Hohto siitä tosiaan on kaukana. Yleensä on velkaa loppuiäksi, epävarmuus pelisääntöjen muuttumisesta kesken matsin, ja jaloissa pyörii nippu viskaaleja mittaamassa kesantoaloja. Päälle tulevat nenänkaivajien tukiaisvittuilut.
Suku on tosiaan pahin. Yksikin isäntä teetti kauan sitten sukututkimuksen oikein ammattilaisella, maksoi etukäteen liksan eli 15 000 silloista markkaa. Kun selvitys valmistui, niin isäntä maksoi tekijälle toiset 15 000 markkaa siitä hyvästä, että tämä vaikenee iäksi siitä mitä oli saanut selville.
Herra Pisin Kääpiö 186cm otti nyt pelkästään sen taloudellisen aspektin huomioon tässä tapauksessa, mutta jos kyse onkin lähtökohtaisesti siitä omasta identiteetistä ja omista juurista, niin taloudelliset tekijät tulevat vasta jälkijunassa.
EDIT: No siinähän olikin vitsi vielä lopussa, mutta en nyt näin kännisenä maalaisena sitä ihan heti tajunnut lukea...
Pakko nostaa hattua serkulleni, joka jätti hyvätuloiset ja varmat tulonsa astuessaan jatkamaan isänsä tilaa. Tälläinen pääkaupunkiseudulla kasvanut junnu on pari kertaa saanut tuntea kesätöissään sen raa'an maatilan duunin nahoissaan. Respect kaikille jyväjemmareille.
Ne maatilan duunit on kyllä meikäläisellekin melkoisen vieraita, traktoria olen joskus ajanut, mutta siihen sekin jäi. Mutta on kyllä tosiaan hienoa, että vielä tänäkin päivänä on ihmisiä, jotka sopeutuvat maanviljelijän raskaaseen arkeen.
Viimeksi muokattu: