Viestin lähetti Sistis
> Suomelle on maantieteellisistä ja historiallisista syistä välttämätöntä ylläpitää ns. kaaderijärjestelmällä toteutettua yleistä asevelvollisuutta.
Tunnen kyllä nämä perustelut, jotka tosin jäävät tänä päivänä ja varsinkin tulevaa ajatellen vain kaanonisoitujen väitteiden tasolle. Tässä tullaan näkemään muutoksia. Läntisen maailman (Venäjä mukaanlukien) muutoksen myötä yleiselle asevelvollisuudelle ei ole enää samoja perusteita, yhteinen palkkakriisienhoito-organisaatio voi hoitaa *todelliset* uhkat paljon tehokkaammin. Nythän puolustushallinto on valtionbudjetissa eräänlainen tuottamaton menoerä. Historiaa voi käyttää raamatun tapaan niin moneen perusteluun. Historiasta voi ottaa oppia, mutta ei sen pitäisi antaa jähmettää ajattelua. Asuisimmehan edelleen luolissa ja söisimme raakaa lihaa.
> Nykyisessä kokoonpanossaan (ja ennen talvisotaa) Suomen armeija on kuitenkin vain ja ainoastaan sen takia olemassa, että mahdollinen nimeltä mainitsematon suurvalta ei hyökkäisi.
Näinhän se liturgia menee. Minun ei kuitenkaan ole täysin mahdotonta kuvitella, että sopivan houkuttelevan tilaisuuden tullen tästä toistamiseen livettäisiin (esim. menetetyn Karjalan, Sallan ja Petsamon takaisinvaltaus).
> Sivarit ovat vapaa-aikana kotona tms. asunnossa viettämässä vapaa-aikaansa. Varuskunnissa miehillä on normaaleina arki-iltoina vastaavaa vapaa-aikaa 3 tuntia, klo 18-21 ja kerran viikossa 6 tuntia, klo 18-24. Lisäksi palvelusta, kuten päivystystä, virka-avussa olemista etc. tapahtuu myös vuorokauden ympäri.
Samalla perusteellahan sivariajan pakollinen "koulutusjakso", joka pidetään keskuksessa pitää laskea 24h palvelukseksi (vaikkei se sitä millään muotoa ole, vaan juuri mainitsemaasi ajantappoa pahimpaan armeijan henkeen). Mutta armeijassakin varsinaista palvelusta on kuitenkin vuorokaudessa se n. 8-10 h aktiivinen "työaika". Ja täytyy yhä ihmetellä että miksi näitä minuutteja, metrejä ja kiloja edes yritetään verrata, kun jokainen tietää, etteivät ne mene tasan. Eihän ne mene tasan armeijan eri osastoissakaan. Eikö armeijan ja sotilaiden ensisijaisessa intressissä pitäisi olla se, että oma järjestelmä on mahdollisimman mielekäs, laadukas ja tarkoituksenmukainen, että mahdollisimman moni nuori haluaisi käydä juuri sen, eikä haaskata aikaa jonkin toisen järjestelmän arvioimiseen ja itsensä kaltaiseksi muuttamiseen?
> Dana77: On silti hemmetin eri asia nukkua teltassa talvella n. 5 tuntia, joka vielä katkeaa puolessa välissä olevaan vartioon, kun nukkua tuo 8 tuntia lämpimässä sängyssä. Sekin on helvetin eri asia kun saa nukkua omassa sängyssä, kuin komppanian kylmässä tuvassa olevassa kovassa sängyssä jossa on villapeitto ja paska tyyny.
Niin. Epistä? Mistä olisit tyytyväinen? Siitäkö, että sairaalassa työskentelevät sivarit majoitettaisiin ryhmätelttoihin sairaaloiden pihoille aikavälillä marraskuu-maaliskuu? Tai että heidät velvoitettaisiin käyttämään kotivuoteessaan kovalevyä patjan sijaan? Miksi heidän pitäisi kärsiä kylmästä tai kovista punkista, jos heidän tehtävänsä on ihan toisaalla? Miksi muiden pitäisi kärsiä täsmälleen sama kilomäärä kuin sinun, että olisit onnellinen? En ymmärrä tätä. Itsehän sinä valitsit linjasi. Luulenpa, että varsin monille uroksille tämä armeijan kova rääkki on sellainen hekuman huippu, jota muistellaan kärvistellen ja ylpeänä siitä, että kestettiin. Sehän juuri tekee mieheksi. Kateellinen rutkutus siitä että toiset saa nukkua pehmeällä familonilla saman ajan antaa akkamaisen vaikutelman.
