Kiitti Pulle Nah jelpistä! Sain homman pelittämään.
Ihania lauseita.. On yleinen harha..Klassinen versio.. Totta hitossa heikompaa maalivahtia voidaan auttaa hyvällä pelitavalla. Tähän auttaa toki se, että joukkueessa on laadukkaita puolustajia sekä hyökkääjiä. Nykyisinhän koko joukkue hyökkää ja puolustaa. Laadukkaat pelaajat pystyvät nostamaan omalla panoksellaan koko joukkueen pelisuoritusta. Tuskin on sattumaa, että Kuparinen tai Jasse Ikonen pelasi parhaat pelinsä Salmisen vieressä?
Jos termit eivät Arvon Herraa miellytä, keksi ite parempia, äläkä tyydy pelkästään ivaamaan. Se lienee selvää, että pelaajien laatu vaikuttaa joukkueen ja vieruskaverien pelaamiseen.
Kokonaisvaltainen kehittäminen hyvä, tämä on todella tärkeää. Ok, jos hyvä pelikirja saa pelaajat näyttämään paremmilta kuin mitä ovat ja kehittää enemmän pelaajia, niin mitenkäs sitten esimerkiksi Tapio Laakso, pelimies parhaassa iässä pelasi ilmeisesti parhaat kautensa ilmeisesti 2008-2009 KalPassa ja pääsi vielä EHT:llekin? Hänhän siirtyi Pekka Virran mukana Tepsiin ja siellähän kehityksen olisi pitänyt jatkua? Tai mikä se oli se Timo Seppänen? Vai johtuisiko menestys siitä, että Kalpalla oli vain hyvä materiaali? Nämä on toki esimerkkejä, mutta joillakin on tapana näköjään tehdä johtopäätökset yksilötapauksista ja muokata siitä yleinen totuus. Tämä esimerkkiotanta on aina helppo tehdä siten, että kyseinen esimerkki tukee omaa ajatusmaailmaa. Lisää esimerkkejä vastaavista seuraavassa lainauksessa:
...
Onko sattumaa, ettei Pekka Virta ole modernista pelikirjasta huolimatta menestynyt muualla kuin Kuopiossa?
Olen itsekin ihmetellyt Laakson kehityksen pysähtymistä. Tällä johtajatyypillä on timanttinen asenne kaikkeen tekemiseen. Loistava urheilija. Timo Seppänen taas on hyvin lahjakas puolustaja, jolta ei kykyjä tai haluja kehittymiseen ole löytynyt. Urheilullisuudessa Tapsan vastakohta.
Kaikki ei aina mene niin kuin elokuvissa, ja tämä koskee mm. TPS:aa, Pekka Virtaa ja Tapio Laaksoa. Suuri selittävä tekijä Virran ja Laakson lähimenneisyyden kohtaloissa on TPS:n kaoottinen tilanne. Siellä on henkilösuhteet ja sitä myöden kaikki olosuhteet niin sekaisin, että tuskin sitä Kuopiossa edes käsitetään. Tilanteen toteamiseen riittänee jo sarjataulukkoon ja penkin taakse Suikkaseen vilkaisu. Mikä on muuttunut Virtaan verrattuna?
Pekka Virrasta haluan sanoa muutaman sanasen enemmän. Minusta hänen pelikirjansa ei ole ollut moderni enää pitkään aikaan. Aika on ajanut ohi ja osoittanut, että Virran valmentajauran akilleen kantapää on se, että hän ei kykene uudistumaan. KalPassa yllätysmomentti tuotti vielä pronssia, mutta joukkueen vahvistumisesta huolimatta parempaan ei jatkossa pystytty. Ongelma oli pelitavan tehottomuus sekä hyökkäämisen että puolustamisen suhteen. Keväällä se sitten aina huomattiin. Viimeisellä kaudellaan Virta vei kiekkokontrollivaatimuksensa äärimmilleen, kunnes yllättäen pleijareissa alkoi tehdä Lukkoa vastaan kompromisseja. Hän yritti suoraviivaistaa pelaamista, mikä johti siihen, että alettiin heittää päätykiekkoja, kun muuten ei hyökkäysalueelle kunnolla päästy. Ei onnistuneet nämä kompromissit.
Virta oli KalPassa omimmillaan, kun seisoi järkähtämättä oman, hyvin perustellun pelitapansa takana. Sami Kapanen antoi tukensa Virralle ja hänen auktoriteetilleen. Homma toimi.
KalPa-jakson lopussa alkaneet kompromissit ovat edelleen jatkuneet aika heikoin tuloksin. Ainakaan vielä Virta ei ole pystynyt osoittamaan kunnollista uudistumiskykyä. Hänen on toisaalta ollut pakko yrittää kehittää perussapluunaansa, mutta muutokset eivät ole vieneet hänen pelikirjaansa eteenpäin. Virran valmentaminen on kummallista välimallin touhua, eivätkä pelaajat osta hänen pelitapaansa entiseen malliin. Jyrkkä persoona vaikeuttaa myös toimimista. Saa nähdä, kuinka Virran valmentajauran käy.
KalPan joukkueen rakenne oli Virran aikaan hyvä ja dynaaminen: terävä kärki ja melkein loputtomasti nuoria, kehittyviä pelaajia, jotka olivat jo vuosikausia jalostuneet Virran, Tuokkolan ja Karppisen koulussa. Näiden joukossa oli myös todellisia timantteja kuten Hartikainen ja Kiiskinen. Materiaali oli ihan ok, mutta asiantuntijoiden mukaan KalPa selkeästi ylisuoritti. Tästä olen heidän kanssaan samaa miltä siksi, että pelitapa teki joukkueesta paremman kuin osiensa summan.
