Kärsitkö kaamosmasennuksesta?

[Pee]

Elämme taas sitä vuodenaikaa, kun kauppojen lehtihyllyjä katsoessa tuntuu, että joka toisessa läpyskässä on jonkinlainen juttu kaamosmasennuksesta. Iltapäivälehdistä ainakin Iltalehti on jo tehnyt julkkiksille jokavuotisen "kuinka selviät pimeän ajan yli?" -kyselyn, ja kirkasvalohoitojakin mainostetaan.

Siksi haluankin kysyä Teiltä, Arvoisat jatkoaikalaiset, kärsittekö te kaamosmasennuksesta.

Itse en todellakaan ole kokenut ikinä kaamosmasennusta, vaan asian laita on ollut minulle pienestä pitäen melkeinpä päinvastoin: tämä aika on ollut minulle pikemminkin vuoden parasta, ja jos joku aika on ollut vaikeaa, niin valoisa. Tosin muutama vuosi sitten tämä ajatus vaihtui muutamaksi vuodeksi siihen, että ajattelin kaikkien vuodenaikojen olevan ns. yhtä hyviä tai huonoja ja oman henkisen hyvinvoinnin riippuvan täysin muista kuin ilmastollisista tekijöistä.

Tänä syksynä - ja oikeastaan jo päättyneenä kesänä - on kuitenkin tuntunut, että nyt on tapahtunut paluu jälleen 90-luvun - ja varsinkin sen viimeisimpiin - vuosiin, jolloin tosiaan saatoin sanoa kaamosajan olleen vuodesta paras aika minulle. Jos vielä 200-luvun alussa jouduin miettimään, josko minullakin olisi ainakin lieviä kaamosmasennuksen oireita esimerkiksi pimeiden aamujen takia (joita en tosin henkilökohtaisesti tuona aikana joutunut kokemaan juuri yhtään, kun en ollut töissä enkä opiskellut, mutta kuitenkin), niin enää en todellakaan ajattele. Nautin tästä syksystä ja edessä olevasta talvesta täysin siemauksin, enkä odottele valoisan ajan lisääntymistä, kuten moni suomalainen taitaa tehdä. Tosin kevään tullessa, en varmasti tule maseentumaankaan - ainakaan sen takia, mutta termi "kaamosmasennus" on minulle hyvin vieras käsite. Siksi tässä äänestyksessä ruksasinkin tuota viimeistä kohtaa, vaikka ei tuo toiseksi alin vaihtoehtokaan kovin kaukana ole. Kahteen ensimmäiseen ei minulla ole kuitenkaan mitään asiaa, mutta mitenpä on teidän muiden laita? Masentaako pimeys?

 

[mauri]

Kaamoksen läpi auttaa kaksi asiaa: kiakko ja joulu(ruuat).

 

[teemu73]

Nyt on ainakin pienet kärsimykset päällä.

Tuntui kuin olisi yöllä tullut töihin. Otsalamppu pitäisi olla. Tulisi edes vähän lunta! Viikon päästä jouluaatto, eipä uskoisi.

Suomen kesä ja talvi ovat nykyään jo ihan samanlaisia, ainoastaan pimeys on erottava tekijä. Lämpötila on kutakuinkin sama, kesällä voi olla parhaimmillaan viitisen astetta lämpimämpää mutta vettä ainakin sataa yhtä paljon.

Että osaakin masentaa.

 

[Jack Daniel's]

Enpä juurikaan kärsi. Toki, lunta vähän tässä kaipailisi, mutta eipä se loppujenlopuksi juuri vaikuta elämääni.

 

[Frankie]

En kärsi, mutta kuten Ikijokeri tuossa edellä mainitsi, niin kyllähän sitä lunta hieman kaipaa.

 

[Swift]

Vitun sama, onko pimeä vai kevät.

 

[teemu73]

Viimeisen viikon saanut pitää valoja päällä keskellä päivää, jotta näkee edes ettei kävele päin seiniä.

Kiinnostus töissä melko alhainen. Koko ajan vaan väsyttää, viime yönäkin nukuin 9 ja puoli tuntia eikä sekään tunnu riittävän.

