Joskus tykkään jankata asioita, joihin joku tuhahtelee. Vähän niinkun pari kesää sitten olin sellaisten stockan katalogista poimituilta näyttävien hanken-tyyppien kesäjuhlissa, niin jauhoin koko illan konservatiivipurjehduskenkäjuntti-juttua, kun ne aina tuhahteli skumppalaseihinsa sen kuullessaan. Ihme, etten saanut siellä turpaani. Ehkä ne oli liian sivistyneitä rehellisiin flaideihin, tai jotain.
Mutta tohon komedia-juttuun. Näen, että sen suuntautuminen tollaiseen pseudoälykköjen satiiridorkailuun johtuu lähinnä aikakaudesta ja sen paska toteutus vielä vaan korostuu, kun enää ei vanhankaltaista tv-komediaa tehdä, vaan ne on korvattu näillä lavashow-jutuilla, joissa myydään vielä impron illuusiota katsojalle(=Putous). Rappion aikakausi päättyi 2000-luvulle ja viimeinen jollain muotoa sillä leikittelevä produktio oli Ihmebantu. Nykyään ollaan vaan vitun ammattilaisia ja kaikkien tavoitettavissa verkon välityksellä, siinä missä ennen otettiin kahden viikon ränni ja lähdettiin sen pohjalta rakentamaan ideoista kokonaisuutta. Joskus oli aika, jolloin Rööperissäkin dokattiin ja jauhettiin paskoja juttuja, mikä tuntuu hyvin omituiselta kun katselee nykymeininkiä.
Suomessahan ei ole ikinä ollut sellaista ison maailman meininkiä, jossa TV:n komediatähdet olisi spotattu stand-up klubeilta ja annettu niille fyrkkaa alkaa kehittää omaa TV-tuotantoaan, vaan poikkeuksia lukunnottamatta koko komedian kenttä on ollut teatteritaiteen ammattilasten leikkikenttä. Mm.Seinfeldin nerokkuus johtui pitkälti siitä, että sen tekijäryhmä oli ensimmäistä kertaa työstämässä sitcomia omin voimin ja myöhemmin Larry David vei Seinfeldin idean vielä asteen pidemmälle Curb your Enthusiasmissa. Englannissa esim.joku Sean Lockin Fifteen Stories High oli ihan vitun nerokas kaikessa Elephant Castlen synkkyydessään. Mighty Boosh oli taas viety ihan totaalisesti kaiken järjen ulkopuolelle ja siksi se toimi. Ei niissä ollut poliittista latautuneisuutta, vaan simppeleistä asioista rakennettiin toimivaa kokonaisuutta. Sitten jossain Kanadassa on Trailer Park Boys, joka on ihan pelkkää helppoa dorkahuumoria, mutta silti se on ihan helvetin kova.
Jos jaksaisin kaivella syvemmälle, niin tästä tulisi ihan liian pitkä juttu. Ja näin.