutta on aikamoinen oikaisu syyttää niistä nimenomaan kapitalismia, ja toisaalta aikamoista haihattelua käyttää mittatikkuna jotain täydellistä utopiaa josta kukaan ei tunnu osaavan esittää minkäänlaista toimivaa reseptiä, jos sellaiseksi ei lasketa "kapitalismi on paha ja kaikki ikävä kapitalismin syytä". Monessa mielessä samaa tasoa on onneksi nykyään harvinaisempi demokratiakritiikki, jossa luetellaan demokratian vajavaisuuksia, kuten että tyhmät ja väärässä olevatkin saavat äänestää. Mutta mikä olisi se parempi vaihtoehto?

Kapitalismin syyttäminen tiettyjen ihmisten kurjuudesta on sama kuin syyttäisi painovoimaa siitä jos joku heittää tiiliskivellä sinua talon katolta.

Kapitalistisessa mallissa menestyvät ahkerat, lahjakkaat ja onnekkaat.
Ajatusleikkinä: mikäli jonkinlainen "pääomien uusjako" suoritettaisiin tänään niin muutaman vuoden päästä taloudellisesti menestyneitä olisivat edelleen ahkerat, lahjakkaat ja onnekkaat, mutta vain onnen osuus olisi jaettu uudestaan, mutta fiksut ja ahkerat olisivat edelleenkin yliedustettuina mikäli taloudellista menestystä käytetään mittarina.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Ja tämä sitten taianomaisesti korjaantuu kun kytketään kapitalismi pois päältä ja siirretään tuotannontekijät keskusjohdon omistukseen?
Itse sanoisin, että siinä vaiheessa kun teknologia ja tiede edistyvät niin paljon, ettemme enää elä niukkuuden olosuhteissa, joissa tarvitaan markkinatalouden kaltaisia primitiivisiä resurssinjako-mekanismeja. Joku Iain M. Banksin tieteisutopia Kulttuuri olisi hyvä esimerkki tästä valtion ja markkinatalouden kuihtumisesta pois... Anyways, noin vakavammin puhuttuna niin "kapitalismi" on kovin monimuotoinen asia - kyllä Ruotsi on selkeästi kapitalistinen yhteiskunta ja joku Bolivia olennaisesti myös. Kummasta "kapitalismista" puhumme?
 
Viimeksi muokattu:

Kampitus

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Wild, Avalanche
Kiitos vastauksesta. Olet oikeassa siltä osin mitä tulee kapitalismiin aattellisesti, mutta juurikin tuon ihmisen ahneuden vuoksi kapitalismi ei toimi optimaalisesti, ellei ole voimakkaita valtioita, joilla on rohkeus tehdä päätöksiä, mikä pakottaa sen rahan sinne markkinoille tekemään sitä työtä, sekä suitsia sitä siellä missä pitää, jotta se ahneus ei pääse voittavaksi sisällöksi siihen kapitalisimiin. Jo nyt on nähty, että sen monet hyvät aatteelliset sisällöt eivät toimi kuin unissa, joten jotakin pitäisi tehdä, mutta onko sellaiseen rohkeutta, kun kuitenkin politiikka on jo osoittanut demokratioissakin sen, että se on äänestäjän kannalta hyvin näennäistä. Kaunis ajatus, mutta ei kuitenkaan toimi, ollen toki kuitenkin parasta mitä tarjolla on.

Jos se sijoittaminen perustuisikin enenmmän siihen työpaikkojen syntymiseen, sekä kilpailuun siellä markkinoilla, niin se olisi ihan loistavaa, mutta tosiasiassahan niitä paikkoja ei vaan tarpeeksi synny, sillä moni todellakin haluaa vain ulosmitata mahdollisimman nopeasti paikkansa pääomia nostelemaan, ja koska suunta kuitenkin edelleen on sellainen, että työpaikat eivät tulevaisuudessa suinkaan lisäänny suhteessa tuottoon, niin olisi ihan valtiotasollakin mietittävä, miten sitä rahaa jatkossa jaetaan.

Meillähän ei myöskään kaikilla ole mahdollisuuksia päästä makoilemaan pääomatuloa nostelemaan, tai maailma pysähtyy, joten tässäkin mielessä on jatkoa mietittävä hyvin tarkasti. Siksi näen sijoittamisen tulevaisuudessa kohdentuvan entistäkin enemmän -jos siis järki siihen riittää- olevan tekijöiden omaa panostusta työpaikkaansa, ja siten niiden osuuksien paremman jakautumisen omistajilta tekijöille, sillä muuten jossakin kohtaa tulee pää vetävän käteen, ja ei ole enää muuta keinoa, kuin verottaa rahat pois, tai jakaa yhteiskunta todella radikaalisti kahtia. Kasvu nyt jokatapauksessa tulee jossakin kohtaa väistämättä tiensä päähän. Se, ettö miten se tapahtuu, sitlä en osaa arvailla.
Näkemykseni mukaan kapitalismi on juuri siitä hyvä talousjärjestelmä muutoksen pohjalle, että se reflektoi suunnitelmataloutta nopeammin. Kannatan itse vahvasti sitä, että kapitalismia ohjataan ekokatastrofin estämiseksi. Pakottaminen on kuitenkin mielestäni huono ajatus, sillä yksilön vapaus ja demokratia ovat sen asteisia suojattavia oikeuksia jotka tulevat mielestäni jopa ennen luonnon kantokykyä. Eli jos ihmiskunta ei pääse yhteisymmärrykseen keinoista, ehkä se on sitten ansainnut kohtalonsa ja maapallo tuhoutuu alta aikayksikön. Totalitaarinen yhteiskunta kun ei ole minun näkemykseni mukaan elämisen arvoinen.

Työpaikkojen syntyminen ei sinällään ole, eikä saisi olla itseisarvo. Teknologinen kehitys on korvannut ja korvaa edelleen työpaikkoja, joka vapauttaa työvoimaa toisaalle. Eihän se ole hyvinvoinnin tae, että jokainen on töissä. Kyllähän tämän vahvistaa jo Neuvostoliitossa olleet leipäjonojen vahtimestaritkin.

Tässä viimeisessä kappaleessa sinulla on hienoa kansalliskapitalismimaista otetta. Juuri tästä syystä kaikki osakesäästötilien kaltaiset uudistukset ovat tervetulleita. Ne pitää nähdä mahdollisuutena tavalliselle kansalaiselle, eikä niinkään kroisosten etuoikeutena. Kansalaisten tulee päästä vaurastumaan ja turvaamaan oma tulevaisuutensa ja vähentää riippuvuuttaan valtioon. Tämä on koko yhteiskunnan etu. Tähän kapitalismi luo hyvän alustan.

