Kapitalismi – hidaste vai edellytys ihmiskunnan kehitykselle?

  • 52 766
  • 495

#7

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ei, sen toimivuus perustuu ihmisen raadollisuuden valjastamiseen. Mutta silti tietyissä tilanteissa se ei välttämättä ole tehokkain metodi. Britannian ja USA:n sotataloudet kummassakin maailmansodassa kertovat, että kun oli nopeasti keskitettävä resurssit suureen yhteiseen ponnistukseen niin markkinamekanismista pitkälti luovuttiin ja siirryttiin valtion ohjailemaan sotatuotantoon. Pitäisin tulevaa, ilmeisesti vääjäämätöntä laajaa ympäristökatastrofia tietynlaisena "hitaana maailmansotana", jossa voidaan päätyä osin saman tyyppisiin ratkaisuihin, kunhan tilanne tarpeeksi huononee. @BigRedCat myös
Raadollisuus olisi nimenomaan tehokasta valjastaa yhteisen hyvän eteen työskentelyyn, koska se on ehtymätön luonnonvara. Sen voi hoitaa kapitalismin kautta, joskin jonkinasteista sääntelyä on tietysti oltava, jotta keinot pysyvät kurissa. Sinänsä olemme samaa mieltä, ettei kapitalismi ole täydellinen tai kenties lopullinen järjestelmä, mutta minun on hyvin vaikea nähdä toimivaksi muuta kuin kannustimiin perustuvaa järjestelmää, jota myös olosuhteiden aiheuttama pakko nähdäkseni on.

En ole energia-alan asiantuntija, mutta olen jonkin verran autellut ja läheltä seurannut alan yrityksiä. Uusiutuvien kautta käsillä on monenlaisia jopa utopistisilta kuulostavia mahdollisuuksia kaiken tuotannon, ympäristön ja elinolosuhdeiden parantamisen kaikkialla osalta. Tällä hetkellä se on markkina, joka kehitystä vie eteenpäin. Markkina, joka on syntynyt osalta vääjäämättömyyden, tieteen ja kapitalismin yhteensovittamisesta.
 

ijuka

Jäsen
Konkreettisia henkilökohtaisia insentiivejä voi toki olla myös ei-kapitalistisissa talousjärjestelmissä. Meidän ainoa vertailukohtamme nykyiselle sosiaaliselle markkinataloudelle on neuvostolainen komentotalous (ja ehkä jokin viktoriaaninen markkinoiden vapaus, jossa 10-vuotiaat nokipojat tekivät tasaveroisia sopimuksia tehtaanomistajien kanssa). On vaikea kuvitella, että vaihtoehdot tulisivat lopullisesti jäämään näihin - ja tietysti vielä turnipsien viljelyyn ja käpyjen keräilyyn esimoderneina aikoina, jonne hyvin on mahdollisuus tulevaisuudessakin palata tällä menolla.
Totta kai. En minä edes varsinaisesti ole kapitalismin kannalla.

Mielestäni toimivin vaihtoehto olisi suunnitelmatalous, jossa pystyttäisiin tekemään koko maata koskevia pitkän tähtäimen suunnitelmia. Ongelmahan siinä on se, että nämä nykyiset mallit kuten Neuvostoliitto tai Kiina eivät aivan toimivia ole ja perustumat lähinnä riistämiseen ja pakottamiseen, mutta mielestäni se ongelma ei ole suunnitelmataloudessa konseptina.

Tällaisella toiminnalla pystyttäisiin käsittelemään Suomen heikkouksia ja vahvuuksia valtiotasolla, ja esim. kehittämään tietynlaista tuotantoa sinnepäin, missä sen edellytykset kaikista parhaimmat olisivat. Eli jos tietyssä osassa maata pärjää erityisen hyvin tietyt vihanneksen, niin silloin niitä viljeltäisiin juuri siellä.

Hinnoittelussa voisi vaikka poistaa kaikkien kauppojen sun muiden profikat alkuunsa ja periä valtiojohtoisesti kaikesta vaan tietynhintaiset verot, jotka määrittyisivät suoraan prosentteina kustannuksista, joka pitäisi tuotteiden hinnat luonnostaan alhaisina. Esim. Hedelmän ostohinta Espanjasta plus henkilökunnan palkat plus kuljetuskustannukset plus verot = lopullinen hinta. Eli kaikesta tällaisesta tehtäisiin voittoa tavoittelematonta.

Palkat määräytyisivät ulkomaisten markkinoiden mukaan, eli tarkoitus olisi olla globaaleilla markkinoilla haluttava kohde työvoimalle, sekä kotimaiselle että ulkomaiselle. Esim. hoitajien palkat määräytyisivät näin sellaiseen 7000€ kuussa nykyisen 3000€:n sijaan.

Valtiojohtoista voisivat myös olla ihan perus kulutustavarat. Niitä voisivat ihmiset ideoida ja ideoilla olisi valmiina olevat kanavat, joita pitkin niitä myös pystyisi toteuttamaan, jos ne tieteellisin ja tilastollisin menetelmin todettaisiin todennäköisesti toimiviksi. Ideaalisesti tekisi esim. yrittämisestä huomattavasti vähemmän riskaapelia kuin nykyään. Toki, pienemmät mahdolliset voitot, mutta idea onkin, ettei ihmiset omaa rahaa niin valtavasti tarvitsisikaan, kun valtio huolehtisi toimeentulon edellytyksistä ja perustarpeista voittoa tavoittelemattomasti(lukuunottamatta verot, jotka toivottavasti olisivat kohtalaisen alhaiset).

Ja perusajatus olisi maksimoida kansalaisten ostovoima sekä valtion rahankäyttö nimenomaa hyödyllisiin ja tuottaviin kohteisiin, kaikenmaailman hyvävelikerhojen ja paperinpyörittäjien sijaan.

Mutta eihän se realistista ole, että tällaista Suomessa pystyttäisiin järjestämään. Että nyt jatketaan näin. Korkeat verot, korkeat hinnat, junnaava BKT, alhaiset palkat, ja taantuma.
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei, sen toimivuus perustuu ihmisen raadollisuuden valjastamiseen. Mutta silti tietyissä tilanteissa se ei välttämättä ole tehokkain metodi. Britannian ja USA:n sotataloudet kummassakin maailmansodassa kertovat, että kun oli nopeasti keskitettävä resurssit suureen yhteiseen ponnistukseen niin markkinamekanismista pitkälti luovuttiin ja siirryttiin valtion ohjailemaan sotatuotantoon. Pitäisin tulevaa, ilmeisesti vääjäämätöntä laajaa ympäristökatastrofia tietynlaisena "hitaana maailmansotana", jossa voidaan päätyä osin saman tyyppisiin ratkaisuihin, kunhan tilanne tarpeeksi huononee. @BigRedCat myös

Tämä on ehdottomasti hyvä pointti ja on selvää, että valtiot eksistentiaalisen uhan edetessä rajoittavat kansalaisten oikeuksia ja keskittävät resurssit esim. sotaponnisteluihin. On kuitenkin syytä muistaa, että tuo on äärimmäinen tilanne johon joudutaan, eikä se ole millään lailla tavoiteltava. Siinä ylipäätään kansalaisten perusoikeudet ja kaikenlaiset "kansainväliset sopimukset ja ihmisoikeudet" lentävät suurelta osin romukoppaan eikä toisinajattelulle ei ole sijaa kansakunnan ponnistaessa kaikki voimansa yhden päämäärän eteen.

Pidemmässä "kylmässä sodassa" sitten tuli selväksi, että täysin keskitetty sotatalous ei ole pitkässä juoksussa kovinkaan tehokas vaan sen tulisi todellakin olla välttämätön ja väliaikainen paha. Mutta luonnollisesti maanpuolustukselliset asiat ovat väistämättä sen luonteisia että niissä tarvitaan keskusjohtoisuutta, vaikka varautumista halutaankin sen sisällä hajauttaa. Varmasti ilmastonmuutokseen varautuminen ja sen torjunta soveltuu tähän kehikkoon.

Kapitalistinen markkinatalous näyttäisi kuitenkin toimivan ilmaston pelastamiseen siinä missä sen myrkyttämiseenkin kunhan valtiot/poliitikot hoitaisivat sen yhden äärimmäisen olennaisen asian: ulkoisvaikutusten hinnoittelemisen. Jo yleinen mielipide ja valtion muut insentiivit ovat saaneet aikaan suuria muutoksia. Mutta ajatella, jos meillä olisi vaikka vuodesta 2000 ollut hiilivero... Näkökulma-asia, mutta itse näen ympäristövaikutusten hinnoittelun puutteen nimenomaan poliitikkojen ja poliittisen järjestelmän syynä, en kapitalismin. Tätä tukee myös se, etteivät ei-kapitalistiset maat ole ilmastoon tai luontoonsa juuri sen huolellisemmin suhtautuneet...

