Minkä ihmeen takia ei nosteta hyökkääjiä A-junnuista edes kotipeleihin (kuten 7.12 HIFK-peliin) vaan lähdetään vajaalla rosterilla. Eikö juuri tällaisissa tapauksissa kannattaisi omia junnuja ajaa kohti liigakaukaloita?
KalPalla on ilmeisen huono tilanne myös A-junnujen hyökkääjien kohdalla. Mikko Komulainen piipahti edustuksessa, mutta ei kykene vielä ollenkaan pelaamaan Liigatasolla. Joonas Lyytinen sen sijaan olisi ilman muuta pitänyt nostaa pelaamaan ja siirtää joku puolustaja hyökkääjäksi.
KalPan hyökkäyksiin lähdöt pysähtyvät lähes poikkeuksetta keskialueella. Hirvittävä määrä kiekonmenetyksiä sinisten välissä. Haetaan tuota viivelähtöä ja IFK sulkee keskialueen ja ei tunnu olevan oikein mitään ideaa miten siitä mennä läpi. Joko kiekotellaan sitten omalla alueella tai kiekonmenetys keskialueella. Ei oikein päästä edes lyömään päätykiekkoa. Näkee, että hidasta lähtöä harjoiteltu, mutta ongelmat alkavat oman sinisen jälkeen. Vähän vaihtoehdotonta toi pelaaminen.
Juuri näin asia oli. HIFK-ottelua voi hyvin verrata Tappara-matsiin (0 - 5). Vastustajan tiivis, hyvin liikkuva ja aggressiivinen viisikko on KalPalle liikaa, mutta niin on toki monelle muullekin Liigajoukkueelle. Liigaeliitissä oli aiemmin syksyllä kaksi joukkuetta, nyt siellä on selkeästi kolme, joista HIFK on ehkä kovimmassa kunnossa tällä hetkellä. Äärimmäisen laadukkaasti organisoitu joukkue. Summasen ykkösvaatimus pelaajilleen on luistelunopeus ja se näkyy kaikessa. HIFK:n luisteluvoima on hirvittävä. Lisäksi joukkue on kaikilla osa-alueilla äärimmäisen aktiivinen, aggressiivinen ja urheilullinen. Löysiä ei anneta missään tilanteessa tippaakaan. Kun materiaali on huikea ja kaikki tekeminen kovalla tasolla, tulokset ovat murhaavia. Minusta HIFK alkaa olla jopa ykkössuosikki mestariksi. Syitä hakiessa kannattaa ensin vilkaista penkin taakse.
Tappara-peli on tosiaan aika hyvä vertailukohta tähän iltaan, ja siitä KalPa on mennyt paljon eteenpäin. HIFK teki monta enemmän tai vähemmän kummallista maalia, eivätkä numerot anna oikeaa kuvaa pelistä. Varsinkin ensimmäinen reilu kymmenen minuuttia oli KalPalle kauhea juuri BobHeinosen kuvaamista syistä. Onnekkaasti siitä selvittiin vain yhdellä takaiskulla, eikä HIFK:lla toisaalta hirveästi laadukkaita paikkoja ollut, koska KalPa kuitenkin puolusti kiekottomana suhteellisen hyvin. Lammassaaren maalin myötä KalPa pääsi peliin mukaan ja pystyi haastamaan HIFK:iä yhä paremmin kiekollisen pelin löytäessä tuttuja uomiaan. Alettiin päästä vastustajan päätyyn saakka ja jopa maalipaikoille.
Äärimmäisen laadukas vastustaja sai kuitenkin KalPan näyttämään välillä huonolta. Meidän pelaamisen rakenne on silti nyt aivan toisessa jamassa kuin Tappara-pelin aikoihin. Kiekollinen pelaaminen tuottaa ihan eri lailla hyviä asioita, mutta tällaista vastustajaa vastaan sekään ei millään riitä.
Arttu Ilomäki on sensaatiomaisen hyvä! Valmennus on myös onnistunut istuttamaan hänet joukkueeseen optimaalisella tavalla, muuten näkemämme ei olisi mahdollista. Jasse Ikonen hankkiutui kolme kertaa heittämällä läpiajoon hurjalla luistelullaan. Iiro Pakarisen luistelu on myös mennyt hirvittävästi eteenpäin, aletaan puhua EHT-tasosta. Mistä ex-KalPojen tasonnosto juontaa juurensa? Valmennuksesta. On hämmentävää nähdä näin paljon tapahtuneen jo Jassenkin kohdalla. Muistatteko vielä miehen? Timantti. Siis oikein käytettynä.