Tätä edellä mainittua tukee yksi viime vuosina lisääntynyt henkilöstöanteihin liittyvä ilmiö, jossa kahden eri omistusrakenteen omaavat yhtiöt kuvastavat hyvin sitä kuinka kapitalismissa voi olla kaksi hyvin erilaista tapaa harjoittaa yritystoimintaa.

Yhtiö A

Työllistää 100 henkilöä. Omistuspohja koostuu yksityisestä, kunnallisista ja valtiollisista toimijoista. Työntekijät kuuluvat ammattiliittoon ja maksavat koko työelämässä matalasta palkastaan liitolle joka tasaisin väliajoin asettuu työnantajaa vastaan ja taistelee pienen palkankorotusten. Työntekijät työskentelevät pääosin suorittavissa tehtävissä ja palkkataso on huono. Lopulta eläkkeelle siirtyessä he nauttivat melko huonoa eläkettä ja omaa varallisuutta ei ole juuri kertynyt. Tämän vuoksi he ovat yhteiskunnasta riippuvaisia ja myös kuormittavat yhteiskuntaa. Yhteiskunnan rahat eivät meinaa riittää hyvinvointivaltion ylläpitoon.

Yhtiö B

Työllistää 100 henkilöä. Omistajapohja koostuu yksityisistä sijoittamista, sekä yhtiön työntekijöistä jotka ovat henkilöstöannin kautta saaneet halutessaan tulla yhtiön omistajiksi. Tämä on johtanut siihen, että työntekijät ovat saaneet kasvatettua varallisuuttaan työskentelyn ohessa. Eläkkeelle jäätyään työntekijät voivat käyttää tätä työelämän aikana kertynyttä varallisuutta omiin elinkustannuksiin, jolloin he eivät kuormita yhteiskuntaa lainkaan. Yhteiskunnalle jää tällöin paremmin resursseja huolehtia niistä jotka huolenpitoa tarvitsevat.

Jälkimmäisen tapainen tilanne on nykyisin hyvin paljon yleistynyt ja siihen on verotuksellinen kannuste. Se on suora kannuste normaalille työskentelevälle henkilölle, joka haluaa osaamisensa avulla kartuttaa omaa varallisuuttaan.

Kapitalismia siis tarjoaa mahdollisuuksia niille, jotka siihen haluavat tarttua. Kaikki eivät vain ota taloudellisesti vastuuta oman tilanteensa parantamisesta. Harva liiton jäsenmaksuja maksavakaan miettii, että jos tuon rahan sijoittaisikin toisaalle, minulla olisi eläköityessä 50 000e pääomaa käytettävässä omien elinkustannusten ylläpitoon. Saanko minä liitosta työurani aikana tätä vastaavan määrän etuja, se on kysymys joka rationaalisen ihmisen tulisi itselleen esittää. Mikäli vastaus on kyllä, on jäsenmaksu perusteltu. Jäsenmaksusi allokoituu tämän jälkeen ay pamppujen isoihin liksoihin ja liittojen sijoitusten kautta kiinteistöihin ja markkinoille.

Yhtiö B:n tilanne ei lopulta ole kovin kaukana Marxin ajatuksista, ja siinä ollaan silti kapitalismin ytimessä.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Näkemykseni mukaan kapitalismi on juuri siitä hyvä talousjärjestelmä muutoksen pohjalle, että se reflektoi suunnitelmataloutta nopeammin. Kannatan itse vahvasti sitä, että kapitalismia ohjataan ekokatastrofin estämiseksi. Pakottaminen on kuitenkin mielestäni huono ajatus, sillä yksilön vapaus ja demokratia ovat sen asteisia suojattavia oikeuksia jotka tulevat mielestäni jopa ennen luonnon kantokykyä. Eli jos ihmiskunta ei pääse yhteisymmärrykseen keinoista, ehkä se on sitten ansainnut kohtalonsa ja maapallo tuhoutuu alta aikayksikön. Totalitaarinen yhteiskunta kun ei ole minun näkemykseni mukaan elämisen arvoinen.

Työpaikkojen syntyminen ei sinällään ole, eikä saisi olla itseisarvo. Teknologinen kehitys on korvannut ja korvaa edelleen työpaikkoja, joka vapauttaa työvoimaa toisaalle. Eihän se ole hyvinvoinnin tae, että jokainen on töissä. Kyllähän tämän vahvistaa jo Neuvostoliitossa olleet leipäjonojen vahtimestaritkin.

Tässä viimeisessä kappaleessa sinulla on hienoa kansalliskapitalismimaista otetta. Juuri tästä syystä kaikki osakesäästötilien kaltaiset uudistukset ovat tervetulleita. Ne pitää nähdä mahdollisuutena tavalliselle kansalaiselle, eikä niinkään kroisosten etuoikeutena. Kansalaisten tulee päästä vaurastumaan ja turvaamaan oma tulevaisuutensa ja vähentää riippuvuuttaan valtioon. Tämä on koko yhteiskunnan etu. Tähän kapitalismi luo hyvän alustan.

Tätä edellä mainittua tukee yksi viime vuosina lisääntynyt henkilöstöanteihin liittyvä ilmiö, jossa kahden eri omistusrakenteen omaavat yhtiöt kuvastavat hyvin sitä kuinka kapitalismissa voi olla kaksi hyvin erilaista tapaa harjoittaa yritystoimintaa.

Yhtiö A

Työllistää 100 henkilöä. Omistuspohja koostuu yksityisestä, kunnallisista ja valtiollisista toimijoista. Työntekijät kuuluvat ammattiliittoon ja maksavat koko työelämässä matalasta palkastaan liitolle joka tasaisin väliajoin asettuu työnantajaa vastaan ja taistelee pienen palkankorotusten. Työntekijät työskentelevät pääosin suorittavissa tehtävissä ja palkkataso on huono. Lopulta eläkkeelle siirtyessä he nauttivat melko huonoa eläkettä ja omaa varallisuutta ei ole juuri kertynyt. Tämän vuoksi he ovat yhteiskunnasta riippuvaisia ja myös kuormittavat yhteiskuntaa. Yhteiskunnan rahat eivät meinaa riittää hyvinvointivaltion ylläpitoon.

Yhtiö B

Työllistää 100 henkilöä. Omistajapohja koostuu yksityisistä sijoittamista, sekä yhtiön työntekijöistä jotka ovat henkilöstöannin kautta saaneet halutessaan tulla yhtiön omistajiksi. Tämä on johtanut siihen, että työntekijät ovat saaneet kasvatettua varallisuuttaan työskentelyn ohessa. Eläkkeelle jäätyään työntekijät voivat käyttää tätä työelämän aikana kertynyttä varallisuutta omiin elinkustannuksiin, jolloin he eivät kuormita yhteiskuntaa lainkaan. Yhteiskunnalle jää tällöin paremmin resursseja huolehtia niistä jotka huolenpitoa tarvitsevat.

Jälkimmäisen tapainen tilanne on nykyisin hyvin paljon yleistynyt ja siihen on verotuksellinen kannuste. Se on suora kannuste normaalille työskentelevälle henkilölle, joka haluaa osaamisensa avulla kartuttaa omaa varallisuuttaan.

Kapitalismia siis tarjoaa mahdollisuuksia niille, jotka siihen haluavat tarttua. Kaikki eivät vain ota taloudellisesti vastuuta oman tilanteensa parantamisesta. Harva liiton jäsenmaksuja maksavakaan miettii, että jos tuon rahan sijoittaisikin toisaalle, minulla olisi eläköityessä 50 000e pääomaa käytettävässä omien elinkustannusten ylläpitoon. Saanko minä liitosta työurani aikana tätä vastaavan määrän etuja, se on kysymys joka rationaalisen ihmisen tulisi itselleen esittää. Mikäli vastaus on kyllä, on jäsenmaksu perusteltu. Jäsenmaksusi allokoituu tämän jälkeen ay pamppujen isoihin liksoihin ja liittojen sijoitusten kautta kiinteistöihin ja markkinoille.

Yhtiö B:n tilanne ei lopulta ole kovin kaukana Marxin ajatuksista, ja siinä ollaan silti kapitalismin ytimessä.
Kiitos vastauksesta. Arvostan aina keskustelua, sillä vain sillä voidaan lähentyä pistettä, jossa asiat kohtaavat mahdollisimman optimaalisesti.

Hyvästä sääntelystä on onneksi pitkä matka totalitarismiin.

Suitsisin nykyistä enemmän näitä yritysmyyntejä, joilla mennään koko ajan lähemmäs maailmaa, jossa omistukset liikaa keskittyvät, ja josta taas voisi seurata yhdenlainen totalitarismin muoto, vaikka juuri sitä sanaa ei käytettäisikään.

Uskoisin tämän lisäävän myös sitä kilpailua, joka taas tarkoittaa lisää työpaikkoja. Ja todellakin kannustaisin juuri tuohon jonkinmuotoiseen yhteisomistukseen tekijöiden sekä omistajien/perustajien välillä. Sehän kaventaisi juuri niitä tuloeroja, ja mahdollistaisi laajemman hyvinvoinnin tulevaisuudessakin.

Toki ymmärrän sen, että optimaalisessa maailmassa homma toimisi ilman liittoja, ja sen rahan sijoittamisen järkevämminn, mutta se vaatisi vähemmän niitä eniten itkeviä yrittäjiä, joiden tavoitteena ei ole jakaa, vaan enemmänkin vain hyötyä.

Tämä sopisi nimenomaan myös sen vaurauden laajentamisesta, pelkän rikastumisen sijaan. En edelleenkään kannusta siihen ylisukupolvisten omaisuuksien muodostamiseen, sillä se ei pitkässä juoksussa palvele yhteiskuntien toimintaa.
 

Kampitus

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Wild, Avalanche
Kiitos vastauksesta. Arvostan aina keskustelua, sillä vain sillä voidaan lähentyä pistettä, jossa asiat kohtaavat mahdollisimman optimaalisesti.

Hyvästä sääntelystä on onneksi pitkä matka totalitarismiin.

Suitsisin nykyistä enemmän näitä yritysmyyntejä, joilla mennään koko ajan lähemmäs maailmaa, jossa omistukset liikaa keskittyvät, ja josta taas voisi seurata yhdenlainen totalitarismin muoto, vaikka juuri sitä sanaa ei käytettäisikään.

Uskoisin tämän lisäävän myös sitä kilpailua, joka taas tarkoittaa lisää työpaikkoja. Ja todellakin kannustaisin juuri tuohon jonkinmuotoiseen yhteisomistukseen tekijöiden sekä omistajien/perustajien välillä. Sehän kaventaisi juuri niitä tuloeroja, ja mahdollistaisi laajemman hyvinvoinnin tulevaisuudessakin.

Toki ymmärrän sen, että optimaalisessa maailmassa homma toimisi ilman liittoja, ja sen rahan sijoittamisen järkevämminn, mutta se vaatisi vähemmän niitä eniten itkeviä yrittäjiä, joiden tavoitteena ei ole jakaa, vaan enemmänkin vain hyötyä.

Tämä sopisi nimenomaan myös sen vaurauden laajentamisesta, pelkän rikastumisen sijaan. En edelleenkään kannusta siihen ylisukupolvisten omaisuuksien muodostamiseen, sillä se ei pitkässä juoksussa palvele yhteiskuntien toimintaa.
Juuri tämän tueksi tarvitaan sitä kansalliskapitalismia. Pääomien puutteen vuoksi omistus monesti keskittyy ja esimerkiksi yrityksiä myydään Suomesta ulkomaille. Ei ole kotimaassa tarvittavia pääomia olemassa. Sen sijaan että näitä pyrittäisiin pakottamalla estämään, tulee sitä kotimaista omistusta tukea ja saada yhä useampi kansalainen hyötymään tätä kautta. Toiminnan keskittyminen liiaksi on aina huonoa ja isot korporaatiot ovat tässä mielessä uhka. Näille pitää tietysti luoda sääntelyn avulla vastuita ja aiemmin keskustelussa ollutta kertakäyttökulttuuria voisi suitsia esim. kuluttajalainsäädännöllä jossa tuotteiden takuuaikoja pidennettäsiin, jolloin yrityksillä olisi kannustinta vähentää täysin kertakäyttökaman tuotantoa.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Kapitalismi tarkoittaa myös markkinoiden vapautta ja sitä kautta markkinoiden ja tuotannon jatkuvaa kehitystä. Tämä on yksi ratkaiseva ero muihin talousjärjestelmiin. Se mistä tulee olla huolissaan, on markkinatalous. Koskaan se ei ole toki täydellinen ja täysin vapaa, mutta nyt USA, Saksa ja muut isot maat suitsivat vapaata kilpailua. Euroopassa nyt myös EU:n uusilla linjauksilla valtioiden tukipolitiikasta.

Suomi ajautuu näissä olosuhteissa ongelmiin. M-hallituksen aikana kovasti mainostetut vihreän siirtymän sijoitukset Suomeen olivat täysin ehdollisia. Kun suuria tukia ei Suomesta löydy, nämä sijoittajat häipyvät kilpailutettuaan useita maita toisiaan vastaan. Vaikka Suomesta löytyisi joissakin tapauksissa kenties parhaat edellytykset tuotannolle, se ei riitä.

Tässä on Suomen yksi suurimpia tulevaisuushaasteita. Syystä tai toisesta siitä ei juuri puhuta. Osin ehkä siksi, että M-hallitus otti sijoitusaikomukset osaksi vaalityötä ja monille muodostui väärä kuva siitä, että nämä hankkeet myös pääosin toteutuvat. Todellisuudessa yhtään varmaa isoa hanketta ei taida olla vieläkään. Ruotsi tulee olemaan Suomen merkittävä kilpailija näissä hankkeissa monen muun valtion lailla.
 

