Luvettu on, tietysti. Keith on Jumala. Kaikki Stones-kirjat on luettu jo 80-luvulta asti, jolloin ensi kerran sain kouraani Normanin kirjan ensimmäisen painoksen.Kannattaa muuten lukea Keithin elämäkerta. Hienosti mies kertoo koko tarinansa ja myös muiden tariat. Käydään läpi Lennonia, Jonesia, Jaggeria ja suunnilleen kaikkia asiaan millään tavalla liittyviä. Hieno tarina.
Penkan arse vs. Penasiiven puffa. Periaatteessa molemmille toivon jatkoa pudotuspeleissä, mutta kyllä se synpatia sittenkin kääntyy Analheim Fucksin puoleen. Koska olen niin hassu setä noiden sanojen kanssa.Toivottavasti "ankka" on perseellään aamulla!
Tuossa toinen versio kyseisestä kappaleesta. Vanha irstas pervo ja viaton teinityttö laulavat kimpassa. Tossa alussa nyt on hieman noita höpinöitä, mutta halusin tuon Norah Jonesin esittelyn tuohon mukaan, heh. Keith Richards.Ensimmäisen korkkasin Nazaterhin tahtiin: Love Hurts. Minua rakkaus ei satuta, ei nyt mutta eihän sitä koskaan tiedä!
Ei kuulu. Tuo Born To Runin juhlapainoshan pitää sisällään dvd:n Hammersmithista -75, joka ainakin minusta on helvetin kova keikka, vaikka Pomo ja bändi pitävätkin sitä huonona. Ilmeisesti itsekritiikkiä riittää.Bruce Springsteenin Devils & Dust ei missään nimessä kuulu Pomon parhaimpiin - toisaalta ei heikoimpiinkaan - ja jotta saisin fiiliksestä otteen niin vaihdetaan levylautaselle Born to Run ja kyseessä on 30th Anniversary edition.
vlad.
Yksi kovimpia sekä Pomon että yleisön mielestä on puolestaan Passaic Night -78. Hitto, mikä Prove It All Nightin alku! Helvetin kova Point Blank kaksi vuotta ennen studioversion julkaisua! Kaikkineen upea keikka, ja täällä: Bruce Springsteen the E Street Band - Passaic Night (1978) - YouTube