Taas on aika auringon ja Veijo on merelle lähtenyt
Yksi kausi tiensä päässä HIFK:n osalta ja sijoitus on kuudes. Takapakkia tuli siis kaksi pykälää edellisvuodesta. Ei kovin hyvin mennyt, muttei sentään Jokerien kaltaista romahdusta tullut vaikka jossakin vaiheessa pahalta näytti. Baxter hoiti oman tehtävänsä mallikkaasti, kun ottaa huomioon mihin rakoon tuli. Siihen nähden kiitettävä suoritus vieraassa toimintaympäristössä, vieraiden naamojen ja vastustajien seassa. Kova jätkä.
Ensi kaudella liigassa tapahtuu jälleen kerran reilusti tuuletusta monilla paikkakunnilla monessakin mielessä ja joukkueiden menestyskonseptit menevät myöskin uusiksi. Täten voi olettaa, että myös eri joukkueet pärjäävät ensi kaudella kuin nyt viime kausien aikana ja sitä liiga myös kaipaa. Huvittavinta on, että samat miehet lässyttävät liigan mielenkiinnon häviämisestä ja sitten mätkivät mielivaltaisesti sakkoja ja pelikieltoja sinne, tänne ja tuonne, kun lehdistö vihdoin saa jutunaihetta. Kun tuote on kunnossa niin ei sitä tarvitse välttämättä erikseen markkinoida, vaan kiinnostus ruokkii itse itseään. Markkinointi on eräs tapa pitää tekohengitettävää tuotetta pinnalla, joskin jääkiekko pysyy jatkossakin Suomen suurimpana urheilulajina vuosikausia, tehdään siellä johdossa mitä tahansa väärin. Enemmän katsojia saadaan helposti lisäämällä viihdyttävämpää peliä antamalla jääkiekon olla jääkiekkoa, poistamalla politiikan taustalta. Virkamieskiekko on syyllinen tähän lamaan, kun pitää pyllistellä joka suuntaan unohtaen mikä on oleellista itse pelissä. Tunne on tärkein ja taktiset oivallukset tukevat tätä yhtälöä vasta sen jälkeen.
Mikä suurta yleisöä enemmän kyllästyttää kuin mennä katsomaan arki-iltana tyhjännyhjäävää matsia, jossa ei tapahdu yhtään mitään. Ei sitä pelasteta markkinoinnilla, jos muutama uusi naama saadaan per peli houkuteltua hallille ja sama sakki katoaa kuin tuhka tuuleen haukoteltuaan pari erää. Ei sieltä yleiskatsomosta löydy koutseja, jotka ihailevasti seuraisivat suunnanmuutospeliä taikka yleisvirtausta, saati kenttätasapainon vakautta valmentajan näkökulmasta, he ovat tulleet katsomaan DRAAMAA ja hakemaan tunnetilojen vaihteluita suhteessa normaaliarkeen, myös bisnespuolella jossakin määrin. Haluton, mauton ja väritön liigakiekkoilija (vaikkapa Jani Hassinen) voi menestyä ilman fiilistäkin ja sellaisilla pelaajilla yleensä myös pärjätään pidemmän päälle paremmin kuin räiskyvillä ja tunteella elävillä Billy Tibbettseillä ja Jere Karalahdeilla, mutta kumpia suuri yleisö mieluummin tulee katsomaan? Miettikääpä sitä ja jos ette, niin enpä voi moittia.
Taklauspeli pitää palauttaa liigaan ja heti, siinä herää moni virkamieskiekkoilijakin kun noin 100 kiloa raakaa ”karalahtea” tipahtaa niskaan työpaikkahaahuilun jälkeen. Se on paras herätys monelle kiekkoilijalle pitää pää pystyssä, oma häpeä jos siihen ei kykene. Liiga on saanut kyllä liikaa siimaa tässä pelityylikysymyksessä ja surullista mutta totta, katsojamäärät ovat heilahtaneet samaan tahtiin alaspäin pelin muuttamisessa alle K-11-luokkaan. Itkeäkö vaiko nauraa? Vastustajan kunnioitus in my ass. Rapatessa roiskuu ja kaikkia ei voi miellyttää, samalla tulee loukkaantumisia mutta mitä sitten? Loukkaantumisia tulee joka tapauksessa, harjoituksissakin. Kun puhtaista taklauksista lentää suihkuun on paradoksi valmis, minne menet SM-liiga on jälleen riittävän kova pähkinä purtavaksi päättäville elimille ja lopputulos on varmasti jälleen surkuhupaisaa tempoilua kuin perunapellolla maajussilla.
