Kärsitkö kaamosmasennuksesta?

[Loorz15]

Itellä ollut jo vuosia sillain että näihin aikoihin rupeaa kasaantumaan asioita ja mihinkään ei saa tartuttua. Pakolliseen ja minimiin pystyy, mutta siinä se. Kirkasvalolamppua olen parina vuotena opetellut käyttämään ja ehkä se on jonkun verran auttanut. Selkeä toistuva kaava loppuvuodesta ja sitten päivän alkaessa pidetä ollaankin taas intoa täynnä. Kyllä sitä mielenterveyden kanssa työskennellessä varoo puhumasta kaamosmasennuksesta, mutta jotain samaa tässä on. Kaamosväsymys ehkä kuitenkin oikeampi termi. Ja väsyneenä luonnollisesti moni asia masentaa tai kiukuttaa.

Vaihda syksy kevääseen niin tämä on kuin omalta näppikseltäni. Mulla ihan tismalleen sama fiilis helmikuusta toukokuuhun. Elo, - syys, - loka, - ja marraskuu ovat ihanaa aikaa.

 

[MegaForce]

Kyllä tässä hieman on vähemmän energiaa, kuin, keväisin, kesäisin tai syksyisin. Ehkä masennus on liian voimakas termi, mutta pieni v*tutus on ehkä enemmänkin päällä pimeydestä johtuen. Kyllä tästä silti selvitään. Vajaan 2vk päästä on vuoden pimein päivä, ja sitten aletaan menemään taas kesää kohti. En osaa sanoa, koska olen viimeksi nähnyt auringonvalon.

 

[Ollakseni]

Kaamosmasennus on kyllä niitä asioita mistä ei voi sanoa nauttivansa. Etenkin nämä tietyt kelit tuntuvat vain siltä että mikään ei muutu, on pimeää ja märkää tai liukasta. Ei paljoa inspiroi liikkumaan ulkona, sitten saa aina jonkun flunssan tapaisen taudin ja ei pystykään tekemään mitään pitkään aikaan. Sitten pitää aloittaa taas liikuntarutiineja alusta kun on niitä saanut liikkeelle.

Toki nykyään tulee todella pahoja masennusoireita vielä keväisinkin. Tai ainakin kahtena viime keväänä tullut. En tiedä miksi kai se on taas semmoinen tunne että on vuoden vanhempi ja mikään ei ole muuttunut.

 

[Petofani]

Syksyn pimeys enne lumen tuloa on kyllä ikävää

Se on justiinsa näin. Vireystilan laskee jonkun verran jo syyspäiväntasauksen kohdalla ja ihan vihoviimeistään lokakuun lopulla kellojen siirto aiheuttaa todella kovaa väsymystä, joka onneksi hoituu aamuisin kirkasvalolla ja kahvilla. Sitten kun lumi tulee ja päästään talvipäivänseisauksen yli niin alkaa helpottaa.

Ja kyllä, musta maa, pilvinen taivas, pimeää ja sataakin vielä niin jopa meikäläisen optimismi haihtuu helvettiin. Väsyttää ja vituttaa, pinnaa on ruhtinaalliset kolme murua per päivä.

Pilvinen taivas varsinkin loppusyksyllä vie sen vähäisenkin auringonvalon.

Vuosi vuodelta tuntuu, että tämä aika iskee raskaammin minuun. Juuri tämä marras-joulukuun alkupuolen aika on sitä paskinta aikaa koko vuodesta. Joulu on jees ja sitten tammikuusta eteenpäin tuo valoa se, että voi jo alkaa odottamaan kevään tuloa.

Olen kyllä niin kevään ja kesän ihmisiä. Ennen kaikkea valoisuuden ihmisiä.

Kesän valoisuus ja lämpö ovat kyllä parasta aikaa. PattU:n pelit ja valoisana ja lämpimänä yönä muutama alkoholiton olut niin ai että.

Syksy tarkoittaa kesäharrastusten loppumista ja laitteiden huoltoa talvehtimasta varten, ja kaikenlaista ikävää hyötypuuhastelua ja shittiä ilmaa ja pimeyttä tiedossa. Jo pari viikkoa on ollut aika vittuuntunut olo, vaikka oikeastaan syyskuu on vielä jees ilmojen puolesta, mutta tuleva vetää mielen matalaksi.

Henkisesti paras aika alkaa jo helmikuussa valon lisääntyessä ja kesän lähestymistä odottaessa, huipentuen toukokuuhun, joka on aina aurinkoinen. Loput kesästä lasketellaan sitä samaa mukavaa, kunnes...

Edit. Kyllä, kärsin ainakin jossain määrin.

Tammikuun lopulla sen päivän pidentymisen jo huomaa.

Kyllä tässä hieman on vähemmän energiaa, kuin, keväisin, kesäisin tai syksyisin. Ehkä masennus on liian voimakas termi, mutta pieni v*tutus on ehkä enemmänkin päällä pimeydestä johtuen. Kyllä tästä silti selvitään. Vajaan 2vk päästä on vuoden pimein päivä, ja sitten aletaan menemään taas kesää kohti. En osaa sanoa, koska olen viimeksi nähnyt auringonvalon.

Sama. Energiaa riittää vähemmän.

