Freddie Freeloader
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Greek Philosophers
Yritän roikkua matkassa sen minkä jaksan. Saattaa tosin N. Matti kysellä puheilleen piankin, sen verran kova rojekti oli vetonivelen vaihto tänään.
Älä valita. Mulla on ollut nyt kahtena päivänä yhteensä 15 tuntia hiomakone laulamassa kädessä, ja olkapäätä juilii ihan perkeleesti. Turpa on turvoksissa kun hammas revittiin irti eikä saisi tehdä mitään fyysistä, perkkeles. Ja minä hullu töitä. Ja lomalla. Mutta nyt viinaa vaan.Yritän roikkua matkassa sen minkä jaksan. Saattaa tosin N. Matti kysellä puheilleen piankin, sen verran kova rojekti oli vetonivelen vaihto tänään.
Eihän silkkiperse lomalainen selviä normipäivistä, tiiäthän sie. Kylmiltään, reenaamatta.Että olet painanut hommia oikein 7,5 h per päivä? Meilläpäin tuollaista kutsutaan normipäiväksi. Minä aloitin aamulla klo 9 ja lopetin tunti sitten. Tänäänkin.
Ja luet humalaisten juttuja.Töissä kun ei ole mitään tekemistä, kuin katsoa humalaisia ja narkomaaneja, niin kotona pitää aina jotain sentäs tehdä. Juon siis viinaa ja katselen pornoa. Rankkaa.
Ja luet humalaisten juttuja.
Ja luet humalaisten juttuja.
Jotkut ne ei osaa olla tuomatta töitä kotiin. Sattuuhan tuota ite kullekin, ei sen puoleen.
Yksin me kaikki olemme lopuksi.Ja taas mut jätetiin tänne yksin juomaan, saatana. No juuaan sitten ihan yksin. Ja parilla hymiöllä tämäkin teksi olisi ihan eri lailla ymmärrettävissä....
On kyllä vähän samoja oireita kuin Veikolla, ei oikein jaksa juoda edes viinaa. Taidan punkkaan mentyäni maata vuorokauden-pari.
Saatanallinen ralli päälle nyt, se on Joensuu nyt täällä ympärilläni! Tässäpä tämän paikkakunnan osalta kalsarikännäilyni, kalsaroin sitten taas Oulussa, siellä kun ei huvita muualla juoda kuin kotosallaan.
Kun ei enää kylmä sydän riitä pitämään kehoa viileänä, on pakko turvautua viimeiseen ja äärimmäiseen toimenpiteeseen. Kylmä olut. En tee tätä mielelläni, mutta joskus mikään muu ei auta.
Extreme conditions call for extreme measures. Sanovat.
Piti vielä tulla tänne majataimistoon peseytymään, jotta ei ole kuin hikoileva sonni. Onneksi on yksi kiehuva olut seuranani tässä kuivatellessani.
Hihitytti, kun Joensuun torilla kohtasin äsken niin punaposkisen ja pyöreän miehen, että siinäpä se pohjoiskarjalainen stereotypia käveli vastaan. Iloiseksi juopoksi kerkesin jo häntä ajatella vaan heti tämän ajatuspolun päätyttyä aivoni kiiruhtivat kertomaan, että sehän olikin Isä Mitro. Hyvin sopi katukuvaan, kyllä.