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Luettuani tuon alla olevan raportin jäi siitä päällimmäisenä mieleen tunne, että toimia / säätelyä kaivataan valtiolta ja kuluttajalta, ei sijoittajilta. Sijoittajat ovat kuitenkin jokseenkin oleellinen osa mahdollistamassa osakeyritysten toimintaa.

Eikö myös sijoittajien intressit valvoa yritysten toimintatapoja paranisi, jos sijoittajien henkilökohtaista vastuuta myös osakeyhtiöissä kasvatettaisiin? Osakeyhtiölaki mahdollistaa kuitenkin tällä hetkellä sijoittajalle selkeästi yksityishenkilöä helpomman aseman mahdollisissa ongelmatilanteissa.

Jotta kapitalismi toimisi ihmiskunnan kehittäjänä luontoystävällisempään suuntaan, mikä mielestäni olisi edellytys tulevaisuudelle yleensä, tekisi mieleni kyllä muuttaa osakeyhtiölakia niin, että osakkeenomistaja voitaisiin tietyissä tapauksissa todeta olevan vastuussa myös henkilökohtaisella omaisuudellaan omistamansa yrityksen toimista.

Tuo näkemykseni on kyllä ennenkin yritetty ampua täällä alas, mutta vielä en ole kuullut mitään sellaisia perusteluita, jotka olisivat saaneet mieleni muuttumaan. Syy voi olla tottakai omassa jääräpäisyydessänikin, johon kukaan / mikään ei voi vaikuttaa, mutta aina saa yrittää :)

Suomen kaiketi se tunnetuin yhtiöoikeusjuristi ja nykyisen osakeyhtiölain yksi arkkitehdeista Manne Airaksinen väitteli Helsingin yliopistosta viime vuonna korkeimmalla arvosanalla aiheena osakkeenomistajakeskeisyys ja yhtiöiden yhteiskuntavastuu yhtiöoikeuden järjestelmässä. Airaksinen käsittelee myös tuota osakkeenomistajan rajatun vastuun kritiikkiä ja kritiikin ongelmakohtia.

Jos kiinnostaa ympäristöasiat liiketoiminnan ja yhtiöoikeudellisen sääntelyn kontekstissa, niin kannattaa kyllä lukea tuo väikkäri.

Eli kyllähän näitä asioita pohditaan vähän joka paikassa. Vihreä siirtymäkin pitää jollain luoda ja rahoittaa, ja toisaalta suomalaisen – ja eurooppalaisen – sääntelyn kannalta ongelman muodostaa tämä:

Carbon Majors Report 2017:n mukaan noin sata ”corporate and state-owned entities” toimijaa vastasi noin 70 prosentista maailman kasvihuonekaasupäästöjä (vuodet 1988–2015). Raportin mukaan 25 tällaista toimijaa vastaa noin puolesta näistä päästöistä.108 Maailman kymmenistä miljoonista yrityksistä vain muutamilla on ratkaiseva merkitys kasvihuonekaasupäästöjen kannalta. Päästöjen keskittymiseen näyttäisi viittaavan myös Ruotsin radion selvitys, jonka mukaan 15 yritystä vastaa noin neljänneksestä Ruotsin kasvihuonekaasupäästöistä.109 Suomessa noin 80 prosenttia teollisuuden hiilidioksidipäästöistä syntyy hieman yli kymmenessä teollisuuslaitoksessa.110

Toisaalta esimerkiksi Carbon Majors -listan yritysten tuottamia fossiilisia polttoaineita käyttävät mitä suurimmassa määrin luonnolliset henkilöt, jolloin tuotannon rajoittaminen vaikuttaa yksityistalouksien liikkumiseen, syömiseen, asumiseen ja kuluttamiseen.111 Jos vain tietyt yritykset ja ilmeisesti vain muutaman alan yritykset (energia, pienempinä esim. teräksen ja sementin tuottaminen) lisättynä maataloudella ja maankäytöllä aiheuttavat lähes kaikki päästöt, voitaisiin pitää perusteltuna kohdistaa lainsäädännölliset toimenpiteet nimenomaan näihin toimijoihin ja/tai toimialoihin riippumatta toimijoiden organisoitumismuodosta. Päästöjen keskittyneisyys on joka tapauksessa olennainen havainto, koska yhtiöiden toiminnan tarkoitusta koskevassa keskustelussa kohteena ovat säännönmukaisesti joko kaikki osakeyhtiömuotoiset toimijat – riippumatta siitä, onko näillä merkitystä kasvihuonekaasupäästöjen osalta vai ei – tai ainakin kaikki listatut osakeyhtiöt.

Carbon Majors -raportti havainnollistaa vain osakeyhtiömuotoisiin toimijoihin kohdistuvan (siilo)mallin ongelmat. Raportin toimijoista vain osa on aitoja sijoittajaomisteisia osakeyhtiöitä. Aramcoa ja Gazpromia voidaan verrata yhtä hyvin valtioon kuin yhtiöön, samoin suurinta päästölähdettä (China Coal). Kymmenen suurimman päästölähteen joukossa ilmeisesti lähinnä kahta, Exxonia ja Shelliä, voidaan pitää todellisina sijoittajaomisteisina osakeyhtiöinä eikä valtion eliminä, joiden yhteisömuoto voisi olla mikä tahansa ja joiden yhteisömuoto voitaneen muuttaa miksi tahansa.

Osakeyhtiölaki on sattumanvarainen sääntelyinstrumentti, jos osakeyhtiöiden ulkopuolella on merkittäviä päästölähteitä tai peräti niiden enemmistö taikka jos arvioidaan kulutusperusteisia päästöjä. Päästöjen keskittyneisyys tuntuisi heikentävän perusteita saattaa kaikki osakeyhtiöt samanlaisen sääntelyn kohteeksi. Samojen sääntöjen soveltaminen esimerkiksi porilaiseen tilitoimistoon ja Shelliin mutta China Coalin (mahdollinen) vapauttaminen sääntelystä herättää kysymyksiä ehdotuksen mielekkyydestä. Suomessa ilmiö ei olisi yhtä selvä, mutta periaatteellinen kysymys säilyisi – erityisesti, kun suurimpien päästölähteiden listalla on kunnallisia energiantuottajia. Yleisesti hankalasti jäsentyvä kysymys on, pitäisikö sääntely kohdistaa tuottajiin vai niihin, jotka käyttävät fossiilisia polttoaineita ja muita päästöintensiivisiä tuotteita. Jos huomio kohdistetaan kulutukseen, eli yksityistalouksiin ja julkiseen sektoriin, osakeyhtiöt muuttuisivat käytännössä merkityksettömiksi.

Lainaus on mainitusta Airaksisen väikkäristä.
 
