Kärppien pelillinen yleisilme ja imagollinen laatutekeminen

[Tuzzi]

Mielestäni on hyvä, että Junno & kumppanit ei jämähdä nykyisyyteen tuijottamalla sarjataulukkoa vaan ovat ajatelleet asioita pitemmälle. Runkosarjaa johdetaan melko ylivoimaisesti, mutta en ole ollut kovinkaan luottavainen pudotuspeleistä ( vrt viime kausi ). Nyt Bumen hankinnan jälkeen olo on suhteellisen luottavainen, ainoastaan Pikun, Hanneksen ja Killerin tilanteet mietityttävät. Joukkue on nyt suurella varmuudella tässä jos toipumisissa ei tapahdu suurta takapakkia. Toki ensi kautta silmällä pitäen pitää tehdä hyvissä ajoin ratkaisuja jatkosopimuksista mikäli esim. Leinosen haluaa joukkueessa pitää.

Topiikkiin vastaten:
Joosepin myötä pukukoppi elämä paranee huomattavasti, näin ekstrapoloinnin avulla analysoituna sekä pelillinen yleisilme korreloi suoraan verrannollisesti siihen ja imagollinen laatutekeminen integroituu yhdessä Boumediennen kovan asenteen takia sm-liigan mittapuulla differentiaaliseksi maailman luokan prosessiksi.

 

[X-Hearted]

Kärpät ja joulutodistus

Pelitavan sisäistäminen

Palataanpa ihan aluksi Kärppien alkukauteen. Startti liigaan oli vaikeahko.

Pelillisten ominaisuuksien tasapainottomuus peilasi tekemistä. Muutaman ottelun kokonaisvaltainen ahdinko johtui Kärppien hieman päivitetystä, uudistetusta pelitavasta, joka vaati kärsivällistä sopeutumista pelaajarunkoon. Kärppien pelitapa, yleissysteemit ja SM-liigan uudet sääntötulkinnat olivat kuitenkin räätälöity oululaispelaajia palvelevaksi elinympäristöksi, mutta näiden asioiden yhteinen sisäänajo ei käynyt kalustolle hetkessä. Se vaatii aina oman, kärsivällisen aikansa. Näin ollen pelaajiston esitykset olivat suoraan verrannollisia tulossatoon.

Syy vaikeaan alkuun oli selvä.

Pelillinen kankeus johtui siis pääosin pelitavan sisäänajosta sekä sen sisäistämisestä tosipelejä varten. Tasapainottomat, mustat hetket, paistoivat ilmeestä pahasti läpi. Peliesitysten heilahtelut otteluiden sisällä olivat ilmeisiä. Etenkin viisikkopuolustuksen ohjaus- ja merkkauspelaaminen oli välillä epäloogisen hidasta. Tämä murheenkryyni vaikutti oleellisesti myös puolustajien avauspeliin. Rytmitykset kärsivät, eivätkä varsinkaan viisikoiden etäisyydet pysyneet millään lyhyinä. Ongelman ydin oli viisikoiden liian suuret etäisyydet, niin hyökkäyksiin lähdöissä kuin puolustuspelaamisessakin. Joukkue ei elänyt pelin virtauksien mukana. Maalineduspelaamiseen ja reboundkiekkoihin ei välillä jaksettu panostaa. Oltiin laiskoja omassa päässä. Flegmaattisuus heijastui myös suunnanmuutospeliin. Ajoittaiset epävarmuudet maalivahtityöskentelyssä linkittyivät suoraan kentällisten porrastettuihin tasapainoisuuskuvioihin. Näin ollen hermostuneisuus näkyi jopa hyökkäyksien painepelaamisessa. Itseluottamusta nakersivat epävarmuustekijät omasta osaamisesta uusien sääntötulkintojen alla. Peli oli vaikeaa. Monimutkaista. Kaikki tämä oli ahdistavaa, ja näkyi yleisesityksessä. Täytyy muistaa, että arsenaali elää yhtenäisessä itseluottamuksessa, mikä pitää itse viljellä.

Ryhtiliike

Onneksi ennakkosuosikki löysi kuitenkin itsensä, tasapainoisuutensa. Vaikean runkosarjan alun (4 peliä, yksi voitto) jälkeen Kärppien pelifilosofian yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi pelitapa löysi lokeronsa. Ryhtiliike tapahtui. Kärpät löysi pelillisen identiteettinsä. Oululaisjoukkue alkoi voittamaan ja hinasi itsensä kohti liigakärkeä, takaisin SM-liigan todelliseksi mestaruuskandidaatiksi. Syysiltojen pimentyessä tutut rutiinivoitot palasivat. Voitokas ilme oli vain ajan kysymys, koska Kärpät tukeutuu tunnetilassaan vahvaan imagoonsa ja voittamisen kulttuuriin – kahteen asiaan, jotka symboloivat nyky-Kärppiä SM-liigassa.

Ilmeen kirkastumiseen ja pelin parantumiseen löytyy monia yksityiskohtaisia syitä;

uransa parasta kautta hakeva Tuomas Tarkki pelasi itsensä Kärppien ykkösmaalivahdiksi huikeilla otteillaan. Kärppien maalivahtipeli rauhoittui lopullisesti. Se on tärkeä signaali menestysreseptissä. Samalla, kun viisikkotyöskentely tiivistyi, reagointi- ja kontrollipeli parani oleellisesti. Etenkin maalinedustoilla. Peli ennen kaikkea suoraviivaistui ja yksinkertaistui juuri sille tasolle, jolle se oli alun perin tarkoitus sorvatakin. Laadukas keinoarsenaali on osannut sittemmin hyödyntää uusien sääntötulkintojen lainalaisuudet. Erityisesti tehokas erikoistilannepelaaminen on valttikortti, jolla yksittäisiä pelejä on onnistuttu kääntämään itselle. Kärpät pääsee nyt pelaamaan omilla vahvuuksillaan, joka oikeuttaa liigan ykköstilan pitämiseen joulutauolle lähdettäessä.

Kärppien nykytaso

Joukkueen paketti on nyt huikealla pelillisellä tasolla, joka näkyy viisikoiden kenttätasapainona. Loppujen lopuksi järkevä puolustuspelaaminen antaa lähtökohdat hyvälle avauspelille hyökkäyksiin lähtöihin. Rytmityspelaamisessa ja keskialueen syöttöpeliketjuissa juonikas pelaajisto on Suomen parhaimmistoa. Tässä Kärpät on joukkueena onnistunut tällä erää kiitettävästi. Organisoitu viisikoiden kenttätasapaino pysyy kauttaaltaan ehjänä, ja näin keskialueen ylitys hyökkäyksen painepelaamiseen on erittäin helppoa. Pelaajien liikeradat syöttösuuntineen ovat vastustajille arvaamattomia, koska hyökkäyksen taito on niin laaja. Peli myötäilee yksinkertaisuutta ja suoraviivaisuutta. Kahden suunnan pelaaminen on vankalla kivijalalla – pelistä paistaa yhtenäisyys, iloisuus.

Toki parannettavaakin löytyy, sillä esimerkkinä kärkiryhmiä vastaan käydyt tiukat ottelut ovat kääntyneet viime aikoina marginaalisesti Kärppien turmioksi. Lyhyesti sanottuna tämä johtui osin avainpelaajien loukkaantumislistassa, osin väsymyksestä – tietynlaisen johtavuuden ja suunnannäyttäjien uupumisesta. Asia korjaantunee kyllä tauon jälkeen.

On ymmärrettävä, että kaikki yleistekeminen tehtiin ja tehdään useiden yksittäisten pelaajien poissaolojen varjolla. Laadukas yleistekeminen kertonee arsenaalin henkisestä hyvinvoinnista, joka ei sirpaloitunut pahasti vaikeina aikoina. Kalusto osasi käsitellä poissaolijoista johtuvat haittatekijät. Siitä suuri kiitos kuuluu joukkueen valmennukselle, jonka reagointitavat ovat olleet syyskauden mittaan johtokykyisiä. Levon ja rasituksen toimivuus on näkynyt Kärppien pelistä raikkautena. Lepo-rasitus –tasapainoisuus on säilytettävä myös kevätjaksolla.

