Kärsitkö kaamosmasennuksesta?

[Johnny B. Goode]

En kyllä kärsi. Itseasiassa tykkään pimeestä. Toisaalta, oon kyllä enemmän kesämies kun talvi. Kompleksinen outolintu kaikinpualin.

 

[Breeze Harbour]

Oon iteki vähän pimee ja mukautuvainenkin, niin ei mua pimeät ajat masenna yhtään. Kylmyys se on paljon pahempi.

 

[Hera80]

Ei tässä ehdi masentumaan, kun pitää koiria viedä säännöllisesti ulos ja happi taas tekee hyvää aivoille. Mutta eihän tämä silti vuodenajoista parasta aikaa ole.

 

[Johnny B. Goode]

Kylmyys se on paljon pahempi.

Juur näin. Kovat pakkaset vituttaa kyllä isosti. Lunta saa mun pualesta olla tai olla olematta mutta jäätävä pakkanen on perseestä. Kaamosajassa on jopa omalla tapaansa tunnelmaa.

 

[Glove]

Kyllä minä olisin miljoona kertaa mieluummin jossain, jossa aurinko näkyy yli kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja nousee vähän korkeammalle kuin 8 astetta horisontin yläpuolelle.

 

[aquanqua]

Lyhyet päivät eivät olisi ongelma, jos ns. valoisana aikana ei olisi kuutena päivänä seitsemästä pilvistä. Harmaana päivänä tulee lähinnä "toivottua" pimeyttä.

 

[finnjewel]

En kärsi. En todellakaan oikein tiedä minkälaista se on (olisi). Loskakelit vituttaa, mutta ei pimeyden takia vaan likaisuuden ja liukkauden takia.
Kesällä ei tarvitse olla yhtä mittaa hellettä kuin viikko, niin alan toivoa viileämpiä ja pilvisempia olosuhteita.
Plus 18-22 astetta, tyyntä ja puolipilvistä saisi olla jatkuvasti.

 

[Glove]

Plus 18-22 astetta, tyyntä ja puolipilvistä saisi olla jatkuvasti.

Päälle 25 kun on niin minä tykkään. Projekti muutto etelään on jo alkanut ahkeralla espanjan opiskelulla. Ei nyt vielä ole sillä tasolla, että pystyisi espanjaksi töitä tekemään, mutta jos se onnistuisi ennen kuin täytän 50.

 

[Ollakseni]

Mitenkäs palstalaisilla menee? Joku juttu mediassa sattui silmään, että jopa 90 % suomalaisista kärsii tästä kaamosajasta ja yllätyin vähän noinkin korkeasta prosentista. Minulla tämä on viime vuosina mennyt yleensä niin, että se alkaa tuossa joulukuussa vetämään mieltä harmaaksi. Tämä marraskuu menee usein vielä ihan kohtalaisesti, ja siltä tuntuu toistaiseksi nytkin.

Kaikki ärsyttää ja se varmaan näkyy keskustelu tavassa. Eipä sitä oikein jaksaisi paljoa tehdä.

 

[ernestipotsi]

Aamulla on mukavampi toki herätä kun on valoisaa, mutta eipä tuo pimeys muuten juuri haittaa.

 

[Sämppäri]

Pimeys on tunnelmallisempaa, joten päinvastoin.

Kesällä vituttaa, kun on valoisaa koko ajan.

 

[El Gordo]

Kärsitkö kaamosmasennuksesta. No kuka siitä nyt sitten nauttisikaan.

 

[Peltinen]

En kärsi, olen syksyisin parhaimmillani, energinen, aktiivinen, aikaansaava, positiivinen ja virkeä. Sen sijaan kärsin kevätmasennuksesta, joka kuulemma on samaa perua. Kumpikin johtuu aivojen hormonitoiminnan ja välittäjäaineiden tasojen heittelystä. Jostakin luin, että kevätmasennustakin voisi hoitaa ottamalla kirkasvalohoitoa syksyllä. Silloin aivojen kemia pysyisi tasaisempana eikä siihen tulisi liian isoja heilahteluita.

