Ei hajuakaan Freddien kysymyksen ohjelmasta, 80-luvun alussa katselin pientä kakkosta. Nyt juon isoa kolmosta. Nyt kun wanhat ja paskat puujalkajutut on hoidettu alta, voin keskittyä olennaiseen. Eli olutta ja tavoitteena taas kuunnella musiikkia, jota en normaalisti kuuntele, aloitetaan Erikssonin Annalla. Mukavan kuuloiset taustat, eikä Anna mikään maaliman rumin nainen ole, vaikka olenkin jotenkin kylmän ja vittumaisen akan kuvan hänestä saanut.