Minusta on sosiaalisesti kiihottavampaa ostaa Alibin irtoläpäre paikallisesta pikkumarketista, siis samasta josta Kalle haetaan.
Minä tulen aina Alibin ilmestymispäivänä lähikaupan kautta töistä kotiin, ja luen siellä sisällysluettelon. Näin tiedän mikä postilaatikossa odottaa. Samalla pidän sen tietyn statukseni Siwan myyjien silmissä. Myyvät olutta vaikka olisin jurrissa, eivät kysele miksi ostan Bostikia kolme kertaa viikossa ja eräs parikymppinen kassatyttö hymyilee joka kerta, kun sähellän kassalla.
Alibi - Huippujournalismi pelasti sinutkin.