Marraskuu on vuoden kamalin kuukausi. Sitten vasta kun saadaan pieni sievä lumipeite maahan, niin on ainakin vähän hauskempaa. Onko se maaottelutaukokin juuri nyt pidettävä? Vittu kunpa voisikin olla töistä pois ja siirtyä jonnekin auringon paahteeseen pariksi viikoksi.

Niin, eli kyllä se tänäkin vuonna vähän masentaa.

 

[Lone Wanderer]

Kyllä tää marraskuu on kieltämättä suoraan sieltä ja syvältä, ei vaan oikein jaksa innostua mistään, jotenkin vituttaa vaan kaikki.
Joka vuosi ollut sama juttu, ja aina tästä on selvitty, joten eteenpäin mennään kaikesta huolimatta.

Syyskuusta ja lokakuusta tykkään, mutta marraskuuta en vain voi sietää, onneksi pian on joulu.

 

[Isorumailkeä]

Syyskuusta ja lokakuusta tykkään, mutta marraskuuta en vain voi sietää, onneksi pian on joulu.

Eikö sanonta mennyt niin, että "Marraskuu on kuukausista julmin"? Saattoi toki olla maaliskuukin, mene ja tiedä...

Auton kanssa kun joutuu jonkin verran liikkumaan, niin silloin kieltämättä tuo pimeys hieman häiritsee. Varsinkin jos vielä sataa/on satanut vettä. Eipä juuri muuten.

Kaamosmasennusta en erityisemmin pode enkä ajatellut aloittaakaan. Ja jos joskus kaamosmasennus yrittääkin pukata päälle, niin siihen toki löytyy vastalääkkeitä. Ei muuta kuin runsaasti kynttilöitä palamaan, korkataan pullo tahi kaksi punaviiniä ja viettämään (mahdollisesti jopa jotenkin romanttisen vivahteen saavaa) iltaa vaimon kanssa. Pelkkä kynttilöidenkin poltto on jo mukavaa... tuo tunnelmaa, valoa ja lämpöä ympäristöön. Toimii minulla.

 

[Pee]

Eikö sanonta mennyt niin, että "Marraskuu on kuukausista julmin"? Saattoi toki olla maaliskuukin, mene ja tiedä...

Vaiko sittenkin huhtikuu?

 

[RtSn]

Kyllä vähän.

Väsyttää ja vituttaa joka asia. Ei oikein kykene tekemään mitään, kun kokoajan on pimeää ja kolkkoa. Positiivista tässä lienee se, että kaamos on ohimenevää... Toivottavasti.

 

[Borgie]

Uppia

Vanhana harrastegynekologina ja baarispykologina diagnosoin sairastavani kaamosmasennusta. Asia suorastaan avautui minulle, kun huomasin että taas väsyttää niin vietävästi vaikka nukkuisi sikeästi ja pitkään, eikä herääminen tahdo onnistua millään. Samoin pikkuhiljaa pakolliset päikkärit hiipivät iltarutiineihin, vaikka päikkreiden jälkeen väsyttää vähintään yhtäpaljon.

Mikään ei suuremmin nappaa, väsyttää, ja pienikin asia, esim. kengännauhan umpisolmuun meneminen tai typo urlissa aiheuttaa kauhean vittu-saatana-jumalauta-perkele kohtauksen, tai yleisillä paikoilla otsasuonen pullotusta ja tappavia katseita. Tuon avauduttua ja luettuani kaamosmasennuksen tyypillisiä oireita, tajusin miksi koin empatiaa ja yhtäläisyyden tunnetta Michael Dougalsin esittämään hamoon elokuvassa Rankka Päivä, asioidessani Rauman maistraatissa uutta ajokorttia hakemassa. Minua ennen oli kolme ihmistä ja paikalla oli kaksi virkanaista palvelemassa. Kun kantturat saivat niitä näitä juoruamalla kulutettua tunnin aikaani jonossa, meinasin kuristaa tekohymyilevän kantturan kun vuoroni tuli.

Kellään kokemuksia niistä kirkasvalolampuista? Jotenkin tuntuu sitä että kun menen ulos ja jos siellä sattuu paistamaan aurinko, myös mieli piristyy heti. Pitäisikö tuollainen ostaa möllöttämään vaikkapa keittiön pöydälle?

 

[Uleåborgir]

Kärsin

Yleensäkin kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja varsinkin märkä ja musta talvi syventävät masennusta, viime talvena oli erittäin vaikeaa.