Tästä päästääkin puun takaa IFK:n rooliin liigassa ja se jos mikä tuottaa harmaita hiuksia heille. Periaatteessa HIFK hyväksytään ja sen erilainen lähestymistapa jääkiekkoon, koska sillä hankitaan katsojia ympäri Suomea=FYRKKAA, mutta tosipaikan tullen vedetään mielellään kölin alitse ja pyritään kontrolloimaan tarkkailuluokalla ja hyssytellään. Pahimman laatuista kaksinaismoralismia, että rahat otetaan kyllä mielellään vastaan, mutta ei anneta toteuttaa itseään kuitenkaan. IFK:n peli(tyyli) on tästä syystä tempoilut, kun siihen pyritään joka puolelta vaikuttamaan ja moralisoimaan, omat lätkäpiirit eivät edes riitä. Jos vastustajien valmentajat ja seurajohtajat kitisevät kuin pienet porsaat joka välissä ja tuomarit vetävät omaa pilliään, niin ei sitä kovin pitkälle pötkitä ainoana rintamassa 14:sta joukkueen sarjassa. Yksi tapa on tosiaan haistattaa pitkät ja tehdä omaa juttuaan sillä kuka niitä kavereita edes kaipaa, mutta lopulta tämäkin näkyy menestymättömyytenä ja sen jälkeen paineena yleisöltä. Kumpi silti tarvitsee kumpaa enemmän, IFK SM-liigaa vai SM-liiga HIFK:ta? Helppo yhtälö. Jos IFK menestyy niin se tuo kaikkien kassaan enemmän rahaa, joten kyllä ne kuuluisat neljä kirjainta on pakko löytyä sieltä kiekkoilukartalta jatkossakin. SM-liigalle tekisi piristysruiskeen 90-luvun lopun ifkin palaaminen ryminäpeleineen ja uskoisin tämän tuovan yleisöä pitkin Suomenmaata lisää katsomoihin. Vaikka muuta väitetään, niin HIFK on liigan ainoa todellinen outolintu, jonka menestyminen herättää enemmän puolesta ja vastaan asettelua kuin mikään muu joukkue sen MENESTYESSÄ. Surusilmin tullaan siinä vaiheessa kitkemään kyllä vääryyksiä pitäjän miesten voimin ja nakkikattiloiden palaessa miehet maskin takaa pitävät pöyristelevän mauttomia palopuheitaan Kimmo Timosten ja Olli Jokisten käyttäytymisistä.
Pitäkää vittu liiganne. HIFK on liigatasolla kovin mahdollinen paikka ja jos pelaaja menestyy meillä, niin tie on auki kaikkialle. Kolmea-neljää menestyvää kenttää on vaikea rakentaa, kun persoonat loppuvat Suomesta kesken siinä vaiheessa. Ne loput kiekkoilijat eivät sitten meillä menesty, joten vähän turhaa niitä roudata tänne edes kokeilemaan. Ehkäpä olisi sen vuoksi järkevää avata ulkomaalaiskiintiötä, kun valitetaan liian suuresta joukkuemäärästä ja pelien laadun kärsimisestä. HIFK-juniorimylly jauhaa edelleen mainiosti ja sieltä kasvaa yhä tulevaisuudessakin paljon liigatasoisia kiekkoilijoita, siitä voi olla ylpeä.
Suomi on MM-tasolla SM-liigan HIFK, joten maajoukkueessa pärjääminen ei ole aina itsestään selvää. Siellä ei suunsoitolla kovin pitkälle päästä, eikä tuomarivalintoihin, saati edes tuomitsemistyyleihin niin vain päästä kajoamaan. Sen vuoksi onkin mielenkiintoista nähdä Jukka Jalosen todellinen taso valmentajana, liigan viime vuosien loistavan uran jälkeen. Olisihan se toki ollut myös mielenkiintoista nähdä, että miten Jukan kuuppa olisi kestänyt sarjatasolla vaativimmissa mediahöyryissä Helsingissä. Ehkä sitten ensi kerralla.
Pistetään nyt vielä loppukevennys ja jarrujälkikirjoitus, kuten sellainen tuntuu olevan tapana.