Syyskauden kouluarvosana ja tulevaisuus

Näin ollen Kärppien joulutodistus saa allekirjoittaneelta kouluarvosanan 9½. Toisin sanoen mestaruuskantaan palaaminen on Kärpille realistinen tavoite. Varsinkin, kun Euroopan mittakaavalla kovan luokan tähtipuolustaja Josef Boumedienne teki sopimuksen oululaisjoukkueen kanssa. Boumedienne, joka tuo Kärppien peliin paljon uutta lisäväriä ja vahvistusta jokaiselle osa-alueelle, niin henkiselle kuin fyysisellekin tasolle.

Lienee siis aika mielenkiintoinen liigan kevätjakso. Kun poissaololista helpottuu eikä Super Six-turnaus ole rasittava osatekijänä, Kärpät saa jalkeille nykyhetkeä vieläkin laadukkaamman legioonan. Se on tärkeää kevään kärkitaisteluissa. Eritoten puhutun Josef Boumediennen mukaantulo on yhdistelmälle kuin iso lottovoitto. Kärpät on todellakin mestaruusvalmis, sillä en oleta pelillisen kurssin heilahtelua. Päinvastoin.

Taantumaa ei ole tiedossa, sillä joukkueen identiteetin suuntaviivat luodaan jo syyspimeillä. Jos nyt pelilliset systeemit eivät ole kunnossa, eivät ne sitä ole keväälläkään. Tasapainottomia jaksoja verrattuna aikaiseen syksyyn Kärppien pelissä ei enää ole näkynyt, mistä oleellinen syy löytyy yleistekemisen laadusta; peli osa-alueittain keskittyy kokonaiskuvan luomiseen. Hieman pelitavan hienosäädöllä ja poraamisella Kärpät näyttäisi olevan valmis play off -joukkue, joka on lupauksia herättävä jo tässä vaiheessa.

 

[X-Hearted]

Projekti kuntopiikki

Joulutauolla tehty kova harjoittelu sekä siitä johtuva aikaansaannos näkyy nyt Kärppien pelistä. Pelillinen taantuma ja henkinen ahdinko linkittyy eittämättä tulossatoon, mutta näkisin valmennusjohdon keskittyvän joukkueen kokonaiskuvan rakentamiseen sekä kärsivälliseen, nöyrään työntekoon. Toisin sanoen kaikki joulutauon yleistekeminen keskittynee kevään tärkeisiin peleihin ja niiden voittamiseen.

Viidestä joulun jälkeisestä pelistä ollaan hävitty neljä. Peleistä ei olla millään saatu kokonaan ehjiä, vaan jopa otteluiden sisällä tapahtuvat heilahtelut johtuvat nimenomaan kuntopiikin hakemisesta. Vaikka erot peleissä ovat olleet marginaalisia, olen ollut aistivani joukkueen pelillisen sekä psykologisen takalukon, joka kulminoituu viimeistään kahteen viimeiseen peliin - ja yhteen maaliin.

Takalukko näkyy parhaiten esimerkkinä liikkeessä, joka on ollut vuosikaudet Kärppien yksi vahvimmista osa-alueissa. Kun liike on puuromaista, suoraviivaisuus jää epäilemättä taka-alalle. Huonosta liikkeen määrästä osansa saa, kuten arvata saattaa, Kärppien viisikkotyöskentely kaikessa kokonaisuudessaan - pikkuasioita nyt erittemättä. Kärpät on myös ottanut paljon enemmän jäähyjä kuin aikaisemmin.

Miksi?

Tuskin kyse on mistään muusta kuin liikkeen vajavaisuudesta. Kun paras ominaisuus on hakusalla, se vaikuttaa kaikkiin Kärppien identiteetin rakennuspalikoihin. Jopa kirkkaaseen mieleen ja itseluottamukseen. Eli henkiseen hyvinvointiin. Tähän ei vaikuta puolueellinen tuomarityöskentely tai jokerivalmentajan Doug Sheddenin sanomiset roskalehti IS Veikkaajassa millään lailla.

Kyse on nyt kokonaiskuvaan katsomisesta. Kuinka moni muistaa tammikuun huonoa voittosaldoa, jos keväällä juhlitaan mestaruutta? Joulutauolla tehty kova harjoitustyö tähtää täysillä kevään kuntopiikiin saalistamiseen. Se on täysin haarukassa, etenkin kun Kärppien pelistä on jo nähty vivahteita fyysisestä olemuksesta. Pelitapaa on siis hieman jo porattu tärkeitä pelejä varten.

 

[RolleX]

Joulutaolla tehty kova harjoittelu sekä siitä johtuva aikaansaannos näkyy nyt Kärppien pelistä. Pelillinen taantuma ja henkinen ahdinko linkittyy eittämättä tulossatoon, mutta näkisin valmennusjohdon keskittyvän joukkueen kokonaiskuvan rakentamiseen sekä kärsivälliseen, nöyrään työntekoon. Toisin sanoen kaikki joulutauon yleistekeminen keskittynee kevään tärkeisiin peleihin ja niiden voittamiseen.

Viidestä joulun jälkeisestä pelistä ollaan hävitty neljä. Peleistä ei olla millään saatu kokonaan ehjiä, vaan jopa otteluiden sisällä tapahtuvat heilahtelut johtuvat nimenomaan kuntopiikin hakemisesta. Vaikka erot peleissä ovat olleet marginaalisia, olen ollut aistivani joukkueen pelillisen sekä psykologisen takalukon, joka kulminoituu viimeistään kahteen viimeiseen peliin - ja yhteen maaliin.

Takalukko näkyy parhaiten esimerkkinä liikkeessä, joka on ollut vuosikaudet Kärppien yksi vahvimmista osa-alueissa. Kun liike on puuromaista, suoraviivaisuus jää epäilemättä taka-alalle. Huonosta liikkeen määrästä osansa saa, kuten arvata saattaa, Kärppien viisikkotyöskentely kaikessa kokonaisuudessaan - pikkuasioita nyt erittemättä. Kärpät on myös ottanut paljon enemmän jäähyjä kuin aikaisemmin.

Miksi?

Tuskin kyse on mistään muusta kuin liikkeen vajavaisuudesta. Kun paras ominaisuus on hakusalla, se vaikuttaa kaikkiin Kärppien identiteetin rakennuspalikoihin. Jopa kirkkaaseen mieleen ja itseluottamukseen. Eli henkiseen hyvinvointiin. Tähän ei vaikuta puolueellinen tuomarityöskentely tai jokerivalmentajan Doug Sheddenin sanomiset roskalehti IS Veikkaajassa millään lailla.

Kyse on nyt kokonaiskuvaan katsomisesta. Kuinka moni muistaa tammikuun huonoa voittosaldoa, jos keväällä juhlitaan mestaruutta? Joulutauolla tehty kova harjoitustyö tähtää täysillä kevään kuntopiikiin saalistamiseen. Se on täysin haarukassa, etenkin kun Kärppien pelistä on jo nähty vivahteita fyysisestä olemuksesta. Pelitapaa on siis hieman jo porattu tärkeitä pelejä varten.

Jalosen haastattelussa Kalevassa (en muista päivää), Kari sanoi, että ei ole väsymyksestä kiinni, eikä kovasta harjoittelusta ....Pienet palaset eivät vain ole kohdallaan. Olemme ladanneet Joulun ja Uuden vuoden akkuja, joten väsymystä se ei ole.

Onko kova jouluharjoittelu niin salaista vai mistä ristiriita johtuu?

Mieslestäni nyt on erittäin hyvä vaihe hävitä, jos joskus sellaista pitää tehdä. Annetaan tasotusta pisteissä, jotta säilyy mielenkiinto runkosarjan voitosta loppuun saakka. Oli jo 10 pojoa eroa!

Tämä vain kuuluu jääkiekkoon ja sen isompaa hätää ei ole Kärpillä.