Sen olen huomannut, että kyseessä on ihan kemiallinen juttu. Siihen ei vaikuta elämäntilanne, säätila tai oikein mikään muukaan ulkoinen asia. Varmaan oikeasti kaamosmasentuneilla on pitkälti sama, eli se masennus ei pohjimmiltaan johdu sateesta tai pimeydestä tai ylipäänsä siitä, että jokin asia erityisesti vituttaisi. Se vitutus on enemmän oire kuin syy.

 

[adolf]

Vuosi vuodelta tuntuu, että tämä aika iskee raskaammin minuun. Juuri tämä marras-joulukuun alkupuolen aika on sitä paskinta aikaa koko vuodesta. Joulu on jees ja sitten tammikuusta eteenpäin tuo valoa se, että voi jo alkaa odottamaan kevään tuloa.

Olen kyllä niin kevään ja kesän ihmisiä. Ennen kaikkea valoisuuden ihmisiä.

 

[Loorz15]

En kärsi. Kärsin kroonisesta alakulosta, joka on pahimillaan keväisin, ja itseasiassa parhaimmillaan syksyisin. Olen sielultani synkkä, joten nämä pimeät illat ja päivät vain ruokkii sieluani ja inspiroi. Hienoa aikaa. Kevät sen sijaan voisi painua sinne missä päivä ei paista.

 

[teemu73]

Tänään otin taas kirkasvalolampun käyttöön ja tällä mennään seuraavat puoli vuotta. Viime syksynä tuon ostin ja kyllähän se auttoi jaksamaan pimeän ja ahdistavan jakson läpi paremmin. Tai näin ainakin kuvittelen. Vaikka olisi pelkkä plasebo-vaikutus, niin sekin ajaa asiansa.

Käytännössä siis aamupäivät etätyöpäivinä tuo on mulla päällä. Tämän lisäksi myös konttorilla laitan kirkkaimmat mahdolliset valot päälle, kun siellä pystyy mukavasti tuota valoisuutta säätämään.

 

[MegaForce]

Hieman on ahdistusta tämän jatkuvan pimeyden takia. Vielä kun välillä joutuu tekemään yötöitä.. Masennus lienee turhan kova ilmaisu..

2019 vastasin tällä tavalla. Koronavuosina kaamos vaikutti enemmän, mutta muistelisin, että vuonna 2022 ja viime syksynä/talvena oli ihan hyvä fiilis. Tähän saattoi vaikuttaa loppusyksystä tekemäni Espanjan matka tuolloin.

 

[UnenNukkuja]

Itse kärsin ennemmin jostain kevätvitutuksesta. Syksyn tullen minussa on ilmeisesti kesän jäljiltä energiaa ja liikun paljon. Loppusyksystä vähän kiroaa niitä märkiä lehtikasoja teillä ja poluilla, mutta kyllä reitit toisin miettii. Usein syksyllä tulee enemmän käytyä myös livekeikoilla. Talvellakin olen varsin pirteä, mutta alkukevät menee kirotessa, että koska ne lumet lähtee, koska ne katupölyt putsataan ja mitkä kengät puen ulos. Kesäaikaan totuttelukin on pidempää. Yksi lääkärituttava sanoi, että näinkin päin se on ihmeen yleistä. Onko tämä sitten jotain samaa mitä @Loorz15 on hyvin kuvannut aiemmin, mene ja tiedä.

 

[Unkka]

En kärsi. Kärsin kroonisesta alakulosta, joka on pahimillaan keväisin, ja itseasiassa parhaimmillaan syksyisin. Olen sielultani synkkä, joten nämä pimeät illat ja päivät vain ruokkii sieluani ja inspiroi. Hienoa aikaa. Kevät sen sijaan voisi painua sinne missä päivä ei paista.

