Pyrin nyt olemaan lyhytsanainen, koska pointtini olen jo tuonut toivottavasti riittävän väkevästi esille. Samalla yritän jättää temmellyskentän muille ettei mene "saarnaamiseksi" niinkuin jo nimitettiin.
Eli että kansalaisvelvollisuuden suorittamisen tapoina pidän molempia tasavertaisina, vaihtelevasti eri yksilöille sopivina. En aio vastata kaikkiin takaisinsaamiini kikkareisiin koska monta itse heittämäänikin on jäänyt vaille vastausta. Tässä kuitenkin valitut.
varjo: Eikö tällainen käytös tavallaan ole jo sabotaasia?
Pitää kyllä olla aikamoinen tiukkapipo käsitteidenpyörittelyssä, että tuosta sabotaasin saa. Avoimesti ilmaistaan asia, kieltäydytään joistain asioista, jonka jälkeen hallinto kykenee ottamaan nämä seikat huomioon tulevien toimenpiteidensä osalta. Mitään ei rikota, keneenkään ei kajota. Osoitetaan vain, että kaavailluilla toimenpiteillä ei ole kaikkien tukea. Miten se on sabotaasia ja mitä kaikkea muuta tuollaisen sabotaasi-käsitteen alle sitten voidaan myös tunkea? Et voi poimia rusinoita pullasta. Käytännössähän silloin myönnettäisiin maanpuolustusasioille pyhän lehmän asema (mitä se toki pitkälti on ollutkin) joka on kaiken arvostelun ja hallinnan yläpuolella. Mikä tahansa poikkinainen asenne voitaisiin myös tulkita sabotaasiksi, täysin paranoidisten ajatuskehitysten pohjalta tilanteessa jossa ei edes ole muuta kuin kuviteltu tulevaisuuden kriisitilanne (jota ei tuskin edes tule).
Ärsyttävää tuollainen toiminta varmasti on, koska se paljastaa kuinka kieroilla tavoilla ihminen voidaan valjastaa haluttuihin tarkoituksiin vastoin omaa tahtoaan. En nyt kuitenkaan itse oikein osaa pitää kovin militaristisena sitä, että auttaa ihmisiä sairaalassa, vaikka se samalla auttaisikin sotatoimia. Mutta tietyssä kärjistetyssä tilanteessa siinä voi tulla tunne että ainoastaan auttaa saman hulluuden jatkamista.
Kysymys lakien rikkomisesta seuraavasta tuomiosta on mielestäni asiallisemman käsittelyn arvoinen kuin ne heitot, mitä totaalikieltäytyjien tilanne on täällä osakseen saanut. Mautonta rinnastusta tai ei, mutta tosiasia on se, että ensikertalainen murhasta tuomittu kärsii (toki pidemmästä) kakustaan puolet ehdottomana, mutta armeijasta kieltäytynyt kokonaan. Lakia on rikottu, se on totta. Niin on rikkonut sekin joka maksamatta pysäköi autonsa parkkiruutuun maksullisena aikana, ne jotka kävelevät päin punaisia ja ne jotka ajavat ylinopeutta. Rikollisia kaikki tyynni? Verottajalta (valtiolta, myös puolustushallinnolta siis) miljoonia markkoja (satojatuhansia oiroja) pimittänyt selviää tuomiostaan ehdollisella, mutta mies, joka ei halunnut armeijaan, istukoon. Vaikkei totaaliasiat ole itselleni mitenkään lähellä sydäntä, niin ei tuo mahdu oikeustajuuni millään. Minulla on varaa nähdä yksilöllisiä tulkintoja tilanteista ja antaa joustoa. Minusta tuntuu, että totaaliasiassa tilannetta säätelevät vastoin lain henkeä ja tarkoitusta puhtaat tunneseikat, ne samat jotka ovat velloneet täälläkin. Ne samat, joidenka vuoksi yhtäkään kotimaista kirjallisuus- tai elokuvakeskustelua ei voi käydä ilman vapisevaäänistä kommenttia Tuntemattomasta.