Meidän ainoa vertailukohtamme nykyiselle sosiaaliselle markkinataloudelle on neuvostolainen komentotalous (ja ehkä jokin viktoriaaninen markkinoiden vapaus, jossa 10-vuotiaat nokipojat tekivät tasaveroisia sopimuksia tehtaanomistajien kanssa). On vaikea kuvitella, että vaihtoehdot tulisivat lopullisesti jäämään näihin - ja tietysti vielä turnipsien viljelyyn ja käpyjen keräilyyn esimoderneina aikoina, jonne hyvin on mahdollisuus tulevaisuudessakin palata tällä menolla.

Ehkäpä ja kenties. Mutta kannattaako toimivin talousjärjestelmämme ajaa alas tai sitä vastustaa ihan sillä perusteella, että "jossain joskus voi ehkä olla jotain vielä parempaa"? Vaihtoehto voi nimittäin olla aivan katastrofaalisesti huonompi, kuten nuo pari mainitsemaasi. Empiirisesti voisi sanoa, että se sitä erittäin todennäköisesti on. Mutta kaipa tuolla samalla argumentilla voisi vastustaa demokratiaakin, että ei tämä meidän parlamentaarinen demokratiamme varmaan ole se absoluuttisesti viimeinen ja paras vaihtoehto joten ei muuta kuin antidemokratiaa julistamaan ja demokratiaa ongelmistamme syyttämään...

Itse siis toivoisin keskittymistä toimivan järjestelmän vahvistamiseen: Keskitytään taklaamaan sekatalouden synnyttämät perversiot kuten samanaikainen voittojen kapitalisointi ja tappioiden sosialisointi. Hyödynnetään selvästi noussutta tietoisuutta ympäristöasioista ja niiden tärkeydestä ihmisille niin yksilöinä kuin lajina, ja hinnoitellaan vihdoinkin ympäristöön liittyvät ulkoisvaikutukset kunnolla ja rangaistaan ympäristörikollisia huomattavasti nykyistä ankarammin.
 

kehveli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Lukuisista kokeiluista huolimatta kapitalistinen järjestelmä on osoittautunut ainoaksi jossa kyetään säilyttämään demokratia ja ihmisoikeudet sekä vieläpä tuottamaan talouskasvua kasvattamatta kasvihuonepäästöjä. Ihan himpun tuntuu, että ongelmaa puretaan väärästä päästä...
Pahoittelut, että pätkin viestiäsi, mutta nimenomaan tähän kohtaan teki mieli kommentoida. Mielestäni vetäiset tässä mutkia aika raa'asti suoraksi. Kuten Stalinin, Maon ja kumppaneiden johtamissa talouksissa, niin samalla tavalla ovat demokratia ja ihmisoikeudet saaneet taipua myös yksityisomisteisen talouden toimesta. Esimerkiksi monien alkuperäiskansojen kanssa ei mielestäni olla todellakaan toimittu kenenkään toimesta kovin demokraattisesti. Ei heiltä ole kysytty, ainakaan kovin reilusti, että sopiiko jos otamme tai ostamme maanne, milloin minkäkin asian tähden (kaivokset, öljy, viljelysmaa, metsät...)....ja tätähän tapahtuu vielä tänäkin päivänä.

Eikä se työntekijän osa ole aina ollut kapitalistisessakaan järjestelmässä niin nykyisten ihmisoikeuksien mukaista. Tehtaissa ja kaivoksissa on länsimaissakin työskennelty aika epäinhimillisissä oloissa.

Demokratian ja ihmisoikeuksien toteutuminen ei mielestäni ole ollut suoraan kiinni siitä, omistaako tuotantovälineet keskusjohto vai yksityiset, perseelleen ollaan lennetty molemmilla tavoilla.

Tietenkin yhteiskunnassamme on paljonkin asioita pielessä, mutta on aikamoinen oikaisu syyttää niistä nimenomaan kapitalismia, ja toisaalta aikamoista haihattelua käyttää mittatikkuna jotain täydellistä utopiaa josta kukaan ei tunnu osaavan esittää minkäänlaista toimivaa reseptiä, jos sellaiseksi ei lasketa "kapitalismi on paha ja kaikki ikävä kapitalismin syytä". Monessa mielessä samaa tasoa on onneksi nykyään harvinaisempi demokratiakritiikki, jossa luetellaan demokratian vajavaisuuksia, kuten että tyhmät ja väärässä olevatkin saavat äänestää. Mutta mikä olisi se parempi vaihtoehto?
Tämä on kyllä osittain tottakin, mutta kyllä viimeisimmän ilmastokokouksen jäljiltä olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kapitalismikaan, jatkuvine kasvun vaatimuksineen, ei kykene nykyisilllä markkinoilla vastaamaan meitä uhkaavaan ympäristökatastrofiin. Mikä olisi se parempi vaihtoehto, on nimenomaan se tärkeä ja kiireellinen kysymys. Itse en aina jaksa enää uskoa, että ehtisimme / kykenisimme korjaaviin liikkeisiin, josta seuraa sitten varsin jyrkkiä lausumia :(

Näkemykseni mukaan kapitalismi on juuri siitä hyvä talousjärjestelmä muutoksen pohjalle, että se reflektoi suunnitelmataloutta nopeammin. Kannatan itse vahvasti sitä, että kapitalismia ohjataan ekokatastrofin estämiseksi. Pakottaminen on kuitenkin mielestäni huono ajatus, sillä yksilön vapaus ja demokratia ovat sen asteisia suojattavia oikeuksia jotka tulevat mielestäni jopa ennen luonnon kantokykyä. Eli jos ihmiskunta ei pääse yhteisymmärrykseen keinoista, ehkä se on sitten ansainnut kohtalonsa ja maapallo tuhoutuu alta aikayksikön. Totalitaarinen yhteiskunta kun ei ole minun näkemykseni mukaan elämisen arvoinen.
Kapitalismin kykyyn mukautua eri tilanteisiin kommentoinkin jo tuossa aiemmin. Pelkään, että tämän hetkisessä tilanteessa muutokset eivät tapahdu tarpeeksi nopeasti.
Työpaikkojen syntyminen ei sinällään ole, eikä saisi olla itseisarvo. Teknologinen kehitys on korvannut ja korvaa edelleen työpaikkoja, joka vapauttaa työvoimaa toisaalle. Eihän se ole hyvinvoinnin tae, että jokainen on töissä. Kyllähän tämän vahvistaa jo Neuvostoliitossa olleet leipäjonojen vahtimestaritkin.

Tässä viimeisessä kappaleessa sinulla on hienoa kansalliskapitalismimaista otetta. Juuri tästä syystä kaikki osakesäästötilien kaltaiset uudistukset ovat tervetulleita. Ne pitää nähdä mahdollisuutena tavalliselle kansalaiselle, eikä niinkään kroisosten etuoikeutena. Kansalaisten tulee päästä vaurastumaan ja turvaamaan oma tulevaisuutensa ja vähentää riippuvuuttaan valtioon. Tämä on koko yhteiskunnan etu. Tähän kapitalismi luo hyvän alustan.

Tätä edellä mainittua tukee yksi viime vuosina lisääntynyt henkilöstöanteihin liittyvä ilmiö, jossa kahden eri omistusrakenteen omaavat yhtiöt kuvastavat hyvin sitä kuinka kapitalismissa voi olla kaksi hyvin erilaista tapaa harjoittaa yritystoimintaa.

Yhtiö A

Työllistää 100 henkilöä. Omistuspohja koostuu yksityisestä, kunnallisista ja valtiollisista toimijoista. Työntekijät kuuluvat ammattiliittoon ja maksavat koko työelämässä matalasta palkastaan liitolle joka tasaisin väliajoin asettuu työnantajaa vastaan ja taistelee pienen palkankorotusten. Työntekijät työskentelevät pääosin suorittavissa tehtävissä ja palkkataso on huono. Lopulta eläkkeelle siirtyessä he nauttivat melko huonoa eläkettä ja omaa varallisuutta ei ole juuri kertynyt. Tämän vuoksi he ovat yhteiskunnasta riippuvaisia ja myös kuormittavat yhteiskuntaa. Yhteiskunnan rahat eivät meinaa riittää hyvinvointivaltion ylläpitoon.