 

[adolf]

Kesti pidempään tänä talvena, kuin monesti, että en huomannut oikein mitään oireita olossani, mutta onhan tässä taas energiat jotenkin todella alhaalla. Tämä synkkyys ja harmaus on vaan ihan perseestä, kun koko ajan on vaan märkää, pimeää ja lonkeronharmaata. Päivästä toiseen ja sitten kaikki sateet siihen vielä päälle, niin onhan tämä ihan yhtä paskaa. Mutta toisaalta asia on niin, että ei se valittamalla siitä miksikään muutu.

Kyllä se taas tästä aikanaan laukeaa.

 

[Rinksu]

Kaamosmasennuksen sijaan olen käyttänyt termiä kaamosvitutus.

Kyllä tämä energiatasoihin vaikuttaa tämä jatkuva harmaus. Valoisa se on pidentynyt toki 7 ja puoleen tuntiin ja vastaa jotain marraskuun 10. päivän tienoota parhaillaan, mutta eipähän tuosta näillä keleillä paljon iloa ole.

Aurinkoa kun näkee vilaukselta joskus jonkun pilven reunan välistä.

Muutama viikko vielä ja ollaan sitten käännepisteessä ja päivä on taas pidempi kuin yö.

Selkeät kelit olis tilauksessa, mutta eipä tuolla ainakaan kovin pitkästä sellaisesta merkkejä ole.

 

[heketsu88]

Kaamosmasennuksen sijaan olen käyttänyt termiä kaamosvitutus.

Kyllä tämä energiatasoihin vaikuttaa tämä jatkuva harmaus. Valoisa se on pidentynyt toki 7 ja puoleen tuntiin ja vastaa jotain marraskuun 10. päivän tienoota parhaillaan, mutta eipähän tuosta näillä keleillä paljon iloa ole.

Aurinkoa kun näkee vilaukselta joskus jonkun pilven reunan välistä.

Muutama viikko vielä ja ollaan sitten käännepisteessä ja päivä on taas pidempi kuin yö.

Selkeät kelit olis tilauksessa, mutta eipä tuolla ainakaan kovin pitkästä sellaisesta merkkejä ole.

Vähän samankaltaista minullakin. Nämä jatkuvat pilviset säät saa lähinnä mielen vituttamaan, kun aurinkoa ei ole näkynyt moneen päivään. Toivottavasti jossakin vaiheessa helmikuussa sää selkenisi.

 

[magnum37]

Ei suoraan liity kaamosmasennukseen, mutta tunnistaako kukaan täällä vuodenaikojen kiertoon liittyen itsestään seuraavan ilmiön, jossa mieli ja keho reagoi erikoisesti tähän kevättalveen, kun päivät pitenevät ja valoisuus lisääntyy, niin sitten niiden pimeiden iltojen aikana tulee jotenkin levoton ja ahdistunut olo?

Mulla on ollut tällaista ihan nuoruudesta lähtien tammi-helmikuun vaihteesta tuonne maaliskuulle asti. Ei joka päivä, mutta joka vuosi kylläkin. Jotenkin kai sitä liian toiveikkaana odottaa sitä kevättä ja nauttii lisääntyvästä valosta, mutta sitten se ilta tähän vuodenaikaan on kuitenkin vielä pimeä ja kylmä. En tiedä enkä osaa tätä paremmin selittää.

No, kiitos että sain tästäkin teille täällä purkautua :]

E: Kaamosmasennuksesta en varsinaisesti kärsi. Päinvastoin otan kaiken parhaan irti syksyn pimenevistä illoista. Loppuvuodesta lähinnä vaivaa se valonpuutteesta johtuva väsymys aamuisin.

 

[Straight Edge]

Lumisien talvien jälkeen joskus siellä maaliskuun lopulla tms. iskee lumien sulaessa merkillisen haikea olo, sinne se taas meni. Ja tosiaan - huhtikuu on mielestäni kuukausista ankein, vaikka valoisaa onkin. Liian kylmää ulkonäköön nähden, rumaa, pölyistä, tuulista. Toukokuussa sitten homma paranee kyl. Ja mielikin on yleensä virkeä.

 

[MegaForce]

Viikko Kanarian auringon alla toi hetkeksi helpotusta, mutta eipä siinä kauan mennyt, kun arki läsähti vasten kasvoja. Lämmön jättämä hyvä fiilis haihtui yhtä nopeasti kuin rantahiekka varpaista, ja tilalle on tullut taas armoton kaamosvitutus.

Täällä kotona odottaa aina sama vanha synkkä loputon harmaus, koleus, ja kaiken kruunuksi vielä lumeton maisema, joka näyttää lähinnä kaatopaikalta. Tähän vuodenaikaan pitäisi olla edes se lumi piristämässä, mutta eihän sitäkään ole pelkkää kuolleen näköistä luontoa silmänkantamattomiin.

Ja sitten se tuuli. Se ei ole mikään raikas talvinen puhuri, vaan suoraan sieluun iskevä hyinen viima, joka imee ihmisestä viimeisetkin mehut. Jokainen askel ulkona tuntuu turhalta kärsimykseltä. Ei ihme, että aurinkoon on taas helvetinmoinen ikävä.

 

[Petofani]

Joko kaamosvitutus on ruvennut helpottamaan? Itsellä ei ole enää oireita.