Lait ovat niinkuin ne on päätetty, mutta silti niissä tapahtuu ajan myötä muutoksia. Yhteiskunta muuttuu, arvot muuttuvat. Jos yksilöille ei sallita mitään joustoa reagoida voimassa olevia lakeja vastaan, mikään ei koskaan muuttuisi kuin ainoastaan hyvien lainsäätäjien omasta oivalluksesta. Kansalaisaktiivisuudelle on toimivassa, hengittävässä yhteiskunnassa oltava sijaa, lakien tulkinnoille riittävästi joustoa. Millään ymmärtävällä tulkinnalla ei tästä voi päätellä puhtaan anarkian halua.
mjr: Ehkä sitten on ylipessimistinen käsitys ihmiskunnasta ja tämän nykyisen yhteiskunnan vaihtoehdoista, mutta kyllä aloittaisin yleisen aseriisunnan esim. Kiinan, Venäjän ja Irakin tapaisista maista, en Suomen armeijasta...
Miltä suomalaiselle reserviläiselle siis maistuu venäläinen sivari? Onko se hyvää kehitystä, että Venäjä tunnustaa miestensä olevan haluttomia asepalvelukseen ja sotatoimiin? Eikö Suomen turvallisuusintresseissä ole se, että naapurissa tai jossain muslimimaassa olisi mahdollisimman vähän sapelinkalistelijoita? Eikö Tavarish Jurij Sivarjevitsh ole suomalaisen sotilaan paras kaveri? Ja jos vastaa näihin kysymyksiin kyllä (eli että tietyissä olosuhteissa sivarissa on itua), miksi ei olisi loogista ajatella sitä samaa myös omien kohdalla?
sistis: Mikäli EU.lle ollaan joskus luomassa yhteistä armeijaa, voitaneen Suomessa luopua yleisestä asevelvollisuudesta. Korostan kuitenkin, että tämä oletus on nyt niin kaukaa haettu, etten usko tuollaisen vaihtoehdon ikinä toteutuvan.
En voi nähdä sitä kaukaa haettuna, kun asiasta on kuitenkin puhuttu *mahdollisuutena* sekä EU:n piirissä että myös kotimaisessa politiikassa. Googlellakin pitäisi kyllä materiaalia löytyä. On eri asia, kuinka nopealla tähtäimellä tähän ollaan "ajautumassa" ja kuinka avoimesti/virallisesti hankkeen valmistelusta puhutaan julkisuudessa. Tähän saakka taloudellisiin liittoihin on kuitenkin aina liittynyt sotilaallinen yhteistyökin (eli tässä itse vetoan historiaan). En voi ymmärtää miten EU tekisi asiassa poikkeuksen. On selvää, että joillekin maille on annettava aikaa kypsyä ajatukseen. Esim. Ruotsin tai Sveitsin osalla kovin aktiivinen liittoutumisen vaatimus herättäisi voimakkaan vastustuksen ja Suomessakin aiemman keskivahvan Itä-liittoutumisen poishuuhtominen ja muuttaminen vahvaksi Länsiliittoutumaksi on tuskilla maustettu. Talouden globaalin yhdentymisen, kulttuurien yhteensulautumisen, reaaliaikaisen yhdentyvän tiedonvälityksen johdosta yhä suuremmat maa-alueet alkavat elää samantahtista, samansisältöistä elämää. EU:n sisällä tämä linja on aivan selvä. Ero USA:an on vielä näkyvä, mutta lähentymistäkin saattaa tapahtua. Ero Afrikkaan, Aasiaa (josta Venäjä haluaa osin erottautua ja lähentyä Eurooppaa) ja "rajattomaan" islamiin on kuitenkin hyvin suuri. Rajoihin liittyvät konfliktit, jotka ovat käytännössä ainoita joihin meidän asevelvollisuusarmeijaamme voi perustella, siirtyvät EU:n rajoille ja niistä huolehtivat pääasiassa EU:n ja todennäköisesti vielä pitkään NATO:n yhteiset joukot. Suomelle se ei ole liian kallis ratkaisu, koska kustannukset jaetaan kaikkien jäsenmaiden kesken ja joukkojen määrä on selvästi pienempi kuin jäsenvaltioiden joukkojen summa. EU:n osavaltioiden sisäisiin konflikteihin ja täällä usein mainittuihin kriiseihin kehitellään todennäköisesti kansallisia erikoisjoukkoja, jotka muistuttavat enemmän poliisijoukkoja (iskuryhmät, pelastus, mellakka jne) kuin armeijaa. Kuitenkin näiden joukkojen perusteena on ammatillisuus ja vaativa (jatkuva?) koulutus. Janatuisen Jaskalla ja meikäläisellä ei ole niihin asiaa, vaikka halua olisikin.
sistis: Karjala on nykyisessä kunnossaan sellainen rahareikä, ettei sen valtaus kannattaisi missään tapauksessa. Eikä sinne kukaan suomalainen muuttaisikaan.