Yhtiö B

Työllistää 100 henkilöä. Omistajapohja koostuu yksityisistä sijoittamista, sekä yhtiön työntekijöistä jotka ovat henkilöstöannin kautta saaneet halutessaan tulla yhtiön omistajiksi. Tämä on johtanut siihen, että työntekijät ovat saaneet kasvatettua varallisuuttaan työskentelyn ohessa. Eläkkeelle jäätyään työntekijät voivat käyttää tätä työelämän aikana kertynyttä varallisuutta omiin elinkustannuksiin, jolloin he eivät kuormita yhteiskuntaa lainkaan. Yhteiskunnalle jää tällöin paremmin resursseja huolehtia niistä jotka huolenpitoa tarvitsevat.

Jälkimmäisen tapainen tilanne on nykyisin hyvin paljon yleistynyt ja siihen on verotuksellinen kannuste. Se on suora kannuste normaalille työskentelevälle henkilölle, joka haluaa osaamisensa avulla kartuttaa omaa varallisuuttaan.

Kapitalismia siis tarjoaa mahdollisuuksia niille, jotka siihen haluavat tarttua. Kaikki eivät vain ota taloudellisesti vastuuta oman tilanteensa parantamisesta. Harva liiton jäsenmaksuja maksavakaan miettii, että jos tuon rahan sijoittaisikin toisaalle, minulla olisi eläköityessä 50 000e pääomaa käytettävässä omien elinkustannusten ylläpitoon. Saanko minä liitosta työurani aikana tätä vastaavan määrän etuja, se on kysymys joka rationaalisen ihmisen tulisi itselleen esittää. Mikäli vastaus on kyllä, on jäsenmaksu perusteltu. Jäsenmaksusi allokoituu tämän jälkeen ay pamppujen isoihin liksoihin ja liittojen sijoitusten kautta kiinteistöihin ja markkinoille.

Yhtiö B:n tilanne ei lopulta ole kovin kaukana Marxin ajatuksista, ja siinä ollaan silti kapitalismin ytimessä.
Tähän on pakko kommentoida sen verran, että mielestäni annat tuosta B-vaihtoehdosta aika ruusuisen kuvan... Toki siinä on ehdottomasti hyvät puolensa, mutta sekään malli ei kykyene kaikkea ratkaisemaan. Näin toimivat yritykset kilpailisivat edelleen toisten (samalla tai eri tavalla toimivien) yritysten kanssa. Kilpailtaessa markkinoista yrityksiä kaatuu tai jostain joudutaan ainakin joustamaan. Vaikka työolot yrityksen sisällä saataisiinkin vastaamaan kaikkien osallisten toiveita, voisi yrityksestä kehittyä kilpailun keskellä täysi hirviö ulkopuolisille.

Ammattiliitot voivat tässäkin tapauksessa ehkäistä osan ongelmista, luomalla yhteisiä pelisääntöjä, eli en kyllä lähtisi niitä hävittämään. Ja jos sijoittaa ne liiton jäsenmaksuista säästyneet eurot toisaalle, voivat ne haihtua ilmaan sopivassa maailman kriisitilanteessa. Tai jos mennnään vielä pitemmälle, että koko eläkejärjestelmäkin korvataan täysin itse tehtävin sijoituksin, niin voittajia ja häviäjiä tulisi löytymään silloinkin.
 

kehveli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Suomen kaiketi se tunnetuin yhtiöoikeusjuristi ja nykyisen osakeyhtiölain yksi arkkitehdeista Manne Airaksinen väitteli Helsingin yliopistosta viime vuonna korkeimmalla arvosanalla aiheena osakkeenomistajakeskeisyys ja yhtiöiden yhteiskuntavastuu yhtiöoikeuden järjestelmässä. Airaksinen käsittelee myös tuota osakkeenomistajan rajatun vastuun kritiikkiä ja kritiikin ongelmakohtia.

Jos kiinnostaa ympäristöasiat liiketoiminnan ja yhtiöoikeudellisen sääntelyn kontekstissa, niin kannattaa kyllä lukea tuo väikkäri.

Eli kyllähän näitä asioita pohditaan vähän joka paikassa. Vihreä siirtymäkin pitää jollain luoda ja rahoittaa, ja toisaalta suomalaisen – ja eurooppalaisen – sääntelyn kannalta ongelman muodostaa tämä:



Lainaus on mainitusta Airaksisen väikkäristä.
Kiitos linkistä, vaikutti hyvin mielenkiintoiselle.

Äkkiseltään noista valtiollisten yritysten rooleista tulee kyllä mieleen Fortum. Kuinka hyvin veronmaksajat, jotka periaatteessa osakkeenhaltijoita, ovat ottaneet opikseen viime vuosien tapahtumista? Periaatteessahan jokainen kansalainen joutuu kantamaan vastuuta muutenkin kuin kyseisen yrityksen osakkeisiin sitomansa summan verran. Alkuperäinen pointtinihan oli, että sijoitukset voisivat muuttua vastuullisemmiksi, jos osakkaat olisivat vastuussa yrityksen toiminnasta myös henkilökohtaisella omaisuudellaan esimerkiksi pahojen ympäristöturmien yhteydessä. Tällä hetkellä tuntuu, että Fortumin tähän astisista toimista emme ole vielä tarpeeksi laajasti ottaneet opiksemme, mikä vaikuttaisi vesittävän osittain tuota pointtiani ennaltaehkäisemisestä :(

Jäljelle jää kuitenkin edelleen pointti esimerkiksi vahingonkorvausten jakautumisen oikeudenmukaisuudesta. Esimerkiksi ympäristöonnettomuuden sattuessa, ja vakuutusten sekä yrityksen omaisuuden osoittautuessa riittämättömiksi, vahingot tulisi mielestäni korjata ennemmin vaikka yksittäisten osakkeenomistajien varoin, kuin paikallisten veronmaksajien.

Yritän löytää aikaa lukea tuon väitöskirjan ja kommentoida sitten uudelleen ( voi vierähtää hetki... :( )
 

kehveli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Ehkäpä ja kenties. Mutta kannattaako toimivin talousjärjestelmämme ajaa alas tai sitä vastustaa ihan sillä perusteella, että "jossain joskus voi ehkä olla jotain vielä parempaa"? Vaihtoehto voi nimittäin olla aivan katastrofaalisesti huonompi, kuten nuo pari mainitsemaasi. Empiirisesti voisi sanoa, että se sitä erittäin todennäköisesti on. Mutta kaipa tuolla samalla argumentilla voisi vastustaa demokratiaakin, että ei tämä meidän parlamentaarinen demokratiamme varmaan ole se absoluuttisesti viimeinen ja paras vaihtoehto joten ei muuta kuin antidemokratiaa julistamaan ja demokratiaa ongelmistamme syyttämään...

Itse siis toivoisin keskittymistä toimivan järjestelmän vahvistamiseen: Keskitytään taklaamaan sekatalouden synnyttämät perversiot kuten samanaikainen voittojen kapitalisointi ja tappioiden sosialisointi. Hyödynnetään selvästi noussutta tietoisuutta ympäristöasioista ja niiden tärkeydestä ihmisille niin yksilöinä kuin lajina, ja hinnoitellaan vihdoinkin ympäristöön liittyvät ulkoisvaikutukset kunnolla ja rangaistaan ympäristörikollisia huomattavasti nykyistä ankarammin.
itse olen intoutunut kirjoittamaan tähän ketjuun, välillä hieman provosoivastikin, lähinnä sen takia, että monien suhtautuminen nykyiseen talousjärjestelmään on vaikuttanut niin sokean palvovalle. Ei ole nähty korjauksia tarpeellisiksi, alettu vain jauhaa kommunismin huonoista puolista.

Keskustelu päässyt hieman polarisoitumaan. Monesta asiasta kanssasi samaakin mieltä.
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Pahoittelut, että pätkin viestiäsi, mutta nimenomaan tähän kohtaan teki mieli kommentoida. Mielestäni vetäiset tässä mutkia aika raa'asti suoraksi. Kuten Stalinin, Maon ja kumppaneiden johtamissa talouksissa, niin samalla tavalla ovat demokratia ja ihmisoikeudet saaneet taipua myös yksityisomisteisen talouden toimesta. Esimerkiksi monien alkuperäiskansojen kanssa ei mielestäni olla todellakaan toimittu kenenkään toimesta kovin demokraattisesti. Ei heiltä ole kysytty, ainakaan kovin reilusti, että sopiiko jos otamme tai ostamme maanne, milloin minkäkin asian tähden (kaivokset, öljy, viljelysmaa, metsät...)....ja tätähän tapahtuu vielä tänäkin päivänä.

Eikä se työntekijän osa ole aina ollut kapitalistisessakaan järjestelmässä niin nykyisten ihmisoikeuksien mukaista. Tehtaissa ja kaivoksissa on länsimaissakin työskennelty aika epäinhimillisissä oloissa.

