Kärppien pelillinen yleisilme ja imagollinen laatutekeminen

[Lare]

Kärpät on palauttanut itsensä perusaskeliin, josta alkaa muodostua selkeä ja raikas yhteisö selvällä kokonaispaketilla. Kaikki voittotekeminen lähtee viisikkopelin tiiviydestä ja siitä, että se osataan jatkokäsitellä oikein.

Koitan vielä kerran huomauttaa, että hyvän suomen kielen kirjoittamiseen liittyy kyky käyttää täsmällisiä ilmaisuja. Kuka tahansa osaa kirjoittaa kömpelösti (esim. "roolitus on sementoitu"), eli käyttää sanoja ilmaistakseen asiaa, jota ei ko. sanan määritelmään sisälly. Kirjoitat siis "venyttämällä" sanojen määritelmää. Mikäli tällainen kirjoittelu yleistyy, sanoja ei voi määritellä enää yhtä tarkasti kuin aiemmin ja väärinkäsitysten vaara kasvaa. Sanojen kyky ilmaista asia täsmällisesti heikkenee.

Toinen häiritsevä piirre kirjoituksissasi on mieltymyksesi luoda uusia, kömpelöjä sanoja (esim. "voittotekeminen"), vaikka saman asian ilmaiseminen olisi mahdollista myös hyvää suomen kieltä käyttäen.

Nämä yhdessä aiheuttavat sen, että sinä itseki näytät menevän sekaisin siitä, mitä kirjoittamasi todella tarkoittaa. Esimerkiksi lainaamassani tekstissä kirjoitat, että perusaskeleista muodostuu raikas yhteisö selvällä kokonaispaketilla, mikä ei tarkoita mitään järkevää.

Kirjoitit joskus, että tarkoituksesi on tavoitella erikoisuutta. Ehdottaisin kuitenkin, että keskityt erikoisuuden tavoittelussasi asiasisältöön, koska nykyinen tapa tekee vain kirjoituksistasi kapulakieltä, ilman minkäänlaista myönteistä vaikutusta. Kielenhuollon kannalta kirjoituksesi ovat järkyttävää luettavaa. Minä arvostan eniten kirjoittajia, jotka kirjoittavat asiaa, käyttäen hyvää suomen kieltä (esim. nimim. Oiva).

 

[Johan]

Pelillinen yleisilme

Tässä oma mielipiteeni tämänhetkisestä tilanteesta, jos jokin sana/termi tuntuu liian kuluneelta, laitoin sulkuihin toisen.

Kärppien peli-ilme (=pelillinen yleisilme) näyttää tällä hetkellä hyvältä (=nousevalta trendiltä). Ilmeisesti syynä kuitenkin on Jalosen taitavuus (=imagollinen laatutekeminen), uudet pelaajat (=nousevat pelaajarekrytoinnit) ja heidänkin onnistumiset (=roolituspelaamisen sementoituminen) eikä pelkästään tuuri/heikko vastus. Eilinen peli TPS :aa vastaan näytti selkeästi sen, että joukkue omistautuu alkukautta paremmin peliin (= pelisysteemin räätälöinti onnistui pieniä komplikaatioita lukuunottamatta).

Asiaan em. alustuksesta. Miten pitkään tilanne jatkuu sellaisena, että pelit ratkaisee ykkös-/kakkosketjun suoritukset, kuten TPS:aa vastaan? Tuleeko onnistumisia muillekin kuin ykkös- ja kakkosketjuille, jos peliaikaa ei tipu? Onko Paakkolanvaaran motivaatio hyvä, jos onnistumiset palkitaan pudottamalla mies neloseen? Onneksi ratkaisut saatiin aikaa ykkös- ja kakkoshyökkäysketjun hyvän esityksen ansioista, mutta mitä eteen silloin, kun ko. ketjuilla ei jostain syystä kulje?

Itseäni mietityttää jo aiemmin mainitun Paakkolanvaaran lisäksi myös Mustonen ja Normio, osin myös Aarnio. Tyytyvätkö he pieneen jääaikaansa, joka ei kehitä heitä? Voidaanko mainituilta pelaajilta odottaa ratkaisukykyä, jos peliaikaa ei tule? Sosiaalipeluuttaminen ei toimi sekään, mutta haen vastausta siihen, miten ratkaisijoita saataisiin kaikille ketjuille. Onko tarkoitus, että kuuluisan roolituksen vuoksi kolmos- ja nelosketju pyrkii pitämään vastustajan nollilla, pyrkimättä itse maaliintekoon?

Onko Paakkolanvaaran, Mustosen, Normion ja Aarnion taitotaso niin hyvä, että he pystyisivät tekemään enemmän maaleja ja tuomaan lisää ratkaisuvoimaa, jos peliaikaa tulisi?

 

[RtSn]

Miten pitkään tilanne jatkuu sellaisena, että pelit ratkaisee ykkös-/kakkosketjun suoritukset, kuten TPS:aa vastaan?

Kyllä minä näkisin, että hetkellisiä tehoapuja on tullut myös niin sanotuilta puolustavilta 3-4 -kentiltä, josta kertovat esimerkkinä Paakkolanvaaran 1+3- ja Aarnion 2+0 lukemat.

Tuleeko onnistumisia muillekin kuin ykkös- ja kakkosketjuille, jos peliaikaa ei tipu?

Riippuu miltä kantilta onnistumisia peilaa.

Jos kentälliset pelaavat puhtaasti oman puolustuspään kautta, tehot tulevat olemaan vain plussaa puolustukselliselle perustyölle - sille mitä roolituksien puitteissa parhaiten osataan. Tosin, kyllä, teholukemat tulevat yleensä suuren pelivastuun, itseluottamuksen ja roolituspoliittisten syiden takia, sekä niiden suosiollisella avustuksella. Voidaankin kysyä, onko esimerkkinä Antti Aarniosta tai Teemu Normiosta puhtaaksi maalintekijäksi, vai profiloituvatko he muihin haalarihommiin paremmin? Auttavatko he paremmin joissakin muissa lokeroissa kuin maalintekijärintamalla?