Viimeksi muokattu:

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Itse sanoisin, että siinä vaiheessa kun teknologia ja tiede edistyvät niin paljon, ettemme enää elä niukkuuden olosuhteissa, joissa tarvitaan markkinatalouden kaltaisia primitiivisiä resurssinjako-mekanismeja.

Mikähän tällainen tilanne siis realistisesti olisi ja kuinka lähellä arvelet meidän olevan sen saavuttamista? Miljoona vuotta? Resurssien niukkuus tai sen puute kun ei tarkoita vain sitä, että meillä on riittävästi ruokaa hengissä pysymiseen.


Anyways, noin vakavammin puhuttuna niin "kapitalismi" on kovin monimuotoinen asia - kyllä Ruotsi on selkeästi kapitalistinen yhteiskunta ja joku Bolivia olennaisesti myös. Kummasta "kapitalismista" puhumme?

Tässä nyt viedään keskustelu metsästä puihin. Tietenkään minä, tai kukaan järkevä ei ole väittämässä että kapitalismi millä tahansa tavalla toteutettuna on taianomainen avain onneen ja menestykseen. Se on kuitenkin olennainen osa jokaisen sellaisen valtion taloutta jossa ihmisoikeudet toteutuvat historiallisesti ja maantieteellisesti poikkeuksellisen hyvin, ja jossa elintaso on kelvollinen. Samoin kun niiden valtioiden jotka ovat kyenneet irtikytkemään talouskasvun kasvihuonepäästöistä. Tältä pohjalta tulee mieleen, että pitäisiköhän sitä ydinongelmaa etsiä jostain muualta kuin kapitalismista. Huom. nyt puhutaan empiirisestä todellisuudesta, jossa olennaista on erot jakaumissa, ei mielivaltaisissa anekdooteissa.

Tämä nyt ei arvon @mjr tietenkään sinua koske, mutta hauskastihan kapitalismin kritiikissä usein suhtaudutaan kommunismin kaltaisiin aatteisiin ja talousjärjestelmiin täysin järjettömällä ja hyväuskoisella toiverikkaudella. "Kapitalismi on paha koska kapitalistiset maat eivät ole täydellisiä (vaikkakin historiallisesti parhaita kaikilla inhimillisyyden mittareilla)" vs. "ei kommunismi ole paha koska ei voida täysin aukottomasti sanoa etteikö se joskus jossain olosuhteissa voisi toimia (vaikkakin sitä on lukuisia kertoja kokeiltu eikä se ole ikinä toiminut vaan päinvastoin tuottanut historian hirveimpiä diktatuureja)". Tätä kaksoisstandardia en kertakaikkiaan pysty käsittämään.

Mutta keskeinen pointtini (josta lienet osapuilleen samaa mieltä @mjr ) oli, että kapitalismin syyttäminen ja antikapitalismi on aivan eri asia kuin käydä kriittistä keskustelua kapitalismiin pohjautuvan sekatalouden nyansseista, joihin voi liittyä rajattuja suunnitelmataloudenomaisia elementtejä ja valtionomistusta, kunhan pääsääntöiseti ihmisten omistusoikeudet (ja muut oikeudet) turvataan tinkimättömästi ja hinnat sekä tuotanto määräytyvät markkinoilla.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Kale

Jeffrey

Jäsen
Tässä markkinatalouskritiikissä tulisi muistaa se, että meillä Suomessa siirryttiin avoimeen markkinatalouteen oikeastaan vasta EU jäsenyyden kanssa samaan aikaan 90-luvulla. Eli nykymuotoinen talousjärjestelmä on ollut meillä käytössä kolmisenkymmentä vuotta, joka on huomattavan lyhyt aika. Tämän jälkeen erinäisiä vapaakauppasopimuksia on solmittu pitkälle 2010-luvulle, joka entisestään siirtänyt meitä kohti markkinataloutta. Esimerkiksi vapaakaupan suhteen on taloustieteilijöillä harvinaisen yksimielinen käsitys siitä, että tällainen järjestelmä parantaa elintasoa.
 

Zolomy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerrotaan lähiviikkoina
Pakottaminen on kuitenkin mielestäni huono ajatus, sillä yksilön vapaus ja demokratia ovat sen asteisia suojattavia oikeuksia jotka tulevat mielestäni jopa ennen luonnon kantokykyä. Eli jos ihmiskunta ei pääse yhteisymmärrykseen keinoista, ehkä se on sitten ansainnut kohtalonsa ja maapallo tuhoutuu alta aikayksikön. Totalitaarinen yhteiskunta kun ei ole minun näkemykseni mukaan elämisen arvoinen.

Tässä ajatuksessa on se ongelma, että tämänhetkisestä luonnonvarojen ylikulutuksesta vastaa suhteettoman pieni vähemmistö maailman ihmisistä. Mielestäni on aika itsekästä ja ylimielistä huudella täältä Suomesta että kaikki yli 8 miljardia ihmiskunnan edustajaa ovat "ansainneet kohtalonsa" muutaman sadan miljoonan kulutustottumusten ja yksilönvapauksien säilyttämisen nimessä. Yksilön vapaus ja nykymuotoinen demokratia ovat parhaimmilaankin jotain 200-300 vuotta vanhoja ideoita joiden sisältö on muuttunut ihan viime vuosikymmeniin asti, ja on absurdia väittää, että ainoa vaihtoehto niille on totalitarismi. Pelkkä demokratian määritelmä on aika muuntautumiskykyinen: nykyaikaisen demokratian kehtona pidetään valtiota, jossa vähemmän ääniä saanut ehdokas pystyy voittamaan presidentinvaalit, ja yhteiskunta pyörii täysin kapitalistisen järjestelmän armoilla.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Mikähän tällainen tilanne siis realistisesti olisi ja kuinka lähellä arvelet meidän olevan sen saavuttamista? Miljoona vuotta? Resurssien niukkuus tai sen puute kun ei tarkoita vain sitä, että meillä on riittävästi ruokaa hengissä pysymiseen.
No, esim. fuusiovoiman läpilyönti toisi huomattavan radikaalin muutoksen teknologiseen perustaamme, ja se on (toki pysyvästi) vain kolmenkymmenen vuoden päässä, myöskin todelllisen AI:n syntyminen voisi olla myös utopiaan eikä dystopiaan johtava tekijä - ja lienee vain (myöskin suht pysyvästi) ainoastaan 20 vuoden päässä. Hymiö siis, mutta mistään täysistä mahdottomuuksista emme puhu. On vaikea uskoa, että sosiaalidemokratia / sosiaalinen markkinatalous yhdistyneenä fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseen olisi ihmiskunnan kehityksen huippu. Vaikka juuri nyt vähän karulta näyttääkin.