 

[Lare]

Aina kun Kärpillä menee heikommin, nostaa joku esiin kovan treenivaiheen. Tähän aina joku huomauttaa aiheellisesti , että eivät huonot otteet kuitenkan selity kovalla treenillä, sillä samalla tavalla ne muutkin mestaruutta tosissaan tavoittelevat joukkueet harjoittelevat.

Ajattelin joskus joulukuun puolivälin tienoilla, että Kärppien runkosarjavoitto alkaa olla käytännössä taputeltu. Samoihin aikoihin Kärppien peli kääntyi alamäkeen. Olisiko näin, että myös Kärppien pelaajille hiipi sama ajatus takaraivoon ja vei sen viimeisen, ratkaisevan terän otteista? Tämä johti tappioihin, joka on varmaankin jo johtanut itseluottamuksen heikkenemiseen.

Kärppien etuna on, että sillä on heittää kehiin vielä kolme suunnannäyttäjää, eli Hyvönen, Bume ja etenkin Viuhkola. On hyvä, että tämä vaikea vaihe koettiin nyt, eikä pleijareissa, kuten viime vuonna.

edit. RolleX:lle ja monelle muullekin vinkiksi, että jos kirjoittaa vastinetta edellisen kirjoittajan viestiin, niin ei kannata lainata koko pitkää tekstiä siihen oman viestin alkuun. Ennemmin poimia siitä vaikka yksi keskeinen lause tai ei lainata ollenkaan.

 

[Tepa]

Kärppien tappiot on tulleet Blues peliä lukuun ottamatta pienillä marginaaleilla. Kärpät ei ole ollut parhaimmillaan, pelissä on ollut huolimattomuutta ja mielestäni ajoittain pientä ylimielisyyttä.

HIFK-pelissä esimerkkinä Ujcik ja Pesonen pääsivät läpiajoihin ja niistä olisi tehty reput olisi peli voinut olla Kärppien. HPK-pelin lopun katastrofi olisi ollut vältettävissä yhden jäähyn tai virheen välttämisellä. Maaleihin syynä oli yleensä useampi henkilökohtainen virhe. Nämä kaikki on pientä jossittelua, paljon kaiken takana on myös liisiminen kaikessa työnteossa. Puolustajat ovat kovasti tulilinjalla virheineen, mutta ei ne hyökkääjät puolustajien työtä ole helpottaneet. Esimerkkinä yksinkertainen kysymys: Milloin hyökkääjä on viimeksi tehnyt maalin Kärpille? Kyllä kukaan ei ole tehnyt maalia 128 minuuttiin. Onko siinä kysymys vain pakiston koomailusta. Esimerkkinä kultapotta Pesonen ei ole tehnyt maalin maalia sitten maajoukkuetauon eikä sanoa ettei olisi ollut paikkoja. Mielestäni esimerkkinä Brosin ratkaisukenttä kaipaa ennen kaikkea huolellisuutta otteisiinsa.

Yksi syy huolimattomuuteen voi olla kova harjoittelu joulutauolla. Väsymys yleensä saa otteisiin huolimattomuutta. Jalonen tyrmäsi tämän vaihtoehdot sanoen joulutauolla latailtu akkuja. Nyt se on työmoraali kaivettava jostakin ja keskityttävä peleihin huolellisemmin.

Yhtäkaikki mielestäni ykkösessä alkaa olemaan oikeita miehiä. Paakkolanvaara tehnyt useamman maalin joulun jälkeen, tempun mikä muilla on todella hankalaa. Samoin kentässä on Laamanen, joka myös onnis-tunut maalin teossa. Nyt seuraavan otteluun on tehtävä töitä ja keskityttävä kunnolla. Edes Jyp ei anna pisteitä ilmaiseksi. Itsellä paha aavistus, että Jyppi saa vaihteeksi tsempin päälle Raksilassa Kärppien velttoillessa.

 

[GT]

On tuo edelleen ihan kauheaa luettavaa tuo Tepan teksti. Kannattaisikohan harkita tuota esikatsele viesti-toimintoa ennen lähettämistä?

Ei mulla muuta.

 

[Syötä!]

Ajattelin joskus joulukuun puolivälin tienoilla, että Kärppien runkosarjavoitto alkaa olla käytännössä taputeltu. Samoihin aikoihin Kärppien peli kääntyi alamäkeen.

Todellinen syy Kärppien alamäkeen on päävalmentaja Kari Jalosen jatkosopimuksen julkaisu marraskuun 15. päivä. Sen jälkeen kaikki on mennyt huonompaan ja huonompaan suuntaan yhä jyrkkenevällä kierteellä. ;-)

 

[Pula-ajan Tretjak]

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/analyysit/article137047-1.html

Jälleen kerran hieno analyysi Sihvoselta. Vaikkakin tuo on otteluanalyysi, puuttuu Sihvonen loistavasti Jalosen puutteisiin, jotka allekirjoitan täysin. Tuolla materiaalilla kuitenkin pitäisi lähteä hyökkäyksestä ja agressiivisesta karvauksesta, kuten alku kaudella monesti. Silloin hallittiin pelejä lähes mielin määrin välillä. Nyt on tasaista kaikkien muiden paitsi kalpan kanssa.

Jalonen on passivoittanut pelitapaa niin paljon, että tulee vain mieleen, ettei mies muista viime keväästä mitään. Tuolla materiaalilla olisi mahdollista antaa yleisölle elämyksiä ja joukkueelleen voittoja, joissa ei vain voiteta vaan otetaan henkinen yliote. Nyt voiton jälkeen oletan, että vastajoukkueessa ajatellaan "miten vitussa me ei voitettu? Seuraavalla kerralla tukistetaan turpaan niin että tukka lähtee"

 

[X-Hearted]

Projekti aikataulussa

Analyytikko ja absoluuttinen totuus Petteri Sihvonen leimaa taannoisessa otteluanalyysissaan Kärppien hyökkäyspään puutteita, vaikka Hän ei ottanut huomioon Kärppien joulutauon jälkeistä pelillistä tukkoisuutta tai niiden syitä. Sihvonen jättää huomioimatta monta yksityiskohtaista asiaa, joihin on puututtava – vaikkakin aika myöhään. Anteeksi siitä.

Edelleenkin haluan vaikuttaa fanien ja median kärsivällisyyteen. Joulutauolla tehty kova harjoitustyö on projekti, jolla haetaan taitojoukkueen pelillistä huippua kevään play off –peleihin. Kärpät eli, ja elää vieläkin hieman, takalukossa, tukkoisuudessa, joka on ollut aistittavissa heti tauon jälkeen. Kärsivällisyys alkaa kuitenkin tuottaa jo tuttua tulosta: Kärpät tullee olemaan vahva mestaruuskandidaatti.

Hieman passiivisempaan suuntaan porattu pelitapa oli Kärpille kuin pakon sanelema muutos. Tosin passivoitumisella hienosäädetään jo tulevaa varten.

Hyökkäyspään ontuva tekeminen johtui osin avainpelaajien loukkaantumisista, joiden varjolla Kärppien ketjut elivät pelistä peliin. Loukkaantumis- ja muut huolet sekä siitä johtuvat ketjumuutokset olivat yksi ydinsyy, miksi joukkueen hyökkäysvoittoisen pelin identiteetti oli rapistunut tai heikentynyt. Kun peliä alettiin rakentamaan jo tulevaa varten puolustuksen kautta, hyökkäyksen kärkipelaajisto ei päässyt tasolleen. Pelaajisto eli monimutkaisuudessa, liikkeen vajavaisuudessa ja henkisessä takalukossa. Pelitavan muutokset näkyivät jännitteinä.

Sairaslistan pituus oli myös jatkumo pelin passivoitumiselle. Puolustusvoittoisempaan peliin siirtyminen antaa usein myös lähtökohdat pitkälle pudotuspelitarinalle. Pudotuspeleistä kun tulee niukkamaalisia, jossa ratkaisevat varma maalivahtityöskentely, tiivis viisikkopuolustaminen ja tuhoisa erikoistilannepelaaminen.

