Mielessäni hiukkanen tyhjyyttä.
Tästä ei omakohtaista kokemusta ole, mutta isoisäni tuon teki äitinsä kuoltua, eli sitä kautta tuttu. Tietenkin pappani oli ratkaisun tehdessään sinua yli parikymmentä vuotta vanhempi, mutta ratkaisu on sama, eli vaikea.
Edelleen tuota taloa haluavat isovanhempani katsella netistä, ja joka kerta kun Lohjalla käydään, myös ihan paikan päällä. Varsinkin pappani innostuu aina, kun puheeksi tulee, kertomaan lapsuudestaan, ja suurinosa jutuista tietenkin liittyy vanhaan kotitaloon.
Minullakin on toki muistoja tuolta. Aina, kun kuulen heinäsirkkojen sirkutusta, tulee mieleeni tuo paikka. Tai joka kerta rautatien haistaessani mieleeni palaa tuo isomummin talo.
Asuivat tien varrella, jonka päässä sijaitsi pappani äidin työpaikka, eli makkaratehdas. Oli muuten voittamatonta se lämmin perunamakkara, jota kotiinsa kantoi työpäivän jälkeen jälkeläisilleen.