RtSn kirjoitti:
Ajatelkaapa niin päin; kuinka moni liigajoukkue pystyi keskittymään tähän armottoman kurinalaiseen sumputustaktiikkaan? Varsinkin, jos vastassa oli nopein ja yksilötaidokkain joukkue, jonka paine kesti usein läpi illan.
28.3. ja 12.4. välisenä ajanjaksona ei kukaan. Mutta sitä ennen monikin.
Vaikka Urheilulehdessä sanotaan jääkiekon olevan pelikirjapeli, niin itse olen kuitenkin samaa mieltä Veikkaajan kanssa, että jääkiekossa kaikki tekeminen lähtee ennen kaikkea tahdosta, asenteesta ja (peli)rohkeudesta (sydämestä). Jos tahdossa, asenteessa ja rohkeudessa on puutteita, näkyy tämä välittömästi joukkueen pelaamisessa. Viimeisin todistus tästä on sunnuntain MM-finaalista - Leijona ei ollut 1. ja 2. erässä henkisesti valmis kamppailemaan Kanadaa vastaan mestaruudesta, josta syystä Leijonan on nyt tyytyminen turnauksen kakkossijaan.
(Sen sijaan välierämatsi Venäjää vastaan Moskovassa oli huikea osoitus Leijonan tahdosta, asenteesta ja rohkeudesta! Kuten Edmontonin Jouni blogissaan kertoo:
"Kuka tahansa voi treenata ja oppia luistelemaan, syöttämään ja ampumaan kiekkoja, opetella vaikka mitä pelikirjoja jne, mutta tiukan paikan tullen intohimo jääkiekkoa kohtaan, sille omistautuminen kokonaan on se mikä erottaa mestarit ja meidät muut.")
Kärppien päävalmentaja Kari Jalonen antoi oman mahtavan työnäytteen SM-liigan playoffseissa ja finaaleissa. Kärppien mestaruus 2007 on myös Kari Jalosen mestaruus 2007. Siitä annan täyden tunnustuksen Jaloselle, herra sai Kärpät pelaamaan finaaleissa huikeaa jääkiekkoa. Aivan ylivoimaista jääkiekkoa.
Kari Jalonen on lukenut kotiläksynsä. Hän tekee taustatyönsä loistavasti. Kari Jalonen voi olla kontrollifriikki, mutta sai kuitenkin joukkueen pelaamaan aivan loistavaa jääkiekkoa. Hän teki kotiläksynsä loistavasti ja otti opiksi edelliskaudesta.
Kärppien valmentaja Kari Jalonen ei ole ollut aiemmin "mun mies" Kärppien päävalmentajapostille ja olen arvostellut häntä paljon. Mielestäni hän ei ollut huippuvalmentaja, vaan keskinkertainen valmentaja hyvän materiaalin takana. Kärppien mestaruus 2005 tuli mielestäni hyvän materiaalin ansiosta KJ:n edeltäjän Kari Heikkilän rakentamalla perustalla. Tämä kausi piti olla Jalosen näytön paikka ja pidin tätä kautta ennakkoon Kärpille ja Jaloselle vaikeana. Viime kevään tappio Ässiä vastaan tuplasi Kärppien paineet tähän kauteen lähdettäessä. Joukkueesta lähti 5 huippua NHL:ään ja 2 runkopelaajaa Raumalle. Pahin menetys oli Niklas Bäckström - Kärppien mestarijoukkueiden todellinen selkäranka. Kuka korvaa Bäckströmin...?
Talvella Kärpät koki runsaasti loukkaantumisia ja siinä mielessä kausi oli samanlainen kuin edellinen kausi. Ennusmerkit keväälle oli synkät - ehtivätkö esimerkiksi Viuhkola ja Hyvönen kuntoutua kevään ratkaisupeleihin? Pahimmillaan talvella "siipirikkoinen" Kärppä pelasi kolmella hyökkäysketjulla ja muun muassa Veikko Karppisen, Jyri Junnilan ja Mikko Alikosken saadessa peliaikaa! "Pahimmillaankin" Kärpät kuitenkin pelasi kohtuullisen hyvää jääkiekkoa...
