Nume hurmetta valutti, valutti kansaan sinivalkoiseen sinistä verta. -FNM- vierestä katsoi, -FNM- laskimoa taputti. Siinä siinä suoni on, hurmesuoni siinä on!
Evil nauroi, nauroi kauhea Evil, sarvia päästä kasvatti, mutta tuli sitten hirmu-hoitaja, valkoisiin puki, valkoisella itsensä hirtti, Evil "itse"-ilmaisusta suuttui, paikalle Worrell itsensä talusi. Tappelivat Evil ja Worrell. Tuli taivaalla hehkui, maailma loppua taisi, kivi taivaalta putosi. Kuuma kivi. Viljelijä banaanin paikalle taisi, kelta-porkkanan yllensä yhdytti, kutsui paikalle Bennyn.
Benny hapon satoi, kaasi ylle perkeleiden: Evil, Worrel, viljelijän keltaisen marjan, keralle antoi kuoleman ja tuhon konsonanttisarjan yhdysviivalla alkavan! U-borgir kaikkea katsoi, siveli silmänsä, tukan taakse kampasi, kaikkien kanssa tuhoon kaatui. Kalsarikänniketjuun viimeisen sanan kirjasi.
Ja vaikka selitti: sana viimeinen, silti vielä sinne kirjoitti. Kännissä: sen myönsi vaikka persoona ensimmäinen olikin, Kristus meidät pelasti.