Sivari on peruslähtökohdiltaan toinen ratkaisu. Se ei ole pikkuarmeija. Jos sivaria yritetään taas palauttaa siihen suuntaan, mitä se oli 70-80-luvuilla, johtaa se kasvaviin konflikteihin ja totaalikieltäytymisen määriin. Eikä se todellakaan ole kenenkään etu. Sivari tarjoaa tänään nähdäkseni täysin kunniakkaan väylän täyttää ns. kansalaisvelvollisuus antamalla työpanoksensa vuodeksi yhteiskunnan käyttöön. Palveluksen jälkeen "velvollisuudet" on täytetty rauhan aikana. Jos sotatila joskus palaa Suomeen, silloin jokainen sivarin käynyt joutuu osallistumaan sotatoimiin niillä taidoilla ja keinoilla mitä omaa ja mitkä voidaan nopeasti kouluttaa.
Tässä kohtaa tekisi mieli vielä valottaa lisää tulevia suuntia. Sivari luotiin aikanaan purkamaan lähinnä uskonnollisia ja elämänkatsomuksellisia paineita, jotka konfliktoituivat järjestelmän kanssa. Tämän jälkeen kuitenkin jehovantodistajat ovat saaneet oman erityisvapautensa koko palveluksesta ja sivarinkin luonne on muuttunut yhä kirjavammaksi motiivien osalta. Tämä kehitys tulee jatkumaan. Yhteiskunnan, sotilaiden ja jatkoaikalaisten on syytä varautua siihen. Sivariin mennään jatkossa yhä enemmän pelkästään perhetilanteen, opiskelun, itsekkyyden, sosiaalisten pelkojen ym. syiden vuoksi. Yhteiskunta muuttuu ja sen arvot kehityksen mukana. Kysyisin esim. miksi vaikkapa astmasta tai huonokuuloisuudesta oikeasti kärsivä mies vapautetaan palveluksesta sen sijaan, että sijoitettaisiin siviilipalvelukseen? Nämä kyseiset diagnoosithan eivät estä työntekoa. Miksi naisille ei määrätä kansalaisvelvollisuuden suorittamista siviilipalveluksen muodossa? Ehkäpä tulevan vuosikymmenen aikana, kun vanhustenhoitoon ei saada rahaa eikä tekijöitä, tällainenkin kortti otetaan käyttöön. Jopa armeijan (asevelvollisuuden) täytyy muuttua ajan mukana muutenkin kuin vain asejärjestelmien suhteen.
90-luvun alussa armeija itse (seurasin tätä operaatiota läheltä) lähetti hyvin aktiivisesti miehiä sivariin. Miksi? Kyseessä oli ns. kusipäätapauksia, joita ei haluttu sotkemaan ilmapiiriä ja aiheuttamaan kaikille hankaluuksia (persoonallisuushäiriöisiä miehiä). Puolustusvoimat "voitti" kahdella tavalla. Pääsivät eroon kusipäistä, jotka saapuivat rellestämään sivarikeskuksiin ja aiheuttivat kaikenlaista häiriöitä, yleistä pahennusta ja tietynlaista sivari-imagon muodostumista.
>En haluaisi lisää jännitteitä tai häiriöitä. En ole missään nimessä sadisti. Sen sijaan haluaisin, että sivarit saisivat tehdä työtä, josta olisi yhteiskunnalle hyötyä.
Väittäisin, että suurin osa on jo tällä hetkellä hyödyllistä (sos-ter-opetussektorit) ja monissa kunnallisissa laitoksissa sivareita käytetään jo hieman "epäeettisestikin" erittäin halpana työvoimana, joka itse asiassa vie työpaikkoja. Erityisesti ammatillista tai korkeakoulutusta hankkineet sijoittuvat usein kaikille mielekkäisiin tehtäviin. Ongelmia syntyy lähinnä kouluttamattomien nuorimpien miesten sijoittamisessa. Kun ei ole kokemusta eikä koulutusta, voi joutua mihin vain, eikä se usein ole yhdenkään osapuolen kannalta onnistunut.
Niitä jännitteitä tulee juuri näistä hankkeista muuntaa sivaria takaisin suoraan sotavoimia avustaviin ja tukeviin muotoihin.
> Tiedät kai, että suurin osa sivareista harmittelee sitä, että heidän siviilipalveluksensa on pelkkää odottelua tai hanttihommien tekemistä.
En tunne suurinta osaa heistä, vain kourallisen. Ehkä sitten olen tuntenut vain "onnistuneita" tapauksia, koska minulla on paljon positiivisempi käsitys kokonaisuudesta. Mutta toki jos näin on, tulee järjestelmää kehittää miehiä motivoivampaan suuntaan. Täytyyhän sen olla myös sijoituspaikkojen intressien mukaista. Taitaa silti kuitenkin olla niin, että liian monessa paikassakin elää yhä tämä mainitsemani kyykytysilmapiiri, jossa sivarilla varta vasten järjestetään tyhmimpiä ja ikävimpiä hommia (esim. sairaalat).