Miten kevät on mennyt ja mitä jatkossa? Kiitos kysymästä, siinähän se on jäitä poltellessa, laituria taas rakennellaan. Siellä on peli käynnissä, miten paljon kiinnostaa? Joo, ei kiinnosta. Ja voidaanko kysyä miksei? Saahan sitä kysyä ja vastaillaankin jos ehditään. Jatkoon pääsivät siis joukkueet Espoosta, Oulusta, Hämeenlinnasta sekä Ilmalan seisokilta, miksei kiinnosta, jos voin itseäni toistaen kysyä itseltäni? Vastakkain ovat entinen kärppien menestysvalmentaja ja itse Kärpät, ja toisessa parissa sama yhtälö eli jokereiden farmijoukkue ja sitten ifkin reinkarnaatio penkkiä myöten, eikun siis oikeat Jokerit. Aika tylsät parit siis, vaikka äkkiseltään voisi kuvitella muuta. Käytännössä on vaikea uskoa, että oppipoika-Kari pystyisi haastamaan mestari-Karia ja maajoukkueen kakkoskoutsi Tupla-Jii ykköskoutsi Rakkia, joten finaalipariksi muodostuisi Jokerit-Blues. Mutta onhan nämä valmentajaparit ennenkin kohdanneet, eiköstä vaan? Joo, ehkä tässä oli joku harhainen deja-vu. Niinhän se Sheddenkin puheli, että meille jäi viime kaudesta nälkää HPK:ta kohtaan, joten onkohan mies ihan järjissään, missä vaiheessa jokerit viime kaudella muka kohtasi HPK:n pudotuspeleissä? Silti paradoksina kuinka päävalmentaja voi hävitä kakkoselle, siinäpä vasta arvovaltappiota ja tupenpuremista kerrakseen. Tässä vaiheessa kannattaa lisätä mälliä huuleen, ettei liikaa rupia ahdistamaan kysymyksenasettelu. HPK:n entiset ja tulevat narrit kyllä syttyivät ifkiä vastaan, mutta vaikea uskoa näin käyvän jokereita vastaan. HPK jokereilla lastattuna onkin ollut jo vuosikaudet vaikea vastus pääkaupunkiseudun ylpeydelle, mutta samasta syystä heppoinen potenssi narripakalle, joten ei siinä puolivälieräsarjassa kovin uutta esiintynyt. Espoon ja Oulun mittelö on siinä ja siinä hilkulla, että kumpi vie ja kumpi vikisee. Haluatkos muuten vielä kaupunkiparien yleisarviot? Kyllä kiitos, soitan tässä samalla puhelua kaverille yläkerrassa. Oulu on paska kaupunki, sen voivat kaikki etäkärpät todistaa, kuka sinne lumen, jään ja paskan keskelle enää takaisin viitsisi muuttaa? Espoo on todellinen tylsyyden ylistys, kuin diplomi insinöörin kourassa. Kun sinne joutuu, niin sieltä on hyvin vaikea päästä takaisin. Ei voi suositella kokeilemaan. Hämeenlinna sitten? Hämeenlinna on eräänlainen Islanti, jonnekin perunapeltomeren keskelle rakennettu tuppukylä, jossa asuu paikallisia henkseleiden paukuttajia ja suunsoittajia, seläntakanapuukottajia ja muutenkin varsin kateellista porukkaa. Sinnekään ei kukaan halua takaisin, kun kerran on päässyt pois. Toiset eivät ilmeisesti pääse Turenkia pidemmälle... Entäs tämä neljäs sissi, surullisen mandoliininsoittajannäköisellä logolla varustettu Ilmalan sakki? Paikka sinänsä on kuin siellä pelaava joukkueensa sekä organisaatio, (jokeri)junantuoma ja -viemä solmukohta josta ei tunnu pääsevän eroon vaikka nappeja painelisi, jotkut vieläpä siirtyneet sporalla suht´ lähelle kun eivät kauemmaksi uskaltaneet lähteä. Vähän tälläinen suur-HPK, josta voisi kannattajat sekä pelaajat siirtää päittäin kaupunkien välillä eikä kukaan huomaisi yhtään mitään. Todetaan nyt vielä sen verran, että ei se paska kullaksi muutu kiillottamalla. Kiitos haastattelusta itselleni, oli vahvaa itsetekemisen meininkiä ja ”kaikki pelaa”-mentaliteetilla puhelukin loppui justiin sopivasti Reijon kanssa, joten palataan asiaan taas syksymmällä jahka myllykirjeiltä ehditään!