Meillä on takana mitättömän lyhyt ja säälittävän paikallinen aikakausi mitään minkäänlaiseksi kehitykseksi nähtävää. Ehkä toisen maailmansodan jälkeinen läntinen malli edustaa jonkinlaista alkeellista sivistyneisyyttä. Olen itse edistystoivoinen ellen edistysuskoinen. Oma luottamukseni ei kohdistu markkinamekanismiin tai demokraattiseen sosialismiin vaan tieteeseen ja humanismiin. Niinpä tämä kapitalismikeskustelu ei oikein inspiroi puoleen eikä toiseen. (Joskin se on todettava, etten usko kvartaaliajattelun ja yövartijavaltion olevan paras tapa torjua lähitulevaisuuden suuria globaaleja haasteita.)
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
No, esim. fuusiovoiman läpilyönti toisi huomattavan radikaalin muutoksen teknologiseen perustaamme, ja se on (toki pysyvästi) vain kolmenkymmenen vuoden päässä, myöskin todelllisen AI:n syntyminen voisi olla myös utopiaan eikä dystopiaan johtava tekijä - ja lienee vain (myöskin suht pysyvästi) ainoastaan 20 vuoden päässä. Hymiö siis, mutta mistään täysistä mahdottomuuksista emme puhu. On vaikea uskoa, että sosiaalidemokratia / sosiaalinen markkinatalous yhdistyneenä fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseen olisi ihmiskunnan kehityksen huippu. Vaikka juuri nyt vähän karulta näyttääkin.

Näitä jäämme tosiaankin odottamaan. Fuusiovoiman läpilyönti olisi tosiaan mahtava juttu ja ratkaisisi valtavan määrän ongelmia, mutta eihän se niukkuutta millään lailla poistaisi. Muuttaisi vaan sitä, mitkä ovat niitä ns. pullonkaulaniukkuuksia.

Tekoälyn suhteen en ole kyllä aivan noin optimistinen. Meinaatko siis, että ulkoistamme päätöksenteon ja ajattelun jollekin ihmisen kyhäämälle tekoälylle, jossa sitten on vähintään jollain tasolla implisiittisesti sen "jostain" oppimat arvot? Tuon tason tekoälyssä puhutaan kuitenkin sellaisesta kompleksisuudesta ettei meillä ole mitään aitoa mahdollisuutta olla varmoja sen päätöksenteosta pitkällä aikavälillä.


Meillä on takana mitättömän lyhyt ja säälittävän paikallinen aikakausi mitään minkäänlaiseksi kehitykseksi nähtävää. Ehkä toisen maailmansodan jälkeinen läntinen malli edustaa jonkinlaista alkeellista sivistyneisyyttä. Olen itse edistystoivoinen ellen edistysuskoinen. Oma luottamukseni ei kohdistu markkinamekanismiin tai demokraattiseen sosialismiin vaan tieteeseen ja humanismiin. Niinpä tämä kapitalismikeskustelu ei oikein inspiroi puoleen eikä toiseen. (Joskin se on todettava, etten usko kvartaaliajattelun ja yövartijavaltion olevan paras tapa torjua lähitulevaisuuden suuria globaaleja haasteita.)

Olen suurelta osin samaa mieltä. Tosin tiede on keino ymmärryksen lisäämiseen mutta ei se itsessään tee hyvää puolestamme. Humanismi taas vaatii sellaisen yhteiskunnan jossa se voi kukoistaa. Enpä nyt lähde toistamaan itseäni siitä, mitä sen kukoistaminen on historiassa vaatinut...

Ja ei nyt lähdetä noihin höpsöihin olkiukkoihin kvartaaliajattelusta ja yövartijavaltiosta. Tuskinpa keskuskomitea, viisivuotissuunnitelma ja porvareiden teloittaminen tai muu vastaava hassuttelu lähitulevaisuuden suuria globaaleja haasteita ratkaisee yhtään paremmin.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kapitalismin syyttäminen tiettyjen ihmisten kurjuudesta on sama kuin syyttäisi painovoimaa siitä jos joku heittää tiiliskivellä sinua talon katolta.

Kapitalistisessa mallissa menestyvät ahkerat, lahjakkaat ja onnekkaat.
Ajatusleikkinä: mikäli jonkinlainen "pääomien uusjako" suoritettaisiin tänään niin muutaman vuoden päästä taloudellisesti menestyneitä olisivat edelleen ahkerat, lahjakkaat ja onnekkaat, mutta vain onnen osuus olisi jaettu uudestaan, mutta fiksut ja ahkerat olisivat edelleenkin yliedustettuina mikäli taloudellista menestystä käytetään mittarina.
No ihan näin yksinkertaista se ei kyllä ole kuitenkaan. Ja nimenomaan sillä oletuksella, että sellainen kapitalisti lasketaan osaksi sitä kapitalismia.

Sen jo osoittaa hyvinkin se pieni katse maailmalle, jossa sitä "absoluuttista köyhyyttä" poistellaan. Ja erityisestikän ei, jos vieläpä pidetään yllä maailmaa, jossa toisien asema nyt vaan on sellainen, että ei sieltä noustakaan välttämättä millään edellä mainituista.

Ei tarvitse siis ihan tälle tasolle mennä argumentoinnissaan. Ei kukaan väitä etteikä se edelleen olisi parempi järjestelmä kuin sen vastakohta, mutta toisaaltahan kyllä tässäkin on paljon varaa parantaa, eikä vain tyytyä edellä kaltaiseen näkemykseen asioista.

Tai en ainakaan itse haluaisi ihan näin raadollisesti maailmaa katsella. Toisaalta on hyyvä tietää, että näin ollen on valmis hyväksymään kohtalonsa, jos ja kun se paska itsellä sinne tuulettimeen osuu huolella. Silloin on hyvä muistaa ajattelunsa, eikä siinä kohtaa olettaa avun tulevan mistään.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Syytät väärin perustein kapitalismia, sillä siihen ei ole sisäänrakennettu minkäänlaista välttämättömyyttä luonnonvarojen tai ympäristön tuhoamiseen. Järjestelmää toki käytetään myös väärin, mutta vika on käyttäjässä.

Ihminen on älykkäimmilläänkin melko tyhmä ja lyhytnäköinen. Lajin säilymisen kannalta olennaista olisi, että pystyisimme käynnistämään murrosiän, jossa kehittyisimme ymmärtämään ja hallitsemaan niitä viettejä, jotka toimintaamme ohjaavat. Keskiverto ihminen haluaa tiettyjä juttuja, mutta ei pysähdy ajattelemaan, miksi haluaa ja mitä seuraamuksia halujen tavoittelemisella on. Ihmisen ego on ollut tärkeä työkalu selviytymisen kannalta, mutta nyt pitäisi kasvaa sen yli. Mitään suurempia merkkejä tällaiseen kehitykseen pyrkimisestä ei ole näkösällä, itse asiassa ennemmin taantumista.

