KalPan kokoinen seura ei voi olla kestomenestyjä ja joka vuosi ei voi olla tavoitteena mestaruus. Mutta mielestäni oikealla pitkän tähtäimen suunnitelulla voi mestaruus olla tavoitteena vaikka parin kauden aikana 10 vuoden syklillä. Ja joku pidemmän ajan visio olisi minusta hyvä kertoa myös faneille.
Pyörit mielestäni tässä viestissäsi sen olennaisen asian ympärillä. Oma subjektiivinen näkemykseni on, että organisaatiosta on jo pitkän aikaa haissut kilometrien päähän, ettei sillä ole olemassa minkäänlaista pitkän tähtäimen suunnitelmaa eli strategiaa. Toiminnasta puuttuvat päämäärätietoisuus ja punainen lanka. Seurassa eletään käytännössä kädestä suuhun -periaatteella kaudesta toiseen. Edellä mainitusta syystä johtuen myös taloudellinen kehityskäyrä osoittaa vahvasti alaspäin.
KalPa sai Kapasen paluun myötä nostatettua Kuopioon hetkellisen kiekkobuumin, koska se pystyi tarjoamaan vuosikymmenen mittaisen alhon jälkeen uskon paremmasta. Muutaman kauden seura pystyi taistelemaan uskottavasti jopa siitä kauan himoitusta mestaruudesta. Noina kausina oli mahdollista ottaa pientä taloudellista riskiä, kun häämöttäviä tappioita voitiin paikata myymällä pelaajia KHL:aan kesken kauden. Tätä korttia myös käytettiin noiden kausien aikana ahkerasti muuallakin kuin Kuopiossa.
KHL-seurojen maksukyvyn hiivuttua myös niiden kesken kauden tapahtuneet pelaajahankinnat eurooppalaisista seuroista loppuivat. Samaan aikaan Sami Kapasen kiekkoura eteni väistämättömään päätökseen. Kun vielä näihin samoihin hetkiin osuivat Tuomas Tuokkolan epäselvät potkut, jotka romahduttivat seuran uskottavuutta ja luotettavuutta maksavan yleisön ja jääkiekkoyhteisön silmissä, oli KalPa täysin uuden tilanteen edessä. Seuran ympärillä ollut vaaleanpunainen kupla puhkesi.
Nyt tullaan mielestäni asian ytimeen. Kun olisi pitänyt uudistua, seurassa päätettiin sulkea silmät ulkopuolisilta merkeiltä ja jatkaa vanhalla, tutulla linjalla. KalPassa alettiin kuvitella seuran saavuttaneen kuopiolaisyleisön silmissä tietynlaisen "kuolemattomuuden". Se alkoi myös käyttäytymään maksavaa yleisöä kohtaan ylimielisesti. Seura sairastui pöhötautiin.
Tästä pöhötaudista johtuen myös strategian luomiselle on KalPassa näihin päiviin asti viitattu pitkällä kintaalla. "Miksi sellainen pitäisi laatia, kun tähänkin asti on erinomaisen hyvin ilman pärjätty?"
Vasta nyt, kun paska on niin sanotusti lävähtänyt tuulettimeen 1,9 miljoonan euron tappioiden muodossa, on seurajohto suostunut laskeutumaan norsunluutornistaan ja ottamaan lusikan kauniiseen käteensä. Ongelmana on vain se, että valtimossa olevaa haavaa paikataan laastarilla ja metsäpaloa yritetään sammuttaa ämpärillä.
Strategian laatiminen pitäisi olla tällä hetkellä seuran ykkösprioriteetti. Vain strategian kautta toiminnan pitkäjänteinen kehittäminen tulisi jälleen mahdolliseksi ja seuran taloustilanne saataisiin käännettyä positiiviseksi. SaiPa toimikoon tästä viime vuosien elävänä esimerkkinä.
Toivottavasti seuran omistajilta löytyy rohkeutta iskeä talikko lantakasaan ja etsiä sieltä pohjalta ne avaimet uuteen nousuun. Kipeiltä päätöksiltä ei voida välttyä, mikäli KalPassa halutaan välttää Bluesin kohtalo.