On ihan luonnollista, että kovien harjoituskuvioiden jälkeen kokonaisvaltainen peli ailahtelee eikä ajatus pysy koossa täyttä peliaikaa. Valmennusjohto on kuitenkin painottanut pelaajien täyspäiväistä läsnäoloa ja nöyryyttä. Palkinto jaetaan yleensä aina keväällä, johon jokainen muutettu elementti tähtää.

Nyt nähty puolustusvoittoinen ja fyysisempi Kärpät nähdään myös keväällä – mikäli ihmeitä ei tapahdu. Varmaa on, että kun puolustuspeli on kaikessa tiiviydessään kunnossa ja tukijalallaan, myös hyökkäyksen täsmäase eli juonikkuus sekä suoraviivaisuus astuvat esiin. Play off –peleissä tuskin koskaan on voitettu ylihyökkäämällä, joten pelin passivoituminen jo tässä vaiheessa kautta on ihan luonnollista. Peliä rakennetaan kokoajan sopivammaksi, jotta joukkue olisi sekä fyysisesti että etenkin henkisesti keväällä valmis. Tapaa ei hetkessä muuteta, vaan muutos perustuu sykleittäin tapahtuvaan jatkumoon.

Muutos vaatii kovaa työtä ja kärsivällisyyttä.

Pelitavan poraamista ja valmistautumista kevääseen auttavat eittämättä avainpelaajien, suunnannäyttäjien paluut sairaslomilta. Etenkin ykkösketjun saaminen yhteen on erittäin tärkeää Kärpille. Joukkue näytti heti hyökkäyspäässä raikkaammalta, kun vanhat ketjukokoonpanot alkavat muovautua kuntoon. Hyvösen ja Viuhkolan esiin astuminen antaa henkistä tilaa myös muille ketjuille. Maalintekovastuu ei ole vain kahden ketjun varassa, vaan jopa kolme laadukasta kenttää pystyy luomaan kiitettävästi tekopaikkoja. Näkee, että myös hyökkäyspää alkaa elämään itseluottamuksessa eli tasapaino puolustuksen ja hyökkäyksen välillä on syntymässä.

Näyttääkin siltä, että Kärpät on pikku hiljaa, mutta varmasti palaamassa tutulle tielle; juonikkuus, liike ja sitä kautta suoraviivaisuus on löydetty viime peleissä erinomaisesti. Ajatus on pysynyt kauttaaltaan koossa läpi pelin. Pelitavan tasapainoisuus alkaa olla jengoillaan kohti pudotuspelejä.

On myös huomattava, miten muut joukkueet ovat pelanneet viime aikoina - pelillinen lama näkyy myös muiden kärkijoukkueiden otteissa. Esimerkkinä sarjakakkonen Jokerit on hävinnyt viisi (5) peliä putkeen.

Mistä se kertoo? Haetaanko Helsingin suunnallakin kuntopiikin huippua kevääseen?

 

[mtmela]

Tour de South

Niin, etelän kiertue on takana, saldona 9 pistettä maalierolla 21-10. Hymyilyttää kun joukkue alkaa olla kunnossa, hyökkäyspeli toimii, kotietu alkaa varmistua koko kevääksi. Ykkösnyrkki huikeassa kunnossa, tapellaan, puolustetaan kaveria, asennetta on mahtavasti. Ehkä vähän liikaa menee omiin, mutta toisaalta peleissä on viihdearvo kohdillaan, ja tätäpä sitä on kaivannutkin.

Tätä joukkuetta on ilo seurata keväällä, jos ja kun jatkavat samaan malliin.

 

[Tuzzi]

Niin, etelän kiertue on takana, saldona 9 pistettä maalierolla 21-10. Hymyilyttää kun joukkue alkaa olla kunnossa, hyökkäyspeli toimii, kotietu alkaa varmistua koko kevääksi. Ykkösnyrkki huikeassa kunnossa, tapellaan, puolustetaan kaveria, asennetta on mahtavasti. Ehkä vähän liikaa menee omiin, mutta toisaalta peleissä on viihdearvo kohdillaan, ja tätäpä sitä on kaivannutkin.

Tätä joukkuetta on ilo seurata keväällä, jos ja kun jatkavat samaan malliin.

Samoilla linjoilla täälläkin ollaan. Ehdin jo huolestua vuoden alussa kun tappioita tuli mutta ehkä se oli se tarvittava suvantovaihde, josta alkaa nousukausi. On ollut hieno kuunnella radiosta näitä vierasotteluitakin kun kuulostaa todella siltä että siellä on tunteet pinnassa ja vastustajallekin annetaan hiukan mustelmia. Ja ah tuota maalien lukumäärää. Toivottavasti tämä on alkusoittoa kunnon kevätvireelle joka kattaa runkkiksen loppukierrokset ja playoffsit loppuun saakka.

Mielenkiintoista on nähdä miten Kojo reagoi näihin suuriin päästettyihin maaleihin. Jotenkin nykyään tuntuu olevan se meininki koko liigassa, että pudotuspeleissä tähdätään siihen kenellä puolustus on parhaiten kuosissa ja kuka päästää vähiten maaleja. Vielähän tässä ehditään passivoitua..kop kop..

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Mielenkiintoista on nähdä miten Kojo reagoi näihin suuriin päästettyihin maaleihin. Jotenkin nykyään tuntuu olevan se meininki koko liigassa, että pudotuspeleissä tähdätään siihen kenellä puolustus on parhaiten kuosissa ja kuka päästää vähiten maaleja. Vielähän tässä ehditään passivoitua..kop kop..

Itse asiassa, voittohan se on maalinkin voitto. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos omiin menee enemmän kuin yksi tai kaksi, jos peli itsessään on ollut viihdyttävää seurattavaa. Vielä jos Kärpät tuollaisen monimaalisen pelin vie, sen parempi.

Nykysuunta on hyvä, kiva ja kaikinpuolin tervetullut. Jatketaan samalla tapaa, please.

 

[Syötä!]

Tunnustus:

Kun on kerran Kärppiä tullut arvosteltua tämän kauden aikana, niin täytyy antaa tunnustus Kärppien nykykunnolle. Kärpät on erittäin hyvässä playoffs-vireessä tällä hetkellä ja varmasti on vielä resursseja parantaakin. Olin huolissani taannoin joukkueen hitsautumisesta playoffseja silmällä pitäen runsaiden loukkaantumisten vuoksi, mutta nyt näyttää, että sekin huoli on ollut aiheeton. Viuhkola ja Hyvönen on melkein täydessä iskussa jo nyt ja Boumedienne parantaa peli peliltä. Viikon 3 ottelun vieraskiertue oli hyvä mittari Kärpille ja Kärpät selvitti sen todella tyylikkäästi. Kärkikamppailut Kärpät on hoitaneet viime aikoina tyylikkäästi: ihan täydellistä onnistumista ei ole tarvittu ja paukkuja on jäänyt varastoonkin.

Summasummarum:

Tästä on hyvä jatkaa kevään playoffs-taistoja kohti. Pelaajat ovat terveitä ja peli-ilo on löytynyt. Kärpät ei ole esittänyt vielä parastaan, mutta eiköhän sekin aika vielä koeta.

Loppukaneettina vielä:

Tänä päivänä mammuttitautia poteva Kärpät ei saa automaattisesti minun hyväksyntää ja luottamusta omille toimilleen ja menestykselleen. Minulla on oikeus siihen. Kärppien täytyy ansaita minun, ja myös muiden kannattajien, hyväksyntä hyvillä esityksillä kaukalossa. Kärpillä on ollut tällä kaudella huonoja jaksoja kaukalossa ja joukkueen saama "sapiska" on ollut sitten sen mukaista. Viimeiset 4 peliä on ollut kuitenkin erinomaisia ja sellaisilla otteilla joukkue saavuttaa kannattajien luottamuksen uudelleen. Kärpät ei ole enää sympaattinen pikkuseura, jota on sympatiseerattava automaattisesti. Kärpät on suurseura, jonka on kyettävä ja osattava kritiikki käsitellä.

