Kalapuikkoskandaali koulussa - mihin menet yhteiskunta?

[Ted Raikas]

Mitäkö sain vedon voittajana? Neljä munkkipossua tietysti, yhden jokaiselta vetonsa hävinneeltä.

Kai söit ne samantien? =)

Noista ruokamääristä johtuen en ihmettele, että olet pisin kääpiö 186 cm...

 

[Polkukone]

Kaikilla ei välttämättä ole halua, vaikka olisikin nälkä, jäädä norkoilemaan yhden kalapalan takia sinne ruokalaan ruoka-ajan loppumista odottelemaan että niitä yli jääviä kalapaloja saisi lisää. Tietenkin voihan se ruokalassa norkoilu olla jostakin hyvääkin ajanvietettä niin mikäs siinä.

Onks pakko jos ei taho?

Tässä on moni jo todennut, että keskustelun pointti ei suinkaan ole kalapuikot vaan se, mistä tämmöinen tapaus noin yleensä kertoo. Tämäntapainen kommentointi kuvaa minusta älyttömän hyvin tämän päivän Suomessa joskus suorastaan absurdiuteen asti menevää MINUN OIKEUKSISTANI kiinni pitämistä. Eihän 13-kesäiset (kokemusta on) juuri muuta ajattele, mutta se minua riepoo, miten suht moni aikuinenkin ajattelee yllä nähdyn kaltaisesti. Peruskoulun ruokailunkin pitäisi vaan olla sitä "hyvää ajanvietettä". Sitä sapuskaa on käytännöllistä tehdä tietyn keskiarvon mukaan (yksittäinen oppilas tosiaan on lähinnä numero) ja kyllä nyt jossain iässä pitäisi jo valjeta, että jos tarpeet poikkeavat siitä merkittävästi niin ihan kohtuullista on pikkuisen joustaa. Odotella santsaamisen kanssa, kunnes kaikki ovat safkansa saaneet. Ennen tämän tajuamista pitäisi vain osata totella määräyksiä, vaikka nyt mistään maailman pahimmasta synnistä ei olekaan kyse.

Tulihan sitä itsekin esim. lihapullapäivinä välillä otettua enemmän kuin olisi saanut, tai tehtyä Lipposet, eli "minulle kaksi pullaa". Sehän on yläasteikäiselle vain ihan äijämeininkiä. Ei sitä kuitenkaan näin jälkikäteen oikein voi eikä pidä perustella millään muulla kuin ahneudella. Eipä silti, ei minun käymistäni kouluista ole kovin usein ruoka loppunut. Eräänkin kerran tultiin uimahallista syömään viimeisenä kaikista ja keittäjä ilmoitti, että nyt saa syödä lihapullia niin paljon kuin ikinä tahtoo. Luokan kovin sälli söi 51, minä jäin muistaakseni 30:een...

 

[palle fontän]

Pari yötä on mennyt ja vieläkin vituttaa tämä:) Tällä hetkellä vituttaa tämä äiti. Selvästikin aikasempien tapahtumien perusteella pojalla on suuria ongelmia toimia koulussa muun ryhmän mukana. Mitä tekee äiti? Uuden konfliktin jälkeen ottaa yhteyttä lehteen ja ilmeisesti laskettelee melko häpeilemättä omiaan tuonne. Minkälaisen mallin tämä antaa lapselle, jonka pää tuntuu olevan muutenkin sekaisin? Valehtelu on ihan ok?

Häpeäisit edes.

 

[clayman]

Pari yötä on mennyt ja vieläkin vituttaa tämä:) Tällä hetkellä vituttaa tämä äiti. Selvästikin aikasempien tapahtumien perusteella pojalla on suuria ongelmia toimia koulussa muun ryhmän mukana. Mitä tekee äiti? Uuden konfliktin jälkeen ottaa yhteyttä lehteen ja ilmeisesti laskettelee melko häpeilemättä omiaan tuonne. Minkälaisen mallin tämä antaa lapselle, jonka pää tuntuu olevan muutenkin sekaisin? Valehtelu on ihan ok?

Häpeäisit edes.

Tämä on juurikin se suurin ongelma tai epäkohta koko tapauksessa. On varmasti nyt mukavaa kun julkisesti ihmetellään ja pohditaan pojan käytöstä keskustelupalstoilla ja muualla. Samalla äiti lähettää pojalleen viestin että sinä olet oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä.

Vastaavanlaiset tapaukset tuottavat suuria ongelmia kouluissa. Opettajat eivät paljoakaan mahda lapselle, jonka vanhemmat kokevat ettei heidän lapsellaan ole ongelmia ja muissa on aina vika. Muutenkin kouluissa on sellaisia (moniongelmaisia) oppilaita, joiden paikka on ihan muualla kuin yleisopetuksessa. Ja kun määrärahoja pienennetään niin henkilökunnallakaan ei ole aikaa näille lapsille kun ryhmät ovat isoja ja erityisopettajia sekä kuraattoreita vain rajallinen määrä (kuraattoreita yksi, erityisopettajia yleensä yksi tai kaksi).

Voin hyvin kuvitella että tälle ko. pojallekin on yritetty saada apua, mutta vanhemmat ovat tod. näk. kieltäytyneet siitä koska eihän heidän pojassa ole mitään vikaa. Ihan normaali, vilkas teini. Opettajat liioittelevat.

 

[Gentleman]

Kaikilla ei välttämättä ole halua, vaikka olisikin nälkä, jäädä norkoilemaan yhden kalapalan takia sinne ruokalaan ruoka-ajan loppumista odottelemaan että niitä yli jääviä kalapaloja saisi lisää. Tietenkin voihan se ruokalassa norkoilu olla jostakin hyvääkin ajanvietettä niin mikäs siinä. Ja vaikka kimmopetterit eivät välttämättä mitään hyödyllistä osaa vapaa-ajalla tehdäkään niin en usko että se jonottaminen sinne uudelleen sitä lisäruokaa hakemaan on myöskään se ykkösvaihtoehto, varsinkin jos siellä sitten sanotaan ettei vielä saa ottaa vaan odotetaan lisää..

Jos ei halua jäädä odottamaan, niin ei ole myöskään nälkä.

Siellä on niitä jotka syö vähemmän tai eivät syö ollenkaan, joten jos ruokaa tehdään oletuksella että kaikki syövät sen kolme palaa niin kyllä siellä niitä ylimääräisiä jää. Ja kokemuksella pystyy varmasti sanomaan miten ne ruuat riittää ja kuinka ehdottomia ne ylärajat on. Minä puhun käytännöllisyydestä ja siitä minkä näkee kohtuulliseksi vaivannäöksi sen lisäkalapalan saamiseksi ja kuinka paljon sen takia itsekukin viitsii odotella ja jonottaa..

