Kiinnostaisi kuulla, että mitä Ignoramus kuuntelee pienissä tumuissa? En usko, että sinä erityinen hienostelija olet kun kiekkofoorumilla pyörit, kunhan vähän vain tökit oletettavaksi junttiosastoksi mieltämiäsi artisteja tai heitä kuuntelevia nimimerkkejä. Kenties siksi, etteivät tökityt artistit kuulu siihen laajaan skaalaan, jota itsetietoisemmin musiikkimakuaan kehittävät ja sitä hyödyntävät kuuntelijat ilman heille syötettyjä malleja etsivät?
Aika radiopoppia tässä viime aikoina on tullut pyöriteltyä oluttakin nautittuani, ihan vain koska itsellä on tavallistamis- ja ei-ihan-niin-junttiuteen tähtäävä siveyttämisprosessi käynnissä. Mutta toisinaan jokin täsmäisku mielen- ja humalatilan mukaan tekee gutaa. Toisinaan Darkthronen sirkkelöivä sävellys herättää räyhähengen, Laibach lähettää marssiterveiset kaikkien maiden armeijoille, Ulver komppaa sähkönsiniseksi muuttuneen kadotetun kaupungin yllä sen jälkeen kun John Coltrane on esittänyt pari sooloa, Summoning aukaisee urkunsa jylhän mahtipontisen melodisesti pienet hobitit paskanjäykäksi pelottaessaan, Patti Smith pissaa hevosen selästä jokeen herkkinä vuosinaan, vanha mies Neil Young pyyhkii kokkelit nenästään huuliharppuaan rykien Nick Draken kunniaksi, Mike Smith paiskoo rumpujaan niin että koko Brooklyn tukehtuu, Al Jourgensen purkaa poliittiset patoutumansa täysin sekaisin menneen vokooderin voimalla, Flamin' Groovies muuntuu täydellisiksi diktaattoreiksi kun Slow Deathin cover kajahtaa ilmoille, Gösta Sundqvist toivottaa paskaa lapsille, King Diamondin selkäranka sairastuu skolioosiin kikkelin surkastumisen vuoksi, Peter Steelestä tulee vihreä homoikoni mediaesiintymiseen hairahtumisensa jälkeen, Tenhi maalaa Suomen taivaanrannan ja järvenrannan maalaisromantikkojen mieleiseksi lähes Jouni Mömmön tavoin, transuksi itsensä muuttanut Sopor Aeternus lurauttaa kiekuvan goottiballaadinsa synkästä tyrmästään Ian Curtista muistellessaan, Camelin leppoisa proge muuttuu joutseneksi autiomaassa samaan aikaan kun kapteeni pihvisydän kaataa maidot naamalleen David Gilmourin unissa, Carlos Gardel vetää semmoiset valssit että lakoaa puoli hamekuntaa kertaheitolla, muut lähti meneen mutta Tom Waits, Jaz Coleman saa tietää ettei maailmanloppu tullutkaan ja palaa julistamaan Ilmestyskirjan sanomaa. Roll over Beethoven, tell Tsaikovsky the news kajahtaa kuitenkin aina sen jälkeen, kun on erehtynyt Sibeliuksen Finlandiaa kuuntelemaan ja sen sävelkulullisia nousuja ja laskuja analysoimaan siten, kuinka talvisota eteni.
Saatoin katsoa Putouksesta tutun JP Lahden raportaasin ennen viestin kirjoittamista. Saatoin epäonnistua vieläkin pahemmin.