Minulla puolestani on juuri päinvastaiset fiilikset. Minulle parasta aikaa vuodessa on maaliskuun loppu ja huhtikuun alku. Päivät pitenee ja usein on hankikeli. Kirkasta valkeutta silmänkantamattomiin. Tympein aika on oikeastaan marraskuu, vettä, pimeää ja kylmää. Eli kärsin varmaan jonkinlaisesta kaamosmasennuksesta.

 

[Straight Edge]

En todellakaan. Pimeä on kuin mukava viltti, jonka voi vetää ylleen päivänokosille.

Melankolisin hetki itellä on (yleensä) maaliskuussa, kun lumet sulaa pois. Huhtikuu on kuukausista ankein, rumaa ja koleaa. Vaan toukokuussa alkaa puskea vihreää, se on mukavaa aikaa.

 

[Nelfor]

Tänään otin taas kirkasvalolampun käyttöön ja tällä mennään seuraavat puoli vuotta. Viime syksynä tuon ostin ja kyllähän se auttoi jaksamaan pimeän ja ahdistavan jakson läpi paremmin. Tai näin ainakin kuvittelen. Vaikka olisi pelkkä plasebo-vaikutus, niin sekin ajaa asiansa.

Käytännössä siis aamupäivät etätyöpäivinä tuo on mulla päällä. Tämän lisäksi myös konttorilla laitan kirkkaimmat mahdolliset valot päälle, kun siellä pystyy mukavasti tuota valoisuutta säätämään.

Kuinka erilaisia voikaan ihmiset olla. Mulla on vuoden ympäri yleensä kaikki verhot kiinni ja kämpässä hyvin vähän valaistusta. Lähinnä ruokaa laittaessa tai siivotessa laitan valoja kunnolla päälle.

Syksy ei näin ollen muuta sisätiloissa juuri mitään. Ulos on mukavampi lähteä, kun silmät ei räjähdä kirkkauden takia, jos ei valoisimpaan aikaan ole liikkeellä.

Syksyinen pimeys tuntuu rentouttavalta ja rauhalliselta. Tykkään todella paljon.

 

[rpeez]

Syksy tarkoittaa kesäharrastusten loppumista ja laitteiden huoltoa talvehtimasta varten, ja kaikenlaista ikävää hyötypuuhastelua ja shittiä ilmaa ja pimeyttä tiedossa. Jo pari viikkoa on ollut aika vittuuntunut olo, vaikka oikeastaan syyskuu on vielä jees ilmojen puolesta, mutta tuleva vetää mielen matalaksi.

Henkisesti paras aika alkaa jo helmikuussa valon lisääntyessä ja kesän lähestymistä odottaessa, huipentuen toukokuuhun, joka on aina aurinkoinen. Loput kesästä lasketellaan sitä samaa mukavaa, kunnes...

Edit. Kyllä, kärsin ainakin jossain määrin.

 

[Oles]

Kaamos ei masenna minua, minä masennan kaamosta.

 

[Krepo]

Kyllä pimeä ja kylmä kovasti vituttavat itseäni, vaikka kuinka yritän etsiä positiivisia puolia tuostakin. Masennuksesta puhuminen on liiottelua kohdallani kyllä.

Vuosittain käyn etelässä syksyn tullen lataamassa. Tänäkin vuonna n. Kuukauden päästä 10 päivän yhdistelmäreissu Lontooseen ja Andaluciaan.

 

[Kiekoton Mies]

Itellä ollut jo vuosia sillain että näihin aikoihin rupeaa kasaantumaan asioita ja mihinkään ei saa tartuttua. Pakolliseen ja minimiin pystyy, mutta siinä se. Kirkasvalolamppua olen parina vuotena opetellut käyttämään ja ehkä se on jonkun verran auttanut. Selkeä toistuva kaava loppuvuodesta ja sitten päivän alkaessa pidetä ollaankin taas intoa täynnä. Kyllä sitä mielenterveyden kanssa työskennellessä varoo puhumasta kaamosmasennuksesta, mutta jotain samaa tässä on. Kaamosväsymys ehkä kuitenkin oikeampi termi. Ja väsyneenä luonnollisesti moni asia masentaa tai kiukuttaa.