Maajoukkuetauko – Kärpät SM-liigan kärjessä
Kolme pääteemaa: kokonaisvaltainen viisikko- ja maalivahtityöskentely sekä erikoistilannepelaaminen. Näihin kulminoituu Kärppien ensimmäinen liigakolmannes.
Vaikeahkon runkosarjan alun (4 peliä, yksi voitto) jälkeen Kärppien pelifilosofian yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi pelitapa löysi lokeronsa. Syy vaikeaan alkuun oli selvä. Pelillinen kankeus johtui pääosin systeemien uudelleenluomisesta sekä niiden sisäistämisistä tosipelejä varten. Tasapainottomat, mustat hetket, paistoivat ilmeestä pahasti läpi, minkä johdosta pelejä hävittiin kolme neljästä heti alkuun. Peliesitysten heilahtelut näiden otteluiden sisällä olivat ilmeisiä. Etenkin viisikkopuolustuksen ohjaus- ja merkkauspelaaminen oli välillä epäloogisen hidasta. Tämä murheenkryyni vaikutti oleellisesti myös puolustajien avauspeliin. Rytmitykset kärsivät, eivätkä varsinkaan viisikoiden etäisyydet pysyneet millään lyhyinä. Ongelman ydin oli viisikoiden liian suuret etäisyydet, niin hyökkäyksiin lähdöissä kuin puolustuspelaamisessakin. Joukkueen työkalut eivät jossakin määrin eläneet pelin virtauksien mukana. Maalineduspelaamiseen ja reboundkiekkoihin ei välillä jaksettu panostaa. Oltiin laiskoja omassa päässä. Flegmaattisuus heijastui myös suunnanmuutospeliin. Ajoittaiset epävarmuudet maalivahtityöskentelyssä linkittyivät suoraan kentällisten porrastettuihin tasapainoisuuskuvioihin. Näin ollen hermostuneisuus näkyi jopa hyökkäyksien painepelaamisessa. Itseluottamusta nakersivat epävarmuustekijät omasta osaamisesta uusien sääntötulkintojen alla. Peli oli vaikeaa. Monimutkaista. Kaikki tämä oli ahdistavaa, ja peilasi yleisesitystä. Täytyy muistaa, että arsenaali elää yhtenäisessä itseluottamuksessa mikä pitää itse viljellä.
Onneksi joukkue löysi kuitenkin itsensä. Tasapainoisuutensa.
Valmennuksella oli - pelaajien kanssa - tämän kauden muutoksissa iso osa, ja siihen reagoitiin koko ajan. Reagoinnilla, kärsivällisyydellä sekä huolella. Nöyrällä työllä. Asioihin reagoitiin, ja reagoidaan, ihan eri malliin valmentajilta pelaajille, joka vaikuttaa myös joukkueen pelillisiin osa-alueisiin. Aikalisät ovat tulleet tutuksi, jopa henkisesti paineettomissa tilanteissa. Asia antaa hyvän jatkojalostusmahdollisuuden sille, miten oululaisjoukkue on herättänyt itsensä nykyhetkeen ja jääkiekon lainalaisuuksiin. Kärpät ei ole enää samasta muotista tehty, vaan joukkueeseen on pyritty hakemaan erilaisuutta juuri roolituspoliittisista syistä. Kokeneesta porukasta rutiini palasi pikkuhiljaa syksyllä - Kärpät henkilöityi taas liikkuvaksi taitoporukaksi ajan kanssa. Joukkue löysi lopulta ketjukokoonpanonsa, joita ei tarvitse muuttaa kuin pakon sanelemana.