Sama ilmiö toki toteutuu myös sosiaaliturvan parissa, kaikki eivät hae sitä mihin olisivat oikeutettuja. Oikeuttaako tämä mahdollisesti sosiaaliturvan väärinkäytökset? (Koska määrärahoja on).

Tähän tapaukseen liittyen, niin eikö sitten ole perusteltua olettaa että keittäjä laski että enempää ei ollut jakaa ja siksikin kielsi Joni-Purpeloa ottamasta ylimääräistä?

Ja että jos kalapaloja sitten kuitenkin jäisi, niin voisi Joni-Purpelollekin jäädä.

Mutta, eiköhän ole perusteltua olettaa että tässäkään tapauksessa kalapalojen lukumäärä ja/tai Joni-Purpelon nälkä eivät olleet merkittävässä roolissa vaan huomiohakuisuus?

Ja minä puhun tässä yleisellä tasolla, en ota kantaa kuinka uhri tai syyllinen tuo tämän tapauksen aleksi on, siksi olenkin käyttänyt aivan eri nimiä asiasta puhuessani.

Ainakin minä tunnen ymmärtäneeni mitä olet tarkoittanut, ja olet esittänyt nimenomaan yleisellä tasolla varsin päteviä pointteja. En kuitenkaan ole kaikista niistä ihan samoilla linjoilla.

Toivottavasti sekä kouluruokailu että koulujen tila pysyvät keskusteluissa esillä, sillä tuntuu siltä että keskusteltavaa olisi.

 

[Tykki]

On varmasti nyt mukavaa kun julkisesti ihmetellään ja pohditaan pojan käytöstä keskustelupalstoilla ja muualla. Samalla äiti lähettää pojalleen viestin että sinä olet oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä.

Voidaan tietysti spekuloida toimiko äiti oikein tai ainakaan viisaasti tuodessaan asian julkisuuteen. Toisaalta olen kyllä sitäkin mieltä, että yksi tärkeimmistä vanhempien tehtävistä on puolustaa lastaan kun muut ovat tätä vastaan. Ja tämä huolimatta siitä, onko lapsi itse aiheuttanut toimillaan koko sopan. Lapsella täytyy olla joku, joka uskoo ja luottaa että ongelmista huolimatta tästäkin pojasta tulee vielä mies ja kunnon kansalainen.

Äkksieltään toki tuntuu, että äidin ei ehkä olisi kannattanut avautua lehdille ollenkaan koko asiasta, vaan puida asia lapsensa kanssa hiljaisuudessa. Toivotaan nyt, että tästä seuraisi jotain hyvääkin, vaikkapa korotettujen kouluruokailu-määrärahojen muodossa.

 

[Vesuri]

Koita ny kuitenkin muistaa, että jos meinaa olla se auktoriteetti, pitää asemansa kyetä lunastamaan, niin alaikäisten, kuin aikuistenkin keskellä. Enkös minä tälläisestäkin ihmeestä opettajieni joukossa esimerkin antanutkin? Tiukkuudessaan ja oikeudenmukaisuudessaan on vielä näin vanhoillakin päivillä opettajistani se ykkönen. Merkillepantavaa oli, että kun sitä auktoriteettiä oli, ei sillä ollut mitään ongelmaa opettaa meitä yhteiskunnan roskakoriinkaan ajateltuja turhimuksia menestyksellisesti ja kumma kyllä kaikki pitivät hänestä, niin kiltit kun tuhmatkin.Oisko siinä analyysin paikka, wink, wink.

Tarkoitatko, että yksilön tarvitsee noudattaa vain niitä normeja, joita hänelle itselleen autoritääriset tahot asettavat? Sivistyneeseen yhteiskuntaan kuuluu, että on olemassa erilaisia sääntöjä, joita itse kunkin yksilön on noudatettava. Jokainen voi näitä sääntöjä sitten noudattaa tai olla noudattamatta. On kuitenkin syytä muistaa, että täytyy olla valmis myös kantamaan vastuunsa, jos näitä normeja haluaa syystä tai toisesta rikkoa.

Ajatusmalli siitä, että auktoriteetti on aina ansaittava, on varsin absurdi. Tällainen malli sopii kaveriporukoihin ja muihin yhteisöihin, joita yhteiskunnan asettamat normit ja säännöt eivät sido. Yhteiskunnassa on paljon erilaisia auktoriteetteja, joiden asema perustuu yksiselitteisesti lakeihin ja asetuksiin. Yksilönvapauteen toki kuuluu näitä sääntöjä kyseenalaistaa, mutta noudatettava niitä on, jos sanktioilta haluaa välttyä.

Sitä kun ei se murkun pakki ihan terävimmillään ole, se oikeiden auktoriteettien puute ikävä kyllä vie siellä lapsen tasolla taistelemiseen, eikä tulos ole koskaan hyvä, mutta lapsen vikahan tämä ilmiselvästi on, kuten täällä on todistettu aikuisethan nyt ei vaan voi osata tämmösiä hoitaa ilman kunnon katastrofia, joka on siis lapsen vika.

Jos lapsi ei murrosiän kynnykselläkään osaa hahmottaa miten tämä systeemi pyörii, voi miettiä onko se kotona annettu varhaiskavatus täysin onnistunut. Toisaalta voi miettiä voiko yhteiskunnan normistojen sisäistämistä vaatia lapsilta, kun se ei näytä onnistuvan kaikilta aikuisiltakaan.

 

[JypFabu]

Milloin olet JypFabu koulun käynyt?

Ja luuletko oman kokemuksesi perusteella, että tänä päivänä uusien sukupolvien ollessa puikoissa tuolla toimisi jokin natsiporukka oppilaiden kiusana? Käykö ikinä mielessä, että siellä on suurin osa oppilaista ihan mukavia ja kaiken puolin perusporukkaa, jotka yrittävät käydä koulunsa ilman suurempia draamoja. Mutta se vaikutus ja painoarvo minkä sählärit tai pahimmassa tapauksessa fyysisiin väkivaltatekoihin yltävät henkilöt saavat aikaan on erittäin painava ja koko yhteisöä koko ajan koskettava. Silloin on turvattava ensin näiden parinsadan muiden toiminta ennen kuin muiden toimintaa terrorisoivia autetaan. Kaikkien puolesta siellä yritetään toimia, mutta joka paikkaan on helkkarin vaikea joka sekunti venyä.


MACK

No minun kouluajastahan on jo aikaa ja paljon.