Onko Paakkolanvaaran motivaatio hyvä, jos onnistumiset palkitaan pudottamalla mies neloseen?

Saattaahan olla niin, että miehen vahvuuksia pystytään paremmin käyttämään hyväksi 4. ketjun keskellä. Hän on kuitenkin erinomainen puolustava keskushyökkääjä ja alivoimapelaaja eli Paakkolanvaara pääsee sisälle joukkueeseen pikkuisen yleisön näkymättömissä. Erittäin tärkeä pelaaja Kärpille, myös arsenaalin henkisen sekä fyysisen levon merkityksissä.

...mutta mitä eteen silloin, kun ko. ketjuilla ei jostain syystä kulje?

Toki ratkaisuja odotetaan pääsääntöisesti 1-2 -viisikoilta. Ketjuilta, jotka saavat esimerkiksi paljon ylivoima-aikaa. Jos heillä ei jostain syystä kulje tai tehoja riittäne, nousee avainasemaan yleispelaaminen viisikkopuolustamisen tiiviydellä hyvän maalivahtipelin kanssa. On kuitenkin selvää, ettei Kärpät kaadu hyökkäyksen totaaliseen tehottomuuteen kuin aniharvoin kauden aikana.

Itseäni mietityttää jo aiemmin mainitun Paakkolanvaaran lisäksi myös Mustonen ja Normio, osin myös Aarnio. Tyytyvätkö he pieneen jääaikaansa, joka ei kehitä heitä?

Miehet ovat sopeutuneet rooliensa vangeiksi, joten sementoituminen haalari- ja puolustusteknillisiin asioihin ei laske heidän arvoaan joukkueen sisällä. On sitten eri asia, haluaako pelaaja kehittyä pisteiden muodossa vai perusteellisena roolipelaajana.

Voidaanko mainituilta pelaajilta odottaa ratkaisukykyä, jos peliaikaa ei tule?

Tehojen ja sitä kautta tuhojen teko ei varmasti ole etusijalla puhuttaessa näistä miehistä korostaen, että pisteet ovat tietenkin aina hyvä asia, ts. plussaa heidän päiväänsä.

Onko Paakkolanvaaran, Mustosen, Normion ja Aarnion taitotaso niin hyvä, että he pystyisivät tekemään enemmän maaleja ja tuomaan lisää ratkaisuvoimaa, jos peliaikaa tulisi?

Pisteiden valossa kyllä. Kysymys kuuluukin, riittääkö päävastuu, sillä kyseiset pelaajatyypit eivät ole millään lailla maalintekoa kannattelevia yksilöitä, vaan voima jakaantuu eittämättä muille? Ovatko mainitsemasi pelaajat enemmän roolituspelin omavia prototyyppejä?

 

[Tepa]

Muutamia hajanaisia kommentteja edellä oleviin teksteihin.

Minusta Kärpissä on nykyisellään melkoisen mukavasti roolitusta. Puolustuspelaamiseen on omaa erikoismiehistöä ja samaa myös hyökkäyspelaamiseen. Edellä mainittiin, että Mustosella ja Normiolla on pieni peliaika. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Mustonen pelasi ykkösvitjassa reilusti yli 10 minuuttin peliaikoja ennen loukkantumistaan. Esimerkkinä Normio puolestaan pelaa jatkuvasti 13-18 minuutin peliaikoja.

Paakkolanvaara on esimerkki pelaajasta, joka kasvamassa isompiin kenkiin. Mies pelasi suhteellisen vähän Blues pelissä, mutta Viuhkolan loukkaanuttua sai välittömästi vastuun ottelun ratkaisuhetkillä sekä ylivoimassa, että viime minuuteilla, kuten voimme miehen pisteistä lukea. Moni kritisoi miehen tiputtamiseta neloseen. Minä ainakin ymmärrän Jalosen siirron täysin. Bros-Pesonen on ollut vakuuttava koko harjoituskauden samaten Ujcik on tukenut komikkoa. Nyt viime pelit olemme sitten saaneet lukea tuloksia suoraan taululta. Paakkis on jäänyt hankalasti välikäteen nykyisessä sentterikategoriassa. Hän joutuu pelaamaan eri miesten kanssa ja oma paikka on hivenen hakusessa. Nyt vastuut on taas pienessä uusjaossa ja Paakkiksella on taas uusi mahdollisuus, mikäli Piku on poissa. Hänellä on lukuisia hyviä esityksiä, mutta Bros vain mielestäni otti Paakkiksen paikan Ilves-ottelussa.

Mitenkö edellä olevat liittyy Kärppien yleisilmeeseen ja laatutekemiseen. Mielestäni Jalosella on ansaittava se paikka auringossa. Bros oli Ilves pelissä nelosessa, mutta nousi kakkoseen. Salhstedt on puolestaan pelannut varmaa peliä illasta toiseen tason vaihtelematta, kutern myös Normio. He ovat saaneet paikkansa kolmosessa. Paakkiksen suoritukset on heitelleet illoista riippuen ja vauhtia on haettu välillä alempaa. Sama koskee Aarniota. Ajoittain huippuotteita, mutta ajoittain tukku tyhmiä jäähyjä. Askel askeelta Kärpät on tottunut uuteen linjaan jäähyt on karsiutuneet ja peli on lakanut pysyä kuosissa.

Moni puhuu Aaltosen kyykytyksestä. Nyt mies on saanut pelailla Viuhkolaiden kanssa saldona 0+1, kun Salhstedt kävi pilaamassa miehen peliä 5-3 ylivoimassa toisena syöttäjänä. Aaltosta kyykytetään pian taas. Ei se paikka siinä 5-3 ylivoimassa ole kiveen kirjoitettu. Se ratkaisupaikka ja siinä pitää tulla tehoja. Ujcik-Bros-Pesonen on ansainnut ne ratkaisupaikat suorituksillaan.

 

[RtSn]

Kärsivällisyys

On ollut selvää, että ajan kanssa Kärppien pelillinen muotti selkiintyy ja tulosta alkaa jossakin vaiheessa tulla varmasti. Alkukausi on ollut tavallaan yksinkertaistetun pelitavan sisäänajamista, henkisen hyvinvoinnin maksimointia ja pelaajien tutustumista uusiin roolituslokeroihin.