Tukijalka on maalivahtipeli viisikkotiiviydellä. Uransa parasta kautta hakeva Tuomas Tarkki pelasi itsensä Kärppien ykkösmaalivahdiksi. Lupaavaa syksyä vauhdittaa nyt tieto, että oululaisjoukkue on päästänyt vähiten maaleja koko liigassa ja Tarkki komeilee maalivahtitilaston kolmosnimenä. Kun Andy Chiodo on nyt unohdettu, maalivahtipeli rauhoittui lopullisesti. Se on tärkeä signaali menetysreseptissä. Joukkue luottaa maalivahtiinsa, mikä on henkisen hyvinvoinnin kannalta erinomaista. On toki myös muistettava, että puolustus- ja viisikkopelaamisen tiiviys korostuu Tarkin – ja Jaakko Suomalaisen - hyvissä otteissa. Pahoista loukkaantumisista huolimatta puolustuspelaajien ylikuormitus ei ole ollut leimaava piirre oman pään pelaamista. Reagointi- ja reboundkiekkoihin on nyt koko joukkueena panostettu. Se on intensiivisen aggressiivistä. Kärppien puolustuksen merkkauspelaaminen on äärettömän esimerkillistä, koska se on niin liikkuvaa ja aktiivista. Joukkue pyrkii pelaamalla voittamaan kaksinkamppailut, niin ettei jäähyjä tule. Eli ilman koukkaamisia tai estämisiä, ilman ylipeluuta. Arsenaali on onnistunut, sillä pelaajien kiekonriisto- ja pelinlukutaito on hyvää. Liikkuvaa vääntövoimaa löytyy myös kulmissa, jossa Kärpillä on usein miesylivoima – tai ainakin varmistava pelaaja lähellä auttamassa kaksinkamppailun voittamisessa. Loppujen lopuksi järkevä kokonaisvaltainen puolustuspelaaminen antaa lähtökohdat hyvälle avauspelille hyökkäyksiin lähtöihin. Rytmityspelaamisessa ja keskialueen syöttöpeliketjuissa juonikas pelaajisto on Suomen parhaimmistoa. Tässä Kärpät on joukkueena onnistunut tällä erää kiitettävästi. Organisoitu viisikoiden kenttätasapaino pysyy kauttaaltaan ehjänä, ja näin keskialueen ylitys hyökkäyksen painepelaamiseen on erittäin helppoa. Pelaajien liikeradat syöttösuuntineen ovat vastustajille arvaamattomia, koska hyökkäyksen taito on niin laaja. Peli myötäilee yksinkertaisuutta ja suoraviivaisuutta.
Erikoistilannepelaaminen. Lähinnä siinä se yksittäinen syy, miksi oululaisjoukkue on liigan piikkipaikalla. Ylivoima- ja alivoimapelaaminen on tänä vuonna korostunut. Kärppien keinoarsenaali on ylivoimaan jopa niin kova, että valmennuksella on positiivinen ongelma. Kolme ratkaisuihin kykenevää kenttää antaa joukkueelle oivan voittamisen valttikortin, jota Kärpät on tylysti käyttänyt. Alivoimapelaajien oikeanlaisten roolituksien kautta Kari Jalonen pystyy saamaan kokoon harmonisen nelikön, joka on liikkuva ja aggressiivinen.
14 ottelun voittoputki ennen taukoa oli henkiseltä kantilta katsottuna elintärkeä. Joukkue realisoi uusitun pelitavan ja vaikutus oli pelilliselle puolelle huikaiseva. Kärpät oli tehdä joukkueena historiaa, mutta Tappara-pelin niin sanottu tilastotappio lopetti voittokulun. Voittoja tärkeämpänä pidän kuitenkin joukkueen kokonaiskuvaa, tapaa, mitä arsenaali on kaiken kaikkiaan nyt esittänyt. Pelaajat uskaltavat pelata kovalla itseluottamuksella - Kärpät pelaa tällä erää yksinkertaisen tehokasta kiekkoa! Kaluston yhtenäisyys huokuu. Kärpät on ikään kuin syksyn aikana kasvanut yhteen, yhdeksi rautaiseksi palaksi, jota on vaikea käsitellä. Tunneside pelaajiston kesken on huima. Pelikaverista välitetään. Sitä on nyt vaikeaa pirstaloittaa. Henkimaailman juttuja, mutta elintärkeitä. Tällä erää yhteenkuuluvuus symboloi Kärppiä. Yhteenkuuluvuus ja kärppäsydän näkyy parhaiten, jos katsotte viimeisen erän Jokereita vastaan ennen maajoukkuetaukoa. Kärpät näytti tasapainoisen raikkaalta legioonalta.
Kärppien yhtenäisyys on siis löytynyt. Sitä on turha jättää taka-alalle, sillä elementti on tärkeä palanen henkisessä palapelissä. Joukkue on harmoninen ja tunneside taas polttava. Pelitapa on kuitenkin räätälöity pelaajia palvelevaksi, heidän vahvuuksiaan käyttäen. Näin ollen pelaajiston esitykset ovat suoraan verrannollisia tulossatoon. Se myös näkyy, jos katsotte sarjataulukkoa, kun kolmannes liigaa on pelattu.
