Mikäs tässä, mikäs tässä... kun jo 9. ilta taittuu yötä kohden, edelleen kuumeisena. Siis flunssanpaskan vuoksi on tullut enimmäkseen neljän seinän sisällä, eikä tätä kertakaikkiaan jaksa enää! Niin paljon kaikkea itselle todella tärkeää on jäänyt näkemättä, kokematta ja toimittamatta tämän *tun lentsun takia, jotta kyllä tässä jo joutaa ottamaan kunnon KK:t. Pienimuotoisesti on menty jo pari iltaa, vodkan ja kuuman kaakaon kanssa, mutta nyt on sitten otettu viimeisetkin voimakeinot tämän perkeleen taudin taittamiseen.
Jos huomenna aamulla minulla on vain normaali krapula, jolloin näkökenttään ei saa yhtään suoraa linjaa eikä kuulo kestä edes nuppineulan tippumista pehmeälle muovilattialle, olen terve. Mutta jos yskäisen kerrankin, ennen kahvin keittymistä, tästä alkaa putki.
Onneksi TV tuottaa tyköni ehdotonta laatua. Mitä olisi vitutus ja kalsarikännit (ilman kunnollista tietokonetta), jos ei stiiven siigali kuiskailisi mystisesti elämänohjeitaan, kohta samaisia lättyyn laittaen... AH!
Santun kanssa KK- ja leffameininkeihin!