Sen varmasti uskon ja ymmärrän, ettei kaikkeen venyminen ollut mahdollista silloin, kuin ei nykyäänkään.

En kuitenkaan jostain syystä osannut itse ajatella, että tuolloinkaan mikään natsiporukka olisi kimpussamme hääräillyt, aika vaan oli toinen ja niin myös tavat, toisaalta ihmisen psygologia ja käyttäytymisen perusteet tuskin ovat näin pienessä ajassa muuttuneet mihinkään, samat säädöt hoidellaan vaan toisin painotuksin.

Kertomalla omista taustoistani en ole yrittänyt niitä käyttää kuitenkaan perusteina mihinkään nykyistä koululaitosta tai tätä kalapalajupakkaa kohtaan, enemmänkin, olen perustellut sitä, miksi minä näen siinä muunkin aspektin, kuin että tämä jani-petteri on hirviö ja äitinsä julkisuutta hakeva ääliö, joka on kykenemätön vanhemmuuteen ja tämä jani-petteri ilmeisesti todistusaineistona käytetyn anonyymisti netissä heitellyn paskan perusteella kykenemätön yhtään mihinkään (niin, osa väestä uskoo enemmän anonyymiin keskustelupalstojen läpänheittoon ja osa iltapulujen jutunjuureen ja kun tässä keskustelussa tuo ei ole edes oleellista), kun sitä jossain vastineessa minulta ihan asioikseen kysyttiin.

Tottakai olen kanssasi siitä periaatteesta samaa mieltä, että lasten koulurauha oltava pääasia, mutta kun niin kovin jaksat minulta kysellä käykö mielessäni.., niin käykö omassa mielessäsi, etteä kaikesta huolimatta, vaikka kuinka "aikuiset" kaiken keskiarvoiseksi haluaisivat vääntää, se ei ihmisten osalta koskaan toteudu ja silloin on edessä väkisinkin pohdinta resurssien riittävyydestä, jos ne jotka ei pakollakaan muottiin mene alkavat tuntua riesoilta, riippakiviltä ja ajanhukalta, niinkuin kirjoittamasi rivienvälitkin sitä huutomerkein huutaa, eikö tuossa olla jo tilanteessa, jossa enemmän odotellaan sitä katharsiksen tuovaa lopullista konfrontaatiota, eikä tämän erilaisen avuksi ole mitään oikeasti tehtävissä. _Tällä_ en sitten todellakaan syyllistä opettajakuntaa, vaan asiaa ymmärtääkseen on katsottava sitä isompaa kuvaa tämän koko yhteiskuntamme kyvystä sietää ja kohdata erilaisuutta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kai söit ne samantien? =)

Noista ruokamääristä johtuen en ihmettele, että olet pisin kääpiö 186 cm...

Onneksi palkinnot sai lunastaa vähitellen :)

Täytyy sanoa että ruokamäärät ovat matkan varrella kohtuullistuneet aika tavalla. Ehkä tuo vantaalaiskoulun setti olisi silti hieman niukanpuoleinen, mene ja tiedä.

 

[Gellner]

Muutamia vuosia sitten pikkusiskoni (oli silloin kuudennella luokalla) ja naapurin pikkupoika (mahtoiko olla kakkosella) vetäisivät kalapuikkokilpailun ruokatunnilla. Sisko söi 17 kappaletta, naapurin poju 11. Ja kaikille riitti silti. Jotain hyötyä pikkukouluistakin jossa ruoka valmistetaan paikan päällä.

Sorry offtopic.

Ei kait tuo ole koulun koosta kiinni? Itse kävin helsinkiläisen 800 oppilaan koulun, jossa ruoka valmistettiin paikan päällä ja mitään rajoituksia ruoan määrän suhteen ei ollut.

 

[Vesuri]

Tai sitten meidän vain on hyväksyttävä se että kimmopetterit saa nähdä nälkää vaikka ruokailun lopuksi heitetäänkin näitä yli jääneitä kalapaloja roskikseen.

Suomessa ei siis ole köyhyyttä eikä leipäjonoja? Kaikilla on hyvä olla ja meillä ei ole syrjäytyneisyyttä, eikä näillä syrjäytyneillä ole kouluikäisiä lapsia?

Kimmopetterin ei tarvitse nähdä nälkää. Kimmopetterin täytyisi ottaa ensijaisesti kaikkea tarjolla olevaa sallituissa rajoissa ja jos se ei riitä, hän voi ottaa lisää kaikkien saatua annoksensa. Mahdolliset ylijäämäthän ei suinkaan päädy suoraan roskiin, vaan ne ovat tarjolla seuraavana päivänä.

Leipäjonoja Suomessa on ja syytä siihen voi itse kukin tahollaan miettiä. Johtuuko jonot lähinnä pienistä tuloista vai siitä, että ne pienet tulot ja sosiaaliavustukset kohdennetaan aivan muuhun kuin peruselämiseen?

Kaikilla ei välttämättä ole halua, vaikka olisikin nälkä, jäädä norkoilemaan yhden kalapalan takia sinne ruokalaan ruoka-ajan loppumista odottelemaan että niitä yli jääviä kalapaloja saisi lisää. Tietenkin voihan se ruokalassa norkoilu olla jostakin hyvääkin ajanvietettä niin mikäs siinä. Ja vaikka kimmopetterit eivät välttämättä mitään hyödyllistä osaa vapaa-ajalla tehdäkään niin en usko että se jonottaminen sinne uudelleen sitä lisäruokaa hakemaan on myöskään se ykkösvaihtoehto, varsinkin jos siellä sitten sanotaan ettei vielä saa ottaa vaan odotetaan lisää.

Siellä on niitä jotka syö vähemmän tai eivät syö ollenkaan, joten jos ruokaa tehdään oletuksella että kaikki syövät sen kolme palaa niin kyllä siellä niitä ylimääräisiä jää. Ja kokemuksella pystyy varmasti sanomaan miten ne ruuat riittää ja kuinka ehdottomia ne ylärajat on. Minä puhun käytännöllisyydestä ja siitä minkä näkee kohtuulliseksi vaivannäöksi sen lisäkalapalan saamiseksi ja kuinka paljon sen takia itsekukin viitsii odotella ja jonottaa.

Ja minä puhun tässä yleisellä tasolla, en ota kantaa kuinka uhri tai syyllinen tuo tämän tapauksen aleksi on, siksi olenkin käyttänyt aivan eri nimiä asiasta puhuessani.