 

[Tepa]

Ainakin Jatkoajan raportin maukaan Jalonen oli tyytväinen peliin sekä HPK, että Ilves otteluissa. Hän laittoi maalit Ilves pelissä suurelta osin huonoon valmistautumiseen ja toissalta pitkän pelireissun tuloksen aajatusten karkaamiseen muualle. HPK-pelistä hän puolestaan toetsi, että pelattiin hyvää kiekkoa 60 minuuttia.

Omat tunnelmat on tässä vaiheessa mukavat kuten monella ed3ellä olevalla kirjoittajalla. Suuri päästettyjen maalien määrä ei huoleta, koska joukkue on pystynyt siitä huolimatta naputtelemaan hyvät määrät maaleja vastustajaa enemmän, vaikka ollaan oltu tappioasemassa. Jotenkin puolustuksen tiivistäminen on palyoffeja ajatelleen helpompaa kuin maalinteon kutntoon saaminen. Toisaalta , jos naputtaa sellaista 5-6 maalia ottelua kohti, kärsii melkoisen mukavasti myös päästää. Nyt vain joukkueelle työrauhaa.

Lyhyessä ajassa on myös nähty kuinka merkittävät pelaajat Hannes Hyvönen ja Jari Viuhkola ovat Kärpille. Vielä viikko pari sitten kannattajat halusivat paikealle, jolla Viuhkola Tommi Paakkolanvaaraa. Viuhkola on nyt naputellut loukkaantumisen jälkeen lähes saman määränpinnoja kuin Paakkis koko kautena. Edelleen ykkösen laidassa viiletti Aaltonen, jonka ohittamiseen pisteissä Hyvösellä riittää nykytahdilla toiset kymmenen ottelua. Maaleissa mies saavuttanee Aaltosen lähiviikkoina.

Edellä mainitttu ei tarkoita, että Paakkolanvarra tai Aaltonen ei olisi Kärpille tärkeitä pelaajia. Päinvastoin. Kärppien joukkue alkaa näyttää hyvältä ja tasaiselta paketilta. Vastustajalle ei riitä yhden eikä riitä edes kahden kentän pimentäminen ja pitäminen. Kärpillä on ratkaisuvoimaa kolmeen tai jopa kenttään. Joukkueesta löytyy myös erityyppisiä pelaajia. Esimerkkinä rouhijoiden Pyörälä, Normio ja Aarnio työtä ja maaleja viimeisissä peleissä ei ole syytä väheksyä. Korpikarin minuuteista on oltu myös huolissaan pitkin kautta, mutta Osakari on saanut pelata jatkuvaan ihan mukavaa 15 minuuttia per ottelu. Sieltä napsahti sitten se kauden toinen maali. Nyt minusta Kärpät näyttää vahvalta viimeistä kenttää myöten. Juuri sillä hetkellä, kun pitää alkaa olla vireessä tärkeitä otteluja ajatellen. Kärtppien paketti näyttää valmiilta tasapainoiselta ja hyvältä.

 

[TosiKärppä]

Tepa kirjoitti:
Kärppien joukkue alkaa näyttää hyvältä ja tasaiselta paketilta. Vastustajalle ei riitä yhden eikä riitä edes kahden kentän pimentäminen ja pitäminen. Kärpillä on ratkaisuvoimaa kolmeen tai jopa kenttään.

Täysin samaa mieltä. Kaikki Kärppien kentät ovat saaneet hyvin onnistumisia ja niiden kautta itseluottamusta tällä viikolla. Sekä KalPa että Ilves -peleissä kaikki neljä kenttää ovat pystyneet maalintekoon. Neloskentän kiekollinen peli näytti ajoittain yllättävän hyvältä eilen Ilvestä vastaan, vaikka Aaltosen puuttuessa laidoilla olivat Aarnio ja Junnila. Aarnioltakin hieno luikertelu maalipaikkaan (Ilves pelaajien seisoskelu toki auttoi). Normion peliä on nyt ilo katsella: suoraviivaisesti kohti maalia ja laukaukset laadukkaita.

Keskialuetta Kärpät puolusti eilen hyvin tiiviisti viisikkona huolimatta neljästä päästetystä maalista. Ilves ei saanut kunnollisia suoria hyökkäyksiä juuri lainkaan. Ettei nyt pelkäksi kehumiseksi menisi, niin täytyy sanoa, että Boumediennen peliin en ole kyllä ollenkaan tyytyväinen vielä: ei hyviä kiekollisia ratkaisuja hyökkäyssuuntaan, melko hidasta reagointia tilanteisiin, eikä fyysisyyttäkään niin paljoa kuin toivoisin.

 

[X-Hearted]

Peli kohti pitkää pudotuspelitarinaa

On ihan pakko vielä kerran täsmentää kärsivällisyyden merkitystä pitkässä ja raa'assa kaudessa. Kaudessa, jonka pelillistä kokonaiskuvaa – sekä sen elinkaarta – haetaan mielellään aina nousevaksi. Joka joukkueessa. Ylikriittinen pohjoissuomalainen koki vain joulun jälkeiset umpisolmut jo valmiiksi hävityksi kaudeksi, minkä takia omalle joukkueelle ei annettu aikaa kasvaa projektin sisällä. Maltti, se kokemuksen tuoma kärsivällisyys, oli valitettavasti heitetty faninkin toimesta romukoppaan.

Onneksi Kärpät valmennusjohtoineen tiesi, ja tietää, mitä tehdä; joukkueesta kumpuaa tällä erää raikkaus, tasapainoisuus. Harmonia, jota on kauden mittaan hitsattu kärsivällisyydellä kokoon. Valmennus välittää pelaajistaan, joten pelaajien nöyryys ja läsnäolo tekemisessä on pysynyt päällä olevana asiana läpi kauden. Elementti, joka kiinnittynee Kärppien kokonaiskuvaan elintärkeäksi. Yhtenäinen pelaajisto pelaa aidosti valmentajalleen. Sen aistii arsenaalista.

Kuntopiikkiä ollaan edelleen synnyttämässä. Projekti on sinällään henkisesti erittäin raastavaa, josta maksetaan yleensä tammikuun kiireissä, yksittäisten pelien kustannuksella, hintaa. Pistää ihmetyttämään, miksei kuntopiikin valmistumiselle annettu tilaa, vaan Kärpille annettiin keskustelupalstojen "totuuksissa" lunta tupaan oikein tosissaan? Toisaalta, hienoinen kritiikki on paikoin myöskin suotavaa, jos rajaa ei ylitetä ylikriittisyyden puolelle.

Joukkueen henkinen sekä fyysinen vireystila pitkälle pudotuspelitarinalle näyttää etenevän aikataulussaan. Tauolla tehdyt pelitavan poraamiset ja hienosäädöt ovat voiton siemen – avain onneen. Niin kuin olin aistivanikin. Onnistunut lepo-rasitus –tasapainoisuus linkittyy peliin, jota Kärpät nyt esittää. Osaltaan tähän vaikuttaa myös joukkueen terveystilanne, joka on ensimmäistä kertaa tälle kautta maksimaalisen hyvä.
Puhe kevään laatutekemisestä ei ole siis ihan tuulesta vedettyjä. Tähtäin palapelin valmistumiseen on käsillä, sillä Kärpät näyttää olevan terveenä iskukykyinen ryhmä. Ydin tälle väitteelle koostuu Kärppien ketjukokoonpanojen tasapainoisuudesta. Sitä tarkastelemalla. Varsinkin ykköskentän tervehtyminen ja uudelleenkokoaminen antoi joukkueelle sen viimeisen kärjen, jonka ansiosta Kärpät on liigajoukkueille piikkinä lihassa. Nyt myös isoille joukkueille, vaikka erot tällä tasolla ovat marginaalisen pieniä.

Kärppien pelissä on ollut leimallista maalintekovastuun jakautuminen yhä leveämmälle ydinryhmälle. Kokonaisuudessaan joukkue patsastelee pelin ytimessä, minkä takia puolustuksen ja hyökkäyksen tasapainoisuus paistaa pelistä.

