Aioin suositella taimenille pienen koon helmeviä Räsäsiä, mutta tarkemmin ajatellet nuo ovat tainneet maittaa paremmin kirreille.
Taimenia sen sijaan muistan saaneeni ainakin Salmo Hornetilla, sekä messingin värisellä mustapilkkuisella Mepps Aglialla, joka on kyllä ehdottomasti huippuviehe. Myös Blue Fox Vibrax räikeän keltaisena on tuntunut ärsyttävän taimenia.
Mainittujen lisäksi mukana kulkee aina valikoima Aave-lusikoita.
Minun kohdallani ottipaikkojen suhteen ollut sikäli melko johdonmukaista, että lähes kaikki saamani taimenet ovat napanneet koskien niskoilta, pari hassua sitten kovemmasta virrasta poteroista tai kivien taustoilta. Kirrejä sitten suvannoista, loppuliu'uista, tai milloin mistäkin.
Horneteista toimivin ollut musta, Räsäsistä 11gr keltainen mustilla pilkuilla. Niin ikään Lotoista mustapilkullinen pinkki.
Vaappuja en nykyään ihan hirveästi heittele, enemmänkin olen lippa/lusikkamiehiä. Tosin koskimallin Jessellä noussut ainakin yksi kirjolohi. Turus-ukon 3 senttisiä ammoin haalin muutaman, mutta en osaa niitä virtavesissä uittaa.
Tällä hetkellä settinä tonninen kela kuitusiimalla. Kakkoskelassa kaksikymppinen monofili. Molemmissa puolensa.
Kaksi virtavesille suuntautunutta retkeä tässä tänä keväänä tehtynä, ja vaikka avausreissu menikin mp-hommiksi, kävi viimeisimmällä paremmin: vain pari minuuttia heittelyä ja 2.2 kg:n ennätyskirre haaviin, aiemmin noussut pelkkiä kilon pöljäkkeitä.
Vielä kahdeksisen viikkoa pitäisi kärvistellä ennen uusia aluevaltauksia, eli Lapin reissua pukkaa. Sitä tässä jo kovasti odotellaan. Muutaman koskireissun ehtinee heittämään ennen sitä täällä lähiseutuvilla ja uistelemaankin pitäisi jossain vaiheessa ryhtyä. Vielä tosin venekin kotipihassa.
Pilkkihommista yritin talven aikana innostua, mutta kyllä tämä avovesikausi vie omissa papereissani kirkkaasti voiton. Huomenna voisikin taas suunnata kalalle jonnekin, ehkä Vuoksen virtoja voisi käydä joutessaan kopeloimassa.