Heittona (älä ota tosissaan): Joo, Karjala ehkä, mutta entäs Petsamo? Sen kautta saataisiin tieyhteys Jäämerelle, haltuun valtaisat arvometallialueet ja oikeudet merialueiden hyödyntämiseen (öljy, kalastus). Aina vaan vollotetaan Karjalaan jätetyistä pusikoista, joista ei olisi mitään hyötyä, mutta Petsamon todellisia rikkauksia ei kukaan kaipaa? Johtuneeko siitä, että niin moni kylddyyripersoona ja vaikuttaja on Karjalasta lähtenyt ja vain aniharva Petsamosta (nekin saakelin kyynisiä jupisijoita)?
Silti, en usko että karjala koskaan kuolee retoriikastamme, vaikka jäljellä ei olisi enää yhtään elävää sieltä paennutta. Lastenlasten tunteetkin vaikuttavat elävän varsin voimallisina, mitä nyt tuttavapiirin "kotiseutubussimatkailijoita" seuraa.
Ehdotustasi kahdenlaisesta sivarista en oikein niele. Siinä pistetään kaverit ikäänkuin käymään kauppaa vakavilla asioilla ja pienillä palkkioilla. Ei ole sen arvon mukaista. Tuskinpa tuollaiset rintamallelähettämisluokat edes siinä kriisitilanteessa (jota ei tule) pätisivät. Jos siis vaatimuksestani ei jostain syystä siirrytäkään vuoden sisällä palkka-armeijajärjestelmään EU:n etunenässä, voitaisiin tehdä seuraavasti (tässä siis varjollekin haastevastausta): tämä nykyinen systeemi on perusasetelmiltaan varsin hyvä. Molempien palvelusten kestoa voisi samassa suhteessa järkeistää. Armeijan tulisi voida käydä lyhimmillään n. 1-2 kuukaudessa. Upseeristolle se nousisi pakostakin tuosta selvästi (jonnekin 6 kk:n tuntumaan), mutta perustykinruoan koulutukseen riittää kuukausi pari. Kyllä sen venyttäminen puoleen vuoteen on pääasiassa huonosta suunnittelusta, pedagogiasta, ja vanhentuneista ideologia-ajatuksista ja näistä muita armeijan kukkasista johtuvaa. Siis aseen käsittely, oman aselajin tuntemus, perusteoria, harjoittelut ja parin viikon leiri jne. Jätetään kunnonkohotus (joka menee hukkaan joka tapauksessa), äkseeraamiset (joita Rokka ei arvosta kuitenkaan), luonteen kestävyystestaamiset rääkissä jne (näkeehän sen kestävyyden sitten tositilanteessakin ja kertooko parikymppisenä suoritettu arvio mitään nelikymppisen tilasta suuntaan tai toiseen...not), satojen tuntien jonottamiset ja odottelut sinne Kansa taisteli -teosten kansien väliin.
Pannaanko perään yksi mauton hymiö, no pannaan.
Tällöin sivarikin voisi olla vastaavasti tuon 6 kk. Velvollisuus koskisi kaikkia kansalaisia, naisiakin. Ne jotka eivät halua armeijaan, menevät sivariin. Ne jotka kieltäytyvät sivarista tai koko asetelman legitiimisyydestä, saavat ehdollisen vankeustuomion. Ne, jotka vapautetaan terveydellisin perustein armeijasta, suorittavat sen sijaan sivarin. Jne.
Suomi-Salama (karsin, koska tulee muuten liiallista viitesalaattia):
> Et eroa millään tavalla mainitsemastasi "teiniuhosta" kuin korkeintaan muodollisesti hyvällä kirjoitusasulla. Jos sinua todella häiritsee niin paljon se, että keskustelu on lähtenyt sivuraiteille, miksi ihmeessä et itse keskity kirjoittamaan vain siitä, onko armeija jääkiekkoilijalle parempi kuin sivari?