Samalla, kun koko joukkueen kenttätasapaino on löytynyt, niin kasvavan juonikkuuden lisääntyminen näkyy eritoten ylivoimatehokkuudessa. Peliä käännetään nyt ilahduttavan nopeasti, joten Kärppien pelillisessä identiteetissä on yksi iänikuinen murheenkryyni vähemmän setvittävänä. Ykkössyöttö toimii pitkälti siitä syystä, että pelaajien etäisyydet ovat kunnossa.

Kaveria autetaan, ja tämä huokuu yhtenäisessä elinympäristössä.

Puolustajien vahva kiekollinen pelaaminen on liigan parhaimmistoa, joka heijastuu eittämättä avauspeliin. Kiekollinen vastuu auttaa myös pelin suoraviivaistumisessa. Sydän sykkii pelille, minkä takia joukkue voittaa paljon kaksinkamppailuja. Fyysisempi Kärpät varjostaa yhä enemmän oman ideologiansa yksityiskohdissa – juuri ennen tärkeitä pudotuspelejä.

Pelitavan hienosäädöllä fyysisyys ei sirpaloita systeemiä, vaan edelleen tarvittaessa vahvistaa sitä. Mikäli siis hienosäätö tehdään muita vahvuuksia palvelevaksi työkaluksi.

Täytyy muistaa, että näistä pienistä palapelin yksityiskohdista muodostuu ajan myötä isompi kokonaiskuva. Kokonaiskuvaa ajatellen Kärppien pelillinen trendi on nouseva. Trendi saattaa muodostaa huhtikuussa lottovoiton, johon jokainen joukkue asettaa tähtäimensä kesällä. Terveenä pysyessään Kärpät taiteilee tosissaan mestaruudesta tänä keväänä. Kärppien luulisi olevan siis valmis pitkään kevättaisteluun, joten annetaanhan sille kaikki tuki.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Kuntopiikkiä ollaan edelleen synnyttämässä. Projekti on sinällään henkisesti erittäin raastavaa, josta maksetaan yleensä tammikuun kiireissä, yksittäisten pelien kustannuksella, hintaa. Pistää ihmetyttämään, miksei kuntopiikin valmistumiselle annettu tilaa, vaan Kärpille annettiin keskustelupalstojen "totuuksissa" lunta tupaan oikein tosissaan? Toisaalta, hienoinen kritiikki on paikoin myöskin suotavaa, jos rajaa ei ylitetä ylikriittisyyden puolelle.

Itselläni on syvä uskomus, että Sihvosta on kiittäminen viime aikojen hyökkäävästä pelistä. Sihvonen ja UR otti ensimmäisenä valtamediasta kantaa siitä, mitä fanit täällä kirjoittivat. Eli joukkue on liian passiivinen. Jalonen kiisti tämän haastattelussa ja kas, kärpät alkoivat pelaamaan aktiivisemmin.

Kyllähän vaikutuksensa on pakko olla silläkin, ketkä ovat sairasosastolla. Tämän tyhjentymisen jälkeen on muutenkin pelissä ollut paljon enemmän seurattavaa. Kuitenkin.. materiaali oli mikä oli, luvattoman heikkoja pelejä tuli joulutauon jälkeen useampia. Tätä on aivan turha laittaa kovan harjoittelun piikkiin. Mitä luulette muiden joukkueiden tekevän?

Kuitenkin.. tuntuu siltä, että aina kun alan suunnittelemaan Jalosesta tehtävää voodoo nukkea niin hän näyttää hauista ja voittaa pelejä. Sekä siihen päälle peluuttaa hyökkäävää aktiivista kiekkoa. Pelaajathan ne siellä kaukalossa tosin on, mutta kyllähän pelaajat peruuttelee, jos valmentaja näin käskee. Heikkilällä oli muuten sama tapa näyttää meikälle hauista ja aina sillä tavalla, että olin pitkän kärsivällisen jakson jälkeen lopettanut kärsivällisyyden ja aloin vittuuntumaan.

EDIT: Ai niin.. sanoin joku aika sitten itkuvirren yhteydessä, että mikä olisikaan mukavampaa, kun joutua syömään sanansa. Nyt suunta näyttää siltä, että joudun syömään ne. Sille ihan sama, voitetaanko kaikki ja aina, mutta sillä on väliä, mitä hallilla näen, kun lätkää menen katsomaan.

 

[manemies]

Sille ihan sama, voitetaanko kaikki ja aina, mutta sillä on väliä, mitä hallilla näen, kun lätkää menen katsomaan.

Tuo pitää muuten harvinaisen hyvin paikkaansa ! Monesti jos joukkueen esityksiä hieman kritisoi niin joku rupeaa aina itkemään että "jaa, pitäisikö Kärppien voittaa kaikki matsit 10-0, eikö Kärppäfaneille mikään riitä ?".

En yritä sanoa sitä että tappiot lämmittäisi mieltä mutta joskus kun on tiukka vääntö ja hyvä peli, niin pelistä jää hyvä fiilis vaikka tappio lopulta olisi tullutkin. Joskus taas paskalla pelillä otettu niukka voitto voi jättää sellaisen fiiliksen että "jaa, olipa taas peli. Tyytyväisiä tietty pisteisiin mutta ei tuolla pelillä kovia joukkueita voiteta".

 

[Lisäalueen mies]

Eilisen TPS matsin jälkeen jäi hieman epätietoinen olo. Voitto oli plussaa ja myös todennäköinen runkosarjan voitto on hieno juttu, asioita on tehty paljon todella hyvin. Nyt kuitenkin itse jo peilaa asioita play-Offeja ajatellen ja eilen jäi mietittävää. Viime viikolla kahdeksan omiin HPK:ta j Ilvestä vastaan, eilen peruspuolustamisessa paljon virheitä. Oli onni, että TPS ei rangaissut noista virheistä useammin, paikkoja kyllä oli liikaa meiltä päin katsottuna. Jotenkin puolustamisessa oli sellaista "Koohottamista", omat miehet oli hukassa, ryntäiltiin kiekollisen perään miehissä, sellainen rauhallisuus ja määrätietoisuus puuttui. Toivottavasti syynä oli väsymys viime viikon rundilta, jos ei niin KJ:llä on vielä paljon työtä ennen ratkaisupelejä.
Maalivahtipeli myös mietityttää, toivottavasti Tarkki löytää sen viimeisen pykälän pudotuspeleihin, sellaisen joka antaa kenttäpelaajille sen luottamuksen maalivahtipeliin, sitä tarvitaan tulevissa kovissa matseissa.

 

[Syötä!]

Nyt kuitenkin itse jo peilaa asioita play-Offeja ajatellen ja eilen jäi mietittävää. Viime viikolla kahdeksan omiin HPK:ta j Ilvestä vastaan, eilen peruspuolustamisessa paljon virheitä. Oli onni, että TPS ei rangaissut noista virheistä useammin, paikkoja kyllä oli liikaa meiltä päin katsottuna. Jotenkin puolustamisessa oli sellaista "Koohottamista", omat miehet oli hukassa, ryntäiltiin kiekollisen perään miehissä, sellainen rauhallisuus ja määrätietoisuus puuttui. Toivottavasti syynä oli väsymys viime viikon rundilta, jos ei niin KJ:llä on vielä paljon työtä ennen ratkaisupelejä.

Kyllä, olen samaa mieltä. Kärppäpakisto koohottaa hiukan liikaa. Pakistosta ei huoku varmuus, vaan hienoinen epävarmuus. Lisäksi pakkiparit ovat minun mielestä ihmeelliset: Mikkola-Laamanen, Boumedienne-Lupaschuk, Loponen-Jaakola, Korpikari. Samantyyliset pelaajat pakkipareina! Ehkä pakkipareja voisi sekoitella ja testailla jäljellä olevien runkosarjakierrosten aikana?