Itse en luottanut, että Kärpät selviäisi loukkaantumissumastaan. Kuvittelin, että lopputulos on sama kuin edellisellä kaudella eikä Kärpät
hitsautuisi tasapainoiseksi joukkueeksi kevään ratkaisupeleihin mennessä. Minulle nimet Karppinen, Junnila ja Alikoski tarkoittivat yhtä kuin materiaalivaje. Pahimman loukkaantumissuman aikana laitureita riitti, mutta ei hyviä senttereitä, ja kaipasin edelliskausien laiturin/sentterin tonttia pelaamaan pystyviä hyökkääjiä kuten J.Jokinen, Palsola ja Saaranheimo. Kirosin, että Jalonen on "alasajanut" sentterit Kärpistä ja päästänyt Saarenheimon Lukkoon.
Kärppien kärki kuitenkin kuntoutui kevättä kohti ja joukkue paransi koko ajan peliään kuin sika juoksuaan. Kuten sanottu, Kärpät pelasi "pahimmillaankin" kohtuullisen hyvää jääkiekkoa. Vajaamiehisenä hyvää kiekkoa, joten ennusmerkit loistavalle keväälle oli nähtävissä. Viuhkola ja kumppanit kun palaavat, niin ylivoimaista kiekkoa... Urheilulehti höpötti vaan pelikirjoista ja Veikkaaja edellisestä kaudesta... Veikkaaja näki mistä mestari on tehty vasta kauden jälkeen... Kari Jalosen "kätten jälki" näkyi jo helmikuussa.
Hattu kourassa annan nyt tunnustusta: päävalmentaja Kari Jalonen antoi nyt työnäytteensä, päävalmentaja Jalonen on nyt "mun mies"!
Edellä oleva ei suoranaisesti sivunnut Routamiehen kommenttia, mutta käyköön johdantona seuraavaan...
Kärppien pelinopeudessa ei ollut runkosarjassa nähtävissä mitään normaalista poikkeavaa. Kärpät tahkosi rutiininomaisesti, joskin peli kehittyi nousevassa trendissä. Ikään kuin kaikkea ei kerralla näytettäisi. Peli kehittyi kuitenkin koko ajan ja nopeutui mitä lähemmäs playoffseja ja finaaleja mentiin. Välierissä ja finaaleissa natsasi sitten kohdalleen ja kaikki Kärppien taktiikka ja kuviot olivat selvästi nähtävissä totaalisesti alakynnessä olevaa vastustajaa vastaan: kiekon riiston jälkeen pakki avaa lyhyellä nopealle keskellä vapaana olleelle sentterille. Sentteri jatkaa sitten nopeasti laitaan ja keskikenttä ylitetään. Sen jälkeen kaikki nuolet on kohti Jokereiden maalia... Paremmalla viimeistelyllä numerot olisivat olleet toisenlaiset.
Jokerit pelasi finaaleissa siinä mielessä hullusti, ettei he pyrkineet voimakkaasti sumputtamaan keskustaa vaan koettivat miehekkäästi pelata Kärppiä vastaan Kärppien lailla. (Peli aaltoili päästä päähän eikä finaaleista tullut sellaista asemasotaa kuin ennakkoon pelkäsin.) Jokereilla ei vaan yksinkertaisesti taito eikä nopeus riittänyt Kärppien tyylillä pelaamiseen. Linjan rakentamistakaan he eivät yrittäneet onnistuneesti ja uskon Kärpillä olleen lääkkeen siihenkin vaihtoehtoon. Hyökkäykseen lähdöt olivat auttamattoman hitaita, Jokerit kokeilivat kaikkea epätoivoisesti, mutta Kärpät tukehdutti kaiken.
