Hallinto-oikeuden pitää siis ensiksi päätöksessään myöntää lupa hakea valitusoikeutta korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
Tämä ei pidä paikkaansa.
Yleisesti:
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (HOL) säätää 107 §:n (Valittaminen hallintotuomioistuimen päätöksestä)
1 momentissa seuraavasti:
"Hallinto-oikeuden hallintolainkäyttöasiassa antamaan päätökseen
saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen,
jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Erikseen säädetään muutoksenhausta valittamalla muun hallintotuomioistuimen päätökseen."(lihavointi tässä)
Toimivalta sen suhteen täyttyvätkö valitusluvan myöntämisperusteet (HOL 111 §) on siis KHO:lla eikä sen hakemiselle tarvita hallinto-oikeuden lupaa. Olisihan se aivan kestämätön tilanne oikeusturvan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta, jos tuomioistuin voisi itse päättää voiko sen antamaan päätökseen hakea muutosta.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että koko nivaskaan tuskin saa lupaa hakea valituslupaa. Hallinto-oikeus ei toimi samalla tavalla kuin käräoikeus, jonka päätöksestä voi sellaisenaan valittaa. En nyt muista kuinka monta valituskohtaa Korpivaaran valituksessa oli, mutta voi olla että esimerkiksi 4/5 valituskohdasta jätetään tutkimatta, ja 1/5 todetaan, että pykälien mukaan on toimittu, valitus hylätty. Tällöin Korpivaaralla olisi oikeus valittaa ainoastaan tuosta yhdestä hylätystä valituksen kohteesta, joka saattaa olla sellainen joka ei estä täytäntöönpanoa.
HOL 106 §:n (Hallintotuomioistuimen päätöksen valituskelpoisuus) mukaan:
"Valittamalla saa hakea muutosta päätökseen, jolla hallintotuomioistuin on ratkaissut asian tai
jättänyt sen tutkimatta." (lihavointi tässä)
Päätöksestä voi siis valittaa myös siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt valituksen tutkimatta. Sillä ei ole merkitystä onko valitus tai jokin sen vaatimuksista jätetty tutkimatta esimerkiksi myöhästyneenä tai toimivallan puuttumisen vuoksi. Jos asia taas raukeaa, esimerkiksi peruutuksen vuoksi, niin hallinto-oikeus ei ratkaise asiaa tai jätä sitä tutkimatta. Päätös jolla asia todetaan rauenneeksi hallinto-oikeudessa ei ole valituskelpoinen.
Yllä mainittu on siis lähtökohta, jonka mukaan mennään, jos toisin ei ole säädetty. Esimerkiksi ammatillisesta koulutuksessa annetun lain 116 §:ssä säädetään valituskielloista, jossa todetaan eräänä valituskieltona, että hallinto-oikeuden päätökseen, jolla on ratkaistu saman lain 111 §:n 1 momentissa tarkoitettua asiaa koskeva valitus, ei saa hakea muutosta valittamalla; valituskielto KHO:hon ja hallinto-oikeuden päätös on lopullinen.
Korpivaaran valitus:
Koska Korpivaaran valituksessa on kyse kunnallisvalituksesta, niin katse pitää kääntää kuntalakiin, jonka mukainen kunnallisvalitus (135 §) se on. Lain 142 §:n (Jatkovalitus) 1 momentti toteaa: "Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. (--)"
Samansisältöinen kuin edellä HOL 107 §. Jos asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta hallinto-oikeudessa, siitä voi valittaa, jos KHO antaa valitusluvan.