Tavallaan hiukan ailahtelevan ensimmäisten pelien jälkeen oli miettimisen paikka. Ensiksi palattiin perusaskeleisiin puolustustyöskentelyn osalta, joilloin itseluottamuksen korkeusaste saatiin sementoitua mielenkiintoiseen pelitapaan. Kiinteän selkeät reagointilinjakkuudet valmennusjohdolla henkiselle hyvinvoinnille antoivat realisointimahdollisuuden pelaajille käsittää uusi, yksinkertainen pelitapa. Kun tiivis joukkue- ja viisikkopuolustaminen hyvällä maalivahtipelillä antavat sykäyksen toimivalle systeemille, nousevat avainasemaan muut pelin pienet yksityiskohdat, esimerkkinä kätisyyksien sopivuus viivapelaamisessa. Kärpät on panostanut juuri niihin yksityiskohtiin, joihin halusinkin parannusta.

Nyt joukkue koostuu pääpiirteittäin nopeista syötönavauksista ja suunnanmuutoksista. Pienistä viisikoiden etäisyyksistä, syöttöpeliketjuista, kenttätasapainosta sekä hyökkäyksien painepelaamisesta. Tärkeitä palasia liikkuvan taitojoukkueen imagosta, jossa pelisysteemeihin räätälöidyt yksilöt pääsevät oikeuksiinsa. Kuten olen sanonut aiemminkin, ongelmien ydin oli kauttaaltaan puolustuspelissä; joukkue luuli pääsevänsä helpolla, tukeutuvansa ilman minkäänlaista apua puolustustehtäviin ja maalivahtipelin reboud- sekä reagointikiekkoihin. Sinällään on äärettömän hienoa, että valmennusjohdon auktoriteetti on riittänyt pelaajille - ja siihen, että joukkue palasi totaalisesti perusasioihin.

Nyt, rennon hyvinvoiva arsenaali on trimmattu kuntoon kärsivällisesti - ilman minkäänlaista paniikkia. Se antaa itseisarvon voittopelaamiselle, mistä tällä erää nautitaan. Nöyrää työtä - Pohjois-Suomalaiseen tapaan - on kuitenkin jatkettava tinkimättömättömästi kokoajan. Muistetaanhan se!

Nyt ollaan tilanteessa, jossa pelaajan on hyvä olla, jalat maassa tottakai! Tietysti toivoisin Kari Jalosen ja koko valmennusjohdon löytävän kalustolle levon ja rasituksen yhteistasapainon, joka auttaa pitkälle myös mahdollisten loukkaantumisten vastavirrassa. Uskoisin näin tapahtuvan, sillä henkinen hyvinvointi on jääkiekkossa jopa fyysista hyvinvointia tärkeämpää tiedostaa. Kaikki tiedosto kulkee myös pelilliselle puolelle pääkopan kautta.

OK. Palataan asian tiimoilta.

 

[Lisäalueen mies]

Kiinteän selkeät reagointilinjakkuudet valmennusjohdolla henkiselle hyvinvoinnille antoivat realisointimahdollisuuden pelaajille käsittää uusi, yksinkertainen pelitapa.

Ongelma ratkeaa tarkastelemalla ratakulmaliikemäärän ja spinin kytkeytymistä toisiinsa. Tähän
tarvitaan kokonaiskulmaliikemäärää ˆ J, joka on kulmaliikemäärien kvanttimekaaninen summa eli
kvanttilukuina
j = |l − s|, . . . , l + s.
Tämä spin-rata-vuorovaikutus yhdessä muiden relativististen korjausten kanssa muuttaa jälleen
atomin energiatiloja, ja nyt saadaan näkyviin ns. hienorakenne. Esimerkiksi kulmaliikemäärien
kytkeytyminen tuo mukanaan ˆL · ˆ S:ään verrannollisen energiatermin. Tämä suure on ensiksi
lausuttava hyvin määriteltyjen kvanttimekaanisten operaattorien – kulmaliikemäärien neliöiden
ja niiden z-komponenttien – avulla. Miettikääpä sitä!

 

[RtSn]

Syy, seuraus

Niin, Kärpäthän palasi ihan perusaskeliin vaikeahkon alun jäljiltä, kun kokonaisvaltaiset systeemit eivät lähteneet millään oikeille urilleen.

Varovainen - ja hieman puolustavakin - pelityyli näkyy varsinkin vieraskentillä, kun Kärppien tekeminen pohjautuu nopean vastaiskupelin tuomiin valttikortteihin. Tämä siksi, koska kiekollinen hallinta ei vieraskaukalossa ole niin intensiivistä, antaa se muille vahvuuksille sijansa. Kotiyleisön edessä joukkueesta huokuu sitä vastoin rennon rikas hyökkäyspelaaminen, joka johtunee yleisesti ottaen siitä ilmiöstä, kun kiekkoa joudutaan kontraamaan isännän elkein - otetaan vastuuta, joka näkyy huikeana taito-osaamisena. Korkean kiinteät onnistumiset ovat peilanneet suoraan itseluottamukseen ja lopulliseen maalimäärien tulossatoon, varsinkin kotona Oulussa.

Kärppien kokonaisvaltainen ote on jokseenkin nyt parantunut, toisin sanoen ilme on vakaalla pohjalla. Erityisesti uudet pelaajat alkavat löytää pelillisen lokeronsa, jota ovat etsineet. Se antaa Kärpille tietyllä tapaa pelillisen tempoedun muihin joukkueisiin nähden, koska keinoarsenaali on syvyyssuunnassakin mittavan syvä. Vaikka jossakin muodossa imagollisesta laatutekemisestä huokuu ajoittaiset epätietoisuudet pelisysteemien uusjaosta, on tyyliys siltikin sementoitu voitokkaalle rutiinitasolle. Se on erittäin tärkeää henkisen hyvinvoinnin maksimoinnille.