Mulla oli agentti ujutettuna seuraamaan aitiopaikalta vaihtoaitioiden toimintaa. Hänen mukaansa joillakin tauoilla Antti Pennanen antoi joukkueelleen ohjeita, joskus fläppitaulun kera joskus ilman. Silloin koko joukkue kerääntyi hänen ympärilleen ja imi neuvoja. Välillä neuvoja antoi Laukkanen ja viitisen pelaajaa oli kuuntelevinaan. Pennanen ohjeisti alkukaudesta vain pakkeja, joiden peluuttamisesta hän vastasi. Nykyään hän ohjeistaa koko joukkuetta.
KalPan valmennuksen roolituksessa on siis todellakin tapahtunut ratkaiseva muutos, joka on ollut positiivisella tavalla nähtävissä jäällä jo pitempään. KalPa on Antti Pennasen joukkue. Tämä on paras tapahtunut asia tässä seurassa pitkään, pitkään aikaan. KalPassa, tuossa nukkehallitsijoiden luvatussa organisaatiossa, on kuitenkin varaa pitää seuran tärkeimmällä paikalla ylimääräistä miestä, joka tällaisessa tilanteessa vääjäämättä vain hajottaa valmentamista. Todellinen päävalmentajan uskottavuushan pelaajien silmissä on mennyt jo aikoja sitten riippumatta siitä, mitä propagandaa seurajohto asiasta suoltaa. Ei ole kuulemma varaa irtisanoa. Niin siis ei ole varaa... Mihin todella ei ole varaa ja mihin on varaa? Mikä kannattaa ja mikä ei? Mikä on pitkäjänteistä ja mikä lyhytjänteistä toimintaa? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat KalPan kohdalla absurdeja.
Merkille pantavaa on HIFK-ottelun kolmannen erän lukemat 0 - 4. Edellä tässä ketjussa on käsitelty KalPan pelaajatilannetta. Tällä kertaa puuttui kokoonpanosta kaksi hyökkääjää. En muista, milloin pelattiin viimeksi täydellä miehistöllä, mutta silloinkin Halonen pelasi hyökkääjänä. Kuten olen moneen kertaan todennut, HIFK on äärimmäisen luisteluvoimainen, fyysinen, kamppailuvoimainen ja urheilullinen joukkue. KalPa häviää näillä osa-alueilla HIFK:lle joka tapauksessa. Nyt annetaan tasoitusta vielä jättämällä kaksi paikkaa kokoonpanossa täyttämättä. Tämä tarkoittaa sitä, että siellä Tomi Körkköä myöten pelaajat joutuvat hirmuisen kuorman alle. Energiat eivät vaan riitä. Ensisijaisesti pelin päätyttyä tulostaululla näkyi juuri tämä asia.
Onhan tämä aivan käsittämätöntä! Olen pitkään yrittänyt tietoisesti kaivaa positiivisia asioita Kimmo Kapasen toiminnasta. Kun loukkaantumiskierteen vuoksi urheilutoimenjohto joutuu todellisen paineen alle, totuus murtautuu näkyviin: ei ole ammattitaitoa edes siihen, että saataisiin jäälle 18 kenttäpelaajaa! Tilanne on vieläpä krooninen ja vaikuttaa kaikkeen joukkueen tekemiseen hirvittävällä tavalla. Sitten selitellään ettei Mestiksestäkään muka löydy pelaajia. HÖPÖ HÖPÖ! Mestis on täynnä kiekkoilijoita, joiden unelma on pelata Liigaa. On vaikea nähdä tilanteeseen muuta syytä kuin urheilutoimenjohtajan kykenemättömyys. Pelaajapolitiikassa ei ole päätä eikä häntää eikä minkäänlaista suunnitelmallisuutta, puhumattakaan mistään strategioista. Eletään kädestä suuhun elämää itse aiheutettujen ongelmien vuoksi ja tehdään huonoja päätöksiä paikkamaan aiemmin tehtyjä huonoja päätöksiä. Mulla on kärsivällisyys loppu!
Ennen kuin organisaatiossa mennään yhtään eteenpäin, pitää kysyä yksi kysymys: halutaanko oikeasti toimia Liigatasolla vai ei? KalPan toiminta ei ole missään nimessä Liigatason toimintaa. Liigassa on kysymys huippu-urheilusta! Ei voida vain velloa jossakin epämääräisessä välivedessä ilman minkäänlaista tietoisuutta ja suunnitelmaa siitä, missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Micco! on kirjoittanut näistä asioista jo aikoja sitten. Silloin oli ehkä mukava hymähdellä ja heitellä aggressiivisia vastaväitteitä. Kun kaikki ennustukset toteutuvat, ei enää naurata ja kylmä hiki alkaa valua jossain siellä alhaalla. Tämä kysymys on osoitettu Sinulle Sami Kapanen. Mitä Sinä oikein haluat?