Siksi uskon, että kapitalismi nimenomaan tarjoaa parhaan mahdollisuuden selviytyä. Ympäristötietoisuuden lisääntyminen siirtyy pikkuhiljaa kulutusvalintoihin, ja kapitalistinen järjestelmä tarjoaa palkintojen vuoksi motivaation kehittää ratkaisuja. Kapitalismi on realistisen ihmiskuvansa vuoksi hyvä järjestelmä, mutta tarvitsee tulevaisuutta varten rinnalleen paremmat ihanteet. Emme ole lajina kehittyneet vielä kypsiksi utopioihin. Siksi olennaista olisi keksiä, kuinka aivojemme palkitsemiskeskus opetettaisiin reagoimaan aineettomiin arvoihin.
Edelleenkö uskotaan maailmaan, jossa ei kukaan viitsi kehittää mitään, jos siitä ei palkita "kapitalistisesti"?
Kyllä mulla vielä sen verran on uskoa ihmiseen, että se kyllä pyrkii jo ihan oman elämänlaatunsakin vuoksi innovoimaan, vaikka ei aina ropisikaan sitä palkintoa.

Meille vaan jankataan jostakin syystä ajatusta -jonkinsortin aivopesua kaiketi- että maailma pysähtyy kokonaan, jos ei koko ajan ole palkintoja saatavissa. Tai jos palkinto tarvitaankin, niin ei se kaikkien mielessä ole rahassa mitattavissa, vaan saattaa hyvinkin olla vailla kapitalistista ajatusta.

Toki suurimmaksi osaksi varmaankin se raha ohjaa, ja jo siksikin, että niin on opetettu, mutta kai siitä voidaan poiskin oppia. Eiköhän kuitenkin varsin paljon maailmassa ole innovoitu ihan vain tavoitteena nostaa elämänlaatua, eikä sen pankkitilin saldoa tai oravannahkapinoa siellä "nahkasäiliössä" kylpemistä varten.
Kokoaan toinen osa ihmiskuntaa onkin sitten se, jonka mielestä ihan kaikki pitää valjastaa taloudelliseksi hyödyksi, ja jos ei sitä voida tehdä laillisesti, niin sitten vaikkpa etsimällä keino tehdä sen lain rajamailla ajalehtien.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kapitalismin syyttäminen tiettyjen ihmisten kurjuudesta on sama kuin syyttäisi painovoimaa siitä jos joku heittää tiiliskivellä sinua talon katolta.

Kapitalistisessa mallissa menestyvät ahkerat, lahjakkaat ja onnekkaat.
Ajatusleikkinä: mikäli jonkinlainen "pääomien uusjako" suoritettaisiin tänään niin muutaman vuoden päästä taloudellisesti menestyneitä olisivat edelleen ahkerat, lahjakkaat ja onnekkaat, mutta vain onnen osuus olisi jaettu uudestaan, mutta fiksut ja ahkerat olisivat edelleenkin yliedustettuina mikäli taloudellista menestystä käytetään mittarina.
Harva ajattelee olleensa erityisen onnekas, mutta moni ajattelee olevansa erityisen lahjakas tai ahkera. Vähän sama juttu kuin autoilijoista lähes kaikki uskovat olevansa keskitasoa parempia.

Jos tällainen hypoteettinen uusjako suoritettaisiin, niin luulen että valtaosa erityisen ahkerina ja lahjakkaina itseään pitävistä joutuisi huomaamaan, ettei saakaan aiempaa elintasoaan takaisin. Kenties tuurin osuus siinä menestyksessä oli sittenkin suurempi kuin luultiin.
 

#7

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Edelleenkö uskotaan maailmaan, jossa ei kukaan viitsi kehittää mitään, jos siitä ei palkita "kapitalistisesti"?
Kyllä mulla vielä sen verran on uskoa ihmiseen, että se kyllä pyrkii jo ihan oman elämänlaatunsakin vuoksi innovoimaan, vaikka ei aina ropisikaan sitä palkintoa.

Meille vaan jankataan jostakin syystä ajatusta -jonkinsortin aivopesua kaiketi- että maailma pysähtyy kokonaan, jos ei koko ajan ole palkintoja saatavissa. Tai jos palkinto tarvitaankin, niin ei se kaikkien mielessä ole rahassa mitattavissa, vaan saattaa hyvinkin olla vailla kapitalistista ajatusta.

Toki suurimmaksi osaksi varmaankin se raha ohjaa, ja jo siksikin, että niin on opetettu, mutta kai siitä voidaan poiskin oppia. Eiköhän kuitenkin varsin paljon maailmassa ole innovoitu ihan vain tavoitteena nostaa elämänlaatua, eikä sen pankkitilin saldoa tai oravannahkapinoa siellä "nahkasäiliössä" kylpemistä varten.
Kokoaan toinen osa ihmiskuntaa onkin sitten se, jonka mielestä ihan kaikki pitää valjastaa taloudelliseksi hyödyksi, ja jos ei sitä voida tehdä laillisesti, niin sitten vaikkpa etsimällä keino tehdä sen lain rajamailla ajalehtien.
Kyllä, ihmisen psyyke rakentuu siten, että toiminnan katalyytti on motivaatio. Motivaatio syntyy halusta ja halu syntyy siitä, että oletat tietoisesti tai tiedostamattasi saavasi toiminnastasi palkinnon. Palkinto on aivojesi sinulle tuottama tunne, joka taas voi syntyä mistä vaan. Raha on siksi kätevä työkalu, että sen voit vaihtaa hyödykkeeseen, joka sinut lopulta palkitsee.

Kapitalismi ei ole vastuussa ihmisten raadollisuudesta. Se ei opeta ja ohjaa väärinkäytöksiin, vaan ihminen sen puitteissa hyörii. Olisi hienoa ja toivottavaa, että jalostuisimme pelkkää hyvää tarkoittaviksi, mutta yhteiskunnat pitää rakentaa varautuen siihen huononpaankin mahdollisuuteen. Erilaisia utopiayhdyskuntia on kokeiltu varmasti satoja kertoja, mutta samaan ovat kaikki Sointulat lopulta sortuneet, nimittäin ihmisluonteeseen, joka keskittyy lopulta ja viimekädessä aina itseensä. Sinulla on kauniita ajatuksia, mutta mielestäni et tunne riittävästi ihmisyyttä.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Kapitalismi ei ole vastuussa ihmisten raadollisuudesta.
Ei, sen toimivuus perustuu ihmisen raadollisuuden valjastamiseen. Mutta silti tietyissä tilanteissa se ei välttämättä ole tehokkain metodi. Britannian ja USA:n sotataloudet kummassakin maailmansodassa kertovat, että kun oli nopeasti keskitettävä resurssit suureen yhteiseen ponnistukseen niin markkinamekanismista pitkälti luovuttiin ja siirryttiin valtion ohjailemaan sotatuotantoon. Pitäisin tulevaa, ilmeisesti vääjäämätöntä laajaa ympäristökatastrofia tietynlaisena "hitaana maailmansotana", jossa voidaan päätyä osin saman tyyppisiin ratkaisuihin, kunhan tilanne tarpeeksi huononee. @BigRedCat myös
 

ijuka

Jäsen
Edelleenkö uskotaan maailmaan, jossa ei kukaan viitsi kehittää mitään, jos siitä ei palkita "kapitalistisesti"?
Kyllä mulla vielä sen verran on uskoa ihmiseen, että se kyllä pyrkii jo ihan oman elämänlaatunsakin vuoksi innovoimaan, vaikka ei aina ropisikaan sitä palkintoa.