Tästä varmaan kaikki ovatkin täysin samaa mieltä. On suorastaan pöyristyttävää, että nälkäinen kimmopetteri joutuu odottamaan ja näkemään vaivaa saadakseen tuon himoitsemansa lisäannoksen. Joku ahdasmielisempi saattaisi väittää, että oikeasti nälkäinen tyyppi saattaisi extrojen eteen jotain tehdäkin, itse en tähän reoriaan usko. Toisaalta herää kysymys, miksi se alkuperäinen annoskin täytyy jonottaa. Pöydässä valmiina odottava safka varmistaa, että välituntiröökin saa poltella ilman isompaa kiirettä. Rivakkaa kaveri jaksaa vielä käydä lähi-ärrällä nyysimässä pari energiajuomaa varmistaakseen, että jaksaa notkua vielä illan ostarilla.

Olisiko pieni, sanotaan vaikka sadan euron, vuosimaksu paikallaan? Tällä ei olisi minkään valtakunnan taloudellista merkitystä kenenkään kannalta, mutta maksullinen ruoka olisi psykologiselta kantilta arvokkaampaa kuin nyt itsestäänselvyytenä otettu eli siis merkityksettömäksi koettu tarjoilu. Maksusta vapautuisi hakemuksesta taloudellisen tilansa todistettuaan.

Tietysti tuosta maksullisuudesta seuraisi automaattisesti se, että ruoalta alettaisiin vaatia enemmän, mutta ehkä tämä olisi vain tervettä ruokakulttuurin edistämistä! Nythän suurin osa laitoskeittiöiden ruoista on Finduksen ja Apetitin pakasteita, jotka siis vain lykätään kiertoilmauuniin ja siitä suoraan pettereiden närkittäväksi. Nämä ruoat eivät takuulla ole kovin maukkaita.

Eri asia sitten osaisiko yläasteikäinen arvostaa ruokaa tuonkaan jälkeen. Mutta silti mielestäni koulun kasvatuksellisiin tehtäviin voisi tämän ruoka-aspektinkin lisätä, totuttamisen kautta koulittaisiin nuoria terveellisten ruokien ääreen, eikä tutustutettaisi heitä ehdoin tahdoin heti puolivalmistepakasteisiin.

Esim. nämä puheena olleet rapeat kalapalat voisi aivan hyvin korvata esim. siialla, kuhalla tai hauella. Tosin aterian hinta ei olisi enää 70 senttiä...

Maksullinen ruoka ei nostaisi nilkkien kunnioitusta ruokaa kohtaan millään lailla, koska vanhemmathan sen maksaisi. Ei tuntuisi isänmaan toivojen pussissa millään lailla. Toisaalta ruoka ei ole nytkään maksutonta. Kaikki me sitä maksetaan tälläkin hetkellä, ei se mistään ilmaiseksi tipahda.

Tuore virolainen kuha näytti olevan tarjouksessa 19,90€/kilo, siikaa ei taida alle kahdenkympin saada. Ei taida mahtua mahtua budjettiin. Haukikin on perkeleen kallista, eikä edes kelpaa nilkeille.

Paljon energiaa tarvitsevien tulisi siis sinun mukaasi huolehtia itse sen energian saannista, joka ylittää keskiarvoannoksen? Tämä silti, vaikka monet syövät alle keskiarvon, jolloin ruokaa jäisi tähteeksi. Minusta siinä ei ole järkeä.

Ei tarvitse huolehtia sen kummenkin, kuin odottaa, että kaikki ovat saaneet ja hakea sitten lisää.

Voidaan tietysti spekuloida toimiko äiti oikein tai ainakaan viisaasti tuodessaan asian julkisuuteen. Toisaalta olen kyllä sitäkin mieltä, että yksi tärkeimmistä vanhempien tehtävistä on puolustaa lastaan kun muut ovat tätä vastaan. Ja tämä huolimatta siitä, onko lapsi itse aiheuttanut toimillaan koko sopan. Lapsella täytyy olla joku, joka uskoo ja luottaa että ongelmista huolimatta tästäkin pojasta tulee vielä mies ja kunnon kansalainen.

Äkksieltään toki tuntuu, että äidin ei ehkä olisi kannattanut avautua lehdille ollenkaan koko asiasta, vaan puida asia lapsensa kanssa hiljaisuudessa. Toivotaan nyt, että tästä seuraisi jotain hyvääkin, vaikkapa korotettujen kouluruokailu-määrärahojen muodossa.

Onko se lasta vastaan olemista, jos jatkuvasti häiriköivää lasta yritetään saatta yhteiskunnan normeihin? Lapsestaan välittävä äiti olisi jo aikaa sitten pyrkinyt pureutumaan häiriköivän lapsen ongelmiin ja pyrkinyt selvittämään miksi yhteisten sääntöjen noudattaminen ei onnistu. Mitenkähän aktiivisesti tämä lapsestaan välittävä äiti on ollut yhteydessä kouluun ja käynyt esimerkiksi vanhempainilloissa? Äkkiseltään veikkaisin, ettei lainkaan. Yleensähän vanhempainillat järjestetään samaan aikaan lähibaarin karaokeiltojen ja tietokilpailujen kanssa, joten aikaa koululle ei jää. Ei omia sosiaalisia kontakteja voi uhrata lapsen kasvatuksen takia, onhan se kasvatus vielä kaiken hyvän päälle yhteiskunnan huoli. Mitäpä sitä toisten asioihin puuttumaan.

 

[Tykki]

Onko se lasta vastaan olemista, jos jatkuvasti häiriköivää lasta yritetään saatta yhteiskunnan normeihin?

Veikkaan kyllä, että monestakin vaikeaa murrosikää potevasta tuntuu, että koko yhteiskunta on häntä vastaan. Tuskin auttaa, jos fiilikset on samat vanhempiaan kohtaan. Lapsen pitäisi kuitenkin pystyä luottamaan siihen, että vaikka mitä tapahtuisi, niin loppupeleissä vanhemmat ovat hänen puolellaan.

 

[Masculine]

Jos ei halua jäädä odottamaan, niin ei ole myöskään nälkä.

Ottamatta kantaa mihinkään muuhun niin faktahan on että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on niin isoja kouluja ettei tuo odottelu ole edes mitenkään mahdollista kun ruokailu on jaettu 2-3h ajalle ettei ruokalaan tule tungosta, näin ainakin lauttasaaressa.

 

[Salama15]

Muutama ranskalainen viiva:

- lapsen kasvatuksesta vastuussa ovat aina vanhemmat (mikäli sellaiset löytyy) => koulun tehtävänä on tukea vanhempia tässä hommassa ja tehdä heidän kanssaan yhteistyötä näiden hankalampien kavereiden kanssa, jotta heillekin löytyy tästä yhteiskunnasta oma paikkansa! Jos lapsen vanhemmat sysäävät kaikki ikävät asiat muiden harteille (kuten tässä kalapuikko-tapauksessa näyttäisi tapahtuvan) ollaan raskaasti hakoteillä...

