U-bååt on tainnut taintua kamppailussa järvihirviötä vastaan. Pannaan tähän siis soittoa:
Kahtelin, että järven pinnassa olisi ollut oudoksi luokiteltavaa toimintaa. Menin lähelle vettä. Join vettä. Vettä, järvivettä. divetyoksidia, divetymonoksidia. Näkki minua hamusi, riisti paitaani tarujen olio, otus, mielikuvitushahmoko? Huusin koiraani apuun, koirani paikalle juoksi, yritti leikkiä, yritti kisailla suden sukulainen, kaverini koira. Tällä omaa koiraani tarkoitan, määreenä vain omalle koiralleni sana kaveri. Säikkyi näkki, pelästyi Vanha Banjosilmä, kissaihmiseksi itsensä nimesi, määritti vaikka oli näkki. Koiraa ei ikikuunaan ottaisi, maksaisi rahoja, rokotteille veisi, lemmikkipassia EU:lta anoisi, ei edes sekarotuista kotiinsa ottaisi, liikaa vaivaa aiheuttaisi, pissalle viedä pitäisi kauhea koira, ja kakat pussiin korjata, välttää mummon hirveä parku, tekstiviesti ilmaisjakelulehteen, tekstiviestin pojanpoika kirjoittaa, mummo kyllä laskun maksaa, YLE se kysymyksiä esittää, mikä torvi kisoissa kiduttaa, 95 senttiä kirstuun kilahtaa, biljardi kertaa kilahtaa.
Kylmä Hk-sininen,sinappia ja olut. Voiko mies enempää kalsarit jalassa vaatia?
Ei voi. Toverillani Skrädäni Lindförsillä oli tapana kovertaa HK Bleuhön rööri sinamppia ja kepsuttia varten. Ja tieten Skäkke myösi turruutti eli töhötti välämän täyteen Turggusen sinabbia ja kepsuttia. Tosin hän ei ollut kk:ssa, mutta väittäisin, että ainakin osa universaaleista suureista pitää paikkansa myös selväpäisten hämärässä ja täysin yliarvostetussa maailmassa.