Viestin lähetti Suomi-Salama
>Mikä tulikin jo todettua ensimmäisessä viestissäni, että kaltaistesi kanssa analyyttinen ja toisen kannat huomioiva keskustelu tällaisista kysymyksistä on mahdotonta.
Vai niin. En tiedä mihin kaltaisteni seuraan nyt olen päässäsi joutunut. Toivottavasti huomaat, että reserviläisten asiattoman käyttäytymisen vähenemisen myötä myös minä rauhoitun. Quid pro quo.
>mutta voisithan sinäkin ajatella, että kaikki armeijan käyneet eivät ole "ime munaa" luokkaa...
Toisteleminen tuntuu typerältä turhuudelta, mutta mainitsen toistamiseen, että kalakaverini ovat kapiaisia, suvussani samoja iso kasa ja paras ystäväni on sotahullu. Kaikki siis minulle tärkeitä ihmisiä. Eivät ime munaa. Suurin osa *ystävistäni* ei ole käynyt sivaria.
>Jos sivari on mielestäsi nykyisellään rangaistuksenomainen,
Miksiköhän minun pitää toistella samoja asioita? Sivari nykyisellään on ihan hyvä. Se mikä on korjattavaa, on ei-sivareiden suhtautuminen (erityisesti suorituspaikoilla) mutta myös yleisesti (kuten täälläkin) ja yleinen palvelusaikojen lyhentäminen eli palvelusten tehokkaampi käyttö. Siihen negatiiviseen suhtautumiseen kuuluu myös hankkeet korostaa sivarin rangaistuksenomaisuutta, mitä se ei siis lain mukaan ole.
>eikö olisi siinä tapauksessa vain hyvä, että sitä muutettaisiin kokonaismaanpuolustusta palvelevaksi, jolloin sivarin aikaakin voitaisiin perustellusti lyhentää kertausharjoitusvelvoitteen myötä?
Ei. Miehillä tulee olla rauhan aikana mahdollisuus irrottautua kokonaismaanpuolustusjärjestelmästä. Maanpuolustusvelvoitteen hoitamiseksi meidän kannattaa hakea liittolaisuutta EU:n ja sen yhteydessä toimivien (NATO) järjestöjen kanssa ja luopua yleisestä asevelvollisuudesta.
>Vai et kai hae sitä takaa, että sivareiden tulisi siirtyä kokonaan vapaamatkustajiksi armeijan kävijöiden hoitaessa maanpuolustuksen (niin sotilaallisen kuin ei-sotilaallisenkin)?
En. En ole puolustelemassa totaalia (senkin jo ilmaisin). Lukuunottamatta lisääntyvää puhtaasti käytännöllis-individualististista syistä sivariin meneviä, suurimmalla osalla lienee kuitenkin se häilyvä taka-ajatus, ettei halua olla ylläpitämässä ja kenties vahvistamassa väkivaltakoneistoa, joka puhtaalla olemassaolollaan mahdollistaa yhä uusien aseellisten konfliktien toistumisen. Ja kuitenkin samalla uskon (näin ainakin omalla kohdalla on ) että jos vastoin kaikkea järkeä ja todennäköisyyttä elinaikanani ollaan taas puolustamassa/hyökkäämässä vastassamme Ruotsin, Norjan, Venäjän tai Viron miehet, naiset ja lapset, niin melko suuri osa sivarin suorittaneista osallistuu joka tapauksessa joko omaamillaan taidoillaan tai pikakoulutettuina sairaanhoito- ja pelastustehtäviin. Tiedän, että kysyt heti, miksei siihen sitten voi varautua. Vastaukseksi sinun on taas luettava tämän kappaleen alku ja yritettävä ymmärtää se näkökulmaero luottavaisen ja äärimmäisen varautumisen tulevaisuuskäsitysten välillä. Kuten eräs tuttavani kertoi siirryttyään armeijan leivistä kymmenen vuoden jälkeen poliisivoimiin, että kyllästyi siihen paranoidiseen vihollisilla jossitteluun, joka oli ihan irti maasta, ja halusi tehdä jotain todellista.
>kriisinhallintatehtäviin painottuen. Eikö sinun mielestäsi ole hyvä, että Suomi varautuisi niihin nykyistä paremmin?
Kriisinhallintatehtävien (ajattelen lähinnä valtion sisäisiä) tärkeys tulee korostumaan tulevaisuudessa niin paljon, että sitä ei tule jättää sivarien harteille. Sitä varten rakennetaan oma, erikoiskoulutettu ammattiryhmänsä, joka hoitaa sen moninkertaisesti tehokkaammin sekä taloudellisesti että toiminnallisesti. Lisäksi uskon, että isohko osa sivareista ei kerta kaikkiaan sovellu tähän työhön.
>Miten Suomen asema kansainvälisessä yhteisössä on muuttunut havaittavasti huonompaan suuntaan sen jälkeen, kun eduskunta hylkäsi ehdotuksen siviilipalveluksen lyhentämisestä?
Päätös ei lopettanut totaalikieltäytymistä, joten Suomi luetaan ulkopuolisten arvioitsijoiden tekemän listan mukaan mielipidevankeja kerääväksi yhteiskunnaksi ja on siten ihmisoikeussopimuksia rikkova valtio. Nyt pääasiassa tarkoitan kuitenkin näitä koventamispuheita joita täällä on huolettomasti heitelty, eli pituuden entisestään lisäämistä ja sitomista suoraan sotatoimia tukeviin työtehtäviin.
>monet sivarin lyhentämistä vaatineet käyttivät, joten seuraavalla kerralla lienee syytä vaihtaa aseita...
Miksi ihmeessä? En ainakaan itse kykene arvioimaan mitä muita mahdollisia "kehitysideoita" hallituksen sisällä käytiin sivariin liittyen ja mitä vaikutusta kv-teemalla oli niihin. Ajateltiinko jossain vaiheessa paljon pidempää esitystä mutta luovuttiin siitä epäjärkevänä... Kyllä kansainvälinen ilmapiiri vaikuttaa edelleen jatkossakin kotimaisiin päätöksiin. Ehkä EU:n myötä jopa enemmän.
>Voi hyvin olla mahdollista, jopa todennäköistä, että hallituksen sisällä asiasta on keskusteltu tuohon suuntaan, en tiedä. Mutta joka tapauksessa hallituksen esitys koski 12 kuukautta. Sinä paljastanet lähteesi, koska asia kiinnostaa minua suunnattomasti.
Lähteet? Hyvänen aika, kyllähän niistä asioista puhuttiin ihan valtakunnan päivälehdissä (Vrt. case Sonera). Itse kun olen käyttänyt television lisäksi vain Aamulehteä ja Hesaria niin osaan puhua vain niistä. Siis eri hallituspuolueiden edustajat kommentoivat asian valmistelua useammissa artikkeleissa ja asiaa käsiteltiin myös pääkirjoituksissa. Vihreiden esitykset olivat lyhimmästä päästä, muistaakseni kokoomus vastusti lyhentämistä rajusti, samoilla linjoilla oli SDP. RKP:stä minulla on vain hailu muistikuva, että taisi olla ministerinsä suulla vahvasti vastaan.
>Suomella on kuitenkin oma erityisasemansa esimerkiksi juuri geopolitiikkansa vuoksi, emme me voi apinoida suoraan esimerkiksi Iso-Britanniaa armeijamme suhteen, kuten hekään eivät voi apinoida meitä. Valtiotkin ovat yksilöitä.
Näin on.
>Mielestäni vain sivuutat täysin Suomen kansallliset erityispiirteet turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja näet EU-maat identtisinä olioina, joihin kuhunkin sopii sama muotti.
Nyt oikaiset kyllä lyhintä reittiä. Tietenkin kussakin maassa toimitaan oman historian ja yhteiskuntatilanteen sanelemissa puitteissa. Silti on lupa ottaa mallia ulkopuolelta eikä perustella omia nykyisiä olemassa olevia rakenteita kallioon hakattuina ikuisina lopullisina ratkaisuina. Suomen kohdalla luontainen vertailukohta on EU ja lähinaapurit. Kotimainen keskustelu on pitkälti halvaantunut kuoppiinsa eikä varsinaista puheoikeutta tunnu olevan kellään muulla kuin puolustusvoimien edustuksella ja Adolf Ehrnrothilla itsenäisyyspäivän juhlissa.
>Muistaakseni upseereilla oli oikeus teloittaa rintamakarkuri vielä sotien aikana joten mitään rikollista ei taidettu tehdä sen aikaisten lakien mukaan.
Kyllä, oikeudenkäynnin ja kuolemantuomion julistamisen jälkeen. Näitä oikeuksia vain ei käyty, vaan ensin tarjottiin laukaus päähän ja sen jälkeen kirjattiin paperille "oikeudenkäynti", jos sitäkään. (Lähde: tuo em. YLE:n kanavalla esitetty dokumentti)
Eli, kyllä niitä lakeja rikottiin.
"Eikö armeijaa voi luokitella yhteiskunnan kannalta vaaralliseksi (rauhan aikana)? Eikös se ole yhteiskunnan sabotaasia? "
> Vaarallinen asia ei ole sama kuin sabotaasi. Tiedät tasantarkkaan mitä tarkoitan. Sabotaasi on sellaista jota yksilö voi tehdä tietoisesti omasta tahdostaan.
Eli kuvitteellinen sabotaasi, joka itseasiassa on vain sitä, ettei tee rauhan aikana mitään, ja joka ei todennäköisimmin realisoidu miksikään muuksi, on tuomittavampaa kuin se, että koulutetaan tulevia kuvitteellisia tapahtumia silmälläpitäen kourallinen henkisesti epätasapainoisia nuoria miehiä aseen käyttöön ja päästetään heidät vapaaksi yhteiskuntaan harjoittamaan näitä taitojaan sivullisiin? (kyllä, säälittävää **uilua.)
> Ja kysehän on kokonaisuudesta. Vaikka rauhan aikana armeija aiheuttaisikin menetyksiä niin ne kompensoituisivat nopeasti sodan aikana.
No, entäs se todennäköinen kokonaisuus, että mitään sodan aikaa ei tulekaan, eivätkä ne menetykset kompensoidukaan? Mihin tiliin ne Murasen naapurit sitten laitetaan?