Ajattelin nostaa kissan pöydälle ja avata aiheesta oman ketjun, koska tästä aiheesta on niin paljon keskustelua muissa ketjuissa. Eli toivoisin tänne rakentavia kommentteja ja näkemyksiä aiheesta sekä puolesta että vastaan. Alkuun esitän lyhyen alustuksen ja palautan mieliin IFK:n menestyksen/menestyksettömyyden edellisinä vuosista:
Viimeisen 15 vuoden aikana IFK:n menestys on ollut hyvin laihaa pois lukien ajanjakson, jolloin Jarmo Kekäläinen toimi organisaation urheilutoimenjohtajana hankkien joukkueeseen pelaajat ja valmentajat. Koko 90-luvun alun joukkuetta kävi luotsaamassa jos jonkinlaista ”valmentajaa” ja sijoitukset olivat sen mukaisia. Tosin pelaajamateriaalikaan ei ollut kummoinen siihen aikaan. Poikkeuksena taisi olla kausi 94-95, jolloin Kapaset tulivat perheen voimin vahvistamaan IFK:ta, mutta tyly oli loppu tuonakin kautena, kun Ässät tiputti IFK:n pudotuspeleissä heti kättelyssä. Myöskään IFK:n näköisestä, kovasta pelityylistä ei ollut tietoakaan tuona aikana.
Hommaan saatiin tekemisen meininkiä, kun Moberg palkkasi Jarmo Kekäläisen seuran urheilutoimenjohtajaksi. Ensimmäinen kausi meni Kekäläiselläkin opetellessa, mutta kahtena seuraavana kautena tuli jo tulosta mestaruuskullan ja hopean muodossa. Kekäläinen siirtyi tämän jälkeen rapakon taakse suurempiin ympyröihin, ja IFK:ssa palattiin vanhaan aikaan.
Frank Moberg siirtyi eläkkeelle TJ:n toimesta vuonna 2001 ja Pentti Matikainen astui Mobergin saappaisiin. Matikaisen työssä on näkynyt selvää kehittymistä alun sekoilujen jälkeen joka vuosi, ja viime kaudeksi hän kokosi uskomattoman tasokkaan joukkueen. Jossain onnistuttiin kuitenkin taas sähläämään ja ”varma” mestaruus haihtui savuna ilmaan alkumetreillä. Ns. varmat ammattilaiset pettivät pahemman kerran ja edelliskauden pronssivalmentaja Hannu Aravirta sai lähteä kesken pudotuspelien.
Hieman outoa oli myös ilmoittaa kauden aikana Aravirran sopimuksen loppumisesta, kun myöhemmin kävi ilmi, ettei hänelle oltu vielä valittu seuraajaa. Myös pelaajamarkkinoilla oltiin jälleen kerran myöhässä, vaikka oli jo aikasemmin tiedossa, etteivät joukkueen ykköskentän pelaajat, Kuhta, Pärssinen ja Söderholm, jatka seurassa ensi kaudella. Hieman helpotusta toi ajatus, että joukkueen tulevan päävalmentajan, Dave Kingin, mukana tulisi suurin osa ykköskentän pelaajista.
Jälleen tapahtui jotain käsittämätöntä, kun King ei kunnioittanutkaan IFK:n kanssa tekemää sopimusta vaan päättikin lähteä valmentamaan Venäjälle. Oliko tämä taas vaan huonoa tuuria IFK:n osalta vai miten tämä oli mahdollista?
Mitkä ja ketkä ovat syynä IFK:n kehnoon menestykseen ja uskomattomiin sekoiluihin viimeisen 15 vuoden aikana? Menestymättömyys ennen Kekäläistä johtui varmaan pitkälti huonoista pelaaja- ja valmentajahankinnoista. Frank Moberghan vastasi sinä aikana tästä toimesta samoin kuin pari vuotta Kekäläisen jälkeenkin, jolloin menestys vältteli taas IFK:ta. Oliko tuolloin syy loppu kädessä Mobergin? Viimeiset neljä vuotta Matikainen on hoitanut tämän tehtävän. Kuten sanoin, Matikaisen käyrä on ollut nouseva ja viime kaudeksi hän kokosi todella kovan ryhmän, jossa ei pitänyt olla heikkoa lenkkiä. Monet ovat vierittäneet syyn Aravirran niskaan, mutta tähän en voi täysin uskoa. Kyllä maajoukkueen monivuotisella valmentajalla on sen verran auktoriteettia, ettei sen pitäisi siitä olla kiinni. Oliko se sitten täydellisesti flopanneen maalivahdin vika? Ja miten noin kokenut ja loistava maalivahti voi ylipäätään flopata tällaisella hetkellä?
Mikä ihmeen kirous tätä seuraa vaivaa? Ovatko nämä jatkuvat ongelmat vain todella huonoa tuuria vai onko syyt jossain paljon syvemmällä, niin kuin joissain viesteissä on annettu ymmärtää? Olisiko IFK:n organisaatiossakin aika tehdä samanlainen perinpohjainen tuuletus kuin Bluesissa on tehty? Hakea nuorta ja ammattitaitoista verta organisaatioon, niin että saataisiin tämä seura sille kuuluvalle paikalle Suomen jääkiekossa.
Lopuksi haluan vielä todeta, että IFK:lla on sellaiset resurssit (mm. fanit, sponsorit, brändi) käytettävänä, että sen pitäisi taistella joka vuosi tasapaisesti Jokerien, Kärppien ja TPS:n kanssa mestaruudesta. Jokerit on ollut jo monta vuotta edellä ja Kärpätkin tulivat muutamassa vuodessa rinnalle ja menivät hetkessä kirkkaasti ohi. Onko jotain pahasti pielessä IFK:n organisaatiossa?