Toisaalta Kärppien pelistä, myös puolustuspelistä, huokuu peli-ilo. Se on erittäin tärkeää. Tappara-, Kalpa-, Hpk-, Ilves- ja Tps-otteluiden lopputulos ei olisi nähdyn kaltainen, mikäli joukkueessa ei olisi peli-iloa. Jokaisessa kärkipään kamppailussa Kärpät on nousseet voittoon vaikeasta tilanteesta ja se ei olisi mahdollista ilman peli-iloa ja huumoria.

Loistavan ykköskentän varassa oleva Blues on Kärppien playoffs-huumorille aivan loistava mittari. Jos Kärpät tekee Bluesia vastaan yhtä paljon virheitä kuin teki Tps:aa vastaan, Blues rokottaa niistä pikkaisen kovemmalla prosentilla kuin Tps. Siinä punnitaan Kärppä-huumori ja peli-ilo. Jos sitä peli-iloa löytyy riittävästi, auttaa se unohtamaan ne virheetkin.

Maalivahtipeli myös mietityttää, toivottavasti Tarkki löytää sen viimeisen pykälän pudotuspeleihin, sellaisen joka antaa kenttäpelaajille sen luottamuksen maalivahtipeliin, sitä tarvitaan tulevissa kovissa matseissa.

Itse olen rauhoittanut omalta osaltani Kärppien maalivahtipohdiskelun. Vaikka Tarkki hävisi mielestäni eilen kilpailun Jani Hurmeelle ja vaikka Tarkin polvillaan konttaaminen hiukan ärsyttääkin minua, niin tätä enempää en kritisoi Tuomas Tarkkia. Maalivahti on yksilöurheilija joukkuelajissa. Toisaalta koko joukkue pystyy auttamaan maalivahtia uskomattoman paljon. Ilman kenttäpelaajien tukea ei maalivahtikaan ole juuri mitään. Tuomas Tarkki on sellainen kortti, joka Kärppien täytyy katsoa loppuun saakka... Tarkista ei tämän enempää.

 

[Syötä!]

Ylikriittinen pohjoissuomalainen koki vain joulun jälkeiset umpisolmut jo valmiiksi hävityksi kaudeksi, minkä takia omalle joukkueelle ei annettu aikaa kasvaa projektin sisällä. Maltti, se kokemuksen tuoma kärsivällisyys, oli valitettavasti heitetty faninkin toimesta romukoppaan.

Älä nyt, leikkiähän tämä vaan on. Pikkuisen sapeleita kalistellaan ja katsotaan kuka sanoo mitäkin ja kuka on oikeassa. Ei mistään vakavammasta. Tämä on keskustelupalsta, jossa mielipiteeseen ja faniuteen saa vähän sävyjä ja syvyyttä.

Valmennus välittää pelaajistaan, joten pelaajien nöyryys ja läsnäolo tekemisessä on pysynyt päällä olevana asiana läpi kauden. Elementti, joka kiinnittynee Kärppien kokonaiskuvaan elintärkeäksi. Yhtenäinen pelaajisto pelaa aidosti valmentajalleen.

Päävalmentaja Kari "Nokka" Jalonen taitaa olla pidetty valmentaja pelaajien keskuudessa? Tämä laskettakoon erittäin isoksi plussaksi, kun Nokasta keskustellaan. Vaikka suhtaudunkin Kärppiin tätä nykyä luvalla sanoen kriittisesti, en kaipaa kuitenkaan yhtään mitään kielteistä julkisuutta mitä tulee Oulun Kärppiin. Nokan aikana yksikään (?) pelaaja ei ole antanut kielteistä palautetta Kärpistä eikä päävalmentajasta, ei edes viime kevään jälkeen. Edellisen päävalmentajan Kari Heikkilän aikana joukkueesta potkittiin pois Juha Joenväärä, Kristian Taubert ja Jeff Hamilton, Petr Ton kritisoi Heikkilän toimintaa kevään -03 playoffsien aikana. Juhani Tammisen ajasta ei nyt kannata edes keskustellakaan. Päävalmentaja Jalonen käsittelee ilmeisesti pelaajiaan herkällä otteella - jokainen voi miettiä onko näin?

Pistää ihmetyttämään, miksei kuntopiikin valmistumiselle annettu tilaa, vaan Kärpille annettiin keskustelupalstojen "totuuksissa" lunta tupaan oikein tosissaan?

Minä en usko yhteen kuntopiikkiin. Tasaisuus ja tasaiset otteet ovat minun mieleen. Trendi on saatava tasaisesti nousevaksi. Kärppien trendi joulu-marraskuussa oli kaikkea muuta kuin tasainen ja/tai tasaisesti nouseva. Syitä ja seuraamuksia oli silloin muutamia. Itse halusin näistä silloin keskustella, ja silloin myöskin keskustelin. Jos se oli ahdistanut, niin ei voi mitään.

Mitä tulee kritiikkiin, niin kannattaa muistaa ajatelma "kehitys loppuu tyytyväisyyteen". Jos Kärpät ei osaa tätä kritiikkiä käsitellä, ei joukkue tule pärjäämäänkään. Jos taas kritiikkiä kuunnellaan "herkällä korvalla", on sillä päinvastainen lopputulos. Kannattajien ja sponsoreiden mielihalujen mukaan ei Kärppien kannata tietenkään täysin mennä, mutta jotain sieltä on kuitenkin onkeensa otettava. "Herkällä korvalla" kuuntelu on varmasti se avainsana, joka tuo parhaan lopputuloksen.

Joukkueen henkinen sekä fyysinen vireystila pitkälle pudotuspelitarinalle näyttää etenevän aikataulussaan. Tauolla tehdyt pelitavan poraamiset ja hienosäädöt ovat voiton siemen – avain onneen. ... Onnistunut lepo-rasitus –tasapainoisuus linkittyy peliin, jota Kärpät nyt esittää. Osaltaan tähän vaikuttaa myös joukkueen terveystilanne, joka on ensimmäistä kertaa tälle kautta maksimaalisen hyvä.

Kärppä-leirissä on tällä hetkellä kaikki melko hyvin ja joukkueen iso kuva on pääpiirteittäin kunnossa. Pitkäaikaispoissaolijat Hyvönen, Viuhkola, Lupachuk, Boumedienne, Sahlstedt, Paakkolanvaara ja Aarnio on taas laatikossa ja jäljen huomaa. Pitkän jakson päätteeksi joukkue on hitsautunut YLLÄTTÄVÄN NOPEASTI yhtenäiseksi jengiksi. Peli-ilo on löytynyt ja putki kulkee. Materiaali on nyt huippuleveää: hyvän tason ratkaisijoita ja hyvän tason duunareita riittää nyt niihin neljään kenttään, jotka saa ottelupöytäkirjaankin ilmoittaa. Karppinen, Junnila ja kumppanit sparraa nyt treeneissä, ja se on vielä oikea paikka heille.

Pelitavan hienosäädöllä fyysisyys ei sirpaloita systeemiä, vaan edelleen tarvittaessa vahvistaa sitä. Mikäli siis hienosäätö tehdään muita vahvuuksia palvelevaksi työkaluksi. Täytyy muistaa, että näistä pienistä palapelin yksityiskohdista muodostuu ajan myötä isompi kokonaiskuva. Kokonaiskuvaa ajatellen Kärppien pelillinen trendi on nouseva. Trendi saattaa muodostaa huhtikuussa lottovoiton,

Minun mielestä Kärppien puolustuspeli ei ole vielä täysin kunnossa ja se osa-alue vaatii vielä hienosäätöä playoffseja silmällä pitäen. Avauspeli ja suunnanmuutospeli ei ole niin nopeaa kuin aiempina menestysvuosina, jonka lisäksi puolustajat tekevät liikaa henkilökohtaisia pikku virheitä. Kärppä-pakisto oikoo tekemisessään. Heidän hyökkäystehot ja ylivoimatehot ovat kyllä kunnossa, mutta se tärkein, eli puolustuksen peruspelaaminen (avaukset, suunnanmuutokset, merkkaus, puolustaminen jne.) ei. Kärppien pakistossa on hyvin erityylisiä puolustajatyyppejä, joten resursseja nyt nähtyä paljon parempaankin puolustuspelaamiseen on olemassa. Oikeaan osuneella hienosäädöllä sekä pelikurin ja -asenteen tarkentamisella nämä olemassa olevat resurssit saadaan joukkuetta hyödyttävään 100% hyötykäyttöön. Peli-ilon ja huumorin siitä kärsimättä.