Demokratian ja ihmisoikeuksien toteutuminen ei mielestäni ole ollut suoraan kiinni siitä, omistaako tuotantovälineet keskusjohto vai yksityiset, perseelleen ollaan lennetty molemmilla tavoilla.

Kiitos mielenkiintoisesta vastauksesta. Minusta kuitenkin ymmärrät pointtiani hieman väärin. Se, että joku on ollut välttämätön ehto asialle X, ei tarkoita että se olisi riittävä ehto. Toisaalta taas ihmiset ovat tehneet mainitsemiasi törkeitä tempauksia kaikissa järjestelmissä, eikä kyseessä siten vaikuta olevan puhtaasti järjestelmäsidonnainen asia. Ts., kapitalismi ei aiheuta sitä, että ihmiset pyrkivät epäreilusti hyötymään toisista. Kapitalistisessa taloudessa on kuitenkin yleisesti ottaen mahdollisuus tavoitella omaa etuaan niin, että tuottaa sivussa muillekin hyötyä. Vertailuna käytetyissä sosialistisissa komentotalouksissa oman edun tavoittelu on ollut jotakuinkin väistämättä muiden polkemista, ilmiantamista ja muilta varastamista, mikä sitten onkin johtanut inhimillisista karseisiin oloihin.

Alkuperäisväestöjen ja vähemmistöjen oikeuksistakin katsoisin sitä, missä maissa nämä nykyisellään hoituvat puutteistaan huolimatta kuitenkin parhaiten, ja mitkä maat ovat eniten tehneet tiliä oman historiansa kanssa. Taitaa tässäkin katsannossa kapitalistinen länsi olla varsin ylivoimainen.

Viimeinen kappaleesi on mielestäni hieman erheellinen tämän keskustelun kontekstissa. Demokratia ja ylipäätään kohtuulliset ihmisoikeudet eivät ole vielä tainneet toteutua kertaakaan ilman hyvin määriteltyjä omistusoikeuksia. Ks. mitä totesin yllä välttämättömästä ehdosta vs. riittävä ehto.



Tämä on kyllä osittain tottakin, mutta kyllä viimeisimmän ilmastokokouksen jäljiltä olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kapitalismikaan, jatkuvine kasvun vaatimuksineen, ei kykene nykyisilllä markkinoilla vastaamaan meitä uhkaavaan ympäristökatastrofiin. Mikä olisi se parempi vaihtoehto, on nimenomaan se tärkeä ja kiireellinen kysymys. Itse en aina jaksa enää uskoa, että ehtisimme / kykenisimme korjaaviin liikkeisiin, josta seuraa sitten varsin jyrkkiä lausumia :(


Kapitalismin kykyyn mukautua eri tilanteisiin kommentoinkin jo tuossa aiemmin. Pelkään, että tämän hetkisessä tilanteessa muutokset eivät tapahdu tarpeeksi nopeasti.

Ymmärrän hyvin pelkosi ja on ihan hyvin mahdollista että emme ehdi ajoissa. Toki ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä mikä on "ajoissa". Toisten mielestä maailma romahtaa ja elämä ei ole elämisen arvoista jos ilmasto lämpenee 2 astetta vuoteen 2100 mennessä. Toisten mielestä tämä olisi vielä siedettävä, joskin toki valitettava skenaario.

Kun puhutaan järjestelmistä, on kuitenkin paikallaan kysyä keneltä meidän pitäisi ottaa mallia? Minusta näyttää siltä, että kapitalistiset länsimaat ovat kuitenkin se eniten tuloksia (toki myös aiemmin eniten saastetta) aikaan saanut porukka ja meillä on oikeasti paljon lupaavia aihioita suorastaan valtaviin muutoksiin. Esimerkkeinä mahdollinen vetytalous, fuusiovoima, hiilineutraali teräs, jne. Jo nyt kasvihuonepäästöt on kyetty kulutusperustaisestikin irrottamaan talouskasvusta ja tämä vauhti vain kiihtyy.

Mitä tulee mainitsemaasi jatkuvan kasvun vaatimukseen, se ei taida olla mikään kapitalismille välttämätön ominaisuus jota muissa järjestelmissä ei esiinny. Ihan yhtälailla ne ei-kapitalistiset maat pyrkivät kasvamaan ja meilläkin vasemmistopoliitikot haluavat tehdä velkarahalla sosiaalipolitiikkaa, jonka katsovat ruokkivan tulevaa kasvua ja siten rahoittavan itsensä.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Kale

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
itse olen intoutunut kirjoittamaan tähän ketjuun, välillä hieman provosoivastikin, lähinnä sen takia, että monien suhtautuminen nykyiseen talousjärjestelmään on vaikuttanut niin sokean palvovalle. Ei ole nähty korjauksia tarpeellisiksi, alettu vain jauhaa kommunismin huonoista puolista.

Keskustelu päässyt hieman polarisoitumaan. Monesta asiasta kanssasi samaakin mieltä.

Ihan totta, että keskustelu helposti polarisoituu ja itsekin olen syyllinen sen kärjistämiseen. Kannatan demokratiaa ja siinä on selvä, että yhteiskuntajärjestystä ei voi yksikään osapuoli sanella oman utopiansa mukaiseksi (paitsi väkivalloin ja silloinkin se utopia jää aina piirtopöydälle). Uskon, että nykyjärjestelmästämme löytyy ne konkreettiset korjauskohdat joihin keskittymällä voidaan saavuttaa laajaa yksimielisyyttä hyvinkin erilailla ideologisesti asioihin suhtautuvien keskuudessa. Pitäisi vain tunnistaa, että monelta osin jaamme esim. ilmastonmuutoksen torjunnassa yhteisen päämäärän vaikka olisimmekin ideologisesti parhaasta yhteiskuntamallista eri mieltä. Esim. tuo ulkoisvaikutusten hinnoittelu on selkeä talousteorian mukainen kapitalistiseen markkinatalouteen tarpeellinen rajoite, enkä usko että periaatteellisesti kovin moni sitä vastustaisi. Toki saatamme suhtautua hyvin erilaisilla toiveikkuuden asteilla siihen kuinka hyvin markkinat näiden hoitamisen jälkeen ratkaisee esim. ilmastonmuutoksen.
 

kehveli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Kiitos mielenkiintoisesta vastauksesta. Minusta kuitenkin ymmärrät pointtiani hieman väärin. Se, että joku on ollut välttämätön ehto asialle X, ei tarkoita että se olisi riittävä ehto. Toisaalta taas ihmiset ovat tehneet mainitsemiasi törkeitä tempauksia kaikissa järjestelmissä, eikä kyseessä siten vaikuta olevan puhtaasti järjestelmäsidonnainen asia. Ts., kapitalismi ei aiheuta sitä, että ihmiset pyrkivät epäreilusti hyötymään toisista. Kapitalistisessa taloudessa on kuitenkin yleisesti ottaen mahdollisuus tavoitella omaa etuaan niin, että tuottaa sivussa muillekin hyötyä. Vertailuna käytetyissä sosialistisissa komentotalouksissa oman edun tavoittelu on ollut jotakuinkin väistämättä muiden polkemista, ilmiantamista ja muilta varastamista, mikä sitten onkin johtanut inhimillisista karseisiin oloihin.

Alkuperäisväestöjen ja vähemmistöjen oikeuksistakin katsoisin sitä, missä maissa nämä nykyisellään hoituvat puutteistaan huolimatta kuitenkin parhaiten, ja mitkä maat ovat eniten tehneet tiliä oman historiansa kanssa. Taitaa tässäkin katsannossa kapitalistinen länsi olla varsin ylivoimainen.

Viimeinen kappaleesi on mielestäni hieman erheellinen tämän keskustelun kontekstissa. Demokratia ja ylipäätään kohtuulliset ihmisoikeudet eivät ole vielä tainneet toteutua kertaakaan ilman hyvin määriteltyjä omistusoikeuksia. Ks. mitä totesin yllä välttämättömästä ehdosta vs. riittävä ehto.





Ymmärrän hyvin pelkosi ja on ihan hyvin mahdollista että emme ehdi ajoissa. Toki ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä mikä on "ajoissa". Toisten mielestä maailma romahtaa ja elämä ei ole elämisen arvoista jos ilmasto lämpenee 2 astetta vuoteen 2100 mennessä. Toisten mielestä tämä olisi vielä siedettävä, joskin toki valitettava skenaario.