Minusta siinä on yksi olennainen ero. En aloittanut, vaan vastasin alussa mielestäni asiallisesti aiheessa pysytellen asialliseen ketjualoitukseen, joka varsin pian alkoi muuntua reserviläisten off-topic-kukkoiluksi. Eikös se olekaan niin, että on oikeus puolustautua? Ja kun vielä meikäläiselle sopivasti on mahdollisuus ihan verettömään konfliktiin sanojen muodossa, niin sitä parempi. Minusta on aina paras antaa (keskustelusssa) takaisin samalla mitalla, siinä äänilajissa ja niillä soittimilla, mitkä kaveri on itse ensin valinnut. Sikäli olet siis oikeassa, että sitten kun peli oli menetetty niin antaa roiskua vaan. Mutta jos aiot jatkaa itkua kielenkäytöstä ja provosoivista kärjistyksistä, niin en voi todellakaan sanoa muuta kuin, että pysy kaukana keittiöstä, jollet pidä kuumuudesta.
> Sinulle ilmeisesti kummittelee pelko siitä, että josko sittenkin puolustushallinto on tunkemassa väliin... Vai onko tuo sana "kokonaismaanpuolustus" sinulle mörkö?
Kummittelee kyllä. Muistan varsin hyvin sen vaiheen kun sivarin hallinnointia siirrettiin pois PM:stä TM:ään ja sellainen ministeri Pihlajamäen muotoinen mörkö siellä kovasti yritti kammeta, vääntää ja kaataa koko hanketta. Vaikka siirron tarkoituksena oli juuri lieventää yhä kireämmiksi käyneitä asetelmia sivareiden ja PM:n kanssa. Ei tuo perusasetelma ole mihinkään kadonnut. Eli kertaan vielä, kahdenkymmenen vuoden kehityksen lakaiseminen maton alle ja asetelman palauttaminen tiukan kokonaismaanpuolustukselliseksi, jossa PM:n ohjaava vaikutus olisi jälleen ratkaisevin, tuottaisi näkyvän konfliktin, jossa olisi mukana tuhansia miehiä. En näe tällaisessa sytytyslangan kanssa leikkimisessä mitään vastuuntuntoista järkeä. Tuntuu vain että konfliktia hakemalla haetaan. Lopputulos (kansainvälisen seurannan vuoksi) voisi kuitenkin olla PM:lle negatiivinen.
> Radikaalein yksittäinen lakiehdotus oli lyhentää sivaria 240 päivään, mutta pelkäksi ehdotukseksi se myös jäi
Jos tämä oli vihreiden esitys niin tarkoitin juuri sitä. No, tässä toimin lähteitä tarkistamatta pelkän muistikuvan varassa ja saattaa olla että lehtijuttujen perusteella asian valmisteluvaiheesta jäi värittynyt kuva. Mutta siitä olen varma, että hallituksessakin näitä eri kestoja oli esillä useampia 9-13 kk:n välillä.
> Miten tuo on tämänhetkinen suunta, kun juuri eduskunta hylkäsi sivarin lyhentämisen kuukaudellakin ja edelleen noin 80 % miehistä suorittaa varusmiespalveluksen, eikä sivarin osuus ole edelleenkään edes 10 %? Melko omalaatuinen tulkinta...
No nyt sitä perspektiiviä voi ihan vapaasti katsoa hieman paria vuotta pidemmällä akselilla. Suomi ei voi elää tässäkään asiassa yksin (Albania yritti), vaan kuuluakseen yhteisöön sen on tarkkailtava muiden maiden tekemisiä ja tarvittaessa seurattava niitä. Puhun siis viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan kehityksestä kotimaassa sekä viimeaikaisesta eurooppalaisesta suunnasta. Viittaukseni Itä-Blokkiin tarkoitti siis sitä kuvaa, minkä Suomesta näiden lukujen perusteella saa ulkopuolelta katsottuna. Se kuva on varsin erikoinen ja antaa yhteiskuntajärjestyksestä vinoutuneen kuvan. Amerikkalainen ystäväni käytti näitä lukuja plus sitä havaintoa, että lähes joka pihassa on lipputanko, jossa vielä usein lippu ylhäällä, että Suomi on varsin patrioottinen, militaristinen yhteiskunta. Onko?
Hieman minua kyllä ihmetyttää, kun vaikuttaa siltä, ettei täällä kukaan ole seurannut EU:n yhdentymiskeskustelujen sisältöä tältä kantilta (siis nämä väitteet perusteettomista ennusteluista), vaikka ennen kansanäänestystä juuri puolustusasiat olivat nro ein sekä puolesta että vastaan -leireissä. Olenko ainoa joka on ollut tästä kiinnostunut äänestyksen jälkeen?
Jotenkin noissa muissa kommenteissasi, jossa purat vain henkilökohtaista loukkaantuneisuuttasi kielenkäyttööni ja ilkeilyyni, ei ole mitään sellaista itse aiheeseen liittyvää, että jaksaisin niihin vastata. Osaan olla pienimunainen kusipää ärsytettynä, mutta silti IRL ihan hyvä ja kunniallinen tyyppi, eikä minulla ole mitään sinua tai muitakaan tässä keskustelussa vastaan väittäneitä kohtaan. Lisäksi väitän tuntevani itseäni sen verran, että yleensä siirtymiseni mutalinjalle edellyttää, että "vastapuoli" on ensin avannut pelin ja valinnut aseet. En mielestäni muuten syyllisty pitämään "näkökannoistani poikkeavia kirjoituksia ala-arvoisina ja vähäpätöisinä". Vielä taustaksi sanoisin, että on kummallista kuinka usein (kuulemissani ja myös niissä joihin olen osallistunut) keskusteluissa on ikäänkuin sallittua, että sivareita väheksytään, nauretaan etc. mutta jos yksikin vastaava herja lentää toisin päin, niin loukkaantuminen on järkyttävä ja anteeksi on käytävä pyytämässä isoisän kunniahaudallakin. Että ikäänkuin sivarin pitäisi ymmärtää huumoria huumorina ja pystyä keskustelemaan asiallisesti, vaikka reservit välillä poukkoilevatkin vittuilun puolelle. No, eihän se näillä geeneillä onnistu. (Enkä nyt taaskaan tarkoita henk.koht. sinua S-S) Ja lisäksi minua vähän elämää nähneenä riepoo nähdä, kun usein tilanne on se, että reserviläinen hyvin asioihin perehtyneenä "kouluttaa" nuorta elämänarvojaan ymmällään punnitsevaa tulevaa/nykyistä sivaripoikaa, joka ei osaa vedota sotahistorian koukeroihin ja kymmenillä areenoilla hiottuihin vastaväitteisiin. Tekee mieli mennä väliin ja kakaista jotain. Jotain isällistä suojeluvaistoa kaiketi.
> Koska kuitenkin minulle olet sanasi osoittanut, osoita myös, missä minä olen käynyt tässä keskustelussa sivareiden kimppuun mainitsemallasi tavalla? Muista minä en voi enkä halua vastuuta ottaa, vain itsestäni.
Öh. Sieltä kummun takaa tuli yllättäen niitä kovaa huutavia keltaisia sellainen iso joukko ja ne halus levittää mun suolet kedolle, joten jouduin suolaamaan ne kaikki siihen istuviltaan tervaskannon päältä pitkillä vaakapyyhkäisyillä, vaikka hernerokka oli pahasti kesken ja kahvikin uhkasi läikkyä maahan. Pistin sitten tupakaksi.
Mielestäni kirjoitin tuossa kohtaa kyllä ihan monikossa, joten sinuun se ei erityisesti henkilöidy. Kun asetelma on valmis ja väitteet sinkoilevat, koko vastus on yhtä muuria, johon taotaan isku kerrallaan pieniä säröjä. Halpa neuvo: älä ota henkilökohtaisesti kun ei ole syytä. EDIT: Kävin nyt vielä ennen nukkumaan menoa läpi nuo alkupään viestit ja katsoin että mitkä siellä nyt erityisesti meikäläisen ärsytti ylös poterosta ja ne olivat sivuilla 1-3 TBK:n, One BigRedin, Icemanin ja Kurganin miehekkäät kliseepläjäytykset. Että tätä vuodatusta voi ajatella ikäänkuin vastauksena niihin.
Ei siitä tullut lyhyttä. Pisimpään ketjuunkin on vielä jokunen matka.