>Voisitko perustella, että miten niin minä haluan rakentaa kyykyttämiskonflikteja tai jännitteitä? Nimittäin sanot nyt aika suoraan rivien välistä minua sotahulluksi ja natsiksi.
No, siinä tapauksessa otan sanojani takaisin ja pyydän todellakin anteeksi kärjekkäitä sanavalintoja. Natsittelu ei ollut tarkoitukseni.
> Lisäksi uskoisin, että jos tätä palvelusta kehitettäisiin juuri kuten sanoin, olisi suojelus- tms. toimien tai puolustusvoimien yhteydessä toimivien organisaatioiden suhtautuminen väkisinkin asiallisempaa.
Varmaankin, mutta kuten jo totesin, se tuottaisi kasvavan jännitteen, joka purkautuisi lieveilmiöinä ja vastustuksena. Minun näkökulmastani taas mainitsemillasi tahoilla toimivien tulisi muuttaa omaa suhtautumistaan, arvostaa yhdessä tehtyjä demokraattisia päätöksiä ja keskittyä oman organisaationsa kehittämiseen niin mielekkääksi, ettei "pakoa" sivariin syntyisi.
> En missään nimessä puolustele heidän toimintaansa nykyiselllään, jos tuollaista kyykyttämistä tai neidittelyä tapahtuu. Sellainen on epäasiallista ja tuomittavaa ja sellainen pitäisi kytkeä pois hetimiten.
Kyllä sitä tapahtuu, mutta todistaminen on perin vaikeaa ja kaveri vain kerjää lisää hankaluuksia itselleen valittamalla. Sama homma kuin simputtamisesta kantelu harmaissa. Pitkät perinteet ja vaikea kitkeä.
> Sivarit valittavat, että heidän palvelusaikansa (yli vuosi) on liian pitkä.
Vuosi on ihan passeli aika. Silloin rasite opiskelulle, työlle ja mahdolliselle perheelle ei kasva kestämättömäksi. Pitempi aika voi johtaa siihen että esim. haku opiskeluun viivästyyksin hakuajankohtien vuoksi jopa kahdella vuodella ja haitta on miehelle todellinen.
> EN halua sivareille lisää rangaistusta.
Silti nuo ehdottamasi muutokset koetaan varmasti sivarileirissä sellaiseksi.
> Loppuun sanon, etten missään nimessä vihaa sivareita tai pidä heitä neiteinä,
Itse en arvosta miestä (tai nykyään naistakaan) sen perusteella missä on velvollisuutensa suorittanut, vaan millainen ihminen on, miten suhtautuu muihin, miten työnsä ja perheensä hoitaa jne. Olen tuntenut kusipäitä professoreita, tyhmiä sikasivareita, ihailtavia sivareita, suoraselkäisiä herrasmiesupseereita, sadistisia tavallisia kansalaisia. Ei näytä koulutus, varallisuus tai sotilasarvo meikäläisen otoksessa kauheasti korreloivan arvostamieni asioiden suhteen. Työssäni olen ollut tekemisissä veteraanien kanssa ja todennut että sama sääntö pätee heihinkin.
Ehkä minua nyppii kaikkein eniten täälläkin esiintynyt reserviväestön ratsastaminen isoisiensä tekojen siivellä. Luulenpa, että Suomesta ei löydy montaakaan lapsenlasta, jonka isoisä ei olisi ollut jollain tapaa mukana kähinöissä, haavoittunut, kaatunut tai selvinnyt sankarillisesti, joten sitä lienee ihan turha paisutella. Usein kaikkein rauhallisimmat ja rauhanomaisimmat kommentit olen kuullut juuri veteraaneilta, kun taas heidän lapsenlapsensa ovat pakahtua pyhää vihaa, velvollisuutta ja puhdasta tunnetta, puoleen jos toiseenkin.
>kuinka helvetin helpolla hän pääsi tuon vuoden.
Itse toteaisin vielä tähän loppuun keskusteluketjun viisastamana, että (N:s kerta aiheen tiimoilta) suosittelen jääkiekkoilijalle käymään sen armeijan pois. Pääsee paljon helpommalla (vrt. väitteeseen että sivari valitaan helppuden vuoksi)! Fyysinen rasite ei ole minun ajattelumaailmassani yhtenevä vaikeuden kanssa, mutta psyykkinen kuormitus (lähinnä ympäristön suhtautuminen) lähestyy sitä.