Kriitikon silmissä Kärpät ei edelleenkään onnistu sisäistämään nopean, yksinkertaisen ja helpon ykkössyötön tärkeyttä, kuin joidenkin ottelujen suhteen. Ykkös- ja/tai avaussyötön merkitys näkyy koko kiekollisessa kontrollipelaamisessa. Organisoitu viisikoiden rytmitys pysyisi ehjänä, ja näin keskialueen ylitys hyökkäyksen painepelaamiseen olisi erittäin helppoa, mikäli avauspeli olisi yksinkertaisen nopea. Viisikoiden etäisyyksissä ei ole enää ollut suuria murheenkryynejä, mutta ne paljastuvat ja heijastuvat yleistekemiseen jos pelillinen avaussyöttö on hidas. Kaipaisin edelleen huolellisuutta, nopeutta ja juonikkuutta hyökkäyksiin lähdöissä, jotta rytmitykset, porrastukset ja kenttätasapaino pysyisivät hallinnassa läpi pelin.

Syy, seuraus: jos yksinkertaisuus jää taka-alalle, monimutkaisen puuromainen kiekollinen osaaminen on leimaava piirre Kärppien pelillistä vajavaisuutta.

Suuntasignaalit ovat toki oikeita. Se näkyy eritoten viisikkopuolustamisessa Tuomas Tarkin johdolla. Reagointi- ja reboudkiekkoihin on nyt koko joukkueena panostettu alkupeleihin verrattuna. Laadukkaan leveä taitomateriaali ymmärtää maalineduspelin aktiivisuuden tärkeyden, joka oli alkukaudesta ihan hukassa - nyt se toimii jo joten kuten. On totta, että joukkueen peli ei ikinä tule olemaan täydellistä, mutta siihenhän aina kuitenkin pyritään tavalla tai toisella. Kunhan pääsisi edes koskettamaan sitä täydellisyyden rajamaastoa. Niitä odotellessa tuntuma on hyvä, mutta nöyrää työtä - routainen sydän mukana - on edelleen jatkettava joka tasolla.

Valmennusjohdolle erityismaininta joukkueen pahoinvoinnin ehkäisemiseksi. Asioihin reagoidaan ihan eri malliin valmentajilta pelaajille, joka vaikuttaa myös joukkueen perusilmeeseen. Aikalisät ovat tulleet tutuksi, jopa psykologisesti paineettomissa tilanteissa.

Hyvä.

 

[Porvoon Kärppä]

Yllä olevaan RS:n viestiin kommentoiden:

On sanottu, että hulluista selviää helpoimmalla kun heistä ei välitä. Nimimerkkiin Routainen Sydän ei järkipuhe tehoa, sen verran monesti usean palstalaisen voimin koetettu, siispä omat asetukset-> ignore Routainen Sydän.

Pakko kuitenkin kysyä: Kuinka kauan käytät yleensä aikaa tuottaaksesi tuollaista paskaa noinkin pitkästi? En millään jaksa uskoa että tuollaista tekstiä tuottaa edes täysi sekopää ihan luonnollisesti ja täysin tosissaan.

 

[RtSn]

Pakko kuitenkin kysyä: Kuinka kauan käytät yleensä aikaa tuottaaksesi tuollaista paskaa noinkin pitkästi?

Aikahaarukka on noin 8-18 minuuttia.

 

[kiwipilot]

Asioihin reagoidaan ihan eri malliin ylhäältä pelaajiin, ja myös joukkueen perusilmeeseen.

Mitä tuo tarkoittaa? Siis ihan oikeasti, tuohan on ihan päin vittua kirjoitettu. Ja yksi juttu vielä: Mikä tai mitä on reagointikiekko? Vielä muistuttaisin että lupasit muuten pyhästi jossain ketjussa lopettavasi tuon jargonin. Ei muuten mutta kun näitä tuotoksiasi on vähän joka ketjussa ja Ignore-napin käyttö voisi rikkoa ketjun kokonaisvaltaisen harmonian.

 

[White Wolf]

Ei muuten mutta kun näitä tuotoksiasi on vähän joka ketjussa ja Ignore-napin käyttö voisi rikkoa ketjun kokonaisvaltaisen harmonian.

OT:

Ei se mitään riko... :)

Itellä on ollu RS ignore-listalla koko syksyn. Paljon mukavampi lukea ketjuja ku ei tarvi kiinnittää mitään huomiota niihin viesteihin. Suosittelen saman napin käyttämistä. Jos kaikki käyttäis sitä, niin ei tulis edes mitään vääntöjä sen tyypin kans ja vois keskittyä tälläkin palstalla olennaiseen.

 

[Lare]

Mitä tuo tarkoittaa? Siis ihan oikeasti, tuohan on ihan päin vittua kirjoitettu.

Luin juuri pätkän RS:n kirjoituksista kaverille ja hänen kommentti oli osuvasti: "ei vittu se tyyppi on sekasin".

 

[RtSn]

Mitä tuo tarkoittaa? Siis ihan oikeasti, tuohan on ihan päin vittua kirjoitettu.

Lue koko kappale;

Valmennusjohdolle erityismaininta joukkueen pahoinvoinnin ehkäisemiseksi. Asioihin reagoidaan ihan eri malliin ylhäältä pelaajiin, ja myös joukkueen perusilmeeseen. Aikalisät ovat tulleet tutuksi, jopa psykologisesti paineettomissa tilanteissa.

Toki sanajärjestys voisi olla erilainen, mutta kiireessä noita tuppaa tulemaan. Voisin korjata sen vaikka näin:

Valmennusjohdolle erityismaininta joukkueen pahoinvoinnin ehkäisemiseksi. Asioihin reagoidaan ihan eri malliin valmentajilta pelaajille, joka vaikuttaa myös joukkueen perusilmeeseen. Aikalisät ovat tulleet tutuksi, jopa psykologisesti paineettomissa tilanteissa.

Mikä tai mitä on reagointikiekko?

Niin.

Nämä on nyt näitä jääkiekon perusasioita. Reagointikiekko tarkoittaa yleisesti ottaen sitä, miten pelaajisto reagoi jääkiekon eri osa-aluepelaamisiin. Riisto-, reboud-, tai vaikkapa syöttökiekkoihin. Jääkiekko on kauttaaltaan äärimmäisen nopea peli, jossa toimitaan alitajunteisesti reflekseilla, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Ilmeisesti kuitenkaan et.