Viimeisen 15 vuoden aikana IFK:n menestys on ollut hyvin laihaa pois lukien ajanjakson, jolloin Jarmo Kekäläinen toimi organisaation urheilutoimenjohtajana hankkien joukkueeseen pelaajat ja valmentajat. Koko 90-luvun alun joukkuetta kävi luotsaamassa jos jonkinlaista ”valmentajaa” ja sijoitukset olivat sen mukaisia. Tosin pelaajamateriaalikaan ei ollut kummoinen siihen aikaan. Poikkeuksena taisi olla kausi 94-95, jolloin Kapaset tulivat perheen voimin vahvistamaan IFK:ta, mutta tyly oli loppu tuonakin kautena, kun Ässät tiputti IFK:n pudotuspeleissä heti kättelyssä. Myöskään IFK:n näköisestä, kovasta pelityylistä ei ollut tietoakaan tuona aikana.
Hommaan saatiin tekemisen meininkiä, kun Moberg palkkasi Jarmo Kekäläisen seuran urheilutoimenjohtajaksi. Ensimmäinen kausi meni Kekäläiselläkin opetellessa, mutta kahtena seuraavana kautena tuli jo tulosta mestaruuskullan ja hopean muodossa. Kekäläinen siirtyi tämän jälkeen rapakon taakse suurempiin ympyröihin, ja IFK:ssa palattiin vanhaan aikaan.
Frank Moberg siirtyi eläkkeelle TJ:n toimesta vuonna 2001 ja Pentti Matikainen astui Mobergin saappaisiin. Matikaisen työssä on näkynyt selvää kehittymistä alun sekoilujen jälkeen joka vuosi, ja viime kaudeksi hän kokosi uskomattoman tasokkaan joukkueen. Jossain onnistuttiin kuitenkin taas sähläämään ja ”varma” mestaruus haihtui savuna ilmaan alkumetreillä. Ns. varmat ammattilaiset pettivät pahemman kerran ja edelliskauden pronssivalmentaja Hannu Aravirta sai lähteä kesken pudotuspelien.
Hieman outoa oli myös ilmoittaa kauden aikana Aravirran sopimuksen loppumisesta, kun myöhemmin kävi ilmi, ettei hänelle oltu vielä valittu seuraajaa. Myös pelaajamarkkinoilla oltiin jälleen kerran myöhässä, vaikka oli jo aikasemmin tiedossa, etteivät joukkueen ykköskentän pelaajat, Kuhta, Pärssinen ja Söderholm, jatka seurassa ensi kaudella. Hieman helpotusta toi ajatus, että joukkueen tulevan päävalmentajan, Dave Kingin, mukana tulisi suurin osa ykköskentän pelaajista.
Jälleen tapahtui jotain käsittämätöntä, kun King ei kunnioittanutkaan IFK:n kanssa tekemää sopimusta vaan päättikin lähteä valmentamaan Venäjälle. Oliko tämä taas vaan huonoa tuuria IFK:n osalta vai miten tämä oli mahdollista?
Mitkä ja ketkä ovat syynä IFK:n kehnoon menestykseen ja uskomattomiin sekoiluihin viimeisen 15 vuoden aikana? Menestymättömyys ennen Kekäläistä johtui varmaan pitkälti huonoista pelaaja- ja valmentajahankinnoista. Frank Moberghan vastasi sinä aikana tästä toimesta samoin kuin pari vuotta Kekäläisen jälkeenkin, jolloin menestys vältteli taas IFK:ta. Oliko tuolloin syy loppu kädessä Mobergin? Viimeiset neljä vuotta Matikainen on hoitanut tämän tehtävän. Kuten sanoin, Matikaisen käyrä on ollut nouseva ja viime kaudeksi hän kokosi todella kovan ryhmän, jossa ei pitänyt olla heikkoa lenkkiä. Monet ovat vierittäneet syyn Aravirran niskaan, mutta tähän en voi täysin uskoa. Kyllä maajoukkueen monivuotisella valmentajalla on sen verran auktoriteettia, ettei sen pitäisi siitä olla kiinni. Oliko se sitten täydellisesti flopanneen maalivahdin vika? Ja miten noin kokenut ja loistava maalivahti voi ylipäätään flopata tällaisella hetkellä?
Mikä ihmeen kirous tätä seuraa vaivaa? Ovatko nämä jatkuvat ongelmat vain todella huonoa tuuria vai onko syyt jossain paljon syvemmällä, niin kuin joissain viesteissä on annettu ymmärtää? Olisiko IFK:n organisaatiossakin aika tehdä samanlainen perinpohjainen tuuletus kuin Bluesissa on tehty? Hakea nuorta ja ammattitaitoista verta organisaatioon, niin että saataisiin tämä seura sille kuuluvalle paikalle Suomen jääkiekossa.
Lopuksi haluan vielä todeta, että IFK:lla on sellaiset resurssit (mm. fanit, sponsorit, brändi) käytettävänä, että sen pitäisi taistella joka vuosi tasapaisesti Jokerien, Kärppien ja TPS:n kanssa mestaruudesta. Jokerit on ollut jo monta vuotta edellä ja Kärpätkin tulivat muutamassa vuodessa rinnalle ja menivät hetkessä kirkkaasti ohi. Onko jotain pahasti pielessä IFK:n organisaatiossa?