Kyllä se on jumalauta valkoisen miehen hyvä kerran vuorokaudessa päivä nähdä.

Mutta ei täällä, varsinkin jos on musta ja märkä talvi kuten viime vuonna joulukuussa. Ilma on mustaa spraymaalia ja kansa vaelsi sumussa. Ei mulle, kiitos.

 

[Bruno]

Samoilla linjoilla Uleåborgirin kanssa. Tosin itse kärsin vaikeasta masennuksesta. Syksyn ja talven pimeys ei sinällään sitä pahenna, ainakaan en tiedosta sitä, mutta syksyllä ja talvella tuppaa vaan asiat menemään enemmän päin persettä, kuin kesällä.

 

[Bob Rambo]

Itse pidän myös hämäristä aamuista. Pimeyteen loistava keittiönvalo saa meikälle fiiliksen itsestäni kaiken ympäristön keskipisteenä. Muu maailma nukkuu pimeydessä, minä olen jo hereillä. Bussipysäkillä aamuisin väki on todella vittuuntunutta, eikä asiaa taida auttaa hymyillen norttia imeskelevä Sinthasomphone.

Syysillat sen sijaan ärsyttävät mitä pidemmälle tässä edetään. Hämärä laskeutuu aivan liian aikaisin ja johonkin yhteentoista asti valvominen tuntuu samalta kuin valvoisi keväämmällä johonkin aamuyön tunneille. Perseestä.

 

[hätrikki ||]

Kyllähän se jossain tuo masis näkyy. Poweria ei riitä niin paljon mitä auringon avulla, kiireet pakkautuvat töissä hiemankausiluontoisesti syksyn-syystalven ajoille. Juuri pahinta aikaa tämä loka-joulukuu, kun luntakaan ei ole. Aamuherätykset pimeään ovat sairaita. Myös se, että näet vain pimeää kun lähdet aamulla töihin ja tulet töistä illalla, pimeää kaikkialla. Pimeys puskee aivoihin.

Näinä päivinä enemmän on niitä hetkiä, jolloin haluaisi käpertyä rakkaan kanssa viltin alle. Enemmän soi Loirin Vesku soittimessa, enemmän kuluu rommia. Enemmän haaveillaan etelänmatkasta. Ja kesästä.

 

[vision]

En todellakaan kärsi vaan lähinnä nautin tästä pimeydestä. Jotenkin etenkin kesä ja valoisa aika yhdistettynä ihmisten pakottavaan tarpeeseen olla pirteä lähinnä vituttaa. Nyt saa mököttää rauhassa paskan päivän jälkeen ja vedota vaikka pimeyteen, jos eivät muuten usko. Samalla jokin tuossa pimeydessä kiehtoo vaikka en ole muutenkaan taipuvainen masennukseen tai synkkyyteen mutta kuitenkin. Jotenkin sitä on enemmän rauhassa ja ns. turvassa kun liikutaan pimeällä. Tosin ei tietenkään kaikkialla mutta ainakin täällä kotikulmilla Espoon perukoilla. Kuten irGGu totesi sitä nukkuukin paremmin kun on oikeasti pimeää.

Ainoa oikeastaan mikä pimeässä ajassa vituttaa on töihin ajaminen ja ihmiset jotka eivät käytä heijastimia.

 

[Mr. Penguin]

Olen todellinen pimeyden prinssi! Rakastan pimeää aikaa ja olen pimeään aikaan parhaimmillani!
Eli siis olenko masentutnut? No en todellakaan! Loskaa ja räntää vaan, kiva katsella muita kyrpä ottassa kun itseä hymyilyttää... :)

 

[palle fontän]

Eipä tässä mitään masennusta ole. Kesällä oli vähän vaisumpi meininki kuin aikaisemmin, joten aloin epäilemään olevani vanha. Nyt on kuitenkin muna pystyssä koko ajan, joten huoli oli turha.

 

[pikkukatti]

Eipä ole mitään kaamosmasennusta ikinä ollut. Ainahan se toki harmittaa kun kesä loppuu ja tulee kylmät ilmat jne. Äkkiä siihen kuitenkin tottuu. Pimeys ei muuten haittaa ollenkaan, en vaan tykkää ajaa autolla pimeässä. Lähinnä siksi, että aina löytyy idiootteja jotka ei tajua niitä pitkiä valoja laittaa ajoissa pois vastaantullessa.