Vielä muistuttaisin että lupasit muuten pyhästi jossain ketjussa lopettavasi tuon jargonin.

Heh, niinpä. Onhan nuo identiteetit, ideaalit, progressiivit ja aspektit jääneet pois kategorioista, koska niitä ei ymmärretä kuitenkaan. Yritetään kuitenkin parantaa edelleen, sillä opiksi otetaan koko ajan.

Palautetta vain kehiin, mutta yv:llä, ettei topic kärsi.

Luin juuri pätkän RS:n kirjoituksista kaverille ja hänen kommentti oli osuvasti: "ei vittu se tyyppi on sekasin".

Kiitokset!

 

[Tepa]

Viimeiset viestit voisi kyllä huoletta siirtää toisen otsikon alle yleisen puolelle. Ainoa, joka on edes pätkän kirjoittanut kiekosta on RS. Modeille kiitos etukäteen

 

[Moderaattorit]

Takaisin ketjun aiheeseen tai ketju menee lukkoon.

Moderaattorit

 

[RtSn]

Voittoputki (14 ottelua)

Kärppien peli näyttää tällä hetkellä rutiinitasoltaan erittäin tasapainoiselta. Joukkueen pelillinen ilme on kirkas, joka näkyy kokonaisvaltaisesti koko kentän rytmityksinä, porrastuksina ja eritoten viisikoiden kenttätasapainona. Parannusta alkukauteen on tullut myös nopeaan avaussyöttöön, mistä johtuen peli ei enää puuroudu keskialueelle, vaan keskusta päästään ylittämään erittäin nopeasti. Avauspeli näyttää erittäin hyvältä – se on yksinkertaisen nopea. Organisoitu viisikoiden rytmitys pysyy kauttaaltaan ehjänä, ja näin keskialueen ylitys hyökkäyksen painepelaamiseen on erittäin helppoa. Näin ollen viisikoiden etäisyyksissä ei ole enää ollut suuria murheenkryynejä. Valttikorttina voidaan pitää myös erikoistilannepelaamista, joka on kauttaaltaan liigan parhaimmistoa. Se on nykypäivän SM-liigassa huikea lisä otteluiden voittamisen kannalta. Juonikas ja taidokas Kärpät osaa ratkaista pelit ylivoimaan pelaajien taito-osaamisten kanssa.

Vaikka alkukausi oli hankala pelitavan uudelleenoppimisen takia, valmennusjohdon ja pelaajien kärsivällisyys on nyt palkittu mainiolla voittoputkella. Tahdonkin antaa valmennusjohdolle erityismaininnan joukkueen alkukauden pahoinvoinnin ehkäisemiseksi. Asioihin reagoidaan ihan eri malliin valmentajilta pelaajille, joka vaikuttaa myös joukkueen pelillisiin osa-alueisiin. Aikalisät ovat tulleet tutuksi, jopa henkisesti paineettomissa tilanteissa. Asia antaa hyvän jatkojalostusmahdollisuuden sille, miten oululaisjoukkue on herättänyt itsensä jääkiekon lainalaisuuksiin; esimerkiksi riisto-, rebound-, tai vaikkapa maalineduspelistä syöttökiekkoihin. Elintärkeitä palasia, jotka pitää aina sirpaloida pelin eri lokeroihin. Lainalaisuuksiin on panostettu, joukkue uskaltaa pelata kovalla itseluottamuksella - Kärpät pelaa tällä erää yksinkertaisen tehokasta kiekkoa! Kärppien kaikki tekeminen lähtee tiiviistä ja laadukkaasta puolustuspelistä, joka antaa tasapainoisuuden mahdollisuuden myös hyökkäyspelaamiseen. Lisäksi huikea maalivahtipeli on rauhoittunut Tarkin ja Suomalaisen toimesta, mikä antaa joukkueelle voittavan lisäelementin.

Toki huolen aiheitakin on ilmassa. Orastavasta voittokulusta huolimatta. Puolustuspelaajiston leveys tarvitsisi yhden hankinnan. Väkisinkin. Vaikka kokonaisvaltaisesti peli nyt kulkeekin, niin ajan myötä puolustuksen pelaajiston vähyys – ja ennen kaikkea kokemattomuus - alkaa näkymään rakoilemisena. Joukkue saattaa alkaa hävitä ja menettää tärkeän itseluottamuksen siemenen. Jo huhuiltu, jopa mainittu, Kristian Kudroc olisi oiva ratkaisu loukkaantumisongelmaan. Siitäkin huolimatta, että Jouni Loponen kuntoutuu piakkoin, on Ivan Majeskyn kokoinen aukko paikkaamatta. Kärpät on keväällä auttamatta statistin roolissa, mikäli kovaa puolustusvahvistusta ei hankita.

Huomauttaisin kuitenkin edelleen, että työn on jatkuttava nöyränä. Jos yksinkertaisuus jää taka-alalle, Kärppien kiekollinen osaaminen ei pääse täysiin oikeuksiinsa. Puuromaisuus astuu esiin, ja on leimaava piirre Kärppien pelillistä vajavaisuutta.

 

[Derksen]

Tahdonkin antaa valmennusjohdolle erityismaininnan joukkueen alkukauden pahoinvoinnin ehkäisemiseksi.

Olen pannut merkille saman. Aiemmilta kausilta tutuilta vatsatautiepidemioilta on vältytty kiitettävästi, mikä selvästi kielii organisaation lääkearsenaalien tehostumisesta tälle kaudelle. Lisäksi joukkuetta ei ole runsaiden voittojenkaan jälkeen päästetty nauttimaan riemustaan vettä väkevämpien juomien liiallisen vaikutuksen alle vaarantamaan seuraavan päivän terävyyttään.

Toki huolen aiheitakin on ilmassa. Orastavasta voittokulusta huolimatta.

Mielestäni voittokulkua ei neljäntoista tuloksekkaan ottelun jälkeen voi enää pitää orastavana. Noista huolenaiheista olen samoilla linjoilla. Pakistoon on hankittava yksi kova kaveri, muuten turhan iso kuormitus aiheuttaa varmasti loukkaantumisia runkomiehille.