Kun puhutaan järjestelmistä, on kuitenkin paikallaan kysyä keneltä meidän pitäisi ottaa mallia? Minusta näyttää siltä, että kapitalistiset länsimaat ovat kuitenkin se eniten tuloksia (toki myös aiemmin eniten saastetta) aikaan saanut porukka ja meillä on oikeasti paljon lupaavia aihioita suorastaan valtaviin muutoksiin. Esimerkkeinä mahdollinen vetytalous, fuusiovoima, hiilineutraali teräs, jne. Jo nyt kasvihuonepäästöt on kyetty kulutusperustaisestikin irrottamaan talouskasvusta ja tämä vauhti vain kiihtyy.

Mitä tulee mainitsemaasi jatkuvan kasvun vaatimukseen, se ei taida olla mikään kapitalismille välttämätön ominaisuus jota muissa järjestelmissä ei esiinny. Ihan yhtälailla ne ei-kapitalistiset maat pyrkivät kasvamaan ja meilläkin vasemmistopoliitikot haluavat tehdä velkarahalla sosiaalipolitiikkaa, jonka katsovat ruokkivan tulevaa kasvua ja siten rahoittavan itsensä.
Voi kun olisi aikaa jatkaa tätä pitemmälle, mutta täytyy palata asiaan jonain toisena päivänä. Muutamaan yksityiskohtaan virisi vielä tarve kommentoida :)
 

Kampitus

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Wild, Avalanche
Tähän on pakko kommentoida sen verran, että mielestäni annat tuosta B-vaihtoehdosta aika ruusuisen kuvan... Toki siinä on ehdottomasti hyvät puolensa, mutta sekään malli ei kykyene kaikkea ratkaisemaan. Näin toimivat yritykset kilpailisivat edelleen toisten (samalla tai eri tavalla toimivien) yritysten kanssa. Kilpailtaessa markkinoista yrityksiä kaatuu tai jostain joudutaan ainakin joustamaan. Vaikka työolot yrityksen sisällä saataisiinkin vastaamaan kaikkien osallisten toiveita, voisi yrityksestä kehittyä kilpailun keskellä täysi hirviö ulkopuolisille.

Ammattiliitot voivat tässäkin tapauksessa ehkäistä osan ongelmista, luomalla yhteisiä pelisääntöjä, eli en kyllä lähtisi niitä hävittämään. Ja jos sijoittaa ne liiton jäsenmaksuista säästyneet eurot toisaalle, voivat ne haihtua ilmaan sopivassa maailman kriisitilanteessa. Tai jos mennnään vielä pitemmälle, että koko eläkejärjestelmäkin korvataan täysin itse tehtävin sijoituksin, niin voittajia ja häviäjiä tulisi löytymään silloinkin.
Eihän esimerkin tarkoitus ollutkaan tarjota yhtä ja oikeaa tapaa järjestää yritysten omistuspohja. Tarkoitus oli tuoda esiin kuinka ihan tällä hetkelläkin on useita vaihtoehtoja. Ei sen ollut tarkoitus luoda yhtä ja oikeaa toimintamallia, sellaista kun ei kannattaisi lähtökohtaisestikaan tavoitella, vaan kasvualusta erilaisille toimintamalleille ja se siihen kapitalismi on toiminut hyvin. Olihan myös tuo yhtiö A esimerkissäni kärjistetty.

Samoin tähän toiseen kappaleeseen lyhyesti, vaikka ei aiheeseen suoraan liitykään. Eläkejärjestelmän suhteenkin järkevämpi olisi malli, jossa Ruotsin tapaan edes osan saisi halutessaan ottaa omalle kontolle.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Itse uskon, että kapitalismi vastaa parhaiten muuttuvankin maailman haasteisiin, koska se yksinkertaisesti ohjaa ihmisiä(ja yrityksiä) tekemään tuottavia asioita.

Ei kapitalismin voittokulku silti varmaa ole. Ongelmana on, että kapitalismi ei enää samaan tapaan jauha hyvinvointia oikeastaan kaikille vähänkin kynnelle kykeneville, kun tekniikan kehittyessä työvoimaa, ja nimenoman kaiken tasoista työvoimaa, ei enää niin paljoa tarvita. Ja jos riittävän moni jää kelkasta, tämä porukka voi ihan hyvin haluta erilaista systeemiä, vaikka se todennäköisesti olisi heillekin vielä huonompi. Valintavaiheessa painaa oma hyvinvointi ja unelma paremmasta huomisesta.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Itse uskon, että kapitalismi vastaa parhaiten muuttuvankin maailman haasteisiin, koska se yksinkertaisesti ohjaa ihmisiä(ja yrityksiä) tekemään tuottavia asioita.
Minusta markkinamekanismi ei välttämättä ole paras reagoimaan pitkän tähtäimen suuriin haasteisiin, kuten esim. luonnontieteen suht vastaansanomattomasti etabloimaan tulevaan potentiaalisesti täysin katastrofaaliseen ilmastonmuutokseen. Rationaalisesti ajatellen jo nyt pitäisi kohdistaa about kaikki resurssit tuon uhan torjumiseen vaikka se onkin edessä vasta pidemmällä tähtäimellä eikä mitenkään absoluuttisen varma. Sen sijaan huomattava ellei peräti valtaosa osa nykyisestä taloudellisesta toiminnasta ja panostuksesta menee tuota piankin uhkaavaa globaalia katastrofia pahentavaan ja nopeuttavaan toimintaan.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Minusta markkinamekanismi ei välttämättä ole paras reagoimaan pitkän tähtäimen suuriin haasteisiin, kuten esim. luonnontieteen suht vastaansanomattomasti etabloimaan tulevaan potentiaalisesti täysin katastrofaaliseen ilmastonmuutokseen. Rationaalisesti ajatellen jo nyt pitäisi kohdistaa about kaikki resurssit tuon uhan torjumiseen vaikka se onkin edessä vasta pidemmällä tähtäimellä eikä mitenkään absoluuttisen varma. Sen sijaan huomattava ellei peräti valtaosa osa nykyisestä taloudellisesta toiminnasta ja panostuksesta menee tuota piankin uhkaavaa globaalia katastrofia pahentavaan ja nopeuttavaan toimintaan.
Tämä on totta. Kapitalismi, joskin varmaan muutkin "taloussysteemit", reagoivat hitaasti pitkän aikavälin ongelmiin. Tämä koska ihmisiä motivoi eniten nopea, oma hyöty. Toisaalta sitten kapitalistisissa maissa ilmastonmuutoksesta ja sen torjunnasta on kuitenkin nopeimmin opittu tekemään myös bisnestä. Osa tästä toki mielikuviin perustuvaa kusetustakin, mutta paljon ihan aitoakin tekemistä.
 

Hilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kohtuulliset
Täällä on paljon kehuttu kapitalismia siitä, kuinka se mm. takaa yksilönvapauden. Jep, nytkin esimerkiksi saan kirjoittaa tänne mielipiteeni todennäköisesti ilman pelkoa Siperian kyydistä, mutta vaikea siitä minun on kiittää TALOUSjärjestelmää. Ja jos riisutaan ne ruusunpunaiset lasit silmiltä, voidaan nähdä kuinka me olemme isolta osin kuuliaisia kansalaisia palvomassa jo syntymästä asti meille tuputettua kulutususkontoa asiaankuuluvin menoin. Ostelemme vaikka pikavipeillä asioita ja teemme töitä (usein pätkä), joilla ei ole sen suurempaa merkitystä kuin takoa jo ennestään muutamalle absurdin rikkaalle kanssaihmiselle vielä enemmän mammonaa. Emme ole niin vapaita vaan euriborin vankeja, joiden täytyy juosta oravanpyörässä näinä aikoina entistäkin kovempaa pysyäksemme edes paikoillaan. Lapset kokevat suurta painetta omatakseen vähintään samat lelut kuin kavereilla ja selkeästi jengi tuntuu voivan henkisesti vaan huonommin jopa maailman onnellisimmassa maassa.
 

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Talousjärjestelmät ovat ihmisen keksintöjä. Se kaiketi kertoo jotain, että liberaaleissa demokratioissa kehitys on pitkälti johtanut kaikkialla samanlaiseen lopputulokseen. Itsekkyys, oman edun tavoittelu, kilpailuhenkisyys ja siihen liittyvä raadollisuus, halu dominoida ja kerätä itselleen vaikutusvaltaa, sosiaalista statusta ja materiaa jne., nämä ovat sitten ihmisluonnon ominaisuuksia, ei jotain seurauksia ”kapitalistisesta järjestelmästä”. Moderneissa markkinatalouksissa noita ihmisen ominaisuuksia on onnistuttu valjastamaan yhteisen hyvän luomiseen historian aikana nähdyistä viritelmistä tehokkaimmalla tavalla.
 
