Saavuin tänään Lappiin, en siis Oulun pohjois-osaan vaan ihan tänne keskelle mitä lie erämaata. Kahdeksan hengen mökki, itekseni, perkele, en jaksa nyt ketään. Paitsi yhtä oisin jaksanut mutta en kysynyt, ois lähtenyt.
No, äsken tupakilla, kuulin kuinka soratieltä kuuluu ikään kuin korkokenkien ääntä, yhdet, oisko nainen, perkele. Hetken jännänä, pian se tuolta pusaikkojen takaa tulee näkyviin, hissukseen kävelee, selvästi hakee paikkaansa, korkokengillä keskellä eimitään.
Mökkini kohtaaa... jee... oisko ihku vosu. Pakko olla, on niin sipsukas askel.
Se olikin sitten poro. Isot sarvet eli uroshirvi, kääntyi jo kämppääni kohti vaan porisin hissukseen, silleen, että se kuuli kuitenkin, että jos lähtisit meneen. Se pysähtyi - ja lähti. Vähän aikaa se tölläs.
Ronkeli olen.