Se on selvää, että erikoistilanne-, puolustus- ja maalivahtipeli on kondiksessa. Ainoa mistä ei oikein minkään joukkueen kohdalla ota nykyään selvää, on hyökkääminen tasakentällisin. Kyseisen osa-alueen maalinteollinen merkitys kun on tällä kaudella romahtanut. Tasaviisikkopelissä on tällä hetkellä kyse omien jäähyjen välttämisestä ja niiden vastustajalle hankkimisessa, ja sitä kautta sitten ottelun kääntämisestä ylivoimalla. Tässä Kärpät on hyvä. Kova liike ja kiekkokontrolli pakottaa vastustajan boksiin Kärppiä useammin. Sitten taas se, missä jamassa hyökkäyspeli on suoraan maalinteon kannalta, on vaikeampi arvioida. Todennäköisesti kuitenkin paremmassa kuin useimmilla vastustajilla. Mutta kuten todettua, ottelun voittamisen kannalta sillä ei niin väliä ole nollatoleranssiin tottumisaikana. Kenties jo keväällä ylivoimapelin merkitys pienenee kohti normaalia ja tasakentällisinkin on ruvettava tulemaan tulosta. Viimeistään pleijareissa luulen jäähymäärien tippuvan.

 

[Tuzzi]

Jalonenkin otti tänään aikalisän kun jatkuvasta yv:stä huolimatta kiekkoa ei saatu reppuun toisessa erässä. Siitä propsit Nokalle että ollaan johtotilanteessakin hereillä.

Hyvältä tilastojen perusteella näyttää Kärppien meno tässä vaiheessa kautta. Toivottavasti tästä runkosarjasta ei tule läpihuutojuttua ettei viime kausi toistu.

 

[RtSn]

Olen pannut merkille saman. Aiemmilta kausilta tutuilta vatsatautiepidemioilta on vältytty kiitettävästi, mikä selvästi kielii organisaation lääkearsenaalien tehostumisesta tälle kaudelle. Lisäksi joukkuetta ei ole runsaiden voittojenkaan jälkeen päästetty nauttimaan riemustaan vettä väkevämpien juomien liiallisen vaikutuksen alle vaarantamaan seuraavan päivän terävyyttään.

Anteeksi, jos kieliasuni jää edelleen jotenkin vajaaksi. Yritän kuitenkin kovasti parantaa ja palauttaa kirjoituksiani entisaikoihin, kuten varmasti tiedät.

Ainoa mistä ei oikein minkään joukkueen kohdalla ota nykyään selvää, on hyökkääminen tasakentällisin.

Joku tilastoniilo voisikin ottaa selville, kuinka kova Kärpät todellisuudessa 5-5 -pelissä on. Miten se muuttaisi esimerkkinä sarjataulukkoa tai maalimääriä?

 

[Tepa]

Anteeksi, jos kieliasuni jää edelleen jotenkin vajaaksi. Yritän kuitenkin kovasti parantaa ja palauttaa kirjoituksiani entisaikoihin, kuten varmasti tiedät.Joku tilastoniilo voisikin ottaa selville, kuinka kova Kärpät todellisuudessa 5-5 -pelissä on. Miten se muuttaisi esimerkkinä sarjataulukkoa tai maalimääriä?

Nyt ei jaksa kovin isoa työtä alkaa tekemään, mutta yksinkertaisella logiikalla seuraavaa.

Kärpät
Tehdyt maalit 69
YV-maalit 36
AV-maalit 1
=> Tasakentin tehdyt maalit 32

Päästetyt maalit 34
Päästetyt AV-maalit 18
Päästetyt YV-maalit 3
=> Tasakentin päästetyt maalit 13

Kärppien maali-ero tasakentin 32-13 = 19 maalia eli Kärpät on tehnyt tasakentin noin maali per ottelu vastustajaa enemmän.

Kärpillä on pisteissä lisäksi 3 jatkoaikavoittoa (Kolme Salhstedtin rankkarivoittoa).

Vastavat Jokereilta

Tehdyt maalit 62
YV-maalit 22
AV-maalit 4
=> Tasakentin tehdyt maalit 36

Päästetyt maalit 44
Päästetyt AV-maalit 20
Päästetyt YV-maalit 4
=> Tasakentin päästetyt maalit 20

Maali-ero tasakentin 36-20= 16 eli hiukan alle maali per ottelu vastustajaa enemmän.

Tuossa yllä kaksi liigan parhaan maali-eron omaavaa joukkuetta.

 

[RtSn]

Kärppien maali-ero tasakentin 32-13 = 19 maalia eli Kärpät on tehnyt tasakentin noin maali per ottelu vastustajaa enemmän.
.
.
.
Maali-ero tasakentin 36-20= 16 eli hiukan alle maali per ottelu vastustajaa enemmän.

Kiitokset Tepalle.

Niin, voiko tasakentällisillä pelattuna sitten sen kummempia johtopäätöksiä vetää joukkueiden välisistä voimasuhteiden muutoksista?

Täytyy myös muistaa, miten peli muuttuu olosuhteiden mukaan. Jos puolinollatoleranssilinjaa ei olisi, saattaisi peli olla passiivisempaa ja flegmaattisempaa kuin nyt. Joka tapauksessa tilastoista voidaan nähdä, kuinka Kärpät pärjää erikoistilannepelaamisen kanssa mainiosti. Se on antanut suhteellisen hyvän edun Kärpille tällä kaudella - vähättelemättä yhtään oululaisjoukkuetta.

 

[RtSn]

Vastataan jonkin verran omaan kysymykseen.

Niin, voiko tasakentällisillä pelattuna sitten sen kummempia johtopäätöksiä vetää joukkueiden välisistä voimasuhteiden muutoksista?

Ei voi, koska sarjatilanne ei kärkijoukkueiden osalta muutu juuri ollenkaan 5-5 -pelaamisessa. Kärpät jatkaisi piikkipaikalla. TPS olisi tosin kärkinelikossa. Blues puolestaan tippuisi sääleihin. Pelicans olisi myös nykyistä alempana sarjataulukossa.