Viimeksi muokattu:

kehveli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Kiitos mielenkiintoisesta vastauksesta. Minusta kuitenkin ymmärrät pointtiani hieman väärin. Se, että joku on ollut välttämätön ehto asialle X, ei tarkoita että se olisi riittävä ehto. Toisaalta taas ihmiset ovat tehneet mainitsemiasi törkeitä tempauksia kaikissa järjestelmissä, eikä kyseessä siten vaikuta olevan puhtaasti järjestelmäsidonnainen asia. Ts., kapitalismi ei aiheuta sitä, että ihmiset pyrkivät epäreilusti hyötymään toisista. Kapitalistisessa taloudessa on kuitenkin yleisesti ottaen mahdollisuus tavoitella omaa etuaan niin, että tuottaa sivussa muillekin hyötyä. Vertailuna käytetyissä sosialistisissa komentotalouksissa oman edun tavoittelu on ollut jotakuinkin väistämättä muiden polkemista, ilmiantamista ja muilta varastamista, mikä sitten onkin johtanut inhimillisista karseisiin oloihin.

Alkuperäisväestöjen ja vähemmistöjen oikeuksistakin katsoisin sitä, missä maissa nämä nykyisellään hoituvat puutteistaan huolimatta kuitenkin parhaiten, ja mitkä maat ovat eniten tehneet tiliä oman historiansa kanssa. Taitaa tässäkin katsannossa kapitalistinen länsi olla varsin ylivoimainen.

Viimeinen kappaleesi on mielestäni hieman erheellinen tämän keskustelun kontekstissa. Demokratia ja ylipäätään kohtuulliset ihmisoikeudet eivät ole vielä tainneet toteutua kertaakaan ilman hyvin määriteltyjä omistusoikeuksia. Ks. mitä totesin yllä välttämättömästä ehdosta vs. riittävä ehto.





Ymmärrän hyvin pelkosi ja on ihan hyvin mahdollista että emme ehdi ajoissa. Toki ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä mikä on "ajoissa". Toisten mielestä maailma romahtaa ja elämä ei ole elämisen arvoista jos ilmasto lämpenee 2 astetta vuoteen 2100 mennessä. Toisten mielestä tämä olisi vielä siedettävä, joskin toki valitettava skenaario.

Kun puhutaan järjestelmistä, on kuitenkin paikallaan kysyä keneltä meidän pitäisi ottaa mallia? Minusta näyttää siltä, että kapitalistiset länsimaat ovat kuitenkin se eniten tuloksia (toki myös aiemmin eniten saastetta) aikaan saanut porukka ja meillä on oikeasti paljon lupaavia aihioita suorastaan valtaviin muutoksiin. Esimerkkeinä mahdollinen vetytalous, fuusiovoima, hiilineutraali teräs, jne. Jo nyt kasvihuonepäästöt on kyetty kulutusperustaisestikin irrottamaan talouskasvusta ja tämä vauhti vain kiihtyy.

Mitä tulee mainitsemaasi jatkuvan kasvun vaatimukseen, se ei taida olla mikään kapitalismille välttämätön ominaisuus jota muissa järjestelmissä ei esiinny. Ihan yhtälailla ne ei-kapitalistiset maat pyrkivät kasvamaan ja meilläkin vasemmistopoliitikot haluavat tehdä velkarahalla sosiaalipolitiikkaa, jonka katsovat ruokkivan tulevaa kasvua ja siten rahoittavan itsensä.
Keskustelu menee välillä hieman sekavaksi, kun yrittää käsitellä kapitalismin kaltaista aihetta ilman, että siihen on kunnolla aikaa. Keskusteluun kuuluvat myös markkinatalouden ja demokratian käsitteet, jotka tuntuvat välillä myös hieman sekoittavan mielipiteiden vaihtoa, mutta yritetään nyt pärjätä :) Täytyy myös tunnustaa, että itsekin kirjoitan usein ihan liian yksioikoisesti, enkä määritä käsittelemääni aihetta tarpeeksi selvästi.

Toinen asia mikä on välillä kuumentanut keskustelua, on joidenkin kirjoittajien olettamus, että jos kritisoi kapitalismia, kannattaa tällöin kommunismia. Tätä olen yrittänyt viime aikoina vääntää oikein rautalangasta, että siitä ei ole kysymys, vaan kapitalismiin liittyvien, itseäni häiritsevien, tekijöiden kritiikki. Käytännössä tämä tarkoittaa siis ennemminkin talousjärjestelmämme kehittämistä, mielestäni ihan kaiken ei tarvitse olla huomenna yhteistä.

Kapitalismin kritiikin hiertävyyttä varmaan lisää se kuinka kammottavia, ja läheltä tulevia, esimerkkejä historiasta löytyy kommunististen talousjärjestelmien toteutuksesta. Nämä esimerkit jyräävät alleen positiivisemmat, mutta paljon pienemmiksi jääneet pyrkimykset yhteisomistukseen ja suunnitelmallisempaan talouteen ihan samalla tavalla kuin kapitalismin kohdalla välillä jää huomioimatta ikävät asiat, joita sitä toteutettaessa on tapahtunut. Polarisoitunut keskustelu saa osan ehkä unohtamaan, että lähes kaikkialla eletään nykyään todellisuudessa sekataloudessa.

Nämä asiat eivät olleet oikeastaan osoitettuja sinulle tai kirjoituksillesi (enemmän yleistä jauhantaa), se osuus alkaa seuraavasta kappaleesta :)

On ihan totta, että pelkän kapitalismin syyttäminen kaikesta maailmaan kohdistuvassa riistossa on aika raaka oikaisu ja kapitalistin on mahdollista tuottaa oikeaa hyötyä myös ympärilleen, mutta niin kauan kuin siihen linkittyy myös rumaa omaneduntavoittelua ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden vaarantamista, on mielestäni aiheellista myös kritisoida järjestelmää ja toivoa vikojen korjaamista. Tapahtuisiko se siirtymällä enemmän yhteisomistukseen vai kohti vielä suurempaa yksityisomistusta? Luomalla lainsäädännöllä enemmän suunnitelmallisuutta, vai poistamalla markkinoiden rajoitteet täysin? Koulutuksen & kasvatuksen kautta?

Samalla tavalla, kuin osan kritiikistä kapitalismia kohtaan voi sanoa olevan hieman epäreilua, niin tähän kohti pakko todeta, että kyllä yhteisomistustakin demonisoidaan välillä aika rumasti pohjaten nimenomaan karkeimpiin esimerkkeihin. Yhteisomistus ei ole synonyymi toisten polkemiselle, varastamiselle tai ilmiantamiselle. Puhuit toki Stalinin ja Maon toteuttamista yhteiskunnista pahimmillaan, mutta sen saattoi nopeasti lukemalla tulkita myös yleisemmäksi toteamaksi, siksi siihen puutuin.

Alkuperäisväestöjen kohtelu ennen ja nyt on kyllä sellainen aihe, että vaikka tavallaan en olekaan kanssasi erimieltä, en vain pysty "voittajaksi" tässä silti mitään yleistettyä käsitettä nimeämään :( Mielestäni tämä on enemmän merkki siitä, että paljon täytyy muuttua myös kapitalismissa / sekataloudessamme edelleen.

Demokratian ja kohtuullisten ihmisoikeuksien toteutuminen vielä. En ole ihan varma sainko täysin kiinni toteamuksestasi (yritän nyt vain urakoida jonkinlaista vastausta vielä kun ehdin), mutta olen samaa mieltä, että omistusoikeuksien määrittäminen tarkasti on tärkeää, jotta ihmisten keskinäinen toiminta voisi olla sujuvaa. Onnistumisia ja epäonnistumisia on tullut sekä yhteis-, että yksityisomistuksella.

Todennäköisesti hieman pitempiaikaiseksi loppulauseeksi sanoisin vielä, että en vain kerta kaikkiaan pysty näkemään tällä hetkellä yksityisomistuksen lisäämistä ratkaisuna ilmastonmuutokseen ja moniin muihin uhkatekijöihin. Jos myös markkinoita avattaisiin lisää pelkään nykyisessä tilassaan olevan ihmiskunnan vain nopeuttavan loppuaan, kilpailisimme itsemme hengiltä siitä kuka saa sen viimeisen puhtaan vesipisaran tai hengenvedon. Ilmastonmuutoksen torjumisessa näen äärimmäisen tärkeänä vähintään pitäytyä nykyisen kaltaisessa markkinoiden suitsimisessa, mutta en usko sen riittävän, vaan tarvittaisiin vielä enemmän suunnitelmatalouden piirteitä. Jos oikein ymmärsin saatoit markkinoista olla osittain samaa mieltä (mm. ulkoisvaikutusten hinnoittelu)?