- koulun tehtävänä on toimia ns. yleissivistävänä laitoksena ja opettaa oppilaille opetussunnitelman mukaisia asioita / tietoja. Ala-asteella toki opetellaan myös ryhmässä toimimista ja koulun sääntöjä, mutta käytös- ja ruokailutapojen, oikean ja väärän sekä syy ja seuraus-jatkumon yms. opetus on kodin asia.

- lasten kasvatuksessa pätee erittäin hyvin vanha sanonta "rakkautta ja rajoja", mutta homma toimii kunnolla vain silloin kun nämä molemmat tulevat samalta taholta!! Jos lapsi saa "curling-vanhemmiltaan" joka tilanteessa vain rakkautta ja hyväksyntää (teki mitä vaan) ja rajojen asettaminen on ulkoistettu koululle / viranomaisille, törmätään näihin nyt nähtyihin tapauksiin ikävä kyllä yhä useammin.

- kouluruokailu on osa (siis vain osa, oliko se nyt sen 1/3-osaa) päivittäistä ateriointia. Jos normaali koululainen (nyt ei puhuta mistään 10 kertaa viikossa treenaavista urheilijoista) syö kunnollisen ja ravitsevan aamupalan ennen kouluunlähtöä on normi kouluruoka kaikkine lisukkeineen vähintäänkin riittävä annos. Koulun jälkeen himassa joku välipala ja toinen lämmin ruoka iltasella, enough by far! Edelleen se on vanhempien asia taata omille lapsilleen riittävä määrä ravintoa, ei koulun!!

- kaikilla ihmisillä tässä yhteiskunnassa on oikeuksia, mutta oikeuksia ei jumangega ole ilman velvollisuuksia => jos käyttäydyt kuin aasi, sinua kohdellaan kuin aasia (aasin oikeudet ovat huomattavasti alemmat kuin ihmisen;-). Vaikka henk.koht. en olekaan millään muotoa uskonnollinen, pätee moneen asiaan raamatun kultainen sääntö.

Henk.koht. olen omassa kasvatustyössäni pyrkinyt olemaan alusta asti ääliömäisyyksiin asti johdonmukainen määrätyissä [tärkeissä] asioissa => jos joku asia on kielletty, ei tule sellaista tilannetta missä se olisikin sallittu. Vastavuoroisesti jos joku asia on sallittu niin se sitten vaan on sallittu... Aika moni täällä on perännyt joustoa (tässä tapauksessa koulun-) sääntöihin tällaisessa "erikoistapauksessa". Teinien kyseessä ollen OK pienessä yhteisössä satunnaisesti, mutta koulun kokoisessa yhteisössä ja varsinkin tällaisen ongelmanuoren kohdalla ei vaan toimi! Karrikoiden lopputulema on jossain "no mähän olin vain vähän kännissä kun mä ajoin sen pennun yli" ja "enhän mä lyönyt edes täysiä" välillä... Ja jos koulu joustaa tällaisen kaverin kohdalla säännöistään saa kaveri häröilystään rangaistuksen sijasta palkinnon => miten koulu palkitsee ne hiljaiset puurtajat, jotka tekevät päivästä toiseen omaa koulutyötään yhteisöä terrorisoimatta tai ne tyypit, jotka aidosti ja oikeasti tekevät helvetin hyvää duunia oman koulumenestyksensä eteen ja vielä siinä sivussa kuuluvat oppilastoimikuntiin tjsp. ja tätä kautta pyrkivät parantamaan koko yhteisön oloja ja mukavuutta?

Ikäväähän tämä tuon pojan ja hänen vanhempiensa kohdalla on, mutta eiköhän joku erityiskoulu kutsu?

 

[Gentleman]

Ottamatta kantaa mihinkään muuhun niin faktahan on että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on niin isoja kouluja ettei tuo odottelu ole edes mitenkään mahdollista kun ruokailu on jaettu 2-3h ajalle ettei ruokalaan tule tungosta, näin ainakin lauttasaaressa.

Yep, on tietysti eri asia jos ei voi. Flintstone kuitenkin muotoili asian ei halua.

Uskon toki, että monesti mahdollisuutta ei todella ole. Mutta silloin haluamisella ei olekaan merkitystä. Kun lisäruoan saaminen jää vain halusta odottaa/jonottaa kiinni, niin silloin ei voi olla nälkä.

 

[palle fontän]

Viime päivät ovat osoittaneet kuitenkin sen, että kaikilla, jopa kouluruokailusta kovinkaan paljon ymmärtämättömillä, näyttää siitä kuitenkin olevan mielipide - ja useimmiten median kautta luotu. Tämäkin ketju pursuaa asiantuntijoita, ettenkö sanoisi jopa kouluruokailun jaakkopaaveloita.

 

[Gentleman]

No minun kouluajastahan on jo aikaa ja paljon.

Sen varmasti uskon ja ymmärrän, ettei kaikkeen venyminen ollut mahdollista silloin, kuin ei nykyäänkään.

Itselläkin on peruskoulusta jo parikymmentä vuotta aikaa. Ja olen sitä mieltä, että venymiseen ei ole edelleenkään edes merkittävää tarvetta.

Perusjoustot, eli ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan riittävät.

En kuitenkaan jostain syystä osannut itse ajatella, että tuolloinkaan mikään natsiporukka olisi kimpussamme hääräillyt, aika vaan oli toinen ja niin myös tavat, toisaalta ihmisen psygologia ja käyttäytymisen perusteet tuskin ovat näin pienessä ajassa muuttuneet mihinkään, samat säädöt hoidellaan vaan toisin painotuksin.

Näinhän se on, toisaalta olen aina ollut sellainen keskiverto oppilas, eli tuskin jäin opettajien mieleen. Osa opettajista ansaitsi enemmän kunnioitusta kuin toiset, mutta asiallisesti pyrin silloinkin käyttäytymään.

Kertomalla omista taustoistani en ole yrittänyt niitä käyttää kuitenkaan perusteina mihinkään nykyistä koululaitosta tai tätä kalapalajupakkaa kohtaan, enemmänkin, olen perustellut sitä, miksi minä näen siinä muunkin aspektin, kuin että tämä jani-petteri on hirviö ja äitinsä julkisuutta hakeva ääliö, joka on kykenemätön vanhemmuuteen ja tämä jani-petteri ilmeisesti todistusaineistona käytetyn anonyymisti netissä heitellyn paskan perusteella kykenemätön yhtään mihinkään (niin, osa väestä uskoo enemmän anonyymiin keskustelupalstojen läpänheittoon ja osa iltapulujen jutunjuureen ja kun tässä keskustelussa tuo ei ole edes oleellista), kun sitä jossain vastineessa minulta ihan asioikseen kysyttiin.