Siinä muutama hajahuomio.

 

[RtSn]

Maajoukkuetauko – Kärpät SM-liigan kärjessä

Kolme pääteemaa: kokonaisvaltainen viisikko- ja maalivahtityöskentely sekä erikoistilannepelaaminen. Näihin kulminoituu Kärppien ensimmäinen liigakolmannes.

Vaikeahkon runkosarjan alun (4 peliä, yksi voitto) jälkeen Kärppien pelifilosofian yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi pelitapa löysi lokeronsa. Syy vaikeaan alkuun oli selvä. Pelillinen kankeus johtui pääosin systeemien uudelleenluomisesta sekä niiden sisäistämisistä tosipelejä varten. Tasapainottomat, mustat hetket, paistoivat ilmeestä pahasti läpi, minkä johdosta pelejä hävittiin kolme neljästä heti alkuun. Peliesitysten heilahtelut näiden otteluiden sisällä olivat ilmeisiä. Etenkin viisikkopuolustuksen ohjaus- ja merkkauspelaaminen oli välillä epäloogisen hidasta. Tämä murheenkryyni vaikutti oleellisesti myös puolustajien avauspeliin. Rytmitykset kärsivät, eivätkä varsinkaan viisikoiden etäisyydet pysyneet millään lyhyinä. Ongelman ydin oli viisikoiden liian suuret etäisyydet, niin hyökkäyksiin lähdöissä kuin puolustuspelaamisessakin. Joukkueen työkalut eivät jossakin määrin eläneet pelin virtauksien mukana. Maalineduspelaamiseen ja reboundkiekkoihin ei välillä jaksettu panostaa. Oltiin laiskoja omassa päässä. Flegmaattisuus heijastui myös suunnanmuutospeliin. Ajoittaiset epävarmuudet maalivahtityöskentelyssä linkittyivät suoraan kentällisten porrastettuihin tasapainoisuuskuvioihin. Näin ollen hermostuneisuus näkyi jopa hyökkäyksien painepelaamisessa. Itseluottamusta nakersivat epävarmuustekijät omasta osaamisesta uusien sääntötulkintojen alla. Peli oli vaikeaa. Monimutkaista. Kaikki tämä oli ahdistavaa, ja peilasi yleisesitystä. Täytyy muistaa, että arsenaali elää yhtenäisessä itseluottamuksessa mikä pitää itse viljellä.

Onneksi joukkue löysi kuitenkin itsensä. Tasapainoisuutensa.

Valmennuksella oli - pelaajien kanssa - tämän kauden muutoksissa iso osa, ja siihen reagoitiin koko ajan. Reagoinnilla, kärsivällisyydellä sekä huolella. Nöyrällä työllä. Asioihin reagoitiin, ja reagoidaan, ihan eri malliin valmentajilta pelaajille, joka vaikuttaa myös joukkueen pelillisiin osa-alueisiin. Aikalisät ovat tulleet tutuksi, jopa henkisesti paineettomissa tilanteissa. Asia antaa hyvän jatkojalostusmahdollisuuden sille, miten oululaisjoukkue on herättänyt itsensä nykyhetkeen ja jääkiekon lainalaisuuksiin. Kärpät ei ole enää samasta muotista tehty, vaan joukkueeseen on pyritty hakemaan erilaisuutta juuri roolituspoliittisista syistä. Kokeneesta porukasta rutiini palasi pikkuhiljaa syksyllä - Kärpät henkilöityi taas liikkuvaksi taitoporukaksi ajan kanssa. Joukkue löysi lopulta ketjukokoonpanonsa, joita ei tarvitse muuttaa kuin pakon sanelemana.

Tukijalka on maalivahtipeli viisikkotiiviydellä. Uransa parasta kautta hakeva Tuomas Tarkki pelasi itsensä Kärppien ykkösmaalivahdiksi. Lupaavaa syksyä vauhdittaa nyt tieto, että oululaisjoukkue on päästänyt vähiten maaleja koko liigassa ja Tarkki komeilee maalivahtitilaston kolmosnimenä. Kun Andy Chiodo on nyt unohdettu, maalivahtipeli rauhoittui lopullisesti. Se on tärkeä signaali menetysreseptissä. Joukkue luottaa maalivahtiinsa, mikä on henkisen hyvinvoinnin kannalta erinomaista. On toki myös muistettava, että puolustus- ja viisikkopelaamisen tiiviys korostuu Tarkin – ja Jaakko Suomalaisen - hyvissä otteissa. Pahoista loukkaantumisista huolimatta puolustuspelaajien ylikuormitus ei ole ollut leimaava piirre oman pään pelaamista. Reagointi- ja reboundkiekkoihin on nyt koko joukkueena panostettu. Se on intensiivisen aggressiivistä. Kärppien puolustuksen merkkauspelaaminen on äärettömän esimerkillistä, koska se on niin liikkuvaa ja aktiivista. Joukkue pyrkii pelaamalla voittamaan kaksinkamppailut, niin ettei jäähyjä tule. Eli ilman koukkaamisia tai estämisiä, ilman ylipeluuta. Arsenaali on onnistunut, sillä pelaajien kiekonriisto- ja pelinlukutaito on hyvää. Liikkuvaa vääntövoimaa löytyy myös kulmissa, jossa Kärpillä on usein miesylivoima – tai ainakin varmistava pelaaja lähellä auttamassa kaksinkamppailun voittamisessa. Loppujen lopuksi järkevä kokonaisvaltainen puolustuspelaaminen antaa lähtökohdat hyvälle avauspelille hyökkäyksiin lähtöihin. Rytmityspelaamisessa ja keskialueen syöttöpeliketjuissa juonikas pelaajisto on Suomen parhaimmistoa. Tässä Kärpät on joukkueena onnistunut tällä erää kiitettävästi. Organisoitu viisikoiden kenttätasapaino pysyy kauttaaltaan ehjänä, ja näin keskialueen ylitys hyökkäyksen painepelaamiseen on erittäin helppoa. Pelaajien liikeradat syöttösuuntineen ovat vastustajille arvaamattomia, koska hyökkäyksen taito on niin laaja. Peli myötäilee yksinkertaisuutta ja suoraviivaisuutta.