Meille vaan jankataan jostakin syystä ajatusta -jonkinsortin aivopesua kaiketi- että maailma pysähtyy kokonaan, jos ei koko ajan ole palkintoja saatavissa. Tai jos palkinto tarvitaankin, niin ei se kaikkien mielessä ole rahassa mitattavissa, vaan saattaa hyvinkin olla vailla kapitalistista ajatusta.

Toki suurimmaksi osaksi varmaankin se raha ohjaa, ja jo siksikin, että niin on opetettu, mutta kai siitä voidaan poiskin oppia. Eiköhän kuitenkin varsin paljon maailmassa ole innovoitu ihan vain tavoitteena nostaa elämänlaatua, eikä sen pankkitilin saldoa tai oravannahkapinoa siellä "nahkasäiliössä" kylpemistä varten.
Kokoaan toinen osa ihmiskuntaa onkin sitten se, jonka mielestä ihan kaikki pitää valjastaa taloudelliseksi hyödyksi, ja jos ei sitä voida tehdä laillisesti, niin sitten vaikkpa etsimällä keino tehdä sen lain rajamailla ajalehtien.
Ihmiset tarvitsevat palkintoja toimiakseen, tosiaan. Ja niiden palkintojen pitää olla konkreettisia. "Mun elämänlaatu paranee" ei ole konkreettinen palkinto, joten se ei sovi. "Saan 5000€" ei käy myöskään. "Saan 5000€ jolla voin ostaa mopon jota olen aina halunnut" on konkreettinen, ja siis toimii motivaattoriksi. Jos ei ole tavoiteltavaa asiaa, niin ihminen ei saa mitään aikaiseksi, paitsi pakottamalla. Mutta siinäkin tapauksessa kyseessä on konkreettisesti tavoitettava asia. "En halua tulla lyödyksi turpaan", vaikka. Näin ihmiset kaikki pohjimmiltaan ajattelevat, kulttuurista riippumatta.

Toimivat motivaattorit riippuvat omista arvoista ja sitä, mitä henkilökohtaisesti pitää tärkeänä. Mutta koska rahalla saa lähes kaikkea, niin raha on yleensä toimiva motivaattori. Ei tietenkään ainoa, sillä kaikkea ei saa rahalla. Esim. "Menen baariin jotta voisin iskeä naisen" on myös konkreettisesti tavoiteltava asia, ja toimii motivaattorina mennä baariin, vaikka johtaneekin rahanmenetykseen.

Jos ei ole mitään tavoiteltavaa asiaa, tai tavoiteltava asia ei merkitse mitään itselle, lopputuloksena on apatia. Niin, ja masennus. Siinähän päästään siihen, miksi raha ei tee onnelliseksi. Koska kun oli köyhä, pystyi sentään toivoa rikastuvansa. Se, miksi raha ei tee onnelliseksi on kuitenkin juuri tämä. Pitää olla jotain, jota sillä rahalla oikeasti haluaa.

Eiköhän kuitenkin varsin paljon maailmassa ole innovoitu ihan vain tavoitteena nostaa elämänlaatua, eikä sen pankkitilin saldoa tai oravannahkapinoa siellä "nahkasäiliössä" kylpemistä varten.
Ei, koska "elämänlaadun nostaminen" ei kelpaa tavoitteeksi. Mutta esim. "jotta ei tarvitsisi mennä kauppaan vaan voisi tilata tuotteet netistä" kelpaa tavoitteeksi, koska on konkreettinen. Ja nettitilausten olemassaolo saattaa tosiaan nostaa elämänlaatua. Mutta se on aina se tulos. Tavoitteiden pitää olla täsmällisempiä toimiakseen.


Paradoksaalista tässä on se, että jotta palkintoa arvostaa, sen eteen pitää nähdä vaivaa. Esim. henkilö, joka saa urheiluauton perinnöksi, ei välttämättä koe kovinkaan suurta mielihyvää siitä. Mutta toinen henkilö, joka säästöi 2 vuotta ostaakseen sen, saattaa tuntea suunnatonta mielihyvää. Ei vain siksi että pitää autosta, vaan esim. siksi, että se symboloi sitä, että hän on saanut jotakin aikaan omalla työllään.

Ja myös esim. parisuhteissa yleensä arvostaa puolisoa enemmän, jos suhteessa on haasteita tai erimielisyyksiä, kuin jos toinen vaan tekee mukisematta kaiken mitä haluaa.
 
Viimeksi muokattu:

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Harva ajattelee olleensa erityisen onnekas, mutta moni ajattelee olevansa erityisen lahjakas tai ahkera. Vähän sama juttu kuin autoilijoista lähes kaikki uskovat olevansa keskitasoa parempia.

Jos tällainen hypoteettinen uusjako suoritettaisiin, niin luulen että valtaosa erityisen ahkerina ja lahjakkaina itseään pitävistä joutuisi huomaamaan, ettei saakaan aiempaa elintasoaan takaisin. Kenties tuurin osuus siinä menestyksessä oli sittenkin suurempi kuin luultiin.

Toki ihmisillä on taipumus ottaa onnistumisensa oman lahjakkuuden ja ahkeruuden piikkiin ja vähätellä sattumaa. Ja sama toki toisinpäin - epäonnistuminen nähdään huonona tuurina ja vähätellään omaa osaamisen puutetta ja laiskuutta.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Ihmiset tarvitsevat palkintoja toimiakseen, tosiaan. Ja niiden palkintojen pitää olla konkreettisia.
Konkreettisia henkilökohtaisia insentiivejä voi toki olla myös ei-kapitalistisissa talousjärjestelmissä. Meidän ainoa vertailukohtamme nykyiselle sosiaaliselle markkinataloudelle on neuvostolainen komentotalous (ja ehkä jokin viktoriaaninen markkinoiden vapaus, jossa 10-vuotiaat nokipojat tekivät tasaveroisia sopimuksia tehtaanomistajien kanssa). On vaikea kuvitella, että vaihtoehdot tulisivat lopullisesti jäämään näihin - ja tietysti vielä turnipsien viljelyyn ja käpyjen keräilyyn esimoderneina aikoina, jonne hyvin on mahdollisuus tulevaisuudessakin palata tällä menolla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös