Toisaalta ei ihmetytä yhtään tuo kanadalaisten asenne ja hirveä voittamisen nälkä jokaisessa ottelussa. Yksi asia joka tähän perinteiden lisäksi johtaa on varmasti se esimerkki mitä pelaajat toisilleen antavat.
Kanadalla on kolme NHL-joukkeensa kapteenia (Thornton, Doan ja Marleau). Lisäksi mm. Smyth, Heatley, Redden, Jovanovski, Regehr, Morrison, Walker ja Phillips kantavat NHL-paidassaan A-kirjainta. 11 miestä jotka tuovat ehdotonta johtajuutta vaahteralehtipaitaan. Lisäksi nuoret Gagne, Nash ja Morrow tulevat olemaan tulevaisuuden kapteeneita ja varasellaisia. Pois ei voi tietenkään laskea Martin Brodeurin ja Kris Draperin roolia.
Voi vain miettiä minkälaisen psyykkaaminen siellä on pukukopissa erätauolla ollut, kun vastuuseen omissa joukkueissaan tottuneet kaverit kannustavat toisiaan.
En tietenkään kiellä etteikö Suomenkin joukkueessa ole todellisia johtajia (Jokinen, Peltonen, Timonen) mutta aika eri tavalla kuitenkin kuin vaahteranlehtipaidoissa.
Mutta olipas hyvä peli. Leijonat alkaa löytää oman pelityylinsä ja oli ilo katsoa Väänäsen, Rudin, Elorannan ja Hentusen raatamista. Kaikesta huolimatta luottavaisin mielin eteenpäin.