Eikä ulosmitata. Jos omistan 10 000 eurolla peräänkuuluttamaasi ”kansainvälistä pörssiyhtiötä”, tai vaikka ihan kotimaista pörssiyhtiötä, niin pahin mitä voi tapahtua, on että sijoitukseni arvo nollautuu. Menetän kymppitonnin, mutta en enempää. Ei kukaan vouti tai viskaali tule lähettämään minulle ensimmäistäkään maksulappua, vaikka olisi tapahtunut millainen moka tahansa.
Mietitään ensin asiaa käytännössä. Yhtiö mokaa, tai joutuu ottamaan vastuulleen jonkin huomattavan kuprun, mikä se sitten onkaan. Yhtiö joutuu maksamaan korvauksia. Missä järjestyksessä korvauksia perittäisiin, ja missä vaiheessa omistajan vahingonkorvausvastuu realisoituisi? Oletettavasti yhtiö maksaa vastuulleen kuuluvat korvaukset kuten ennenkin, jos rahaa ja varallisuutta riittää, ja vakuutuksia luonnollisesti hyödynnetään jos mahdollista. Yhtiö voi tehdä korvausten maksamiseksi myös lainajärjestelyjä, ja se voi laittaa hatun kiertämään ja järjestää osakeannin vaikkapa suunnattuna. Yhtiö voi myös koettaa periä oikeusteitse korvauksia vahinkoon sotkeutuneilta osapuolilta kuten kumppanilta tai aliurakoitsijalta, mikäli tähän on realistisia mahdollisuuksia. Yhtä kaikki, nyt on olennaista todeta, missä järjestyksessä korvauksia peritään, ja miksi sen muka pitäisi muuttua.
Tällaisen kv. pörssiyhtiön isot omistajat ovat tyypillisesti suuria institutionaalisia sijoittajia Euroopasta, Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta. Niiden joukossa on pankkeja, eläke- ja muita vakuutusyhtiöitä, ja muita sijoittamiseen erikoistuneita yhtiöitä. Joissakin tapauksissa myös yksityishenkilöillä voi olla merkittäviä omistuksia, mutta suurimmat omistukset ovat tavallisimmin erilaisten institutionaalisten omistajien hallussa. Näiden intresseissä on myös toteuttaa ammattimaista riskienhallintaa. Mikäli merkittävästi omistetun yhtiön toimintaympäristössä tapahtuu olennaisia riskitason nousuja (esim. hyvin epätodennäköinen riski, mutta riskin toteutuessa katastrofaaliset seuraukset), niin asialle tehdään jotain. Institutionaaliselle sijoittajalle tämä tarkoittaa todennäköisimmin sitä, että omistusta pienennetään tai siitä jopa luovutaan. Tällöin yhtiön pörssikurssi todennäköisesti laskee, kun yhtiön suuret omistajat vähentävät omistustaan. Saattaa tulla paineita tehdä jotakin. Ihan pienestä eivät yhtiöt tee paniikkiratkaisuja, mutta omistajien varallisuuden suojaamistarve on sen verran olennainen asia, että jotain muutoksia voi tapahtua, jos kurssitasot lähtevät selvään laskuun liiketoimintaympäristössä tapahtuvien riskien kasvun myötä. Merkittävästi yhtiötä omistava sijoittaja ottaa hallituspaikkojensa kautta riskiasian esille yhtiön hallituksessa, joka mahdollisesti sitten reagoi, esimerkiksi suuntaamalla jollakin aikavälillä toimintaansa liiketoiminnalle suotuisampiin maihin.
Jos Suomessa tulisi ehdottamasi laki voimaan, niin se olisi vahva indikaatio, että Suomi on muuttumassa ja osin jo muuttunut yritystoiminnalle vihamieliseksi ympäristöksi. Ei sillä, etteikö esimerkiksi ympäristön turmelemisesta pitäisi seurata korvausvastuu, mutta miten nuo mahdolliset korvaukset peritään, se on merkittävä periaatteellinen kysymys. Lopputulema ehdottamastasi lainsäädännöstä olisi, että pääomia pakenisi Suomesta jonkin verran. Tällä ei olisi yhteiskunnallemme mitään suotuisaa vaikutusta. Jollakin aikavälillä menettäisimme työpaikkoja, ja kilpailukykymme saada maahan uusia investoijia heikkenisi.
Esitit toiveen, että ”osakkeenomistajat velvoitettaisiin vastuuseen myös henkilökohtaisella omaisuudellaan”. Tämä viittaa paremminkin ajatukseen, että miellät omistajat lähinnä erittäin varakkaiksi henkilöiksi, ja mahdollisesti henkilöiksi, joilla on operatiivista vastuuta yhtiön päätöksistä. Näinhän omistajien laita ei useinkaan ole. Esimerkiksi eläkeyhtiöt ovat Suomessa ja muuallakin merkittäviä institutionaalisia sijoittajia. Ei sieltä löydy mitään pahan porvarin henkilökohtaista rahapussia.
Nykyinen lainsäädäntö on rakenteellisesti aivan käypä vahingonkorvausten perimiseksi vahingon aiheuttajalta. Jos on epäilystä siitä, ettei nykyinen käytäntö toimi joltakin osin, niin tällöin on syytä nostaa esille se lain kohta tai muu ongelma, joka esimerkiksi estää riittävien vahingonkorvausten perimisen. Tuollainen mielivaltainen vahingonkorvauksen vastuujärjestykseen kajoaminen ei palvele tätäkään tarkoitusta.