Onhan tässä tullut erilaisia versioita tapahtumista ja totuus löytynee sieltä väliltä. Joka tapauksessa kaikkien osapuolten toiminnassa lienee jonkin verran huomautettavaa.

Median rooli ja valinnat tässä tapauksessa osoittavat sen vastuunottamisen tason, pitäisikö IS:n olla vastuussa taustojen selvittämisestä vai ei? Voidaanko todella vetäytyä "äidin kertoman mukaan" "koulun kertoman mukaan" tyylisiin kannaottoihin ja sitten otsikoida erittäin luovasti?

Tottakai olen kanssasi siitä periaatteesta samaa mieltä, että lasten koulurauha oltava pääasia, mutta kun niin kovin jaksat minulta kysellä käykö mielessäni.., niin käykö omassa mielessäsi, etteä kaikesta huolimatta, vaikka kuinka "aikuiset" kaiken keskiarvoiseksi haluaisivat vääntää, se ei ihmisten osalta koskaan toteudu ja silloin on edessä väkisinkin pohdinta resurssien riittävyydestä, jos ne jotka ei pakollakaan muottiin mene alkavat tuntua riesoilta, riippakiviltä ja ajanhukalta, niinkuin kirjoittamasi rivienvälitkin sitä huutomerkein huutaa, eikö tuossa olla jo tilanteessa, jossa enemmän odotellaan sitä katharsiksen tuovaa lopullista konfrontaatiota, eikä tämän erilaisen avuksi ole mitään oikeasti tehtävissä. _Tällä_ en sitten todellakaan syyllistä opettajakuntaa, vaan asiaa ymmärtääkseen on katsottava sitä isompaa kuvaa tämän koko yhteiskuntamme kyvystä sietää ja kohdata erilaisuutta.

Kertoo tietysti myös valtavirrasta poikkeavien kyvyistä sietää yhteiskunnan normeja ja kohdata todellisuutta joka ei voi ottaa aina ja kaikkialla yksilöllisiä erityistarpeita huomioon.

Oma kokemukseni erityisopettajan toiminnasta ei ole lainkaan hyvä, sillä ylä-asteella jolla itse oppilaana olin oli klinikka opettajana varsin auktoriteettinen ja fyysiseen reaktioon taipuvainen opettaja.

Satuin sitten yhden hänen potilaansa kanssa kahnaukseen, joka alkoi ihan siitä että kyseinen potilas kävi yhtäkkiä takaapäin päälle ja iski pääni ilmoitustaulun lasiin.

Pyristellessäni irti otteesta sattui välituntivalvoja paikalle ja vei meidät molemmat klinikalle asiaa selvittämään. Erityisopettaja kysyi potilaaltaan mitä oli tapahtunut ja potilas väitti minun aukoneen päätäni ja näyttäneen sormimerkkejä ensin.

Opettaja sitten kävi minuun kiinni ja sanoi että kyllä hänkin päälle kävisi kun päätä tuolla lailla auotaan ja sormimerkkejä näytellään. Eipä juuri vastaväitteille jäänyt sijaa kun "kyllä hän omansa tuntee, ei ne syyttä suotta päälle käy".

Notta terve...

Kyllä tämä opettaja "omiensa" keskuudessa oli pidetty, olihan hän aina heidän puolellaan. Ja fyysinen pelote tuo helposti auktoriteettia nuorten poikien keskuudessa muutenkin. Minuun ei vaan todellakaan tehnyt vaikutusta, lähinnä säälitti.

Enemmän tosin säälitti ko. opettajan seuraavan työpaikan henkilökuntaa kun herra siirtyi paikallisen elektroniikan valmistajan henkilöstöpäälliköksi ja aloitti uran työpaikkakiusaajana.


Pointtina tässä se, että erilaiset opettajat saavat erilaisten oppilaiden kunnioituksen. Silti opettajan asemaa pitää kunnioittaa, olkoon henkilöstä muuten mitä mieltä tahansa.

 

[flintstone]

Onks pakko jos ei taho?

Tässä on moni jo todennut, että keskustelun pointti ei suinkaan ole kalapuikot vaan se, mistä tämmöinen tapaus noin yleensä kertoo. Tämäntapainen kommentointi kuvaa minusta älyttömän hyvin tämän päivän Suomessa joskus suorastaan absurdiuteen asti menevää MINUN OIKEUKSISTANI kiinni pitämistä.

Niin kyse on kuitenkin vain siitä yhdestä kalapalasta, tai mahdollisesti lihapullasta niin minusta on ihan hyvä pohtia sitä kuinka paljon on tuon takia järkevää joustaa. Ja helpointa se on miettiä niin mitä itse olisi valmis tekemään ja ainakaan minä en olisi jaksanut jonottaa uudelleen ja mahdollisesti odottaa ruokalassa yli puolta tuntia jonkun kalapalan takia. Ja jos minä aikuisena en sitä jaksaisi tehdä niin miten ihmeessä minä edes odottaisin että joku 13 kesäinen murrosikäinen sellaista viitsisi tehdä. Minä keksisin sille mahdolliselle vapaa-ajalle paljon mielekkäänpää tekemistä ja niin keksii varmasti tuollainen 13 vuotiaskin.

 

[Mack]

.., niin käykö omassa mielessäsi, etteä kaikesta huolimatta, vaikka kuinka "aikuiset" kaiken keskiarvoiseksi haluaisivat vääntää, se ei ihmisten osalta koskaan toteudu ja silloin on edessä väkisinkin pohdinta resurssien riittävyydestä, jos ne jotka ei pakollakaan muottiin mene alkavat tuntua riesoilta, riippakiviltä ja ajanhukalta, niinkuin kirjoittamasi rivienvälitkin sitä huutomerkein huutaa, eikö tuossa olla jo tilanteessa, jossa enemmän odotellaan sitä katharsiksen tuovaa lopullista konfrontaatiota, eikä tämän erilaisen avuksi ole mitään oikeasti tehtävissä. _Tällä_ en sitten todellakaan syyllistä opettajakuntaa, vaan asiaa ymmärtääkseen on katsottava sitä isompaa kuvaa tämän koko yhteiskuntamme kyvystä sietää ja kohdata erilaisuutta.

Kyse ei mielestäni ole varsinaisesti muottiin menemisestä, kyllä tuossa maailmassa erilaista jengiä pakostakin löytyy. Suurin skeida siellä niskaan erilaisuudesta tulee muilta oppilailta, jos nuori todella on hieman erilainen kuin muut. Jos erilaisuus sitten ilmenee jonain häiriötekijöinä, niin konfliktit ovat väistämättömiä jossain muodossa.

Mitä opettajakuntiin tulee, niin Suomen kouluissa on koko ajan käynnissä melkoinen sukupolvenvaihdos, eikä vaihdos ole järin ilmava myöskään opettajainhuoneessa. Nuorempi sukupolvi toimii kovasti erilaisten oppien pohjalta, sitä on hyvin vaikea lähteä sanomaan kumpi on parempi. Suhteellisen kiistattomalta kyllä tuntuu, että esimerkiksi yliopistoissa didaktikot ovat varsin pihalla koulujen kuriin liittyvissä kysymyksissä ja yrittävät vain lanseerata kaiken maailman huisinhienoja oppimissovelluksia.


MACK

 

[Trenchtown]

Kyllä tämä opettaja "omiensa" keskuudessa oli pidetty, olihan hän aina heidän puolellaan. Ja fyysinen pelote tuo helposti auktoriteettia nuorten poikien keskuudessa muutenkin.

Meillä yläasteella joskus reilu kymmenen vuotta sitten oli myös tuon tyylinen erityisopettaja, erittäin pidetty äijä sekä omiensa, että "tavallisten" oppilaiden keskuudessa. Itsekin vietin joitakin tunteja tuolla erityisluokassa, koska joidenkin opettajien hermo ei kestänyt erittäin vittumaista ja kovaäänistä pikku Trenchtownia.

Tämä erityisluokka oli koulun auditoriorakennuksen yhteydessä omassa rauhassaan ja tilaan kuului pieni keittiökin, missä keiteltiin kahvia jne. Jos joku tuonne puhutteluun joutui ja varsinkin jos oli ollut idiootti, niin kyllä sieltä kuului välillä melkoinen läiske, huuto ja fyysisen yliotteen ääni. Eihän se ketään turpaan laittanut, mutta saattoi vähän takaraivolle läpsiä, tukistaa tai riepotella rinnuksista pitkin keittiötä, eli ns. pyyhkiä ongelmanuorella pöytää. Kuitenkin ne, jotka tuota käsittelyä osakseen saivat, ymmärsivät poikkeuksetta mistä on kysymys. Koskaan ei tarvittu vanhempia noita ongelmia selvittämään. Jätkät laitettiin ruotuun,asiat selvitettiin ja sen jälkeen tämä opettaja muuttui jälleen mukavaksi ja reiluksi, joskin luonnollisesti melkoisen tiukaksi äijäksi. Mokailuihin ei enää palattu, asia oli puhuttu tai huudettu selväksi.

En ota kantaa nyt tähän kalapuikkotapaukseen, mutta sanonpa vaan, että tuollaisilla yllä mainituilla metodeilla äitin pikku pullarosvot laitettaisiin ruotuun helposti. En myöskään ole ýleisesti fyysisen rankaisemisen kannalla, mutta erityistapauksille voitaisiin asettaa erityiset säännöt. Meillä ei silloin koulussa kukaan ihmetellyt tai kyseenalaistanut tuon opettajan toimintatapoja tai ongelmanratkaisukykyä, mutta maailma oli silloin erilainen. Laitanpa tähän loppuun tarkoituksella kärjistetyn ajatuksen: Nykyään kakaroilla on asiat ihan liian hyvin kun ehtivät korostamaan yksilöllisyyttään ja vaatimaan oikeuksia, joiden mukanaan tuomaa vastuuta eivät edes ymmärrä. Suurin osa nykyisistä yläkoululaisista ei kestäisi viikkoa kymmenen vuoden takaisessa yläastemaailmassa.

 

[JypFabu]

Satuin sitten yhden hänen potilaansa kanssa kahnaukseen, joka alkoi ihan siitä että kyseinen potilas kävi yhtäkkiä takaapäin päälle ja iski pääni ilmoitustaulun lasiin.

Pyristellessäni irti otteesta sattui välituntivalvoja paikalle ja vei meidät molemmat klinikalle asiaa selvittämään. Erityisopettaja kysyi potilaaltaan mitä oli tapahtunut ja potilas väitti minun aukoneen päätäni ja näyttäneen sormimerkkejä ensin.

Opettaja sitten kävi minuun kiinni ja sanoi että kyllä hänkin päälle kävisi kun päätä tuolla lailla auotaan ja sormimerkkejä näytellään. Eipä juuri vastaväitteille jäänyt sijaa kun "kyllä hän omansa tuntee, ei ne syyttä suotta päälle käy".

Notta terve...

Kyllä tämä opettaja "omiensa" keskuudessa oli pidetty, olihan hän aina heidän puolellaan. Ja fyysinen pelote tuo helposti auktoriteettia nuorten poikien keskuudessa muutenkin. Minuun ei vaan todellakaan tehnyt vaikutusta, lähinnä säälitti.

Kiesus sentään, on sulla tuuri käyny tossa, hyvä ettei pahemmin käyny.

Mää luulen, että kyllähän moista uiveloa ne tarkkiksen jannut surutta hyväkseen käyttää, mutta se oikea auktoriteetti on vähän niin ja näin.

Henkisesti on raskasta joutua tollaseen aina syytetty asemaan koko ajaksi ja lähes kaikkien opettajien taholta, niinkun mulle kävi, lopulta mun mutsikaan ei enää tahtonu uskoo, etten mää niitä kaikkia koulun vessan lamppuja oo käyny rikkomassa tai päiväkirjoja varastellu tai yleensä ny mikä häiriö tahansa oli mun aikaansaannostani, mulla meni puol vuotta matikan opiskelu esim. niin, että samalla kun opettaja astu luokkaan, mut heitettiin kyselemättä pihalle ja kun valitin, etten mää tälleenkään mitä opi, se sano ettet sä muutenkaan mitään oppis kuitenkaan, sitten kun opettaja luojan kiitos vaihtu rupes matikkakin sujumaan. Enkä tietenkään ollu syytönkään, sillä olihan mulla hölmöilyni, enkä niistä valehdella halunnu, vaan otin niskaan sen mikä mun oli, niinkun kotona oli opetettu, sit se vaan lipes jotenkin kaikilta aikuisilta, kai mää petin sitte jotkut suuret odotukset ja sitä eivät kyenneet käsittelemään vaan siirtyvät käsittelemään mua.

Kummallinen tapaus oli kyllä tuo sinun kohtaamasi kansan kynttilä, kun luulisi, että agendalla toisiin kohdistuva väkivalta olis kitkettävä numero yksi. Väkisin tulee mieleen, että se heebo on yrittäny ostaa juurikin sitä auktoriteettiään politikoimalla asiassa, vaan uskon kuten aiemmin olen kirjannut, ei mee läpi murkuille, ne on ihan fiksua sakkia ja vaistoo moiset, häiriköissäkin.

 

[Knower]

Suhteellisen kiistattomalta kyllä tuntuu, että esimerkiksi yliopistoissa didaktikot ovat varsin pihalla koulujen kuriin liittyvissä kysymyksissä ja yrittävät vain lanseerata kaiken maailman huisinhienoja oppimissovelluksia.

MACK

Tämän voin kyllä OKL:ssä melko pitkään viihtyneenä todeksi todentaa. Osan kohdalla termi "varsin pihalla" on vielä aika nätisti sanottu.

Nykyäänhän erityishuomiota vaativat oppilaat halutaan integroida perusryhmään, joka tietenkin tämän erityishuomiota kaipaavan kersan kannalta on varmasti hyvä asia. Valitettavasti se on noin mutulla kahdeksassa tapauksessa kymmenestä paska homma niiden muiden luokan oppilaiden kannalta (ja nyt en viittaa tähän kalapuikkopoikaan, en tiedä onko integroitu tapaus).

Yksi miesopettaja sen hyvin tiivisti: "Integrointi ei ole sana, jonka koristelemme kukkasin."

 

[Gentleman]

Kiesus sentään, on sulla tuuri käyny tossa, hyvä ettei pahemmin käyny.

Mää luulen, että kyllähän moista uiveloa ne tarkkiksen jannut surutta hyväkseen käyttää, mutta se oikea auktoriteetti on vähän niin ja näin..

yep, onneksi se lasi oli kestävää lajia.

Mitä itse opettajan väkivaltaisuuteen tulee niin, tietääkseni kyseinen henkilö pystyi pidättäytymään koko uransa lyömisestä ja potkimisesta. Eli fyysiset toimet sinänsä rajoittuivat "seinille nosteluun ja luokasta käytävälle repimiseen". Toisaalta kun yli 100kg raavas mies huutaa 20cm naamasta niin tuntuu se vastaanottopuolella varmasti pelottavalta.

Oikeasta auktoriteestista olen samoilla linjoilla, vahvin auktoriteetti on yleensä sillä joka ei ole koskaan menettänyt malttiaan.

Henkisesti on raskasta joutua tollaseen aina syytetty asemaan koko ajaksi ja lähes kaikkien opettajien taholta, niinkun mulle kävi, lopulta mun mutsikaan ei enää tahtonu uskoo, etten mää niitä kaikkia koulun vessan lamppuja oo käyny rikkomassa tai päiväkirjoja varastellu tai yleensä ny mikä häiriö tahansa oli mun aikaansaannostani, mulla meni puol vuotta matikan opiskelu esim. niin, että samalla kun opettaja astu luokkaan, mut heitettiin kyselemättä pihalle ja kun valitin, etten mää tälleenkään mitä opi, se sano ettet sä muutenkaan mitään oppis kuitenkaan, sitten kun opettaja luojan kiitos vaihtu rupes matikkakin sujumaan. Enkä tietenkään ollu syytönkään, sillä olihan mulla hölmöilyni, enkä niistä valehdella halunnu, vaan otin niskaan sen mikä mun oli, niinkun kotona oli opetettu, sit se vaan lipes jotenkin kaikilta aikuisilta, kai mää petin sitte jotkut suuret odotukset ja sitä eivät kyenneet käsittelemään vaan siirtyvät käsittelemään mua..

Onneton osa se tuokin, tapahtuneen ylitsepääseminen on aina haaste mutta kyllä opettajan/aikuisen pitäisi siihen enemmän kuin pari kertaa pystyä.

Kummallinen tapaus oli kyllä tuo sinun kohtaamasi kansan kynttilä, kun luulisi, että agendalla toisiin kohdistuva väkivalta olis kitkettävä numero yksi. Väkisin tulee mieleen, että se heebo on yrittäny ostaa juurikin sitä auktoriteettiään politikoimalla asiassa, vaan uskon kuten aiemmin olen kirjannut, ei mee läpi murkuille, ne on ihan fiksua sakkia ja vaistoo moiset, häiriköissäkin.

Oletan, että tämän kaverin linja oli sopeuttaa perusjanareita joustamaan erityishuomiota tarvitsevien suhteen ja toisaalta eristää erityisoppilaat perusjanareista. Eli ennalta ehkäistä väkivaltaa rajoittamalla kanssakäymistä, ei sopeuttamalla yksilöitä ryhmän kanssa toimimiseen.

Eli häneltä oli kerta kaikkiaan keinot lopussa. Ei siis ihme, että joitakin vuosia myöhemmin oli alan vaihdon aika.

Sinänsä oma koulu-aikani oli melko rauhallinen vaikka ottavana osapuolena yläaste-aikana olin joitakin kertoja. Ei tullut ainakaan terveyskeskus käyntejä, vaan selvittiin ihan mustelmilla ja muutamilla itkuilla.

Murkut todella löytävät keinot ja näkevät yleensä läpi. Jos eivät muuten niin kokeilemalla niin kauan että rajat varmasti tulevat vastaan. Siksi aikuisten avainasian pitäisikin olla itsehillintä, joka sivumennen sanoen tuntuu olevan varsin monella hyvinkin heikoissa kantimissa. Ihme juttu.

 

[Mack]

Suurin osa nykyisistä yläkoululaisista ei kestäisi viikkoa kymmenen vuoden takaisessa yläastemaailmassa.

Haistettelutaitojen puolesta kyllä pärjäisivät vallan mainiosti. Liikuntatunneilla tekisi jo sitten tiukempaa.

MACK

 

[Gellner]

- kouluruokailu on osa (siis vain osa, oliko se nyt sen 1/3-osaa) päivittäistä ateriointia. Jos normaali koululainen (nyt ei puhuta mistään 10 kertaa viikossa treenaavista urheilijoista) syö kunnollisen ja ravitsevan aamupalan ennen kouluunlähtöä on normi kouluruoka kaikkine lisukkeineen vähintäänkin riittävä annos.

Hyi hemmetti. Ei aamulla syödä mitään vaan aamulla nukutaan ja sitten lähdetään kouluun tai myöhemmällä iällä duuniin. Eihän mikään ennen puoltapäivää nautittu safka pysy edes sisällä.