Tuolloin Perrin ei ollut jalkavamman takia lähelläkään huippukuntoa. Kyseessä ei nyt varsinaisesti ollut mikään ongelma sopeutumisen tai viihtyvyyden kanssa, Perrinin tyylinen kaveri ei vain joukkuetta voi auttaa yksijalkaisena. Ässiin kesken kauden siirryttyä mies alkoi saada itseään kuntoon, mutta oikeastaan vasta Jypissä mies nousi suurempaan tietoisuuteen. "Välikausi" Kerhossa meni ihan hyvin, mutta kovemmat tekijät (Vujtek, Miettinen, Somervuori, jne.) veivät sekä huomion että peliajan.
Tuli tuossa myös muisteltua hiukan lisää. HIFK:n leirissä voitaneen Matias Loppi nostaa listoille. Oma kasvatti palasi seuraan, edellisen kautena 55 matsiin 58 pistettä ja sitä edellisellä 41 pistettä 56 ottelussa. Molemmilla kausilla voitti Pelsujen pistepörssin, jälkimmäisellä jopa kirkkaasti. Niin vain sitten homma meni vituiksi ja kauden puolenvälin tietämillä tie vei Saksaan.
Tavallaan tekisi mieli nostaa myös Yves Racine listoille. OK, mies pelasi hyvän kauden ja oli meidän parhaita pakkeja, mutta se hype... Ei kyllä heti tule mieleen yhtä paljon vatvottua hankintaa. Ennakkohypen perusteella miehen piti olla vähintään liigan paras pakki, ellei jopa Euroopan. Lehdistötilaisuus sai muistaakseni enemmän julkisuutta kuin yksikään tilaisuus aiemmin, hallin seinillä Yves mainittiin jatkuvasti ja Harkimo oli aivan myyty. Hyvä pelaaja oli kyseessä, mutta ei vastannut mediassa asettuja odotuksia läheskään. Toki samaan hengenvetoon pitää mainita, ettei kukaan olisi.