Harvoin olen täällä vapaan puolella pystynyt komppaamaan JypFabua, mutta oma historiani on lähes identtinen. En tosin ole peruskoulua käynyt, vaan aikaisemman keskikoulu - lukio -putken.
Silloin -70-luvulla vielä keskikoulu ja lukio olivat maksullisia. Maksut kunnallisissa kouluissa, eli lyseoissa, olivat merkittävästi pienemmät kuin yhteiskouluissa. Ja kun silloin keskikouluihin oli vielä pääsykokeet, niin lyseot olivat halutuimpia ja niihin valikoitui se "parempi" aines, tietysti siis minäkin.
Mulla ongelmat lähtivät kotoa. Minä pyöritin meidän huushollia, vanhempani eivät olleet koskaan kotona ja perhe oli tosi rikki, mutta ulospäin piti näyttää kiiltokuvamaista ihanneperhettä. Kapinoinniksihan tuo meni murrosiässä. Kun vastaat kodin ruokahuollosta ja siivoamisesta n. 12 vuotiaasta ja ainut palkinto on ihmettely, mikset voi olla samanlainen kuin vuotta nuorempi pikkusiskoni, joka oli se kiltti 10:n oppilas. Jouduin esim. itse kesätyörahoillani ostamaan lukion oppikirjat ja vuotta myöhemmin antamaan ne ilmaiseksi pikkusiskolleni, jonka ei tarvinnut mennä töihin, koska 9,7 todistushan toki vaatii kesän levon.
Koulukin oli tavallaan liian helppoa minulle, en joutunut esim. tekemään läksyjä koskaan ennen oikeastaan lukion paria viimeistä vuotta. Ja silloin vielä poikien numerot olivat lähtökohtaisesti n. numeron alempia kuin tyttöjen, näin on kai osin vieläkin. Mutta -70-luvulla vielä lukiossakin esim. historiassa sen virallisen historiankirjoituksen kyseenalaistava koevastaus oli lähes itsemurha, vaikka olisi kirjoittanut molemmat kannat ja kertonut lähteetkin.
Kirkkohistorian lukion ekan vuoden kokeessa meni sitten kuppi nurin, kun hyvä ystäväni, julkiuskovainen kaveri, sai kokeesta kympin ja minä kuutosen, vaikka koevastauksemme olivat asiasisällöltään lähes identtiset. Rehtorimme, asiallinen äijä, korotti minun arvosanani valituksen jälkeen ysiin. Kirkkohistorian arvosana todistuksessa oli silti kuutonen, perusteina mm. aktiivisuuden puute tunneilla yms. asiat. Ei sen jälkeen ko. aine jaksanut paljon kiinnostaa, vaikka historiasta yleensä olen ollut kiinnostunut aina ja kirkkohistoriankin vertaaminen saman ajan yleiseen historiaan oli ihan mielenkiintoista.
Mutta pitkätukkainen kaveri, joka vieläpä poltti ja jossain kouludiskossa oli vähän kännisäkin eikä aina osannut pitää päätään kiinni tunneilla kun ainakin omasta mielestään tiesi jostain asioista opettajiakin enemmän oli "eliittikoulussa" suurelle osalle opettajista punainen vaate. Kyllä minä sen nyt ymmärrän, että paljon oli omaakin syytä, mutta juurikin tuo, että sitten kaikki mahdollinen oli minun syyni tiettyjen opettajien mielestä vähän kaivertaa vieläkin yli 35v. jälkeen. Olen istunut tunnin jälki-istuntoa yhdestä hässäkästä, joka tapahtui kun en edes ollut koulussa. Tunti jälkkäriä oli silloin vaan pienempi paha kuin lintsaamisen tunnustaminen.
Mutta silloin kun murrosikäinen tuntee, että koko yhteiskunta, tai no ainakin opettajakunta, on häntä vastaan, niin ei se sitä kapinointia ainakaan vähennä. Tässä nimenomaisessa casessa en tiedä taustoista mitään, mutta epäilen, että kouluissa on edelleenkin samanlaisia opettajia kuin minunkin aikanani. Osa helvetin hyviä, osa täysin väärällä alalla.
Tänä päivänä vitutta erityisesti, että huonojen opettajien takia jäi kunnon vieraiden kielien taito hankkimatta. Istuin lukiossa kolme vuotta täysin turhaan saksan tunneilla, ruåtsia luettuna jotenkuten ymmärrän, kuultuna en, enkä osaa sitä puhua. Englanninkin suureksi osaksi olen opetellut vasta wanhoilla päivilläni.
t. hanu