Jatketaan tähän muutamalla sanalla.
Olen samalla linjalla, kannan monasti läheisistäni ja minulle todella läheisistä ystävistä huomattavasti enemmän huolta kuin itsestäni. Jotenkin sitä on sokea omille heikkouksilleen ja huonoille puolille mutta ystävissä ja läheisissä näkee hyvin selkeästi sen hetken jolloin heillä menee huonosti ja he tarvitsevat todella paljon apua. Toisaalta tuolloin tuntee itsensä monasti voimattomaksi huomatessaan ettei se läheinen tahi ystävä itse huomaa tilaansa ja kieltää sen minkä minä silmilläni näen.
Kenties siis minunkin pitäisi olla huolissani siitä, että olen vieraillut tässä ketjussa kovin usein viimeisimpien kuukausien kuluessa. Kenties on aika katsoa peiliin ja miettiä voiko tämä tie lopulta viedä minut siihen tilaan jossa olin 90-luvun lopulla ja tämän vuosituhannen alussa. Käytännössä tuolloin alkoholi oli minulle todella suuri ongelma ja entisestään ruokki minun sairauttani ja teki olostani entistä huonomman.
vlad.