Palstalegenda
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ukraina, Eveliina Määttänen
Jan Marek.
Oli salainen suosikkini.
Jääkiekkopelaajana.
Oli salainen suosikkini.
Jääkiekkopelaajana.
Siinähän se hienous just piileekin että ei ole. Silloin 80-luvun alussa kun punanaamainen Hagman minut HIFKiin käännytti, tuli jokunen mestaruus muutaman vuoden sisään. Sittemmin on yleensä vituttanut mutta tylsää ei ole ollut.No onneksi HIFKin resursseilla on voitettu mestaruuksia vuodesta toiseen.
Sen verran tolkuissani vielä olen että arvasin.Tätä taisin tuolla sanaleikilläni hakea.
Ahdistava fiilis. Huomenna erittäin hyvän Ystävän hautajaiset..
Meikäläinen kuuntelee itkubiisejä ja vetää skumppaa.
Pitäis olla nukkumassa että olisin huomenna(tänään,kohta) edes jotenkin kuosissa...
En tahdo saattaa ystävääni hautaan..kele!!
Ahdistava fiilis. Huomenna erittäin hyvän Ystävän hautajaiset..
Meikäläinen kuuntelee itkubiisejä ja vetää skumppaa.
Pitäis olla nukkumassa että olisin huomenna(tänään,kohta) edes jotenkin kuosissa...
En tahdo saattaa ystävääni hautaan..kele!!
Hautajaiset ne on minullakin sunnuntaina edessä. Ei siis omat, vaan kaverin. Ilmeisesti minä olen jonkin sortin kuolemamagneetti, kun tuntuu noita kavereitakin kuolevan melkoinen määrä jo ennen legendaarista 27-vuoden ikää.Ahdistava fiilis. Huomenna erittäin hyvän Ystävän hautajaiset..
Parempi että pääsisi hautaan kuin jäisi maan päälle mätänemään.En tahdo saattaa ystävääni hautaan..kele!!
Lähinnä suren sitä että ainakin 100 asiaa jäi vielä kuitenkin puhumatta ja kertomatta ja ja..Parempi että pääsisi hautaan kuin jäisi maan päälle mätänemään.
Niin se aina on. Terveisin nimimerkki "isän, isoisän, kaksi läheisintä ystäväänsä ja yhden tyttöystävän hautaan kantanut".Lähinnä suren sitä että ainakin 100 asiaa jäi vielä kuitenkin puhumatta ja kertomatta ja ja..
Lähinnä suren sitä että ainakin 100 asiaa jäi vielä kuitenkin puhumatta ja kertomatta ja ja..
Ikävää itken ja kohtahan on se lopullinen niitti kun arkku lähtee..aargh
Ystävät. Joskus tää on yhtä hiekkapaperia ja rälläkkää mutta onneksi joskus myös silkkii.
En tiedä teistä, mutta mie tulen tuosta aina lohdulliselle tuulelle.
Njoo, tottakai tuon ymmärsin. Ihmisillä vaan on niin erilaisia tapoja käsitellä surua. Minulle musta huumori ja vakavilla asioilla vitsailu on se paras tapa selvitä tästä kaikesta. Tosin minä en muutenkaan ole niin ihmistä rakastavaa sorttia.Lähinnä suren sitä että ainakin 100 asiaa jäi vielä kuitenkin puhumatta ja kertomatta ja ja..
Ikävää itken ja kohtahan on se lopullinen niitti kun arkku lähtee..aargh
Kyllä te ootte oikeesti mahtavia Ihmisiä, tässä paheksutussa kk-ketjussa.
Ei poista ehkä, mutta aika kyllä turruttaa. Oli aika, jolloin minäkin tiesin varmaksi ettei suru helpota ikinä. Mutta kyllä se helpottaa. Saa ja pitää ajatella edesmenneitä, mutta elävistä on muistettava pitää huoli. Siitä se helpottaa, arkirutiinien kautta.Mutta tätä surua ei poista mikään.
Haluan silti uskoa, että ollaan kuitenkin sitä suurinta pohjasakkaa täällä! :)
Ei poista ehkä, mutta aika kyllä turruttaa. Oli aika, jolloin minäkin tiesin varmaksi ettei suru helpota ikinä. Mutta kyllä se helpottaa. Saa ja pitää ajatella edesmenneitä, mutta elävistä on muistettava pitää huoli. Siitä se helpottaa, arkirutiinien kautta.
No, puhutaas jostain iloisemmasta välillä. Vaikka siitä kun Jarkko Ruutu löysi seuran itselleen. Onnenpoika, ei tartte mennä työkkäriin.
Puhutaanpa tästä. Minun on nyt pakko kysyä, että miksi IFK-fanit (tai ainakin iso osa) pitää Ruutua jotenkin velvollisena olemaan HIFK-mies loppuun saakka? Sehän on pelannut vain 4 vuotta IFK:ssa, ja on kaiken lisäksi landeböndevantaalta, eli oikea jokeri. En minä ymmärrä. Tätäkään. Siispä otan olutta lisää.No, puhutaas jostain iloisemmasta välillä. Vaikka siitä kun Jarkko Ruutu löysi seuran itselleen. Onnenpoika, ei tartte mennä työkkäriin.
No, puhutaas jostain iloisemmasta välillä. Vaikka siitä kun Jarkko Ruutu löysi seuran itselleen. Onnenpoika, ei tartte mennä työkkäriin.