 

[scholl]

Ei ole tullut normaalia kaamosmasennusta, vaan taitaa olla ihan normimasennus päällä. En ole käynyt lauantain jälkeen ulkona, joten kun pitää valot päällä niin ei huomaa, että ulkona on kaamos. Niin kauan kun lämpötila on +10C niin se on minulle ok. Kun menee kylmemmäksi niin säämasennus iskee tai jos sataa.

 

[Borgie]

Kesät taas on ihan hirveitä. En nuku kun on valoisaa, vaikka olisi millaiset pimennysverhot. Pää ei tajua että on yö kun ei ole pimeää. Päivisin on kirkasta, silmät vuotaa vettä ja olo on unenpuutteen vuoksi täysin tokkurainen päivästä toiseen. Syksyllä ja talvella unettomista öistä, satunnaisia lukuunottamatta, ei ole pelkoa kuin täyden kuun aikaan.

Tämä on kai se erottava tekijä, toisilla ei pää (=elimmistö) tajua kun yöisin on kirkasta että on aika levätä, ja toisilla taas ei pää tajua että kun ei aamulla paista aurinko että kuuluu oikeasti herätä. Ensimmäinen aiheuttaa unettomia öitä, jälkimmäinen masennusta kun kroppa elää jatkuvassa yössä. Onnellisimpia ei kumpikaan haittaa.

Sinänsä aika jännää, kun nuorempana nautin kovastikin myös hämärästä, vaikka kesät olivatkin parasta aikaa, mutta vanhemmiten tuo on muuttunut, ja kroppa ei oikein tunnu sisäistävän pitkää pimeyttä, joka näkyy energiatason laskuna ja masennuksena. Toisaalta, jos Inrospektin sivuihin on luottaminen, niin kaamosmasennus syttyy/pahenee nimenomaan iän karttuessa...

 

[Uleåborgir]

Olo on kuin Miljoonasateen varisparvi, vaikka vielä ei ole edes marraskuu.

Välipäivät osasairauspäivärahalla ovat yhtä helvettiä. Pitää keksiä koko ajan jotakin, joka stimuloi aivojen mielihyväkeskusta, kuten hakata nettipokeria.
Sekin menee päin helvettiä. Vedonlyönti - joka on siinä ja siinä lipeääkö otteesta - ei sekään auta, semminkin kun koko ajan tulee takkiin.

Töissä taas keskittyminen on perin vailinnaista.

Tuo helvetillinen mustuus ja märkä ilma...

Pitäisi varmaan hankkia kirkasvalolamppu, jyvät eivät muuhun auta kuin nukkumiseen. Jotain tarttis tehrä.

 

[Sistis]

Pitäisi varmaan hankkia kirkasvalolamppu, jyvät eivät muuhun auta kuin nukkumiseen. Jotain tarttis tehrä.

Kirkasvalolamppua suosittelen. Sen avulla minäkin menen läpi tämän kaamoksen, ja se kyllä tuo voimia.

Itse en (ainakaan tietääkseni) kärsi masennuksesta, mutta jotenkin nämä syksyt vetävät mielen matalaksi ja olon täysin veltoksi. Kun menet töihin on pimeää, kun tulet töistä on pimeämpää. Kaamosmasennustahan se. Ja jotenkin tuo iskee vuosi vuodelta pahemmin. Tai sitten kuvittelen.

 

[struumax]

Yhtä pimeätä helvettiähän tämä tahtoo olla kun muutenkin on sellainen alakuloon mielellään hiipivä luonne. Kuten Uleå tuossa sanoikin niin sitä pohtii kaikenlaista josta saisi potkua päivään. Tosin raskaaksi sekin tahtoo tulla kun sitä potkua pitää hakea monta kertaa päivässä. Matkatoimistojen äkkilähdöt ovat myös kovassa tarkkailussa mutta toisaalta sitä tuntee itsensä ja sen kuinka vituuntunut sitä vasta olisikin paluuta seuraavana päivänä. Peleistäkään ei ole iloa koska tyräperseet Ässien toimistolla eivät tajua potkiä sitä kaukalopallovalmentajaa hevosen vittuun Ässien penkin takaa.

Argh! Tulis pommi ja...=P