 

[X-Hearted]

Mukava huomata, että keskustelua on syntynyt. Kaikki vain mukaan!

Päävalmentaja Jalonen käsittelee ilmeisesti pelaajiaan herkällä otteella - jokainen voi miettiä onko näin?

Kari Jalosen aikakaudella on ollut helppo huomata, kuinka pelaajisto saa tasaisin väliajoin joko risuja tai ruusuja esityksistään. Ei vain koko joukkueena, vaan myös henkilökohtaisella tasolla. Kehityskeskustelut on hyötykäytetty, sillä luottamus pelaajien ja valmennusjohdon välillä lujanee entisestään. Se näkyy myös pelillisellä puolella.

Tunne on siis molemminpuolinen, mikä merkinnee henkisen hyvinvoinnin kannalta elintärkeitä asioita.

Minä en usko yhteen kuntopiikkiin. Tasaisuus ja tasaiset otteet ovat minun mieleen.

Pelillinen rutiinitaso toki pyritään pitämään mahdollisimman korkeana, jotta koko kauden takuu menestykselle olisi käsissä. Kuntopiikin ajoittamisella ja siihen tähtäämisellä kevääseen tähdentyy kuitenkin merkityksenä niin tärkeä osana menestystarinaa, että tasaista, nousevaa trendiä, on erittäin hankala pitää koossa läpi pitkän kauden. Taantumia tulee joka joukkueelle näin raskaassa sarjassa, vaikka pelaajisto olisi kuinka huipputrimmattu. Jääkiekossa kaikki tähtää pääasiassa kevään pudotuspeleihin ja siihen jaksamiseen täydellä teholla - pykälällä paremmin kuin vastustaja. Joukkueesta pitää löytyä aina yksi vaihde enemmän viimeisten erien jaksamiseen.

Miksi sitten Kärppien peli on ollut väliin todella tylsän näköistä?

Henkilökohtaisella tasolla ajatukset vievät vääjäämättä sairaslistan pituuteen, kovaan harjoitusrääkkiin ja pelitavan hienosäätöihin, jotka vievät aikansa. Se maksaa pisteitä, mutta toisaalta ehkä sitten tulevien pudotuspelien menestys kompensoi tammikuun menetettyä tulossatoa.

Mitä tulee kritiikkiin, niin kannattaa muistaa ajatelma "kehitys loppuu tyytyväisyyteen". Jos Kärpät ei osaa tätä kritiikkiä käsitellä, ei joukkue tule pärjäämäänkään.

Aivan oikein.

Rakentava kritiikki on jopa suotavaa. Ilman faktapohjaa olevaa ylikriittisyyttä en voi kuitenkaan ymmärtää. Kyse on loppujen lopuksi tulosurheilusta, joka kulminoituu kevään mestaruustaistoihin. Faneiltakin vaaditaan kärsivällisyyttä, nöyryyttä sekä tiettyä työrauhaa joukkueelle, joka pärjää sataprosenttisen varmasti - tai ainakin yrittää hirveissä menestyspaineissa pärjätä.

Voitteko edes kuvitella, minkälaisessa paineissa ja elinympäristössä pelaajisto asuu? Kärpät menestyy silti, vaikka ylikriittisyyden kärki piilii koko ajan selkäpuolella.

Minun mielestä Kärppien puolustuspeli ei ole vielä täysin kunnossa ja se osa-alue vaatii vielä hienosäätöä playoffseja silmällä pitäen.

Tiiviys puolustus- ja viisikkopeliin tulee pudotuspeleihin automaattisesti, koska muut osa-alueet ovat niin hyvin kunnossa. Tila vähenee ja näin ollen myös fyysisyys tekee esiinmarssin. Keskialueen kiekollinen hallinta pitää olla astetta vastustajaa parempaa. Tähän vaikuttanee eritoten avauspeli kaikessa puolustuspelin toimivuudessaan. Merkkaus- sekä ohjauspeli omalla alueella korostuu, mutta uskoisin Kärppien joukkueena olevan jo pikku hiljaa valmiina.

Täytyy nyt muistaa sekin, että ottelukohtaiset, pienet yksityiskohtaiset pelitavan muutokset suunnitellaan vastustajan systeemien mukaan. Kokonaisvaltainen pelisuunnitelma on siis edelleen sama, mutta ottelukohtaisesti Kärpät ripottelee pieniä elementtejä, jotka sopivat vastustajan pelilliseen ideologiaan Kärppiä palvelevaksi aseeksi.

Totta kai hienosäätöä tarvitaan edelleen, jotta elinkaari pelille olisi edelleen nouseva. Jääkiekko pelinä on loputon suo, eikä se millään joukkueella ole koskaan valmista. Täydellisyyteen on kuitenkin pyrittävä, mutta se vaatii kärsivällisyyttä ja kovaa työtä. Henkistä kovuutta sekä nöyryyttä.

Faktapohjaista kritiikkiä unohtamatta, jota minäkin osaan tarvittaessa antaa vaikka sitä ei heti uskoisi, heh.

 

[Lisäalueen mies]

Tiiviys puolustus- ja viisikkopeliin tulee pudotuspeleihin automaattisesti, koska muut osa-alueet ovat niin hyvin kunnossa.

Toivottavasti KJ ei ajattele tuolla tavalla. Esim. TPS-matsissa nähdyt useat pakkien harhailut kyllä pitää valmennuksen pyrkiä korjaamaan. Treeneissä asiaa tukevia harjotteita, puolustuskuvion läpikäyntiä palavereissa, peleissä asiaan puuttumista. Paketin tiiveys ja oikeat etäisyydet ovat elintärkeitä, myös sen paketin pysyminen oikealla korkeudella peliin nähden. En halua enää nähdä sitä, että tiiveyttä haetaan peruuttamalla nopeasti omalle puolustusalueelle kuten viime kauden play-offseissa tapahtui.
Mutta... nyt hallille katsomaan missä meidän paketti tänään puolustaa.

 

[Syötä!]

Blues oli Kärppiä vastaan tasan niin vahva kuin etukäteen ajattelin. Espoolaiset antoivat Kärpille myrskyvaroituksen kevään playoffseja silmällä pitäen. Maalivahtien torjunnat menivät Bluesin hyväksi Brückler 25 torjuntaa ja Tarkki 53 torjuntaa (25+14+14). Maalivahdit ovat ennenkin po-sarjoja ratkoneet: Bluesilla tähän skabaan on heittää Bernd Bruckler. On muuten pikkasen kova ukko maalin suulla. Menee heittämällä tämän kauden SM-liigamaalivahtien top3:een.

Blues-pelin eka erässä ajattelin, että Kärpät oli ylilatautunut illan peliin. Molemmat joukkueet kävivät ylikierroksilla, mutta varsinkaan Kärpille tämä ei sopinut. Joukkue otti mielestäni liikaa jäähyjä ja muutenkin otteet olivat hermostuneet. Viihdyttävähän tämä peli oli, ja mielestäni lopputuloksesta huolimatta yksi kauden parhaimpia (mitä olen nähnyt).

Pelin jälkeen Nokka kritisoi joukkuetta huonosta valmistautumisesta. Itse näin Kärpät ylilatautuneena, mutta Nokan kommentti huonosta valmistautumisesta kelvatkoon. Varmasti Tps-peliin peliin valmistautuminen oli samaa tasoa kuin Bluesia vastaan. Bluesia vastaan se vaan ei riittänyt ja Blues otti ansaitun voiton.

Lauantaiksi Hifkiä vastaan Kärppien on otettava ryhtiliike. Onneksi se on vieraspeli ja joukkueen valmistautuminen on toivottavasti paremmalla tasolla.