Luen kyllä ketjua jatkossakin, mutta rakentavaan kommunikaatioon osallistumisessa voi kestää (ei vain tarpeeksi aikaa), onelinereiden ym. heittely tosin onnistunee :)
 

Jeffrey

Jäsen
Tässä yksi esimerkki, mitä antikapitalistisuus saa aikaan.

Omien sanojensa mukaan henkilö on antikapitalisti ja haluaisi ihmisten ymmärtävän, että työsuhde on valtasuhde. Tekisi mieli kysyä, etteikö sitten tukisuhde valtioon ole?

Mielenkiintoiseksi näkemykset menee tässä kohtaa kun kommentoidaan perustuloa; "– Ravintoa ja kotia, perusturvallisuusasioita ei tarvitse ansaita erikseen, vaan niiden pitäisi olla itsestäänselvyys. Kukaan ei ole niin huono ihminen, ettei ansaitse ruokaa ja kotia, Tuuva sanoo ja saa muut ohjelman osallistujat nyökkäilemään."

Tämähän on osaltaan ihan totta. Tässä kohtaa vaan tulee looogisuusongelma siinä, että tämä henkilö ei ole itse valmis tuottamaan veroja - joista sitten maksettaisiin niitä koteja ja Ravintoja.

Ehkä tämä on se antikapitalismin ongelma ylipäänsä. Itse ei olla valmiita maksamaan veroja ja syytellään niitä jotka maksaa. Silti niistä veroista pitäisi saada eilistä enemmän itselleen ja muille kaltaisilleen.

 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
”Ravintoa ja kotia, perusturvallisuusasioita ei tarvitse ansaita erikseen, vaan niiden pitäisi olla itsestäänselvyys”

Niinpä, kaikilla on oikeus perusturvaan.

Näiltä tämän maailman Almoilta haluaisin kysyä, miksi sinä sitten pidät itseäsi niin paljon parempana ihmisenä, että sinulla on oikeus tehdä juuri niitä asioita, mitkä sinua kiinnostavat, mutta kaikilla muilla ei ole samaa oikeutta. Onko se ”Saarioisten äiti” vähemmän tärkeä ihminen, ja hänen pitää rahan vuoksi tehdä niska limassa vuorotöitä elintarviketehtaalla, että sinulle saadaan ruokaa.

Luuletko Alma, että täällä palvelut ja tavarat tipahtavat taivaasta, jos me kaikki vain tehdään juuri niitä juttuja, joihin meillä on valtava palo. Itsekäs pikkutyttö, kasva aikuiseksi.
 

kehveli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Tässä yksi esimerkki, mitä antikapitalistisuus saa aikaan.

Omien sanojensa mukaan henkilö on antikapitalisti ja haluaisi ihmisten ymmärtävän, että työsuhde on valtasuhde. Tekisi mieli kysyä, etteikö sitten tukisuhde valtioon ole?

Mielenkiintoiseksi näkemykset menee tässä kohtaa kun kommentoidaan perustuloa; "– Ravintoa ja kotia, perusturvallisuusasioita ei tarvitse ansaita erikseen, vaan niiden pitäisi olla itsestäänselvyys. Kukaan ei ole niin huono ihminen, ettei ansaitse ruokaa ja kotia, Tuuva sanoo ja saa muut ohjelman osallistujat nyökkäilemään."

Tämähän on osaltaan ihan totta. Tässä kohtaa vaan tulee looogisuusongelma siinä, että tämä henkilö ei ole itse valmis tuottamaan veroja - joista sitten maksettaisiin niitä koteja ja Ravintoja.

Ehkä tämä on se antikapitalismin ongelma ylipäänsä. Itse ei olla valmiita maksamaan veroja ja syytellään niitä jotka maksaa. Silti niistä veroista pitäisi saada eilistä enemmän itselleen ja muille kaltaisilleen.

Tämä viesti kertoo aika hyvin siitä polarisaatiosta joka keskustelukulttuuria vaivaa. Joku linkkaa uutisen viimeisen päälle ikävästä kapitalistista ja toinen vastaa antikapitalismin olevan tätä...

Toimivat tietenkin keskustelun herättäjinä, mutta luovat ihan sairaasti sitä turhaa öyhötystäkin, jota pitää sitten koittaa jaksaa, jos mielii keskusteluun osallistua.
 

Byvajet

Jäsen
Näiltä tämän maailman Almoilta haluaisin kysyä, miksi sinä sitten pidät itseäsi niin paljon parempana ihmisenä, että sinulla on oikeus tehdä juuri niitä asioita, mitkä sinua kiinnostavat, mutta kaikilla muilla ei ole samaa oikeutta.

Miksi ihmisellä olisi oikeus tehdä työtä silloinkin, kun työ kasvattaa materiaalista elintasoa ja kulutusta? Ihminen, joka kyseenalaistamatta olettaa itselleen oikeuden tehdä työtä, on moraalissaan lapsen tasolla. Hän ei kanna vastuuta tulevista vuosikymmenistä ja vuosisadoista tai globaalin markkinatalouden luomista ihmisoikeusongelmista ja epätasa-arvosta, vaan sopeutuu järjestelmän ehtoihin kuin lapsi uskoen sokeasti järjestelmän sanomaan.

Moraali on järkeä, ymmärrystä syistä ja seurauksista. Jos tavoitteena on globaali tasa-arvo ja elinkelpoinen ympäristö tuleville sukupolville, työtä on vaikea oikeuttaa järkiperustein. Niin kuin YK:n pääsihteeri Antonio Guterres totesi, ihmiskunta tekee kollektiivista itsemurhaa. Ympäristön suojelemiseksi tarvitsemme rajun kulutuksen leikkauksen ja järjestelmän, joka sen mahdollistaa. Ainoa todellinen ratkaisukeino ympäristöongelmiin on köyhyys, toivottavasti hallittu köyhyys.

Jos ympäristön kestokyky seuraavien 200 vuoden aikana romahtaa ja syntyy globaali ruokakriisi, olemme häikäilemättä valmiita hylkäämään heikoimmat, jotta selviäisimme itse paremmin. Tiedämme tämän. Tutkijat tietävät tämän. Samaan aikaan kuitenkin ihmettelemme, miksi venäläiset eivät lähde kaduille vastustamaan järjestelmäänsä. Ihmettelemme, vaikka vastustamisen seuraukset voivat olla yksilöille ja heidän läheisilleen hyvin kurjat.

Miksi me itse emme lähde kadulle vastustamaan järjestelmäämme, joka on ympäristönsuojelun ja ihmisoikeuksien näkökulmasta kestämätön? Siksi, että moraalimme on lapsen moraalia. Siitä puuttuu järki ja kokonaisvaltainen vastuu.

Suomen luonto -lehdessä oli kirjoitus, jossa huomautettiin, että edes vasemmistopuolueet eivät enää vaadi kohtuutaloutta, vaan kaikki poliittiset ratkaisut niin oikealla kuin vasemmalla perustuvat talouskasvuun. Enemmän työtä, tehokkaammin työtä, lisää ostettavaa, lisää ostajia. Tahdomme itse lisää. Tahdomme vielä niukasti elävät köyhät kansat kuluttajiksi, joille voi myydä.

Kohti tuhoa, vastuuttomasti, lammasmaisesti. Kaikki tahtovat lisää jaettavaa. Poliittisia eroja on enää siinä, kenelle ja millä perusteella jaetaan.

Kun joku kyseenalaistaa järjestelmän perustan, hän saa osakseen pilkkaa ja nimittelyä, pahimmillaan menettää uskottavuutensa, jopa työpaikkansa.

On aina yhtä kylmäävää huomata, miten tärkeää ihmisille on puolustaa vallalla olevaa järjestelmää, vaikka tosiasiat osoittavat sen olevan kestämättömällä perustalla. Koulutustaso on noussut, tietoa on enemmän kuin koskaan, mutta tieto ei muutu itsenäiseksi ajatteluksi ja vastuulliseksi käytökseksi.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Miksi ihmisellä olisi oikeus tehdä työtä silloinkin, kun työ kasvattaa materiaalista elintasoa ja kulutusta? Ihminen, joka kyseenalaistamatta olettaa itselleen oikeuden tehdä työtä, on moraalissaan lapsen tasolla. Hän ei kanna vastuuta tulevista vuosikymmenistä ja vuosisadoista tai globaalin markkinatalouden luomista ihmisoikeusongelmista ja epätasa-arvosta, vaan sopeutuu järjestelmän ehtoihin kuin lapsi uskoen sokeasti järjestelmän sanomaan.

