Tää on ihan arkipäivää, sattuu tosi usein. Mä kävelen, juttelen ja teen ihan mitä sattuu kun olen tarpeeksi tuubassa. Joskus olin unissani jutellu eukolle puolisen tuntia aivan sekavia ja olin vielä luullu että se oli mun mutsi. Kuulemma aika pelottavaa, ku persoona on aivan erilainen kuin itsellä ja jopa puhetyyli on aivan kuin joltain toiselta ihmiseltä. Jutut on ihan uskomattomia, mutta kuulemma selvästi huomaa että unessa ollaan. Toisaalta, jos tää "kohdehenkilö" ei mua tuntisi, niin silloin voisi ihan oikeasti luulla että oon hereillä. Ihmettelisi vaan, että onpas oudot puheet sällillä..
Tulipa sellainenkin juttu mieleen, että näin TODELLA ahdistavaa unta siitä, että joku totaalisen psykopaatin näköinen heebo kyttää mua suoraan silmiin sellainen hullunkiilto silmissään ja virnuilee silleen vittumaisesti ja verenhimoisesti. Kuinka ollakaan, naks vaan ja heräsin ja katsoin itseäni silmiin vessan peilistä ja mulla oli aivan outo ilme naamalla. Ilme oli kuin hullulla joka valmistautuu juuri murhaamaan jonkun, oli hetken aikaa vähän epätodellinen olo, oikeastaan aika pelottava fiilis.
Sitä alkaa oikein miettimään että mitähän kaikkea sitä tulee tehtyä unissaan. Välillä on esim. pohkeet tosi kipeät aamulla aivan kuin kovemmankin lenkin jäljiltä, vaikka en olisi käynytkään. Ehkäpä joku yökävely on tullut tehtyä sitten unissaan. Kun vaan ei kenellekään kävisi mitään, niin ei sillä niin valiä kai muuten. Mutta kun heräsin silloin siitä peilin edestä, niin takaraivossa jyskytti vähän sellainen fiilis, että toi jätkä täytyy tappaa...
Tietty asia erikseen on nää kännissä nukkuessa kusellakäynnit komeroon ja pyykkikoriin sun muualle. Niitähän mä en edes laske enää lainkaan :)