Erikoistilannepelaaminen. Lähinnä siinä se yksittäinen syy, miksi oululaisjoukkue on liigan piikkipaikalla. Ylivoima- ja alivoimapelaaminen on tänä vuonna korostunut. Kärppien keinoarsenaali on ylivoimaan jopa niin kova, että valmennuksella on positiivinen ongelma. Kolme ratkaisuihin kykenevää kenttää antaa joukkueelle oivan voittamisen valttikortin, jota Kärpät on tylysti käyttänyt. Alivoimapelaajien oikeanlaisten roolituksien kautta Kari Jalonen pystyy saamaan kokoon harmonisen nelikön, joka on liikkuva ja aggressiivinen.

14 ottelun voittoputki ennen taukoa oli henkiseltä kantilta katsottuna elintärkeä. Joukkue realisoi uusitun pelitavan ja vaikutus oli pelilliselle puolelle huikaiseva. Kärpät oli tehdä joukkueena historiaa, mutta Tappara-pelin niin sanottu tilastotappio lopetti voittokulun. Voittoja tärkeämpänä pidän kuitenkin joukkueen kokonaiskuvaa, tapaa, mitä arsenaali on kaiken kaikkiaan nyt esittänyt. Pelaajat uskaltavat pelata kovalla itseluottamuksella - Kärpät pelaa tällä erää yksinkertaisen tehokasta kiekkoa! Kaluston yhtenäisyys huokuu. Kärpät on ikään kuin syksyn aikana kasvanut yhteen, yhdeksi rautaiseksi palaksi, jota on vaikea käsitellä. Tunneside pelaajiston kesken on huima. Pelikaverista välitetään. Sitä on nyt vaikeaa pirstaloittaa. Henkimaailman juttuja, mutta elintärkeitä. Tällä erää yhteenkuuluvuus symboloi Kärppiä. Yhteenkuuluvuus ja kärppäsydän näkyy parhaiten, jos katsotte viimeisen erän Jokereita vastaan ennen maajoukkuetaukoa. Kärpät näytti tasapainoisen raikkaalta legioonalta.

Kärppien yhtenäisyys on siis löytynyt. Sitä on turha jättää taka-alalle, sillä elementti on tärkeä palanen henkisessä palapelissä. Joukkue on harmoninen ja tunneside taas polttava. Pelitapa on kuitenkin räätälöity pelaajia palvelevaksi, heidän vahvuuksiaan käyttäen. Näin ollen pelaajiston esitykset ovat suoraan verrannollisia tulossatoon. Se myös näkyy, jos katsotte sarjataulukkoa, kun kolmannes liigaa on pelattu.

 

[RtSn]

Suunta kohti joulutaukoa

Viimeiset kierrokset ennen joulutaukoa ovat käsillä.

Kärppien pelillinen laatu näkyy suoraan sarjataulukkoa tarkastemalla. Rutiinitaso ja voittamisen kulttuuri on pysynyt myös vaikeina hetkinä nopealla taitojoukkueella alitajunnassa, kun voittoja pystytään rutistamaan - sekä ennen kaikkea kääntämään - hieman heikommallakin pelillä. Se lupaa hyvää kevääseen, sillä syyskauden hyvät otteet linkittyvät suurelta osin myös kevätjaksolle. Tässä vaiheessa Kärppien pelitapaa katsomalla suuria heikkouksia ei ole. Jos nyt pelilliset systeemit eivät ole kunnossa, eivät ne sitä ole keväälläkään. Tasapainottomia jaksoja verrattuna aikaiseen syksyyn Kärppien pelissä ei enää ole näkynyt, mistä oleellinen syy löytyy yleistekemisen laadusta; peli osa-alueittain keskittyy kokonaiskuvan luomiseen. Hieman pelitapaa poraamalla Kärpät näyttäisi olevan valmis play off -joukkue, joka on lupauksia herättävä jo tässä vaiheessa.

Kultainen keskitie on näin ollen löydetty. Siitä on turhaa poiketa.

On erinomaisen hienoa, miten valmennusjohto osaa motivoida pelaajia illasta toiseen. Kari Jalosen johdolla ryhmä näyttää nälkäiseltä, harmoniselta ja huipputrimmatulta yhdistelmältä. Vaikka vaikeat loukkaantumishuolet nakertavat pelaajien alitajuntaa ja joukkue porskuttaa suppealla materiaalilla, valmennusjohto on osannut reagoida tähän oikeaoppisesti. Pelaajaostoksille ei ole lähdetty kuin pakon sanelemana. Omille kasvateille on sitä vastoin annettu aikaa kasvaa sisään isoihin ympyröihin: roolit kasvavat, tehot kasvavat. Näiden kahden avaintekijän kärjet osoittavat juuri kohoavaan itseluottamustasoon, henkiseen hyvinvoinnin optimointiin. Tärkeimpään lokeroon jääkiekon saloissa.

Noin puolet runkosarjan peleistä on siis pelattuna. Kärppien kokonaiskuva on näiltä osin loistava joka osa-alueella. Kärpät voi ja elää tällä erää hyvin, muistuttaen kuitenkin nöyrästä työstä jatkossakin. Nöyrä työ palkitsee aina.

 

[Pula-ajan Tretjak]

muistuttaen kuitenkin nöyrästä työstä jatkossakin. Nöyrä työ palkitsee aina.

Juuri näin. Etenkin nyt, kun loukkaantumiset ja poissaolot nakertavat avainpelaajien osalta, on muiden osattava pelata nöyrästi. Jos lähdetään peleihin takki auki, voi Kalpaltakin tulla kuokkaan. Nyt kun kiekollista osaamista on sivussa ja vastustajakin pääsee peleissä pitämään kiekkoa toisinaan enemmän, olisi kyllä suotavaa nostaa taklausmääriä ja tasoa. Kiekollisena se no vähän hankalaa, mutta kiekottomana olisi paikka pelaajilla näyttää, että samasta puusta on veistetty nämäkin kaverit. Ehkä Jalonen on liikaa painottanut, ettei tilanteista saa pelata itseään ulos.