Minullakin pistää yksi oleellinen asia noissa edellämainituissa pelaajissa silmään. He kaikki ovat n. 25-vuotiaita, pelimiehiä parhaassa iässä. Huom! He EIVÄT ole yli 35-vuotiaita, eikä myöskään 20-vuotiaita tai sitä nuorempia. Kalpan puolustusta on pidetty ihan liigakelpoisena. Sitä tukee myös pelaajien ikärakenne, josta tärkeimmän seitsikon iät ovat: 34,31,30,30,24,23 ja 20. Jos katselaan KalPan hyökkääjien ikiä tulosvastuullisissa kentissä, terveenä ollessa siellä on lasinilkkoja, ikämiehiä, lasinilkkaikämiehiä sekä lastensuojelun piiriin kuuluvia. Parhaassa peli-iässä olevia on todella vähän. Hyökkäykseen ei olla saatu houkuteltua/löydettyä uusia kehittyviä pelaajia pl. Lehkonen.
Unohdit myös hienosti mainita, että Tapparan 2 muuta sentteriä on Josh Green ja Thomas Plihal. Aika laadukas sentterinelikko kaiken kaikkiaan.
Rautakorven Tapparaan vertailu on mielestäni muutenkin vähäsen epäreilua, koska Tapparan materiaali on niin älyttömän laaja. Ei KalPa pysty hommaamaan noin isoa rosteria parhaassaä peli-iässä olevia pelureita ja pyörittää niitä Lekissä. Kummallinen sattuma sekin, että Rautakorven Tappara-jaksojen jälkeen organisaatio kerää rahaa aina uudestaan kassaan;)
Ilveksen senttereissä puolestaan näkyy Corson lähtö. Eikös tuo Sandell ole sitäpaitsi laituri? Turo Asplund on puolestaan joku vajaa 3-kymppinen(?), joka ei käsittääkseni mahtunut Jypissä pelaamaan kärkiketjuissa, joten ihan luonnollista että haetaan sitten se paikka muualta. Siinä kaverissa on taatusti mittaamatonta potentiaalia. Kuitenkin joulu- ja tammikuu näyttää tässä sarjassa, ketkä oikeasti tulevat menestymään. En millään usko, että Ilves tulee säilyttämään paikkaansa 10-sakissa hyvästä valmennuksesta huolimatta. Materiaali ei vaan riitä.
Ei ollut tarkoituskaan analysoida joukkueita, organisaatioita ja niiden menestysmahdollisuuksia laajemmin, vaan puhtaasti ihmetellä, miksi kyseisiä pelaajia pelaa heidän kärkikentissään. Tähän liittyi kaksi huomiota: 1. hyvällä pelitavalla voi menestyä huonommillakin pelaajilla ja 2. pelaajat kehittyvät hyvässä valmennuksessa hurjin loikin.
Onko siis sattumaa, että KalPa kyntää sarjataulukon häntäpäässä? Onko sattumaa, ettei Pekka Virta ole modernista pelikirjasta huolimatta menestynyt muualla kuin Kuopiossa? Onko sattumaa, että Rautakorpi onnistuu kokoamaan hyvän (kalliin) joukkueen ja taistelemaan kärkisijoista?
En usko sattumiin, eivätkä yllä olevat asiat todellakaan sellaisia ole. Näihin asioihin johtavista syistä olemme ilmeisen erimielisiä. Se on ihan sallittua.
Haluan vielä palata Pekka Virtaan. Hänen viimeisen KalPa-kautensa 2010-2011 lopussa Virran pelisuunnitelmaan siis ilmestyi tuo elementti, jossa pyrittiin ylittämään keskialue aikaisempaa nopeammin ja pitemmillä syötöillä. Tämä lisäsi kiekon ristikulmaan rätkimistä, koska muuhun ei enää pystytty lyhytsyöttöpelaamisen heikkenemisen myötä. Tästä voidaan ehkä nähdä yhteys tämän kauden KalPassa tehtyihin muutoksiin, joskin Laukkanen organisoi nämä muutokset Virtaa huonommin.
Syy tällaisiin tempauksiin on se, että tuskastutaan menestyksen puutteeseen ja aletaan oikoa pelitavallisissa asioissa – haetaan nopeaa palkintoa. Yritetään nopeuttaa pelaamista siirtymällä lyhytsyöttöpelaamisesta voimakkaaseen pystysuunnan etenemiseen. Laadukkaiden pystysuunnan joukkueiden ylöspäin pelaaminen on hyvin organisoitua ja harjoitettua. KalPa- esimerkeissä näin ei ollut. Tässä on se suurin ongelma, ei sinänsä siinä, että pelattiin pystysuunnan kiekkoa.
Karrikoiden voi sanoa, että KalPa-esimerkeissä valmentajat tekivät ison pelitavallisen muutoksen, mutta unohtivat kertoa siitä pelaajille. Pelaajat eivät kykene toteuttamaan liian erilaista pelitapaa, koska heillä on selkäytimissään toisenlaiset kujeet. Tämä näkyy jäällä totaalisena sekoiluna ja loputtomana empimisenä, kuten KalPassa syksyllä tapahtui. Tämä pelitapasekoilu tuli aivan liian kalliiksi – se saattoi viedä meiltä mahdollisuudet pleijareihin. Omaan tuttuun tekemiseen palaaminen on kääntänyt suunnan, mutta muutkin joukkueet parantavat peliään.