Tänään tuli stressattua joulusta, siis se yksi päivä, kuten joka vuosi. Tein kaikki jouluostokset aamutuimaan, emännälle oli helppoa, mutta sukulaismuksuille piti hetki etsiä oikeita kamppeita. Tässä kohdassa iski joulustressi. Alkoi parveilla näes liikaa ihmisiä liikkeissä. Vitutti, hetken. Aina ne tunkee isoine ostoskärryineen tielle, vaikka kuinka määrätietoisesti rynnistän eteenpäin huudon kera. Mummot siis ja papat. Pappoja ei kiinnosta, ne vaan menee mummojen perässä, siksi niillä ei ole kiire.
Enivei, sain lahjat ostettua, kukkaro kärsi, kuten myös hetken mielenrauha.
Sitten kun emäntä oli poissa kotoa, niin lupauduin tekemään joulusiivouksen. Siivoisin, siivosin pirusti, jynssäsin pesuhuoneenlattiaa kaksin käsin, polviltani. Kävin huushollin jokaisen nurkan läpi. Tiskasin, pyyhin pölyt, pyykkäsin, imuroin, luutusin, järjestelin tavaroita. Olin siivousvimman kourissa. Ajattelin yllättää emännän. Asunto oli vimosen päälle kondiksessa.
Olin käynyt nyt siis läpi joulun kiirastulen. Aikaisemmin olin tehnyt kaikki roikkuvat koulutyöni loppuun ja niistä ei tarvinnut murehtia. Nekin menivät hyvin, erinomaisesti itseasiassa.
Olin hieman väsynyt. Emäntä tuli kotiin ja toi tullessaan hieman hapanta naamaa. Nauratti. Mutta toi se kaljaakin.
Hain intialaista ruokaa, söin ja nyt käytiin saunassa. Olen juonut muutaman, myönnän, anteeksi. Anteeksi annettakoon. Nyt istun koneella pimeässä kämpässä, jossa loimuavat vain kynttilät ja loistaa pirun siisti pieni joulukuusi ja kynttelikkö. Harmonista. Puhtaus huokuu ympärsiinsä ja jouluradio soi hiljaa taustalla. Kohta ajattelin vähä terästää glökiä viinalla, siis tipalla tai kahdella. Olutta vielä pari tölkkiä jäljellä. Tuore biittikin vielä huulessa kruunaa olotilan.
Mikäpä tässä tissutellessa, hjuva meininki! Ei stressaa asia tai toinen suuntaankaan ja tietää, ettei tarvitse laittaa tikkuakaan ristiin moneen päivään! No, katsotaan mikä on olo aamusella, ajattelin nukkua pitkään.