Moraali on järkeä, ymmärrystä syistä ja seurauksista. Jos tavoitteena on globaali tasa-arvo ja elinkelpoinen ympäristö tuleville sukupolville, työtä on vaikea oikeuttaa järkiperustein. Niin kuin YK:n pääsihteeri Antonio Guterres totesi, ihmiskunta tekee kollektiivista itsemurhaa. Ympäristön suojelemiseksi tarvitsemme rajun kulutuksen leikkauksen ja järjestelmän, joka sen mahdollistaa. Ainoa todellinen ratkaisukeino ympäristöongelmiin on köyhyys, toivottavasti hallittu köyhyys.

Jos ympäristön kestokyky seuraavien 200 vuoden aikana romahtaa ja syntyy globaali ruokakriisi, olemme häikäilemättä valmiita hylkäämään heikoimmat, jotta selviäisimme itse paremmin. Tiedämme tämän. Tutkijat tietävät tämän. Samaan aikaan kuitenkin ihmettelemme, miksi venäläiset eivät lähde kaduille vastustamaan järjestelmäänsä. Ihmettelemme, vaikka vastustamisen seuraukset voivat olla yksilöille ja heidän läheisilleen hyvin kurjat.

Miksi me itse emme lähde kadulle vastustamaan järjestelmäämme, joka on ympäristönsuojelun ja ihmisoikeuksien näkökulmasta kestämätön? Siksi, että moraalimme on lapsen moraalia. Siitä puuttuu järki ja kokonaisvaltainen vastuu.

Suomen luonto -lehdessä oli kirjoitus, jossa huomautettiin, että edes vasemmistopuolueet eivät enää vaadi kohtuutaloutta, vaan kaikki poliittiset ratkaisut niin oikealla kuin vasemmalla perustuvat talouskasvuun. Enemmän työtä, tehokkaammin työtä, lisää ostettavaa, lisää ostajia. Tahdomme itse lisää. Tahdomme vielä niukasti elävät köyhät kansat kuluttajiksi, joille voi myydä.

Kohti tuhoa, vastuuttomasti, lammasmaisesti. Kaikki tahtovat lisää jaettavaa. Poliittisia eroja on enää siinä, kenelle ja millä perusteella jaetaan.

Kun joku kyseenalaistaa järjestelmän perustan, hän saa osakseen pilkkaa ja nimittelyä, pahimmillaan menettää uskottavuutensa, jopa työpaikkansa.

On aina yhtä kylmäävää huomata, miten tärkeää ihmisille on puolustaa vallalla olevaa järjestelmää, vaikka tosiasiat osoittavat sen olevan kestämättömällä perustalla. Koulutustaso on noussut, tietoa on enemmän kuin koskaan, mutta tieto ei muutu itsenäiseksi ajatteluksi ja vastuulliseksi käytökseksi.
Moraalini on lapsen tasolla. Ymmärrän kuin vauva, että jos joku ei iske suuhuni maitoa tuottavaa tissiä niin kuolema seuraa. Jos en halua kuolla, jotain minun on ravintoni eteen tehtävä, koska kukaan muu ei aikuiselle ihmiselle sitä ravintoa tuota, jos ei ihminen niin vähintään luonto ja jos uskoisin pelkkään luontoon niin alkaisin keräilijätalouteen. Ulkonakin on tosi vittumaista asustaa, jos joku koneiston osa ei tuota lämpöä kattoni alle.

Ainoa, millä todella pääsisin tästä kierteestä olisi lopettaa elämäni. Vielä tämä kurjuus ei ole ihan niin pahalta tuntunut. Kotona välillä julistan, että jos havaitsen esimerkiksi sairastuvani muistisairauteen niin haluan päästä pois täältä, enkä jäädä tänne ”harhailemaan”. Tosiasiassa mistä tiedän, olisinko todellisuudessa niin rohkea, jos asia olisi minun päätettävissäni. Se ainakin olisi hyvä tekoni tulevien sukupolvien kannalta, jos sen pystyisin tekemään.
 
Viimeksi muokattu:

kehveli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Moraalini on lapsen tasolla. Ymmärrän kuin vauva, että jos joku ei iske suuhuni maitoa tuottavaa tissiä niin kuolema seuraa. Jos en halua kuolla, jotain minun on ravintoni eteen tehtävä kun kukaan muu ei aikuiselle ihmiselle sitä ravintoa tuota jos ei ihminen niin vähintään luonto ja jos uskoisin pelkkään luontoon niin alkaisin keräilijätalouteen. Ulkonakin on tosi vittumaista asustaa, jos joku koneiston osa ei tuota lämpöä kattoni alle.

Ainoa, millä todella pääsisin tästä kierteestä olisi lopettaa elämäni. Vielä tämä kurjuus ei ole ihan niin pahalta tuntunut. Kotona välillä julistan, että jos havaitsen esimerkiksi sairastuvani muistisairauteen niin haluan päästä pois täältä, enkä jäädä tänne ”harhailemaan”. Tosiasiassa mistä tiedän, olisinko todellisuudessa niin rohkea, jos asia olisi minun päätettävissäni. Se ainakin olisi hyvä tekoni tulevien sukupuolten kannalta jos sen pystyisin tekemään.
Ei kaikkea työtä ole tarkoitus lopettaa, mutta tällä hetkellä yhteiskunta pyörii osittain markkinoimalla ja tuottamalla täysin kestämättömällä tavalla tavaraa, jota kukaan ei eläkseen tarvitse!

Omakin työhistoriani saa minut nykyisin välillä raivon valtaan. Olisin aiheuttanut maailmalle paljon vähemmän haittaa jos olisin ryhtynyt aikoinaan vaikka pummiksi, sen sijaan, että sinnittelin kilttinä veronmaksajana. Pummi ja vaikkapa muovikukan valmistaja, eivät tietenkään ole ainoat vaihtoehdot elää. Pää pointti on siinä, että maailma on niin lähellä tuhoa, että meillä ei kerta kaikkiaan ole enää varaa tehdä (mitä tahansa) työtä vain työn takia.
 
Viimeksi muokattu:

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ei kaikkea työtä ole tarkoitus lopettaa, mutta tällä hetkellä yhteiskunta pyörii osittain markkinoimalla ja tuottamalla täysin kestämättömällä tavalla tavaraa, jota kukaan ei eläkseen tarvitse!

Omakin työhistoriani saa minut nykyisin välillä raivon valtaan. Olisin aiheuttanut maailmalle paljon vähemmän haittaa jos olisin ryhtynyt aikoinaan vaikka pummiksi, sen sijaan, että sinnittelin kilttinä veronmaksajana. Pummi ja vaikkapa muovikukan valmistaja, eivät tietenkään ole ainoat vaihtoehdot elää. Pää pointti on siinä, että maailma on niin lähellä tuhoa, että meillä ei kerta kaikkiaan ole enää varaa tehdä työtä vain työn takia.
Niinpä. Nykyihminen kuluttaa aivan liikaa.

Anteeksi mutta minua myös naurattaa koska mikä voi olla paljon turhempaa kuin jääkiekon pelaaminen ja täällä me jääkiekkopalstalla puhumme kuluttamisen turhuudesta ja länsimaisen ihmisen typeristä luoduista tarpeista.
 

kehveli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Niinpä. Nykyihminen kuluttaa aivan liikaa.

Anteeksi mutta minua myös naurattaa koska mikä voi olla paljon turhempaa kuin jääkiekon pelaaminen ja täällä me jääkiekkopalstalla puhumme kuluttamisen turhuudesta ja länsimaisen ihmisen typeristä luoduista tarpeista.
Niinpä.

Aika usein noiden omien valintojen kanssa joutuu kipuilemaan :( Täydellisiä meistä ei ole kukaan vielä huomennakaan.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Kohti tuhoa, vastuuttomasti, lammasmaisesti. Kaikki tahtovat lisää jaettavaa. Poliittisia eroja on enää siinä, kenelle ja millä perusteella jaetaan.
Eli haluat välttää tuhon menemällä tuhoon? Esimoderni yhteiskunta oli yhtä hidasta holokaustia - ja haluaisit jotenkin "hallitusti" palata köyhyyteen? Tämäkö on se suuri ratkaisusi? Tieteestä ja teknologiasta tiedämme, että ne kehittyvät - ihmiskunnasta tiedämme, ettei se tee kollektiivisesti hallitusti yhtään mitään, kaikkein vähiten romahduttaa elintasonsa. Paasikiven sanoin Mannerheimille, "jos ajattelee noin, on paras mennä metsään ja ampua kuulan kalloonsa".
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös