Ei päivää ilman kuhaa! Eilen kävin koluamassa kareja ja monttuja ja palkaksi yksi mittakuha, joka päätyi pakkaseen.
Nyt alkaa olla jo hieman tatsia tuohon kuhan jigaamiseen - on jo käsitystä, mikä on kuhan tekemä tärppi ja mikä ahvenen. Hauki pirulainen tulee yleensä niin ryminällä päälle, ettei siinä paljoa tärppejä kerkiä arvostelemaan, mutta joskus sekin käy nykimässä jigiä ennen lopullista iskua lähellä venettä.
Eilen sain mittakuhani puhtaasti sillä, että parin varovaisen kuhaksi tunnistettavan nykäisyn jälkeen uskoin, ettei jigi vain ole oikean värinen/kokoinen ja rupesin vaihtelemaan jigiä aina muutaman heiton jälkeen. Kun lopulta sattui se "oikea" väri/koko, pamahti kala kiinni heti jigin painuttua pohjaan.
Ahvenet ovat välillä ärsyttäviä, kun pienet sellaiset eivät saa edes kolmen tuuman jigiä kunnolla suuhunsa, ne nykivät sitä pyrstöstä ja saahan siinä yrittää vastaiskua, kun koukku on vielä kaukana kalasta. Kun pyydystän ahventa, käytän joskus jopa 2,5 tuuman jigiä ja 3/0 koukkua, joka yltää yli jigin puolen välin pyrstöosan alkuun asti. Tuossa on tietysti haittana se, että saaliiksi tulee paljon myös pieniä ahvenia, mutta toimii joka tapauksessa.